Lasten ehdoilla

Ensimmäinen lapsi mullistaa arjen ja laittaa arvojärjestyksen uusiksi. Jukka-Pekan perheessä on eletty lähes neljä vuotta pikkulapsiarkea ja opittu sinä aikana paljon uutta.

Kerrostalon 14. kerroksesta aukeaa näkymä aina merelle saakka vaikka välissä on rakennustyömaita, puistoja ja kokonaisia kaupunginosia. Valoisassa kolmiossa asuu Jukka-Pekka Hares yhdessä kahden tyttärensä ja vaimonsa kanssa. Kuopus jolla on ikää vuosi ja kahdeksan kuukautta, on päiväunilla parvekkeella, melkein neljän vuoden ikäinen esikoinen on päiväkodissa vielä muutaman tunnin ajan. Jukka-Pekalla on aikaa juoda päiväkahvit. 

–  Olen ollut kotona nuorimman kanssa vajaan vuoden ajan ja palaan kuukauden kuluttua töihin. Maaliskuussa ärsyttää loska ja harmaus kun taas kesällä on kiva käydä uimassa ja nauttia auringosta, Jukka-Pekka kertoo.  

Päätös jäädä kotiin lapsen kanssa ei ollut itsestään selvä, muttei myöskään vaikea. Vanhemman tyttären kanssa Jukka-Pekka oli kotona viisi kuukautta.

– Miksei olisi kotona jos se ei syökse perikatoon. Kotona lapsen kanssa oleminen antaa perspektiiviä omaan elämään.

Rentoa synnytysjännitystä

Pariskunta osti asunnon upeilla maisemilla keväällä 2014. 

– Kyllä se oli selkeää että jossain vaiheessa haluaisimme lapsia, joten asunnon kokoa mietittiin se mielessä pitäen. Meille oli tärkeää olla lähellä kaupunkia, hyvien liikenneyhteyksien ja palveluiden äärellä. 

Ennen muuttoa pariskunta remontoi asuntoa, poisti väliseiniä ja ovia jotta asunto palvelisi heitä mahdollisimman hyvin ja pitkään. Pitkän aikaa yksi asunnon huoneista oli lähes tyhjillään, sillä sille ei ollut tarvetta. Syksyllä 2015 syntyi ensimmäinen lapsi, joka laittoi asunnon sisustuksen, ja elämän, uusiksi.

– On paljon isompi elämänmuutos saada ensimmäinen lapsi, kuin toinen lapsi. Kyllähän se jännitti, mutta ei paljoa. Sisaruksillani oli entuudestaan lapsia, joten pikkulapsiperheen arki oli sinänsä tuttua. 

Arki muuttui kertaheitolla monella tapaa. Iltariennot vaihtuivat iltasaduiksi sohvalla ja fokus omasta itsestä siirtyi lapseen. 

– Kokoajan huolehtii toisesta, eikä vain itsestään. Se on iso muutos aiempaan elämään nähden. Myöskään aikaa ei ole mihinkään koskaan, mutta ei sitä ollut aiemminkaan. Ruoho näyttää aina vaan vihreämmältä aidan toisella puolella.

Koti kuntoon ja uusi auto alle

Kodin ylimääräisestä huoneesta sisustettiin vanhempien makuuhuone ja toisesta huoneesta tehtiin lastenhuone. Koska lähipiirissä oli entuudestaan lapsia, tuli leluja ja tarvikkeita lähes ovista ja ikkunoista, paljoa ei tarvinnut hankkia. Myös auto oli  perheellä valmiina, mutta se vaihtui ennen lasten syntymää turvallisempaan ja astetta isompaan. Sellaiseen, johon mahtuu vaivatta nelihenkisen lapsiperheen mökkireissun tavarat. 

– Harkitsimme yhteiskäyttöautoa, mutta turvaistuinten kantaminen niihin tuntui haastavalta. Auto on käytössä meillä kuitenkin melko vähän, eniten mökkireissuilla. 

Kun toinen lapsi syntyi, oli perhearki jo tuttua. Aamulla herätys on samaan aikaan, oli joulu, juhannus, maanantai tai lauantai. 

– Elämästä on tullut kurinalaisempaa, mutta esimerkiksi järjestyksen ylläpitämisen suhteen olen suosiolla hellittänyt, jotta välillä ehtii myös hengähtää. Lasten myötä olemme myös ottaneet siivoojan kerran kuussa, helpottamaan arkea. 

Rentoutumiseen on auttanut myös lasten sairausvakuutus, jota ei onneksi ole tarvinnut juuri käyttää. 

– Ajatus oli, että jos meille tulee kaikkien vanhempien kauhu, korvatulehduskierre, vakuutus pelastaa. Onneksi lapset ovat olleet terveitä.

Isän roolista arkea

Jukka-Pekalla on pian takanaan vuosi kotona nuoremman lapsen kanssa. Syksyllä häämöttävä töihin paluu tuntuu Jukka-Pekasta hyvältä, vaikka arki kotona lasten kanssa on ollut antoisaa ja opettavaista.  Välillä mies yllättää itsensä kasvattajan, isän, roolista. 

– Sitä havahtuu ajatukseen, että on isä. Siitä on tullut yhtäkkiä itselle arkea, niin sitä ei aktiivisesti ajattele. 

Jukka-Pekka odottaa jo aikaa jolloin lapset ovat isompia ja heidän kanssaan voi leikkiä ja pelata enemmän.

Lapset ovat tuoneet elämään uutta merkitystä ja perspektiiviä siihen, mikä on tärkeää. 

– Kontrasti opiskeluelämään on iso. Kun olin kaverin polttareissa, huomasin että suurin osa kavereista on perheenisiä ja puheet sen mukaisia. Puhumme aikuisten aiheista, kuten itsensä kehittämisestä, Jukka-Pekka toteaa ja naurahtaa.