Olen yrittäjä -podcast: Noora Fagerström

Uskalla, kokeile ja yritä rohkeasti.
Tämän talkshown tarjoaa Fennia.

Tutustu tulevaisuutesi vakuutuksiin
osoitteessa fennia.fi

Mun nimi on Mikko Leppilampi ja
mut tunnetaan parhaiten varmasti -

esiintyjänä, mutta kaiken sen suurelle
yleisölle näkyvän työn takana -

mäkin olen yrittäjä. Tässä ohjelmassa
istun alas juttelemaan tuttujen ja -

mielenkiintoisten henkilöiden kanssa
ja heistä nimenomaan yrittäjinä.

Ja meidän tavoitteena tässä on
inspiroida sua olemaan rohkea -

ja luova sun yrittäjyydessä, tai jos et
vielä ole, mutta mahdollisesti -

haaveilet yrittäjyydestä, jopa
uskaltamaan ottamaan se ensimmäinen -

askel kohti omaa unelmaa. Lämpimästi
tervetuloa mukaan.

Ennen kuin esitellään tämän jakson
vieras, haluan avoimesti kiittää -

meidän upeaa yhteistyökumppania Fenniaa,
joka mahdollistaa meille tämän ohjelman, -

mutta myös sulle sen oikean ja
välttämättömän turvan lähteä -

rohkeasti ja luovasti tavoittelemaan
sitä omaa unelmaa yrittäjänä.

Yrittämisen tukeminen on ollut aina
syvällä Fennian ytimessä ja juurissa -

ja heidän ajatuksissa yrittäminen on
enemmän kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämänasenne.

Ja sä löydät vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta
fennia.fi

Tämänkertainen vieraani on vuonna
1985 syntynyt Itä-Helsingin kasvatti, -

jonka tarina vaatimattomista oloista
miljoonabisnestä pyörittäväksi -

yrittäjäksi ja enkelisijoittajaksi
voisi ihan itsessään olla omiaan -

lanseeraamaan tällaisen uuden termin
"suomalainen unelma".

Vuonna 2019 kasvuyritysjohtajaksi
valittu nainen haaveili lukioikäisenä -

lääkärin ammatista, mutta päätyikin
lopulta perustamaan miehensä kanssa -

tyhjistä Suomen ensimmäisen smoothiebar-
ketjun, jonka he ovat 10 vuodessa -

kasvattaneet niin Suomessa kuin nyt
myös Ruotsissakin toimivaksi -

yli 50 liikepaikan rakastetuksi
menestystarinaksi.

Tämä vastuullisuutta vaaliva nuorten
työllistäjä on todellinen tienraivaaja -

ja rohkean yrittäjyyden sanansaattaja,
sekä sporttihullu kolmen lapsen äiti.

Miten ihmeessä hän sen tekee?
Otetaan siitä nyt selvää.

Tervetuloa Junge Juice Barin perustaja,
tuoreen Diili-ohjelman tähti, yrittäjä, -

Noora Fagerström.

- Kiitos.

- Tervetuloa.
- No kiitos, kiitos. Nyt oli niin -

hieno esittely, että ai että.
- Enkä sanaakaan valehdellut.

- No joo, et, mutta jotenkin se on aina
siis hauskaa miten ihmiset sitten -

kuvailee toista ihmistä niin kyllähän
se tuntuu kivalta.

- Niin, ja sitten itse asiassa ihan
tietoisestikin haluan tehdä sen, että -

nostan asioita tuollaisessa valossa ja
tuollaisella klangilla, jossa ei ole -

tavallaan mitään valhetta, ne on kaikki
faktaa. Se, että säkin kuulet ääneen -

sen ja saat kokea sen, että miltä se
tuntuu, kun ulkopuolelta käydään läpi -

toi koko sun repertuaari.
- Niin, mutta se kuulostaa jotenkin -

kauhean hienolta, liian hienolta.
- Ei ole, se on totta.

- Niin. No, kyllä.
- Onko se vaikea tavallaan -

hyväksyä, tai ei, miten se sanotaan.
Onko se silleen ehkä, että onko se -

suomalaisuutta sitten, että ruvetaan
miettimään, että no että puhutaan

vähän ehkä alakanttiin asioista?
- No on se varmaan.

Kyllä se on, koska kyllähän täällä
tavallaan et saa näyttää -

menestystä tai ei puhuta rahasta
ylipäätään tai siitä, että miten on -

ansioitunut niin ehkä varmaan se on
osasyy, mutta en tiedä, sitten mä olen -

aika semmoinen jalat maassa- tyyppi
kuitenkin, että sitten musta on vähän -

noloo, jos joku kehuu.

