Polvet kolhiintuu, mutta mieli lentää – näin varmistat lapsen turvallisen harrastamisen

Lasten harrastukset ovat täynnä iloa, oppimista ja kasvua. Ne tarjoavat mahdollisuuden löytää omia vahvuuksia, kokea yhdessä tekemisen riemua ja purkaa energiaa turvallisessa ympäristössä.

Usein harrastukset ovat myös koko perheen viikkojen kulmakivi. Aikataulut pyörivät treenien ja harrastusvälineiden huollon ympärillä, ja vanhempi toimii välillä kuskina, huoltajana ja kannustajana – joskus jopa apuvalmentajana.

Olipa kyseessä jalkapallo, baletti, ratsastus tai sirkuskoulu, jokainen harrastus tuo mukanaan mahdollisuuksia oppia, kasvaa ja löytää omia vahvuuksia. Mutta mukana kulkee myös pieni ripaus riskiä: kaatumisia, venähdyksiä ja joskus jopa murtumia.

Siksi on tärkeää pysähtyä hetkeksi miettimään, miten voimme ennaltaehkäistä näitä tilanteita tai ainakin olla paremmin valmistautuneita, jos jotain sattuu. Vaikka kaikkea ei voi ennakoida, paljon voi tehdä etukäteen, jotta lapsen harrastaminen olisi mahdollisimman turvallista ja vanhemmilla rauhallinen mieli.

Yritykset ja epäonnistumiset kuuluvat oppimiseen – näin valmistaudut niihin

Lapsuus on täynnä tutkimista ja rajojen kokeilua. Uuden oppiminen vaatii usein myös yrityksiä, epäonnistumisia ja joskus myös pienempiä tai isompia kolhuja.

Vaikka emme voi estää jokaista kaatumista tai kömmähdystä, voimme varmistaa, että olemme valmistautuneet oikealla tavalla silloin, jos harrastuspaikalla sattuu jotain.

Voit miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Miten treenipaikalla toimitaan, jos lapselle sattuu jotakin?
• Ovatko varusteet kunnossa ja juuri hänelle sopivat?
• Tiedänkö, keneen olla yhteydessä tarpeen tullen?

Tärkeintä on, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, jotta rohkeus kasvaa ja oppiminen on mahdollista. Vanhemman rauhallinen asenne ja ennakoiva ote auttavat paljon.

Turvallisuus syntyy arjen pienistä teoista

Turvallisuuden tunne ei rakennu vain suojakypäristä ja pehmustetuista lattioista – se syntyy myös arjen asenteista ja rutiineista. Tässä muutamia keinoja, joilla voit huolehtia lapsesi harrastusten turvallisuudesta:

1. Oikeat varusteet ja niiden kunto: Tarkista säännöllisesti, että harrastusvälineet, kengät ja suojavarusteet ovat ehjiä ja oikean kokoisia. Liian pienet tai kuluneet varusteet voivat lisätä loukkaantumisriskiä.
2. Lämmittely: Lapsen keho on notkea ja palautuu usein nopeasti, mutta se ei tarkoita, etteikö lämmittely olisi tärkeää. Hyvä alkuverryttely valmistaa kehon liikkeeseen ja vähentää loukkaantumisriskiä.
3. Riittävä lepo ja ravinto: Väsynyt tai nälkäinen lapsi keskittyy huonommin, mikä voi johtaa tapaturmiin. Huolehdi, että harrastuspäiviin mahtuu myös tarpeeksi lepoa ja ravitsevaa ruokaa.
4. Hyvä kommunikaatio ohjaajien kanssa: Pidä yhteyttä valmentajiin tai opettajiin ja varmista, että he tietävät mahdollisista erityistarpeista tai terveyteen liittyvistä seikoista. Yhteistyö kasvattaa turvallisuuden tunnetta.
5. Kannustava ilmapiiri: Lapsi tarvitsee aikuisen tukea myös silloin, jos joku asia menee pieleen. Epäonnistumisen hetket ovat usein niitä, jolloin turvallinen ja myötätuntoinen palaute on kaikkein tärkeintä.

Ennakoiminen ei tarkoita huolen kantamista vaan huolenpitoa

Vanhempien on helppo langeta ylivarovaisuuteen, mutta lapsen itseluottamus kasvaa juuri silloin, kun hän saa kokeilla, kiivetä ja hypätä turvallisissa rajoissa. Kun perheellä on selkeä toimintamalli tapaturmien varalle ja lapsi tietää, että aikuiset pitävät hänestä huolta, harrastaminen on vapaampaa ja rennompaa.

Kotiin voi myös laatia pienen "Mitä jos sattuu" -suunnitelman yhdessä lapsen kanssa: missä on lähin ensiapupiste? Kuka hakee lapsen, jos vanhempi ei pääse? Mistä löytyy läheisten yhteystiedot? Esimerkiksi nämä kysymykset ja vastaukset helpottavat myös arjen organisointia.

Leikki, liike ja luottamus = harrastamisen ilo

Lapsen maailma on täynnä energiaa ja uteliaisuutta. Harrastukset tarjoavat sille kanavan, jossa saa juosta, soittaa, keikkua, kilpailla ja kasvaa. Ja tietysti myös kaatua, mutta ennen kaikkea nousta ylös ja yrittää uudelleen.

Turvallinen harrastaminen ei tarkoita virheiden välttämistä, vaan ympäristöä, jossa lapsi uskaltaa olla oma itsensä – kokeileva, innokas, välillä myös epävarma. Vanhemman tehtävä ei ole suojata kaikilta kolhuilta, vaan olla se tuki, jonka luo voi tulla, jos sattuu. Polvet ruvella ja mieli vähän haavoilla syntyy usein aito luottamus.

Sitten taas mennään – edelleen innokkaina, mutta ehkä hieman viisaampina.