Hyppää sisältöön
    Henkilöasiakkaat
  • Fennia
  • Henki-Fennia
  • Ohjeet
  • Yritykset ja yhteisöt
Etsi sisällöstä
HenkilöasiakkaatYritysasiakkaat
På svenska

Kirjaudu

  • Etusivu
  • Olen yrittäjä -podcast: Maija Vilkkumaa

Olen yrittäjä -podcast: Maija Vilkkumaa


[Fennian logo näkyy.]

[Leppilampi:] Tämän talkshown
uskaltajista, kokeilijoista -

ja yrittäjistä tarjoaa Fennia.

Tulevaisuutesi vakuutusyhtiö.

[♫ Tunnusmusiikki soi. ♫]

[Diateksti: Olen yrittäjä.
Mikko Leppilampi.]

[Diateksti: Olen yrittäjä.
Maija Vilkkumaa.]

Mun nimi on Mikko Leppilampi.

Tunnetaan parhaiten esiintyjänä, mutta
kaiken sen suurelle yleisölle -

näkyvän työn takana
mäkin olen kuitenkin yrittäjä.

Tässä ohjelmassa istun
alas juttelemaan tuttujen -

ja mielenkiintoisten
henkilöiden kanssa heistä -

nimenomaan yrittäjinä.

Meidän tavoitteena on
inspiroida sua olemaan -

rohkea tai luova sun
yrittäjyydessä tai -

jos et vielä ole, mutta
haaveilet yrittäjyydestä, -

jopa uskaltamaan ottaa ensimmäinen
askel kohti sitä omaa unelmaa.

Tervetuloa mukaan.

Ennen kuin esitellään
tämän jakson vieras, -

mä haluan ihan avoimesti kiittää
meidän yhteistyökumppania Fenniaa, -

joka mahdollistaa
meille tämän ohjelman, -

mutta myös sulle sen oikean ja
välttämättömän turvan -

lähteä rohkeasti ja
luovasti tavoittelemaan -

sitä oma unelmaa yrittäjänä.

Yrittämisen tukeminen on ollut aina
syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Heidän ajatuksissa yrittäminen on
enemmän kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämän asenne.

Sä löydät vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta fennia.fi.

Mutta nyt, hyvät ystävät.

Tämän jakson vieras on yksi Suomen
eniten levyjä myyneistä muusikoista.

Lähes kaikki hänen seitsemästä
studioalbumistaan ovat -

myyneet kultaa.

Yhteensä hänen albumejaan on myyty
Suomessa yli 300 000 kappaletta.

Helsingin yliopistossa suomen kieltä
opiskellut nainen aloitti -

yli 20 vuotta kestäneen menestyksekkään
uransa vuonna 1990 perustetussa

Tarharyhmä-yhtyeessä.

Varsinaisen uran hän
on myynyt sooloartistina.

Hän oli yksi Voice of Finland -ohjelman
tähtivalmentajista -

alkuvuonna 2021 esitettävällä
tuotantokaudelle.

Tervetuloa artisti, kirjailija ja
yrittäjä Maija Vilkkumaa.

- Kiitos.

Tervetuloa Maija
- Kiitos Mikko, mahtavaa olla täällä.

Me ollaan oikeastaan
sellaisen asian äärellä, -

joka liittyy myös vahvasti artistiuteen
ja sun työhön, -

mutta on ihan yhtä
äkkiä aivan jotain muuta.

Harvemmin niitä yhdistellään.

Miltä kuulostaa ajatus, että mä
tituleeraan sua yrittäjänä?

- Siis niin kun, se tuntuu
vähän hurjalta tietyssä mielessä.

Mulla on, kuten tuossa mainitsitkin, -

että se on monelle ihmiselle elämäntapa.

Yrittäjyys, sehän on
tunnistettavissa se ihmistyyppi, -

jolla yrittäjyys on verissä.

Moni puhuu siitä, että perheessä,
suvussa on ollut paljon yrittäjiä.

Mulla ei ole sellaista ollenkaan.

Mulla ei ole yrittäjän identiteettiä
tavallaan koskaan ollut.

Mulle se on ollut aika vieraskin se
maailma tai näin mä ajattelin.

Sittemmin olen alkanut
tajuamaan, että sellainen taiteilijan -

elämän rakenne on tietyiltä
osin tosi lähellä yrittäjyyttä.

Eli sä itse keksit tavallaan
omat työtehtäväsi -

ja sitten myös ikään kuin
rakenteellisesti.

Jos olet kipeä, niin ei ole
sairauslomaa tai ei tule rahaa siitä.

Sitä on tavallaan
hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolella -

tai ainakin ammattiyhdistysyhteiskunnan
ulkopuolella tosi voimakkaasti.

Sitä kautta se on alkanut tuntua, -

että tässä freelancer,
taiteilijuudessa on paljon yhteistä.

- Ehdottomasti.

Oikeastaan, kun on lähtenyt miettimään
sitä tässä kuluneen, reilun vuoden ajan.

Tietysti me ollaan kipuiltu tuossa
tapahtumateollisuuden piirissä, -

totta kai kriiseissä ja siitä, -

että koko ala lyötiin säppiin.

Sen tiimoilta huomasin
sellaisen lieveilmiön, -

että kun artistit, jotka ovat
näkyviä alan edustajia, -

astuu esiin puhumaan sen alan puolesta.

Niin huomaakin sen, että eihän
oikeasti suurella yleisöllä -

välttämättä olekaan sellaista
ymmärrystä tästä yhteneväisyydestä, -

että siinä onkin yritystoimintaa
ja se on aikamoinen ekosysteemi.

Siellä on paljon
työllistämistä ja miten se toimii.

Kiehtoisi tosi paljon
avata ihan tällä tavalla, -

artistinkin oman yrittäjyystaustan
tai henkilötarinan kautta tätä maailmaa.

- Kyllä ja sitten, kun se
maailma on muuttunut -

tietenkin tässä, kun mäkin olen ollut
niin pitkään, niin tosi paljon.

Siinä vaiheessa, kun rupesin,
varsinkin Tarharyhmän aikaan -

ja soolouran alkuvaiheessakin,
niin se ikään kuin sellainen.

Se oli enemmänkin...

Siinä mielessäkin kaukana
yrittäjyydestä monella tavalla, -

että vaikka teki omat
työtehtävänsä, niin kuitenkin -

oli tosi helppoa.

Rahat tuli Teostosta ja
levy-yhtiöstä ja keikkamyyjältä.

Oli isot instanssit, joihin tavallaan
vähän niin kuin meni "töihin".

- Niin.
- Tai niin sen ainakin mielsi.

Nyt kun olen perustanut toiminimen
viisi, kuusi vuotta sitten vasta, -

ja osakeyhtiön nyt
viime vuoden puolella.

[Nauraa.]

Olen huomannut myös,
että se vaikuttaa siihen, -

että mulle oli tarpeellista, paitsi
rahavarojen hallinnan kannalta, -

niin olla yritysmuodossa.

Myös siitä on tullut
psykologisesti tärkeä juttu, -

jotta mä tajuan ja miellän itseni,
että en ole töissä jollain muulla.

- Just.
- Koska enhän mä ole, -

kun mä teen itse sen koko sisällön.

Toki mä haluan siihen
yhteistyökumppaneita ja apua, -

mutta se täytyy olla
minusta lähtöisin.

Musiikkibisneskin aina toimii niin, että
siinä täytyy ottaa se vastuu itselle.

Tätä mä olen just Voice of
Finlandissa sanonut paljon myös, -

että teidän täytyy ottaa vastuu. Te ette
voi mennä sinne vaan, -

mä oon tosi hyvä laulaja,
sanokaa mulle mitä mä teen.