- Niin. No, mä haluan, siis nyt ihan
katsojillekin tiedoksi, niin me ei -

Nooran kanssa oikeastaan tunneta
entuudestaan ja se tekee tästä -

tosi kiehtovaa, että pääsee tutustumaan.
Ja mua kiinnostaa ennen kaikkea -

yrittäjyydessä ja yrittäjähenkisyydessä
se, että mistä lähtee? Mistä se kumpuaa?

Ja uskon siihen, että se vaikutuspiiri
missä kasvaa ja kehittyy, niin sillä on -

varmasti jotain tekemistä sen kanssa.
Mutta sä olet jalat maassa oleva -

tyyppi ja en ihmettele yhtään.
Se ei ole aina ehkä ollut ihan niin,

että sä olisit elänyt sellaisen
varauden tai menestyksen keskellä.

Millaisessa ympäristössä sä vartuit?

- No, tosi köyhässä.
Tosi vaatimattomassa ja -

tosi sillain, ei nyt mitenkään
alkeellisissa, mutta tosi köyhässä -

lapsuudessa sillain, että oon ollut
äidin kanssa, joka on ollut -

yksinhuoltaja ja isä oli alkoholisi.
Aika sellaista vaatimatonta ja -

sillain pienissä oloissa. Äiti on ollut
kuitenkin 18 silloin, kun se on mut -

saanut ja sillä on ollut opiskelut
kesken, ja sitten on ollut -

töissä ja opiskellut samaan aikaan niin
ei siis ikinä syöty kahdestaan iltaisin -

kotona, kun ei hänellä ollut rahaa
ostaa ruokaa. Mä söin yksin.

Mutta en mä tiedä, se jotenkin oli sit
kauhean tavallista. Siihenkin tottuu.

Mutta ei me siis koskaan käyty missään
ravintoloissa, ei ole käyty ulkomailla.

Jos olen jotain halunnut saada niin on
joutunut odottamaan tosi pitkään -

tai pyytää lahjaksi. Ja sitten silloin
kun oli lapsilisäpäivä, niin käytiin -

ostaan joku semmonen pieni lelu,
mutta tuota, sitten jos jossain -

vaiheessa varastettiin pyörä niin en
mä uutta pyörää saanut kovin nopeasti.

Niin tuota, vähän sellainen, että
nyt siis oikeasti aikuisena ja -

myöhemmin sen ymmärtää. Tai kyllä
sen ehkä sitten silloin -

teinivaiheessakin jotenkin ajatteli,
kun kävi sitä sitten läpi, että -

minkäslainen lapsuus mulla on oikein
ollut, mutta jotenkin silloin, -

kyllähän ihminen on tosi sopeutuvainen.
Kyllähän sä totut siihen.

Ja tavallaan meilläkin on kuitenkin
ollut onnellinen perhe ja meillä on -

ollut läheiset välit ja sillain olen
tuntenut oloni rakastetuksi, -

ettei ole siitä kiinni, mutta ei vaan
niinku siis ollu.

- Niin. Ja toi on itse asiassa aika
tärkeääkin, että se tietyllä tavalla -

varsinkin lapselle, niin se, että
kokee tulevansa rakastetuksi ja -

se, että niissä puitteissa kuitenkin
eletään ja tehdään, niin sehän -

määrittää tietyllä tavalla myös
sen todellisuuden. Ja silloin se, -

jos katsoo nyt, esimerkiksi vertaa
sinne niin kyllä semmoinen vähempi -

voi olla todella paljon enemmänkin
silloin. Varmaan se sellainen ehkä -

voisi kuvitella, että sun perspektiivi
maailmaa ja elämää kohtaan, -

ja arvostus ja se, ettei pidä asioita
itsestäänselvänä, niin tottakai -

kuulostaisi, että kumpuaa jostain
tuolta.

- Niin kumpuaa, mutta mikä onkin
jännää, että sitten tavallaan, kun on -

nyt kolme lasta itsellä ja silloin kun
on päättänyt, kun oon äidiksi tullut, -

että en halua kuitenkaan samanlaista
lapsuutta. Haluan, että he harrastavat -

jotain, mä en ole siis itse koskaan
harrastanut mitään. Niin tuota, että -

haluan, että ne harrastaa ja haluan
tarjota niille matkoja ja kaikkea -

niin sitten tiedätkö sä välillä tuntuu,
että miten ne on niin kiittämättömiä.

Se on on sitten välillä, juuri
meidän vanhimman tyttären kanssa, -

täyttää nyt 9 niin ollaan käyty sen
kanssa keskusteluja, kun se on -

silleen, että sä ostat mulle sitten
uuden jos mä rikon jotain, -

tai ihan sama, jotain tällaista.
Mutta siis sen äänensävy on välillä -

sellainen. Sitten, tiedätkö sä, että
noniin nyt istutaan alas. Sitten se on, -

että kun äiti, mä tiedän jo, että
mistä sä aiot puhua.

