Hyppää sisältöön
Pia Honkala.

”Halusin kokeilla, vieläkö minusta olisi oppimaan uutta” – Pia opiskeli uuden ammatin aikuisena

21.9.2020

Pia Honkala teki urallaan täyskäännöksen ja opiskeli aikuisena uuden ammatin. Mikä sai vaihtamaan alaa ja seuraamaan uutta intohimoa, vaikka takana oli jo pitkä ura ja vakiintunut ammattitaito?

Helsinkiläinen Pia Honkala ehti työskennellä vuosia kampaamoalan yrittäjänä, kunnes päätti yli nelikymppisenä laittaa uransa kokonaan uusiksi ja kouluttautua suuhygienistiksi.

– Alan vaihtaminen oli pyörinyt mielessä jo vuosia. Välillä ajatus oli enemmän pinnalla ja sitten se jäi taas vähän taka-alalle. Loppuvuodesta 2015 tuli sellainen sisäinen tunne, että nyt tai ei koskaan, Pia kertoo.

Opinnot Metropolia ammattikorkeakoulussa alkoivat tammikuussa 2016. Pia teki lopetusilmoituksen toiminimestään ja heittäytyi täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Hän valmistui suuhygienistiksi huhtikuussa 2019, ja on nyt luonut uutta uraa noin vuoden päivät.

Halu haastaa itseään ajoi uuteen ammattiin

Pialla oli selvät suunnitelmat ylioppilasjuhlien jälkeen:  hakeutuminen ammatilliseen koulutukseen ja parturi-kampaajan opintoihin.

– Minulle on kerrottu, että kampaajan ammatti oli haaveeni jo ihan pikkutyttönä. Ja kun olin käytännössä aina ajatellut ryhtyväni kampaajaksi, en edes miettinyt muita vaihtoehtoja siinä vaiheessa, kun oli aika lähteä opiskelemaan.

Valmistumisesta saakka yrittäjänä työskennellyt Pia kertoo aina tykänneensä työstään. Alanvaihtoon ei ajanut kyllästyminen omaan ammattiin, vaan halu haastaa itseään.

– Vaikka minulla oli vakiintunut asiakaskunta ja nautin työstäni, halusin kokeilla, vieläkö minusta olisi oppimaan jotain uutta. Olisiko työelämällä vielä jotain muuta annettavaa?

Kun Pia  teki päätöksen, että opiskelemaan olisi lähdettävä nyt tai ei koskaan, alkoi pohdinta siitä, mikä uusi suunta voisi olla. Pia pallotteli ideoita ystäviensä kanssa ja kävi tutustumassa eri koulutusohjelmiin. Suuhygienistiksi vetivät lopulta monet samat asiat, joista Pia nautti myös kampaajan työssä.

– Suuhygienistin ammattikin on pitkälti asiakaspalvelutyötä, jossa kohdataan päivittäin erilaisia ihmisiä. Vaikka nykyisten asiakkaiden kanssa ei tule juteltua yhtä paljon kuin entisten, Pia naurahtaa.

– Olen myös tottunut työskentelemään hyvin lähellä ihmisiä, joten sekin tuntui heti tutulta ja luonnolliselta.

”Hitsi, kyllä vanhakin vielä oppii!”

Ensimmäiset opiskelukuukaudet olivat haastavia. Pia oli ollut koulussa viimeksi 90-luvun puolivälissä, ja opiskelumetodit olivat niiltä ajoilta muuttuneet täysin.

– Kaikki tehtiin tietokoneella, oli paljon itseohjautuvaa etäopiskelua ja ryhmä- sekä projektityöskentelyä. Se oli  minulle ihan uutta. Ensimmäiset puoli vuotta meni opetellessa opiskelemaan.

Motivaatio kantoi alkutahmeuden läpi, ja lopussa seisoi kiitos.

– Kun olin tehnyt  päätöksen, että lähden tähän hommaan, otin sen ihan tosissani. Ja kun sitten pääsin opiskeluun sisään, niin siitä se lähti rullaamaan. Huomasin, että hitsi, kyllähän vanhakin vielä oppii!

Nuorten kanssa opiskelun Pia koki antoisana.

– Tietokoneiden kanssa kasvanut sukupolvi on niin nopea omaksumaan asioita. Kaiken kaikkiaan nuorten seurassa oleminen oli tosi inspiroivaa ja sain siitä itsekin hirveästi energiaa. Sain tutustua ihaniin uusiin ihmisiin, ja osa nuorista on jäänyt ystäviksi vielä valmistumisen jälkeenkin.

Pian perhe – puoliso sekä yhdeksänvuotias poika – kannustivat alan vaihdossa. Ystäviltäkin tuli pelkästään positiivista palautetta.

– Kun kerroin suunnitelmistani, sain lähinnä sellaisia kommentteja, että ”wow, sinähän olet rohkea” ja ”tosi siistiä, että lähdet”. Myös puolisoni oli ennen kaikkea tukena, että saatiin tämä projekti yhdessä maaliin.

Loikka oman mukavuusalueen ulkopuolelle kannatti

Kun Pia vuonna 2016 aloitti opinnot, oli suuhygienistien työllisyystilanne hyvä, ja monet opiskelutoverit pääsivät töihin suoraan koulun penkiltä. Kolmen vuoden aikana tilanne kuitenkin ehti muuttua, ja Pialle kävi selväksi, ettei töitä välttämättä löydy heti valmistumisen jälkeen.

– Kyllähän se työtilanne silloin mietitytti, kun tarjolla oli vain määräaikaisia sopimuksia. Ja vähän mietin sitäkin, että näinköhän ne nuoret tulevat vasemmalta ohi, että onkohan työmarkkinoilla ikärasismia.

Piaa kuitenkin onnisti töiden suhteen. Hän pääsi jo opiskeluaikana töihin Helsingin kaupungille, ensin harjoitteluun ja kesätöihin, sitten määräaikaiseksi työntekijäksi. Tänä syksynä Pian työsuhde vakinaistettiin.

Uranvaihdoksen myötä Pialla on nyt kokemusta sekä yrittäjyydestä että palkkatyöstä, ja hän näkee molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. 

– Onhan yrittäjällä tietyllä tavalla se oma vapaus. Yrittäjänä pystyin suunnittelemaan itse omat aikatauluni ja lomani. Tosin yrittäjällä se loma oli käytännössä aina palkatonta, ja vasta tänä kesänä vietin ensimmäisen palkallisen lomani. Palkkatyö onkin siinä mielessä huolettomampaa, että tiedät joka kuukausi, että palkkaa tulee se tietty summa tilille.

Päällimmäisenä Pia on kiitollinen siitä, että uskalsi lähteä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja vaihtaa suuntaa.

– Olen ollut valintaani hirveän tyytyväinen ja viihtynyt uudessa työssäni erittäin hyvin. Nyt kun ura on vasta näin alussa, niin joka päivä tulee jotain uusia asioita. Näköpiirissä on vielä monia kiinnostavia mahdollisuuksia.

Fennian vakuutukset turvaavat arkeasi, jotta sinä voit elää rohkeasti uutta kokeillen ja luovuuttasi  kuunnellen.

Auttoiko tämä sinua?

Jaa