Se ei vain toimi niin, että
siinä täytyy olla vastuu.

Mulle selvästi nyt on auttanut se, -

että mä näen, että mä olen itse
mun oman oy:n keskushahmo -

ja sitten nämä levy-yhtiöt ja keikka-
myyjät on mun yhteistyökumppaneita, -

eikä varsinaisesti
mun ikään kuin pomoja, -

koska eihän ne voi olla mun pomoja.

Tässä on just tämä.

Minusta tuntuu, että siitä on ollut jopa
musiikkialalla ollut epäselvyyttä.

Kun esimerkiksi keikat peruuntui yhtä
äkkiä pandemian takia, -

onko joku tai moni toivoi, että olisi
joku joka maksaisi korvauksia siitä, -

kun se ei ollut kenenkään vika
tietenkään.

Eihän se ole muusikon
vika, ettei sitä keikkaa ole.

Se on valmis tulemaan
sinne soittamaan sen keikan.

Sitten sitä ei päästetä sinne, se on
silleen, että antakaa mulle korvauksia.

No nythän niitä on tullut erilaisten
apurahojen muodossa, -

toivottavasti tulee
vielä paljon enemmän.

Ei ole yhtään ihmistä sen
musiikkibisneksen sisällä.

Se ei ole ohjelmatoimisto, koska
ohjelmatoimisto ei ole mikään työantaja.

Se on vaan tavallaan välittäjä.

Vaikka se muistuttaa työantajaa, koska
se maksaa työantajamaksuja niille, -

jotka tekee verokortilla sen työn.

Se taas vain liittyy
suomalaiseen lainsäädäntöön, -

että jonkun on pakko
maksaa työantajamaksut.

Se ei silti tee
ohjelmatoimistosta työantajaa.

Ei se ole tietenkään se tilaajakaan,
koska sinne ei tule ihmisiä, -

koska keikka ei ole.

Sinne ei tule yleisöä,
niin sitten ei ole mitään.

Ei ole ketään, jolla olisi se raha.

Tämä on ollut monelle alan
sisällä vaikeata ymmärtää, -

koska tosi moni muu
ala on järjestynyt.

Siellä on aina joku, -

jolla sitten tavallaan on sitä rahaa.

Mainitsit tuossa, että se
on muuttunut tosi paljon, -

ehkä se on myös niinkin,
voisi kuvitella, että -

on vaikeampi silloin alkuvaiheessa -

Jos joku aloitteleva artisti
vain toivoo ja haaveilee, -

että saisi levytyssopimuksen.

Sitten menisikin niillä ehdoilla, että
mulla on muuten oma osakeyhtiö -

ja tätä kautta mulla on
oma levy-yhtiö ja kaikki.

Se on rakenteellisesti
varmaan aika vaikeata alkuun.

Sitten kun sä olet establisoitunut ja ei
tartte mennä enää pyytelemään anteeks, -

vaan ne ennemminkin taistelee susta.

Onko se niin, että silloin
se on mahdollista vasta?

- Se voi. Mä luulen,
että siinä on osittain, -

että miksi se ikään kuin mun uran
aikana on niin voimakkaasti muuttunut, -

että silloin 90-luvun loppupuolella,
vielä erityisesti 90-luvun alkupuolella.

Kyllä vielä 90-luvun lopussa
ja 2000-luvun alussakin -

on ollut, että käytännössä kaikki
isoon, hienoon ammattistudioon -

kellään ei ollut varaa.

Levy-yhtiö oli myös
vähän niin kuin pankki.

Sulla oli pakko olla se, jotta sä
pääset tekemään sen kuulosta kamaa, -

joka on tarpeeksi hyvänkuuloista
soidakseen radiossa.

Nythän tilanne ei ole se, -

että melkein kaikilla on
se läppäri, jolla pystyt.

Toki tarvitaan taitoa,
mutta periaatteessa -

paljon enemmän on ihmisiä, jotka
pystyy tekemään hyvänkuuloista matskua.

Mäkin tosin usein laulan liidilaulut
meidän kellarin treenikämpällä -

omaan mikkiin, oman logicin kautta.

Sitä ei tarvitse samalla lailla, -

sitä levy-yhtiötä, just sitä pankkia
siihen, joka maksaa kaikki kulut.

Sitten sä rupeat tienaamaan
siitä, jos se levy myy.

Tämähän on sitten.

Mä luulen, että me ollaan
menossa kohti maailmaa, -

jossa levy-yhtiöt joutuvat
arvioimaan, ja ovat jo nyt joutuneet, -

niin ikään kuin sen roolin siinä
bisneksessä uudelleen.

Mä itse olen todelle
mielelläni levy-yhtiössä -

ja keikkamyyjällä, vaikka se
olisi periaatteessa mahdollista -

ottaa omalle yhtiölle, -

mutta siinä on ihan hirveästi hommaa.

Sitten kun siinä on tosi paljon
sellaisia asioita kuin verkostoja.

Totta kai mulla, kun
olen ollut ikuisesti täällä, -

tuntuu, että mä vähän
niin kuin tunnen kaikki, -

mutta en mä sillä tavalla tunne, -

että mä esimerkiksi jaksaisin
tai pystyisin, haluaisin tai -

mulla olisi aikaa mennä promoilemaan
avainhenkilöille omia juttuja.

Minusta on tosi kivaa, että
on ne luotetettavat tahot, -

joilla on se rutiini ja myös näkemystä
ja kaikkea sellaista.

Se on tosi mahdollista, että artistit
enenemissä määrin ottaa sitä.

Sehän ei ole siinä
mielessä täysin uusi juttu.

Esimerkiksi Apulanta jo 2000-luvun
alussa, 90-luvun lopussa, -

niin otti itselleen sen.

Hehän tekivät silloin, juttelin
juuri Toni Virtasen kanssa siitä, -

muistelin kun, -

silloin oli semmoinen.

Aina, kun on isoja toimijoita.

Tietynlaiset firmat
hallitsee sitä bisnestä, -

kuten silloinkin oli ja kuten nytkin on.

Isot levy-yhtiöt hallitsee.

Silloinhan oli sovittu, että tai
se oli sellainen yleinen juttu, -

että CD-single tai vinyylisingle
maksaa kakskymppiä.

Silloin ollaan oltu markka-ajassa.

Ne on maksanut kakskyt markkaa.

- Joo.
- Tota noin.

- Luonnollisesti kukaan ei
maksaisi 20 euroa yhdestä biisistä, -

Edes siihen aikaan.

[Molemmat nauravat.]

- Ja ehkä vielä piiskaa.

[Puhuvat päällekkäin.]

20 kymppiä skipale.
- Apulanta -

ne teki niin kuin toisin päin.

Ne pistikin, että ne maksoi kympin.

Mä muistan, että kaikki
levy-yhtiöt oli aivan raivona niille, -

te ette voi tehdä näin.

Te disdroppaatte tämän bisneksen.
- Tallotte markkinat.

- Mä olin silleen, että miten niin
ei voida, me vaan tehdään.

Sitten, kun ne sai sen siitä ja
ne oli totta kai tosi suosittuja.

Sen lisäksi, että ne
oli niin halpoja, sitten ne -

sain sillä sen, että ne oli aina
ykkösiä niiden biisit.

Ne sai siitä lisähypea.

Apua, että kuinka suosittu tämä
onkaan. Moninkertaiset myynnit, -

isot levy-yhtiöt oli, että ei nämä ole
moninkertaisia myynnit, niin halvalla.

He pystyivät tuomaan oman kulman siihen.

- Tässä aasinsiltana todella
askarruttavaan kysymykseen.

joka on kiinnostava.

Kun sanoit, että siinä
on niin paljon hommaa sitten -

ja se vie keskittymistä
itse omasta tekemisestään.

