Fennia x Tulevaisuuden tähdet: Selkeä tavoite siintää Aaron Hännisen silmissä jääkiekkokaukalossa

Fennia tukee Suomen Paralympiakomitean Tulevaisuuden tähdet -ryhmää. Tässä juttusarjassa kerromme ryhmän nuorten urheilijoiden tarinoita ja tutustumme heidän tulevaisuuden tavoitteisiinsa. Vuoden 2023 ryhmästä esittelemme seuraavaksi parajääkiekkoilija Aaron Hännisen.

– Harjoitella niin, että pääsen joku päivä pelaamaan maajoukkueen avauskokoonpanossa.

Tavoite tulee nopeasti ja varmasti 16-vuotiaan parajääkiekkoilija Aaron Hännisen suusta, kun tulevaisuuden toiveista ja suunnitelmista kysytään.

Hänninen etenee tavoitetta kohti hyvää vauhtia, sillä hän on jo tiiviisti tekemisissä Suomen maajoukkueen, Paraleijonien, kanssa. Vasta 15-vuotiaana hänet poimittiin jyväskyläläisen SISU Paraicehockey -joukkueensa riveistä maajoukkuerinkiin, ja tulevaisuuden tähti on päässyt pelaamaan Paraleijonien paidassa niin harjoitusotteluissa kuin jo turnauksessakin ulkomailla.

Unelmia on siis ehtinyt jo käydä toteen peliuralla, vaikka nuorella – ja Suomella – on vielä matkaa lajin huipulle.

– Tätähän minä tässä koko peliuran ajan olen toivonut, ja tehnyt töitä sen eteen, että pääsen maajoukkueeseen. On siis ollut toiveiden täyttymys päästä pelaamaan Paraleijonien mukana.

Somesta bongattu harrastus vei Suomen mestaruuteen

Aiemmin kelkkajääkiekkona tunnettu parajääkiekko on ollut Suomessa nousussa 2010-luvun puolivälin tienoilta lähtien. Ensimmäinen kansallinen parajääkiekkoturnaus pelattiin kolmen joukkueen kesken vuonna 2019, ja vuonna 2021 käynnistyi neljän joukkueen kesken SM-sarja Parajääkiekkoliiga. Samana vuonna Suomi teki kansainvälisellä tasolla nousun MM-kilpailujen C-sarjasta B-sarjaan.

Keski-Suomen Hirvaskankaan kyljessä Äänekoiviston kylässä, nelisenkymmentä kilometriä maakuntakeskus Jyväskylästä, tuolloin alle 10-vuotiaan Aaron Hännisen äiti huomasi Facebookissa ilmoituksen, että Jyväskylässä etsittiin kelkkakiekkojoukkueeseen pelaajia lähiseuduilta.

Vaikkei synnynnäisen alaraajavamman omaavalla Aaronilla vielä siinä vaiheessa erityisemmin ollut liikuntaharrastuksia, oli hän aina pitänyt jääkiekosta, ja arvelee että ilman vammaa hän olisi varmasti pelannut ”pystylätkää”. Kun koitti tilaisuus päästä itsekin jäälle, lähti Aaron innoissaan kokeilemaan lajia.

– Heti kun pääsin kelkkaan, tiesin että tämä on mun juttu, hän muistelee alkuaikoja.

Paikallisten aktiivien toimesta Jyväskylässä koottu joukkue starttasi lopulta vuonna 2017 lähinnä ringetteen keskittyneen Tikkakosken Tikan alla SISU Paraicehockey -nimellä, kun seuralla oli tarjota porukalle Jyväskylän isompia jääkiekkoseuroja parempi jäävuoro.

Alusta asti joukkueessa mukana ollut Hänninen pääsi vihdoin vuonna 2022 maistamaan pelikavereidensa kanssa menestystä, kun SISU Paraicehockey vei liigakaudelta nimiinsä järjestyksessään toisen lajin Suomen mestaruuden.

– Olihan se siistiä. Se, että oltiin Suomen parhaita – onhan se uskomatonta. Hyvistä palkintojuhlistakin otettiin kaikki irti.

Menestyksestä huolimatta myös SISU Paraicehockeyssa on jouduttu painimaan suomalaisille parajääkiekkojoukkueille tyypillisten ongelmien kanssa: puitteita harrastamiselle alkaa olla, mutta potentiaaliset pelaajat eivät vielä löydä riittävästi lajin pariin.

– Meillä käy treeneissä ihan kohtuullisesti väkeä, mutta olisihan se mukavaa, jos olisi vielä enemmän porukkaa. Alkuaikoina osallistujia oli melkein enemmän kuin nykyään, joten välillä pelaajista saattaa olla pulaa.

Joukkueen toiminta tarjoaa kuitenkin tärkeän mahdollisuuden monelle läheltä ja kauempaakin: pelaajia käy niin eri puolilta Keski-Suomea, kuten Kangasniemeltä, Keuruulta ja Äänekoskelta, kuin välillä jopa Etelä-Pohjanmaan Lapualta saakka.

Joukkueessa kilpailee ja harrastaa pelaajia laidasta laitaan – sekä toimintarajoitteen omaavia että vammattomia, miehiä ja naisia, nuoria ja aikuisia. Hänninen kertoo, että nuorenakin pysyy kyllä mukana, vaikka suurempi ikä näkyy etenkin pelaajan kovemmassa tempossa.