Miten taide ja
yrittäjyys, kaupallisuus?

Kun ne kuitenkin täytyy jollain
tasolla, varsinkin popissa, -

tässä on isoille massoille,
valtavirta tekemisissä niin, -

että ne on kuljettava käsi kädessä, -

kun asioita ei vain tehdä ilmaiseksi.

Sitten myös se, jos tulee suurta
suosiota ja on isoja keikkoja, -

niin totta kai liikkuu myös
silloin liikevaihtoa, rahaa -

ja joku sen siitä aina käärii.

Miettii vaikka Apulantaa silloin, mutta
keskitytään nyt suhun.

Tarharyhmä-aika, 90-luvun, varmasti
hyvin paljon aatteellisempaa ja -

niin kuin todella
taidepiirimeininkiä.

Oliko silloin sellaista, että kaikki
sellainen, jos tämä on myyvää ja, -

jos tämä on kaupallista, niin se ei ole
sitten oikeaa taidetta.

Ja miten ne kulkee käsi kädessä?

Missä se menee se raja itseltä?

- Toihan onkin mielenkiintoinen.

Se on silleen, että on artisti
yrittäjämuotoisesti mukana tai ei, -

niin se kaupallisuus
kulkee, niin kuin sanoit, -

siinä koko ajan, että popmusiikki on
niin kuin populaarimusiikkia.

Eli sen juttu on siinä, että
edes jotkut tykkää siitä -

ja on valmiita laittamaan rahaa.

Kun just sanoin, jos ei ole
ihmisiä, jotka tulee keikalle, -

niin sitten sitä keikka ei ole, eikä
kenelläkään palkkaa.

Kuten tiedetään, niin
esimerkiksi apurahasysteemit, -

kuinka paljon tukia tulee.

Mä en muista, mutta se on jotain 97 %
kaikista valtion ja muista tuista -

menee klassiselle musiikille
ja loput tulee sitten meille, -

koko popmusiikille.

Eli se on tosi vahvasti ikään kun
kaupallisesti riippuvainen.

Tämähän on ikuisesti aina siinä.

Mä olen aina nähnyt
sen niin, että kaikkihan...

Ensinnäkin on tällainen
rocktähteysunelma, -

joka on olemassa varmaan kaikilla tai
poptähteys tai tähtiunelma, -

joka aina liittyy siihen,
kun rupeaa tekemään.

Siihen tekijyyteen liittyy
sellainen halu tehdä -

mageita biisejä ja upeeta taidetta ja
myös se semmoinen niin kun -

fiilis siitä, että sä olet lavalla ja
ihmiset jotenkin siellä.

Se liittyy siihen vahvasti ja
se antaa myöskin oikeuden -

unelmoida niistä hiteistä
ilman, että siinä on semmoinen, -

että olen ilkeä rahantekokone jossain, -

joka vain laskelmoi.

Sitten toinen on se,
että kun se on sellaista.

Mä näen, että se
on tosi vahvasti taide.

Mulle siis popmusiikki
on tärkein taidemuoto.

Niin siinä se laskelmointi
tekijän puolelta on tosi -

hankalaa ja vaarallista, -

koska se on yleensä sellainen
asia, joka näkyy ulospäin.

Jos et ole vilpitön, niin se
kuuluu siinä kappaleessa.

Ja sitten jotenkin ihmiset ei
kiinnity siihen ja eikä pidä siitä.

Sun pitääkin pitää semmoinen,
jotenkin semmoinen.

Kaikilla on se, että haluaa
pitää tietynlaisen vilpittömyyden -

ja tehdä sitä musiikkia
omilla ehdoillaan.

Samalla toivoen, että tulisi
välillä, vahingossa tai tahallaan, -

sellaisia biisejä, jotka myös
sitten soi isosti jossain, -

ikään kuin näitä "radiohittejä".

Nyt sitten tämä, kun
albumit voi vähän huonosti, -

koska Spotifyn algorytmit suosii
tosi paljon yksittäisiä biisejä.

Se on tuonut sen ongelman, että miten
ihmiset saa tehtyä just albumiraitoja, -

jos ei ole sitä hittihakuisuutta, -

jolle ei toivotakaan mitään tai ei
odoteta mitään radiosoittoa, -

koska ne vaatii, kuitenkin
se luova prosessi vaatii sitä.

Mä olen itse ajatellut,
että nimenomaan tämä.

Mä olen kokenut oikeastaan aika paljon
sellaista vapauttakin siitä, -

että nyt viimein perustin oy:n.

Koska sitten se...

Vaikka osakeyhtiölaissa sanotaan, että
osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa -

voittoa omistajilleen, -

niin sehän on tavallaan se on se, jolla
se erottaa sen jostain muusta -

jostain toiminimestä tai
jostain, ikään kuin yrityksenä.

Periaatteessa mä
näen, kun se on mun, -

niin mä voin itse tehdä, -

kun mulle on loppujen
lopuksi tärkeämpää se vapaus.

eikä se paljonko siinä on se
ikään kuin liikevoitto mun oy:llä.

Eli paljonko se tahkoo,
kunhan mä pysyn sellaisessa -

tilanteessa, että se vapaus säilyy.

Ikään kuin mä voin tehdä asioita.

Voin silleen, että nyt mä
haluan kirjoittaa musikaalin ja -

siihen menee puoli vuotta ja mä haluan
lopettaa kaikki muut duunit.

Sitten mä voin tavallaan tehdä, -

mutta mä voin tehdä täällä
tämän ja tämän tyyppisiä -

ikään kuin vaikka
yrityskeikkoja tosi paljon, -

jota mä en ole yleensä tehnyt.

Tähän mä laitan niitä, koska sieltä
mä pystyn saamaan tuloa firmalleni, -

jotta mä pystyn laittamaan tänne.

Myöskin mulla on sellainen haave,
että voisi joskus laajentua siten, -

että voisi olla myös muiden
luovien tekijöiden kanssa.

Toimia sillä tavalla, että
oma yritys olisi siinä mukana.

Esimerkiksi vaikka biisien teko eli
kustannusbisneksessä ja tuollaisessa, -

jossa firmat tällä hetkellä ne niistä
aika isoja prosentteja tekijöiltä.

Mun mielestä liian isoja.

Totta kai niiden kannattaa tehdä se,
koska se on bisnestä ja ne tarvii sitä.

Sitten jos mulla on hirveen
paljon erilaisia juttuja -

ja pystyisin ehkä joskus
tulevaisuudessa tarjoamaan -

ikään kuin sen takia, että mä pääsen
keskustelemaan biiseistä -

fiksujen, lahjakkaiden
tekijöiden kanssa.

Mä en tarvii hirveesti sitä isompaa -

voittoa siitä, kunhan
se pyörii se juttu.

Samalla lailla distruptoida
sitäkin bisnestä kuin Apulanta.

Nimenomaan sillä ajatuksella, että
se luovuus ja luova tila on tärkeämpää -

niin kuin voiton tekeminen.

- Niin ja kun miettii vaikka sitä, -

että jos sä olet bändissä, tai jos
ajatellaan vaikka Tarharyhmä-aikaa, -

että ei ole selkeätä, yhtä keulahahmoa.

Tai se että olet, kuten sanoit
itse, työntekijänä levy-yhtiöllä -

tai promoottorifirmalla,
riippuen tilanteesta.

Sitten siellä on muusikoita.
Sulla on kuitenkin bändi mukana.

joka on sun bändi, mutta
sitten se muuttuu, -

että sä olet ensin Tarharyhmä ja
sitten sä onkin Maija Vilkkumaa.

Mua kiinnostaa tämä, että
onko sellaista asetelmaa, -

missä se dynamiikka
menee sen suhteen, -

että onko ne sitten, jotka valitaan
tai palkataan siihen bändiin -

soittamaan sulle tai sun kanssa, -

miltä se niin kuin vaikuttaa.

Onko ne niitä sun työntekijöitä,
kun olet oman osakeyhtiön kautta, -

pyörität sitä yritystä,
joka on Maija Vilkkumaa?

Onko se muusikot, onko se
bändin jäsenet sun työntekijöitä -

ja missä tämä suhde ja
tämä dynamiikka elää?

Tuleeko siellä jotain vastahankauksia?

Tuleeko ne sanomaan, että
meidän työolosuhteet on huonot?

- Mä olen ollut aina. Mulle
on ollut tosi tärkeää se, -

että ne bändiläiset,
ihmisillä on hyvä olo ja fiilis.

Mä paljon pohdin sitä.

Miten olisi hyvä meininki.

Ihan sen takia, että ne
on mun ystäviä ja ihmisiä.

Mulle tärkeitä ihmisiä.

Myös sen takia, että
kaikki tuollainen vaikuttaa.

Sellaiset bändit, joilla on kivaa
keskenään on vaan parempia bändejä -

kuin sellaiset, joilla
ei. Se näkyy siellä.

Siinä on siinä mielessä kaupallistakin
syytä pitää, että on hyvä meininki.

Tuo on mielenkiintoinen
ja ikään kuin kysymys, -

joka hakee mun näkemyksen mukaan
koko ajan silleen sitä paikkaansa.

Just tää, että jos sulla on.

Mulla ei ole vastausta
siihen, mikä on oikein.

Mä tiedän, että tämä nykytilanne
ei ole munkaan mielestä -

niin kuin reilua, mutta
en tiedä miten se.

Esimerkiksi, että mun kokema
just olen perustanut sen oy:n.

Harvalla artistilla tai bändillä,
edes osakeyhtiö muotoisessa, -

pyörii niin paljon rahaa, -

että ne pystyisivät esimerkiksi.

Mun mielestä HIM:llä
on ollut joskus tällainen, -

joskus kauan sitten, että niillä on
ikään kuin kuukausipalkalla muusikot.

Vaikka bändi pitäisi vuoden tauon, niin
silti ne saa koko ajan tuloa -

ja palkkaa ne soittajat.

Normaalistihan se menee niin, että -

muusikot saa sen palkkion keikasta.

Sitten jos niitä keikkoja on paljon,
niin ne saa paljon rahaa.

Jos niitä keikkoja ei ole yhtä
äkkiä yhtään ja artisti päättää, -

että tarvitsen luovan tauon, -

niin sitten sulta lähtee kaikki.

Tämähän on tavallaan
niin sietämätön tilanne.

Ihmiset ovat tottuneet tähän ja -

se on tavallaan sama kuin
freelancer-näyttelijöillä.

Ja näin, mutta kun bändeistä
tulee usein tosi vahvasti yhteisö.

Sulta vähän niin kuin
odotetaan lojaalisuutta -

ja toivotaan ja kaikki haluaisi, että
jee jee meidän bändi menee tuolla.

Sitten sulla yhtä äkkiä ei
olekaan ollenkaan keikkoja.

Siis muulloinkin kuin pandemian
aikaan, nythän tämä on poikkeuksellinen.

Niin se on.

Meillä on nyt tosiaan niin se, että
palkka tulee ohjelmatoimistosta.

Mä en tavallaan, se ei
ole tavallaan niin kuin -

mun yhtiön.
Mä en tuota niitä keikkoja.

Kaikki on omalla työsopimuksellaan, -

jota ei ole mukana siinä.

[Nauraa.]

- Tämä tietysti totta kai.
En malta olla kysymättä siitä, -

että jos on tuo tilanne.

Miehesi, Mikko Kosonen, kitaristi
kaiken universumin armosta, -

niin kuitenkin olitte samassa bändissä.

- Joo.
- Ja sitten se tilanne, -

että sä sanot, että mä
haluan pitää nyt tauon.

Miten tämä dynamiikka
sitten teidän välillä?

Kantautuuko se himaankin?

Onko siinä jotenkin
asetelma, että on työantaja ja -

toinen on riippuvainen?

Mä olen sitoutunut sun bändiin.
Voinko mennä jonnekin muualle?

- Niin kyllä tuo voisi olla.

Mehän lakattiin olemasta
samassa bändissä, -

jo monta vuotta sitten,

osaksi just sen takia, että se
on musta vähän haastavaa, -

kun se menee niin.

Ei meillä varsinaisesti noista tullut.

Mä luulen, että kaikki muusiko on, -

niin kuin soittajat,
näkee sen myös niin, -

että se on pakko olla silleen, -

että kun artisti haluaa
pitää luovan tauon, -

niin se on kaikille
ikään kuin hyvä asia.

Sitten on myös näitä, -

niin kuin Kirka musta
aikoinaan puhui siitä paljon, -

että hän ei voi olla tekemättä
200 keikkaa vuodessa just sen takia,

että sitten mitä hänen
bändi tekisi sillä aikaa.

Nykyään sitten, siellä on ihmiset
ajaneet itseään aika loppuun, -

tuommoiset isot
iskelmäartistit aikoinaan.

Nykyään se on ehkä
enemmän soittajat näkee, -

että jokainen tekee kuitenkin
vähän samalla omaa uraa siinä.

Monella on muutakin.
Meidänkin bändissä on -

tyyppejä, jotka tekee
myös teatterihommia, -

äänisuunnitteluhommia tai omaa
jotain taidemusiikkia ja tollasta.

Mä en ole koskaan
kokenut, että soittajat, -

on se sitten aviomieheni
Mikko tai joku muu, -

että tulisi sellainen, että
saa, et voi pitää taukoa.

Kyllä ne enemmänkin kyselee.

- Täytyy suoraan
käyttää tilaisuus hyväksi -

ja kysyä suoraan Mikolta itseltään.

Mikko. Pitääkö se paikkansa?

[Maija nauraa.]

Onko sulla ollut ihan vapaat kädet ja
lupa tehdä mitä sä haluat -

[Leppilampi nauraa.]

vaikka silloinkin, kun
olit Maijan bändissä?

- Ei, kyllä mut on nytkin sidottu
tällaisella ketjulla tänne.

[Maija ja Leppilampi nauravat.]

Ei ole mitään tehtävissä.

Me ollaan tästä keskusteltu, puhuttu
kotona tosi paljon tästä aiheesta.

Sparrattu toistemme
uria silleen ja juteltu siitä.

Mulle on aika itsestään
selvää muusikkona, -

että artisti on se, joka
päättää omat liikkeensä ja -

meidän duuniin soittajina kuulu se, -

että me sopeudutaan.

Me ymmärretään, että sen artistin ura on
tosi erilainen kuin muusikon ura.

Usein se on myös paljon lyhyempi.

Maija on tosi poikkeuksellinen.
Sillä on tosi pitkä ura.

Artisti pystyy tekemään itse ratkaisuja
ja soittajan kuuluu mukautua siihen.

Mä olen kanssa miettinyt
paljon tuota iskelmäpuolta.

Monet artistit ovat kokeneet tosi
vahvaa vastuuta niistä muusikoista.

Mä ymmärrän senkin, -

mutta kyllä mä olen vahvasti sitä
mieltä, -

että Maijan ja kaikkien
muidenkin artistien, -

pitää aina toimia silleen
järkevän itsekkäästi ja -

rakentaa sitä artistin uraa eri tavalla.

Mun toinen esimerkki, ei Maijaan
liittyen, vaan Samuli Putroon, -

jonka bändissä mä olin muutaman vuoden.

Samuli aina tasaisin
väliajoin vaihtaa kokoonpanoa.