Urheilijan elämä täyttää arjen

Edelleen Äänekoivistossa asuvan Hännisen arkea rytmittää tiukasti urheilu. Liiga- ja maajoukkueen harjoitusten ja leirien lisäksi hän kertoo vapaa-ajalla pyöräilevänsä, harjoittelevansa lajitaitoja ja venyttelevänsä, sekä käyvänsä kolmesti viikossa kuntosalilla tekemässä Paraleijonien päävalmentajan tekemää fysiikkatreeniä. Lisäksi oman fysioterapeutin kanssa tehdään viikkoharjoitus ja uidaan.

– Jos parajääkiekon ammattilaisena olisi jo mahdollista elää Suomessa, sitä yrittäisin, Hänninen naurahtaa.

Koska sellainen ei vielä onnistu, nuorelta on riitettävä aikaa myös opiskeluille, ja Hänninen suorittaakin parhaillaan tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa. Opiskeluiden ohessa voi pohtia rauhassa urheilu-uran ulkopuolisia suunnitelmia ja edistää myös tapoja rahoittaa urheilu.

Jääkiekko itsessään on tunnetusti varoja vievä laji, ja paraurheilijalle kertyy helposti lisäkuluja muun muassa välimatkoista ja välinekustannuksista. Välillä apua on saattanut saada esimerkiksi Paralympiarahastosta, mutta Hänninenkin on jo nuorena joutunut tekemisiin jatkuvan rahoituksen hakemisen kanssa.

– Taksilla kuljetaan treeneihin Jyväskylään, mailat ei ole ilmaisia, ja uutta kelkkaa varten on pitänyt aloittaa neuvotteluita mahdollisten sponsorien kanssa, hän luettelee.

Taskussa jo ensimmäinen kansainvälisen pelin parhaan pelaajan palkinto – suuntana tulevat MM-pelit

Suomen Paraleijonat pelaavat parhaillaan B-sarjan MM-kilpailuissa Kazakstanin Astanassa. Aaron Hänninen ei vielä ole kisareissulla mukana. Parajääkiekossa ei toistaiseksi pelata nuorten omia MM-turnauksia, ja yleisiin MM-kisoihin osallistuvien urheilijoiden tulee olla vähintään 16-vuotiaita viimeistään heti kisavuoden alusta – ehto, mitä Hänninen ei maaliskuussa syntyneenä vielä tänä vuonna täyttänyt. Kokemusta kansainvälisistäkin peleistä on kuitenkin ehtinyt kertyä.

– Pelit on kovia, tietenkin. Taso on tosi kova, mutta siitä tykkäänkin, ettei ole helppoa vaan on haasteita. Ulkomailta on erityisesti jäänyt mieleen se, kun pelattiin Ruotsissa harkkapeli Ruotsin maajoukkuetta vastaan, ja sain siitä Suomen joukkueen parhaan pelaajan palkinnon.

Vuoden 2023 alussa Hänninen valittiin Suomen Paralympiakomitean Tulevaisuuden tähdet -ryhmään, jossa lupaaviksi tunnistetut nuoret eri lajien parista pääsevät kehittämään niin fyysisiä, lajikohtaisia kuin psyykkisiäkin urheilijan taitojaan yhteisleireillä Paralympic Training Center Pajulahdessa.

– On ollut tosi mukavaa, ja olen oppinut paljon. Tehokkaasti leireillä treenataan, ja se on just hyvä.

Syksyn aikana Hänninen on kuitenkin ollut jonkin aikaa kokonaan sivussa niin joukkueidensa kuin Tulevaisuuden tähtien matkasta, kun on viettänyt jalkaleikkauksen jäljiltä kuusi viikkoa jalka kipsissä.

Toipilasaika tuskin kovasti hidastaa tämän tavoitteellisen urheilijan menoa.

Parajääkiekko

• Parajääkiekkoa pelataan pitkälti samoilla säännöillä kuin pystyjääkiekkoa. Isoin ero on, että jäällä luistellaan luistelukelkassa istuen, ja mailoja on kaksi: lapapäällä lyödään kiekkoa ja mailojen toisessa päässä olevilla terillä työnnetään kelkkaa liikkeelle. Ottelut pelataan tavallisessa jääkiekkokaukalossa ja peliaika on 3 x 15 minuuttia.

• Vauhdikas laji soveltuu liikuntavammaisille pelaajille, joilla on hyvä ylävartalon hallinta, istumatasapaino sekä käsien toimintakyky. Yleisin parajääkiekkoilijan vamma on alaraajan vamma, esimerkiksi amputaatio, mutta yhtälailla lajia voivat pelata myös selkäydinvammaiset henkilöt. Laji sopii hyvin jääkiekkoilijoille, jotka eivät esimerkiksi polvi- tai muiden urheiluvammojen vuoksi voi harrastaa pystykiekkoa.

• Suomessa lajia voivat pelata lisäksi vammattomat henkilöt, ja sitä pelataan niin kotimaassa kuin paralympialaisissakin asti toistaiseksi miesten ja naisten yhteisissä sekajoukkueissa.

• Laji on kuulunut paralympialaisten ohjelmaan vuodesta 1994. Ensimmäisenä paralympiakultaa voitti Ruotsi, mutta viime vuosina lajia on hallinnut USA. Kansainvälisellä tasolla pelataan lisäksi MM- ja EM-kilpailuissa sekä erilaisissa turnauksissa.

• Suomessa toimii 4 SM-sarja Parajääkiekkoliigaa pelaavaa joukkuetta: SISU Paraicehockey (Jyväskylä), TPS Paraicehockey (Turku), Kiekko-Nikkarit (Riihimäki) ja Kiimingin Kiekko-Pojat (Oulu). Lajitoiminta on hiljattain käynnistynyt myös Tampereen Ilveksen alla. Kotimaassa järjestetään myös yksittäisiä turnauksia sekä matalan kynnyksen leiritapahtumia.

Kuvaaja: Esa Jokinen