Se on myös sellainen, jonka
kanssa opitaan elämään, -

että Samuli vaihtaa
kokoonpanoa ja siirtyy eteenpäin -

niin kuin taiteellisesti
ja sitten me vikistään.

[Maija nauraa.]

- Onko se ollut sellaista? Teillä on
tietysti mahdollisuus sparrata -

näitä juttuja. Voisi kuvitella, -

että yhtään Maijaa tuntien
ja varsinkin jo itsekin, -

ihan pelkästään se, että meillä on
jotain viihdekeikkoja ja muita, -

niin tulee ihan äärettömän
vahva vastuuntunto siitä, -

että mulla ei ole sydäntä ilmoittaa,
että nyt me vaihdettaisiin sut, -

jos ei ole mitään
syytä tai jotain muuta.

Onko sulla sellaista, että
olet joskus joutunut -

auttamaan Maijaa näissä päätöksissä?

Tai avaamaan sitä, että hei me ollaan
ammattireiskoja ja totuttu tähän?

Meitä saa heitellä, ei ole
henkilökohtaista.

- Maija ei tarvitse silleen apua.
Maija on hyvin itsenäinen ja -

aikaan saava tekijäihminen.

Kyllä me sitten keskustellaan
ja kyllä mä luulen, -

että siitä on ollut Maijalle hyötyä, -

että sillä on niin sanottu
ammattireiska kotona, -

joka pystyy selittämään, miten
muusikko suhtautuu palkkaan.

Miten muusikko suhtautuu asemaansa?
- [Maija:] Joo, kyllä.

Ja tällaiseen. Maija on itse
niin bändityyppi ollut aina itsekin, -

ei nämä ole myöskään mitään.

Mun ei ole edes tarvinnut paljastaa
sille mitään suuri salaisuuksia.

Maija on ollut alalla ennen mua.

Mä olen tullut niin kuin silleen.

Ja niin kuin mun bändikouluhan
on ollut tavallaan Maijan bändi.

Se oli eka serious bändi,
mihin mä menin ylipäätänsä.

Niin kuin pidemmäksi
aikaa myös tekijäpuolelle,

että sitten sovitettiin yhdessä.

Mä olen oppinut nämä
jutut Maijan bändin kautta.

Me ollaan tavallaan aika
yhdessä tutustuttu sitten, -

2000-luvulla ollaan yhdessä
tutustuttu bisnekseen.

Sitä ennen Maijalla oli
tietenkin monien vuosien -

näkymä siihen.

- Tässä tällä hetkellä kaikilla on
vähän erikoisia nämä tilanteet ja -

ei oikein tiedä, miten oma
liiketoiminta, oman yhtiön -

tai oman porukan tai
bändin kanssa jatkuu ja elää.

Sä olet Anssi Kelan bändissä...
- Joo.

- ...tuoreeltaan.

Me ollaan tehty tosi paljon
Mikon kanssa tv-ohjelmia ja -

koska te olette aika pieni
porukka tietyllä tavalla, -

jotka on todella
mukautuvia ammattitekijöitä, -

jotka pystytte heittäytymään
noihin hommiin.

Tuntuu siltä, että jos
vain teidät saadaan, -

kuulut niihin, niin te olette
kyllä tv-ohjelmissa ja on gaaloja -

ja sitten on yksärikeikkoja ja on
fiittauksia ja kaikkea.

Miten sä priorisoit ne?

Jos nyt esimerkiksi sanotaan, että
tässä hetkessä Anssi sanoo, -

että mä haluun, että te keskitytte nyt -

kuukauden pelkästään
treenikämpällä treenaamiseen, -

ettekä tee muuta.

Onko se mahdollista?

- On se mahdollista sillä tavalla, -

että ei onneksi aikataulullisesti.

Se ei ole niin kuin realismia, että joku
artisti pystyisi niin kuin 24 h.

Kyllä siihen yrityskeikkoja ja
tv-ohjelmia saa mahdutettua väleihin.

Se priorisointi on sitten vähän
jokaisen henkilökohtainen asia, -

myös jokaisen bändin
henkilökohtainen asia.

Anssi Kelan bändin on, kuten myös Maijan
bändi, että siihen sitoudutaan isosti, -

jolloin sitoudutaan siihen, että -

tavallaan tämän bändin
toiminta ajaa muun ohitse.

Ja näin se pitää.

Olen joutunut usein
tällaisiin tilanteisiin, -

että on kiertue ja olisi samaan
aikaan Voice of Finland.

Kyllä mä lähden kiertueelle,
jos se on mun pääbändin kiertue, -

joka on se mun the bändi.

Se kuitenkin se live-muusikkous
on mulle kuitenkin ollut se -

alkuperäinen rakkaus, että se on mulle.

Usein näistä pystyy keskustelemaan ja -

ja kaikki myös tietää, että soittajien
leipä tulee niin monesta suunnasta, -

että kyllä niitä pystyy
jonkin verran säätämään.

Kyllä se mun tapauksessa on, että
jos mä olen jonkun artistin bändiin -

sitoutunut isosti, ja se tarkoittaa
ennen kaikkea henkistä sitoutumista.

Nyt mä olen tässä näin.

Kyllä se sitten ajaa
muiden töiden ohitse, -

joka välillä sattuu jopa sydämeen
ja saattaa sattua lompakkoonkin.

Mulla on tärkeetä, että on
kompassi kanssa, että minkä mukaan.

Mä en voi vain heittelehtiä sen
isoimman setelitukon perässä, -

vaan mulla pitää olla joku
ideologia siellä taustalla, -

että mitä mä olen tekemässä.

Mä koen, että artistin kanssa
esiintyminen on meidän ydintoimintoa, -

jotain semmoista, miten mä nyt sanoisin.

Se on kuitenkin syvällisintä
työtä, mitä tässä ehkä tehdään.

- Varmasti myös määrittää identiteettiä,
mikä nostaa sen kiinnostavuuden -

ja hintalapun mahdollisesti
myös muihinkin juttuihin.

- Kyllä.

- Vielä tässä, kun tämä
mahdollisuus on niin.

Sulla kuitenkin on kokemusta
alasta ja eri artisteista.

Näin muusikon näkökulmasta ja
ammattilaisen näkökulmasta, -

mikä sun mielestä on Maijan näinkin
pitkän menestyksekkään uran salaisuus?

- Tietenkin kova työ, -

kova näkemys, hirveä lahjakkuus, -

periksiantamattomuus.

Sitten sellainen
taiteellinen integriteetti, -

joka niin kuin. Tätä on ollut
mielenkiintoista seurata -

tätäkin keskustelua.

Tietenkin seurata tätä
yrittäjyyskeskustelua.

Mulle se on ollut ihan
kristallinkirkas koko ajan, -

että Maija, jos kuka, pystyy
yhdistämään nämä kaksi asiaa, -

yrittäjyyden ja taiteilijuuden, -



Mä en näe sellaista riskiä,
että se yrittäjyys jollain tavalla -

korruptoisi Maijan taiteilijuuden.

Maijan halun tehdä
itselleen rakasta taidetta, -

kulttuuria ja poppia.

Maija on niin kuin suhtautunut
tosi kiinnostavasti -

tähän uuteen yritysmuotoonsa.

Jotenkin sitä on ollut
inspiroiva katsoa vierestä.

Sitten vaan Maijalla on
sellainen kyky olla välittämättä -

sellaisesta taustahälystä kauheasti.

Se pystyy aika hyvin keskittymään
siihen omaan näkemykseensä.

Ei silleen pikkujutuista kauheasti
tai pikkutrendeistä hermostu.

On koko ajan hyvin utelias.

Joka perjantai kuuntelee kaikki
Spotifyn uudet biisit, kaikkea on.

Pysyy uteliaana alalle.

On jotenkin aktiivinen ja
rakastaa nuoria artisteja, -

rakastaa uusia biisintekijöitä.

Jotenkin on muodostunut tuollaiseksi
suomalaisen musiikin. -

suurtekijäksi pidemmän aikaa tässä.

- Kiitos valtavan paljon Mikko.
Me otetaan tästä hetkestä kiinni -

ja päästetään sut jatkamaan sinne.

- Moi!
- Moikka!

- Olipas se kauniisti puhuttu.

- Niin, heti pitää tarttua.
Miltä tuo kuulostaa, -

kun kuulee Mikon suusta näin?

- Ihanalta tietenkin.

Mikkohan on siis ihana. Hänhän on usein
mullekin sanonut noita -

kauniita asioita ja yritän
myös sanoa hänelle takaisin.

Se just tuo, mistä
puhuttiin, tuo että -

että jos haluaa vaihtaa
vaikka muusikoita, -

niin tietysti ystävälle ikään kuin
"potkujen" antaminen on ihan hirveetä.

Eikä sitä tee, jos
siihen ei ole tarve.

Alun perin, kun se meidän
aikaisempi bändi hajosi -

tai mä hajotin sen sillä, että mä
halusin jäädä pitkäksi aikaa.

Lakata olemasta artisti.

Mä olinkin varmaan neljä, melkein
viisi vuotta tekemättä melkein mitään.

Se oli niin kuin luonteva
tapa päästää kaikki -

ikään kuin vapaaksi.
- Kirjoitit kirjan siinä välissä.

- Joo, kyl mä jotain tein.
[Nauraa.]

Sitten siinä on jotain, minkä
näen myös, että minkä takia -

musta on tosi terveellistä, ettei me
Mikon kanssa olla enää samassa bändissä.

Siinä on kuitenkin se, että mä nautin -

tai mua ei haittaa, että mä vedän
Satumaan tangon jokaikisellä keikalla, -

vaan mä aina saan siitä jotain uutta.

Mut mä näen sen, että jos
joku tyyppi on ikuisesti vielä -

sen vaimon bändissä
soittamassa samoja kappaleita.

Sen ihmisen on myös tärkeä
päästä oman itsensä takia.

Se on molemmille tosi hyvä juttu.

Mikolla on ollut myös se sellainen, -

että ne haasteet löytyvät itsestä.

Siinä on aina se...

Ikään kuin live-bändeissä
soittaminen on kivaa, -

mutta siinä on tietenkin
just se hankaluus, -

että sitten jos ja kun se
on vielä oma puoliso, -

siihen tulee pieni sellainen.

Mä en usko, että se on loputtomasti.

Tai ainakaan meille ei olisi ollut
hyväksi loputtomasti.

Eikä Mikon omalle, koska
se on niin valtava se -

taiteellinen sanomisen palo ja tarve, -

että täytyy päästä
myös omiin paikkoihin.

Se on kivaa juuri
tällaisessa taiteilijaliitossa, -

että pystyy ja että on
asioita, joita sitten ymmärtää -

sitä kautta, että on
itse käynyt niitä läpi.

Ja, että se sanomisen
tarve on tietynlainen -

- Tässä nyt, kun tämä osakeyhtiömuoto on
tuore ja vielä, mitä Mikko kertoi, -

että sä olet koko ajan tosi
kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu.

Sä olet Muusikkojen liitossa ja sitä
kautta myös G Livelabin hallituksessa -

ja muuten, että sä olet myös
aktiivinen toimimaan.

Nyt myös, kun ajatellaan tätä
musiikkialankin kriisitilannetta.

Olet ollut äänessä ja liikkeellä.

Tuleeko sellainen myös kokemuksen
ja sen tuoman ymmärryksen -

aseman myötä myös se, -

vastuu siitä, että nyt on
aika ruveta kantamaan myös -

osittain harteillaan tätä alaa ja sen
tulevaisuutta?

- Niin, se on vaikee, tavallaan
kyllä se, että on ollut pitkään -

ja on tietyn ikäinen ja
ura on tietyn ikäinen, -

niin kyllä siitä tulee minusta
kivalla tavalla sellainen.

Mä vähän niin kuin pelkäsin
nimittäin sitä jossain vaiheessa.

Mullakin kun lukiokaverit saattaa olla
sillain Helsingin pormestareita kohta -

ja tuollaisia.

Sitten mä olen sillain,
että apua, miksi mä olen.

Tuli hetkellisesti, suunnilleen
silloin, kun täytin neljäkymmentä, -

sellainen olo, että ikään kuin tämä
popmuusikon elämä -

on ikuisesti vain sellaista, että
täytyy taistella sitä vastaan, -

että on vuoden vanhempi tai sitten
graindailla tuolla nuorisoyökerhoissa.

Kun taas moni muu ala on sellainen,
että siitä kokemuksesta on hyötyä.

Tää kriisi meni ohi ja mä olen sitä
mieltä, että siitä nimenomaan -

voi olla, siitä on hyötyä.

Minulla on tilaa olla
omanlaiseni tyyppi.

Siinä on just tämä, että
mä en tiedä pystynkö mä, -

tai mä en usko pystyväni, -

kannattelemaan kokonaista alaa -

ja tässä on hirveesti ihmisiä, joilla on
paljon parempia näkemyksiä sen suhteen.

Se, mitä mä ajattelen,
että mitä pystyn, on jakaa -

muille artisteille ehkä ja muusikoille
ja tekijöille niitä omia kokemuksiani.

Niistä myöskin paineita, pelkoja,
riittämättömyyden tunteita.

Siinä mielessä, että kertoo myös,
miten mä olen itse niistä selvinnyt -

ja mitkä on sellaisia tilanteita,
joissa kannattaa laittaa foot down, -

että, ei kun nyt tehdään näin, -

mitkä taas on sellaisia, missä
kannattaa kuunnella muita -

ja niin kuin nöyrtyä
elämän edessä ja tuollaista.

Siinä mielessä tuntuu, että
on mahdollisuus ikään kuin olla -

tässä mielessä niin kuin vaikuttaja.

Just tuo Muusikkojen liittohan
on aina ollut mulle pitkään...

Mä en kuulunut siihen.

Mulla oli, ja on ehkä
edelleenkin, että missä kohtaa, -

just tämän, että mun
mielestä muusikoille.

Tosi usein ihmisten täytyy niin kuin
neuvotella se oma asemansa.

Sen tunteminen ja se
sopimusten neuvotteleminen -

on siellä ehkä loppujen lopuksi
tärkeintä kuin joku sellainen -

ikään kuin tarvitaanko
sunnuntaistudiopäivästä -

enemmän liksaa vai ei.

Niin kuin tämäntyyppinen
ammattiyhdistyspuhe.

Se ei ihan sellaisenaan
päde Muusikkojen liittoon.

Mun mielestä siellä on välillä
liikaa otettu ihan muiden alojen -

sopimuksista tuollaisia kohtia.

Mä liityin siihen, kun mua
pyydettiin G Livelabin hallitukseen -

ja mua kiinnosti se tosi paljon.

Silloin mä liityin. Mä olen tietenkin
kentän puolesta katselemassa vähän, -

että millaista se on.

Se on ollut ihan
fantastista nähdä sitä, -

miten tuollainen, jälleen kerran
vähän eri markkinalogiikalla toimiva, -

ikään kuin sisällöntuottamiseen,
mahdollisimman -

hyvän sisällöntuottamiseen
tähtäävä paikka, miten se toimii.

Koska mullakin on niin hirveen laaja
kokemus myös niistä paikoista, -

jotka tähtää taas viinan myyntiin.

Sitten te voitte mennä ja teidän
takahuone on tuolla kaljakorien alla -

ja että keikka on ihan milloin sattuu.

[Molemmat nauravat.]

Että tietää myös, että
useimmiten se on jotenkin toisin.

Tämä on ollut myös hyvin
inspiroivaa nähdä toisenlainen tapa.

- Jos katotaan vähän tulevaisuuteen.

Mietitään edelleenkin vähän -

tavallaan tasapainottelen nyt
artistiuden ja vaikuttajuuden -

tai yrittäjyyden välillä.

Missä se kulkee, jos ajattelee,
että näet tulevaisuutta niin se, -

että haluatko sä painottaa
ja olla nimenomaan niin, -

että niin pitkään kuin mahdollista
ajaa omaa artisti uraa vai -

näkisitkö mahdollisesti, että
tämän osakeyhtiömuodon ja -

tämän aseman kautta sä voisit
olla tavalla pöydän toisella puolella?

Mahdollistajana, mahdollisesti
levy-yhtiön kautta -

tai jotain muuta vastaava.

- Mä haluaisin olla siis,
mä luulen, että tulee aina, -

mulla on niin iso kaipuu sitten aina
kuitenkin yleisön eteen.

Haluaisin olla nimenomaan
tämä mahdollistaja.

Kun kiehtoo siis ylipäätään sellainen
osa semmoista luovaa yhteisöä.

Mä uskon ja toivon, että se tietyllä
tavalla voi niin kuin -

järjestyä sellaisen tietyn
yritystilanteen ympärille.

Tosin mä uskon kyllä myös, -

että siinä voi olla, -

mä en tiedä, että onko luovat
yhteisöt parhaimmillaan silloin, -

kun ne on osuuskuntia
vai että se on osakeyhtiö, -

jossa on useampia osakkaita, -

jotka kaikki, että tulee tavallaan
myös sitä, että voitto jakaa muille.

Mä en ajattele...

Mä haluaisin nimenomaan,
että ne olisi luovia yhteisöjä, -

joilla olisi ikään kuin valtaa.

Valtaa, mä tarkoitan
sellaista henkistä valtaa.

Siinä on kuitenkin, kuitenkin
tunnistan, vaikka mua on aina kohdeltu -

kauhean hyvin musabisneksessä, -

mutta kuitenkin
tunnistan sellaisen.

Mä olen ollut niin pitkään
nuori nainen musabisneksessä.

Ihan jo se, miten
ihmiset katsoo maailmaa.

Mua edelliset, yli 60-vuotiaat miehet
näkevät maailman eri tavalla.

Ne näkee siinä, eri
asiat koskettaa niitä.

Sen takia siitä saa aina
vähän niin kuin tavallaan, -

sitä pitää aina buustailla
niitä omia näkemyksiään, -

jotta ne menee läpi
ja ne on mennyt läpi.

Mä näen, että kun on
kasvanut uudet sukupolvet, -

tuolla, joista mä kuulen.

Mä tavallaan tajuun, mistä
ne kirjoittaa ja ne puhuu.

Mä haluaisin ikään kuin
sentyyppistä imperiumia levittää -

ja olla niin kuin mukana siinä.

- Mä mietin just tätä
asetelmaa, että sä olet vaikka -

Voicen tähtivalmentajan niin, -

miksei se voisi tapahtua
ihan oikeesti myös, -

että löydät ja joka perjantai menet
katsomaan Spottarista uudet biisit.

Herääkö silloin sitä
nimenomaan inspiraatiota siitä, -

että hitto mulla alkaa
olla jo näkemystä tässä.

Mitäs jos mä rupeisin
kasaamaan omaa jengiä tässä?

- Sitten siinä on, kun
mä tiedän myös sen, -

että se vaatii hirveesti
omaa intohimoa ja sitten -

mulla on vielä just,
joka liittyy ehkä siihen, -

että yrittäjän sydän on vähän
erilainen kuin monen yrittäjän.

Kyllä mä pelkään ikään
kuin sitä tulosvastuuta.

Mä pelkään just sitä,
mitä vois käydä sitten, -

että jos mä olisin vaikka levy-yhtiössä
töissä tai mulla olisi oma levy-yhtiö, -

jonka olisi tärkeää tuottaa voittoa.

Ehkä jos mä olisin isossa levy-yhtiössä
töissä ja koko ajan joku silleen, -

mitenkäs teikäläisen
signaukset, ovatko tuottaneet.

Että mitä silloin käy ihmiselle, jos
käy niin, että tulee pitkä, -

että niin kuin tällä alalla aina käy,
että meillä vähän aikaa menee huonosti.

Henkilökohtaisesti pystyn hyvin
kestämään sellaisia ja -

olen vaan sillain, että täällä
tehdään tätä musaa.

Tulisiko se, että alkaisi yhtä äkkiä -

pakonomaisesti
dräätälöimään jotain ja kattoo, -

että näköjään Ruotsissa
on muotia tällainen.

Tämä on se, jota mä pelkään.

Sehän on just se
yrittäjyyden riski taiteilijalle, -

että rupee jotenkin laskelmoimaan
ja sitten pilaa kaiken sillä.

- Toi on tosi kiinnostava, että samaan
aikaan, kun se on riski -

se on myöskin mahdollisuus.

Niin kuin aina on, että
voikin luoda jotain uutta.

Sulla on vapaus oman osakeyhtiön
ja yrittäjyyden kautta luoda -

sellaista maailmaa,
jossa se ei tapahdu.

Mutta missä vaiheessa rupee,
kun sulla on vastuu niistä laskuista -

ja palkoista ja muista.
Tulosvastuu, kuten sanoit.

Niin tämä häilyvyys.

Ja kuinka kauan pystyy pitämään
omaa uskottavaa artistiutta -

ja sitä taiteellista vakaumusta
siinä ja sitä visiota, -

kun sulla samaan aikaan
pitää olla ikään kuin tulosvastuu.

Tämä on tosi mielenkiintoinen.

Mä uskon, että tämä on sellainen
keskustelu, jota kannattaa vielä -

jatkaa ja pohtia.

Varmaan tulee aikojen myötä
koko ajan tässä muuttuu ja elääkin.

- Niin siinä on se, että haluaa tehdä
uusia imperiumeja, valtakuntia -

ja sitten yhtä äkkiä
henkisesti huomaakin, -

että oho mä olen 90-luvun lama-ajassa
ehdottamassa jollekin, -

että se voisi olla topless-tarjoilija,
kun siitä joku on valmis maksamaan.

Tavallaan, että asiat menisikin silleen.

Luonnollisestikaan en ikinä
ehdottaisi juuri tuollaista.

Se tavallaan tuntuu musta,
ne pelon hetket on juuri, -

kun on nähnyt, mitä ankeuksia tapahtuu
maailmassa, jossa joku yrittää -

jotenkin saada rahaa jostain vähän
pakonomaisella, kuristuneella tavalla.

Se on se, joka pelottaa.

- Mutta tämä, että
yrittäjyys kuulostaa, -

mä kysyn, että onko
se ensimmäinen askel -

kohti nimenomaan sitä vapautta, -

että se on omissa käsissä.

Ettet sä joudu siihen tilanteeseen,
että siellä joku ulkopuolinen -

sieltä isosta lafkasta,
johon sut on signattu, -

sanoo, että joko teet näin
tai tämä homma loppuu.

- Niin, kyllä se on
varmasti kohti vapautta.

Levy-yhtiöt ei
onneksi toimi just niin, -

ei ainakaan mulle koskaan, enkä ole
kuullut kenellekään muullekaan, -

että kukaan sanoisi, että
sun pitää tehdä näin tai muuten.

Se tragedia helposti onkin niin, -

että ihmiset itse rupeaa epätoivoissaan.

Jos esimerkiksi, ja
kyllähän niin voi käydä, -

että jos olisi jossain
levy-yhtiöllä ja yhtä äkkiä -

ei enää sulle soittopyyntöihin
vastattaisikaan, -

että diili olisi periaatteessa
olemassa, mutta ketään ei kiinnosta.

Sitten pitäisi keksiä jotain.

Mä olen, se on niin kun...

Mulla ei henkilökohtaisen uran
suhteen, ei niin kuin jotenkin pelota.

Mä olen kuitenkin sen verran
pitkään tehnyt, mitä mua huvittaa.

Aina tulee jostain,
että nyt mä teen tätä ja -

sitten mä teen jonkun kanssa jotakin.

Se on ehkä just se, että -

on varmaan just se, että välttämättä ei
tee mieli just nyt sitä levy-yhtiötä -

perustaa ainakaan, koska
se on niin, se on hyvin...

Musabisnes on erittäin
monimutkainen bisnes.

Sen mä olen ymmärtänyt,
että siinä on monta.

- Jos ajattelee yrittäjyyttä. Tässäkin
on paljon pohdittu sitä, -

että se ei ole yksin puurtamista
kohti jotain omaa tulosta -

ja ei niin kuin juusto leivän päälle, -

vaan se on enemmänkin yhteisöllisyyttä
ja se on yhdessä tekemistä.

Sitten kun kuuntelen
bändidynamiikkaa ja koko sitä, -

käytän taas sanaa ekosysteemi, niin kuin
sen yhden artistin ympärille muodostuu.

Mainitsit jo heti alkuun, että
ehkä sellainen jonkinnäköinen -

niin kuin yhteistyömalli.

Onko se sitten kiinnostava?

OIisiko se sellainen
mahdollinen tulevaisuus?

Se on omissa käsissä, oman
yrityksen kautta ja vapaus, -

mutta siinä on näitä
yhteistyökumppaneita.

- Joo, se voisi hyvin olla.

Se on nimenomaan, koska
kustannustoiminta on mun oy:n, -

Flashland Oy:n yksi ala, koska
mulla on suuri osa mun katalogista...

- Aah, Vilkkumaa, Flashland.

- Joo.
- I get it.

- Joo, kyllä.
- Hyvä.

[Maija nauraa.]

- ...sieltä tota noin.

Minusta se on aika luonteva.

Ja mä tykkään ihan hirveesti
jutella biiseistä ihmisen kanssa.

Se voi hyvin olla, että se on jossakin
aluksi hyvin pienimuotoisessa muodossa -

saattaa olla ja onhan se sitten
mahdollista, -

jos tämä muuttuu tätä
vauhtia tämä musabisnes, -

kun tämä koko ajan muuttuu, -

niin onhan se ihan mahdollista joskus -

on vielä levy-yhtiöbisneskin
omassa hallussa.

Ei voi ikinä tietää.

Se on totta juuri noin kuin
sanoit, se on yhteistyötä.

Sellaisena se on arvokasta ja siitä voi
löytää, vaikka mitä upeuksia.

Vielä tähän loppuun,
tuossa tulikin haaveita.

Ensin artistina. Missä näet Maija
Vilkkumaan viiden vuoden päästä?

- Mmmm...

- Aika kaukana.

[Maija nauraa.]

- Kyllä mä olen miettinyt kaikenlaista.

Mä tykkään siis kirjoittaa kaiken.

Mä näen, että mä olen kirjoittanut myös
muunlaisia asioita kuin biisejä.

Se ei ehkä liity tähän artistiuteen.

Kyllä mä näen isoja esiintymisiä.

Sellaisia niin kun -

kekseliäitä kiertueita.

Se on ehkä se koko, millä
levelillä mennään koon puolesta.



Haluaa ottaa kantaa, mutta on
se sitten, mikä tahansa leveli niin, -

siellä on jotain semmoista.

Kyllä mua kiinnostaa koko ajan kaikki.

Nyt me ollaan tehty striimejä myös.

Niiden myös sellainen uuden muodon
keksiminen ja löytäminen.

- Mä aistinkin ja koko
ajan varmasti yksi syykin, -

minkä takia tämä on
kestänyt niin pitkään, -

mitä Mikkokin tuossa avasi, että -

itse sellainen uudistumisen kyky.

Tietynlainen Madonna-meininki, -

että aina tulee.

Lady Gaga on ehkä sellainen
tänä päivänä, joka tulee aina, -

että on ajan hengessä, mutta
askel edellä, että kuka tietää.

Mä näkisin hyvin, että sä
ohjaisit elokuvaakin vielä -

tai tekisit mitä tahansa.

Yrittäjänä, kun me ollaan
yrittäjyyden äärellä, -

onko konkreettisia jotain tavoitteita
tällä Flashland osakeyhtiöllä.

Ei nyt toistaiseksi tämä on sitä, -

että mä vähän
toistaiseksi opettelen sitä, -

että mihin se niin kuin lähtee.

Tavallaan sen isoin tavoite on varmaan
vapauden lisääntyminen.

Sitten kun mä näen,
mistä tulee mitäkin,

että se vapauttaa mut
tekemään uudenlaisia asioita.

Mä en esimerkiksi, ei ole vielä -

yhtäkään vuotta ollut kokonaista,
niin kuin takana niin, -

mä en tiedä mun liikevaihtoa, enkä
liikevoittoa, enkä mitään.

Ehkä siihen astuminen.

Sen jälkeen voi oikeastaan
ruveta laittamaan -

konkreettisia tavoitteita ihan
esimerkiksi tuloksesta.

- Hyvää yrittäjyyttä.
- Kiitos.

- Mun mielestä anna palaa
vaan aina, kun tulee jokin -

intuitiivinen ajatus jostain,
että nyt tehdään näin.

Mä luulen, että se on
sellainen, joka toimii, -

koska toistaiseksi on toiminut.

- No niin täytyy uskoa ja toivoa tähän.

Kyllä mäkin uskon. Mä olen niin
sanotusti naiivi optimisti.

Mä olen ihan varma aina, että
kaikki menee hyvin lopulta kaikilla.

- Tiedän sen, että tuolla on tosi paljon
uutta sukupolvea, -

jotka inspiroituu ja katsoo
sun uraa ja tekemisiä.

Tiedä se.

- Oi kiitos, täytyy koittaa muistaa.
- Kulje edellä edelleen.

Se on arvokasta.

- Kiitos.
- Kiitoksia Maija Vilkkumaa.

Kiitos sullekin, että sä olit mukana.

Jos ja kun inspiroidut,
laita vaan linkki jakoon ja -

levitä sanaa omissa somekanavissa.

Ota kanava seurantaan -

ja tsekkaa jatkossa myös
muut Olen yrittäjä -jaksot.

Nyt ei muuta kuin rohkeutta,
luovuutta ja tekoja, -

koska kerran sitä vain eletään.

[♫ Tunnusmusiikki soi. ♫]

[Diateksti: Tuotanto ML Entertainment,
Bright Finland.]

Yrittämisen tukeminen on aina ollut
syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Yrittäminen on enemmän
kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämän asenne.

Löydä vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta fennia.fi.

[♫ Tunnusmusiikki soi. ♫]

[Näkyy Fennian logo ja slogan:
Tulevaisuutesi. Fennia.]

Vakuutukset ja palvelutVahingotAsiakaspalveluUsein kysyttyäAjankohtaistaMedialleHenkilöasiakkaatTietoa Fennia-konsernistaAvoimet työpaikatBriefly in English
© Fennia-konserni
YhteystiedotTietosuoja ja käyttöehdotSaavutettavuusPuheluiden hinnat ja yksityisyyden suoja