Että mä tiedän, että sä aiot puhua
sun lapsuudesta. Joo, joo, mä osaan -

olla kiitollinen. Niin aina sitten sitä
välillä miettii, ettei niistä tule -

sitten liian lellittyjä tai sellaisia,
että ne saavat kaiken ja -

tavallaan odottaakin, että se on niin,
niin jotenkin yrittää sitten ehkä -

siinä tasapainoilla. Ne on nyt
todella ääripäät nyt tällä hetkellä, -

jos miettii omaa lapsuuttaan ja
lasten lapsuutta, niin siinä on -

valtava ero. Niin sitten se, että
yrität tasapainoilla siinä, niin -

itse asiassa se on aika vaikeaa.
- Joo, voin kuvitella ja tuo -

periaatteessa se itsenäistyminen
kuulostaa, että se on ollut aika -

pakotettukin lähteä käyntiin aika
nuoresta iästä, niin koitko sä, että -

jotenkin sä olit ikäistäsi vanhempi
tai miten sä koit?

- No joo, joo. Koin. Ja itse asiassa
ehkä siihen vaikuttaa se, että olen -

13, kun mulle on pikkuveli syntynyt ja
sitten olen aika paljon hoitanut sitä.

Ja sitten jotenkin sitä kautta ehkä
semmoisia äidillisiäkin piirteitä -

tullut jo tosi aikaisessa vaiheessa ja
sitten on huomannut, että ehkä -

niin kuin ikäistään vähän vanhempi, niin
sitten on ollut jotenkin aina paljon -

vanhempia kavereita. Joo.

- Ja tuommoinen, sehän tietenkin
rakentaa ja nostaa sinne niinkun -

vastuuntunnon ja semmoisen ymmärryksen
siitä, että nyt tämä on mun -

käsissä, ja kukaan ei tule mulle
näyttämään kädestä pitäen, -

opettamaan, niin ei ihan hirveän
ohi mene nyt, jos miettii sun -

yrittäjän uraakin.
- Niin.

- Sieltä tuommoisista, on tuossa
jotain järkeä. Lähtökohdat -

saattaa olla niin erilaiset monilla,
mutta se vaikutuspiiri -

on kyllä ehdottomasti iso tekijä.
- On se ja tottakai onhan se nyt -

ihmisestäkin kiinni, että mä olen
jotenkin aina ollut taas tosi kova -

touhuamaan ja tekemään ja ottamaan
selvää, ja kyllä minä pärjään. Ja tota, -

rohkeasti vaan eteenpäin, ei haittaa jos
välillä vähän mokaa tai jotain sattuu -

niin mitä sitten? Tässähän on vaan kyse
elämästä. Siitä pitää nauttia. Ja pitää -

nauttia ja pitää tehdä niitä asioita
mistä oikeasti tykkää.

Luulen, että sillä asenteellakin on
kyllä paljon merkitystä.

- Tässä on hyvä, tosi tottakai
otollinen paikka myös inspiroida -

ihmisiä, jotka ajattelevat, että lähtö-
kohdat eivät ole sellaiset, että täältä -

voisi ponnistaa, mutta jotenkin..

Ja sitten mietitään, että pitääkö olla
tosi hyvä koulussa tai hyvät paperit

tai näin, niin olitko sä
tosi hyvä koulussa?

- No mä en ollut kyllä aluksi.
Mä olen aina ollut tosi tunnollinen, -

jos miettii jotain ala-astetta,
niin olen ollut tosi tunnollinen -

ja kiltti, mutta en mitenkään kauhean
hyvä, että jos en lukenut kokeisiin -

niin en mä kyllä niistä kasia enempää
saanut, mä en ole mikään -

luonnonlahjakkuus, mutta sitten kun
meni yläasteelle ja jotenkin alkoi -

huomaamaan, että omat kaverit tai
tuttavat lähtivät vähän väärille -

poluille, tuli ehkä sitten itsekin vähän
siinä mietittyä, että missäs sitä ollaan

ja kenen kavereita, jotenkin joutui
vähän miettimään siinä, että -

mitä oikeasti haluaa. Ja sitten
päätin, että vitsi, kyllä mä -

lukioon haluan mennä, että en halua
olla ilman lukioo. Se antaa mulle -

aikaa miettiä vielä, että mitä mä
haluan tehdä isona, mutta -

sitten jos haluan johonkin hyvään
lukioon niin on pakko saada siis -

hyvät paperit. Ja ajattelin, mulla oli
siis Ressun lukio eka vaihtoehto, että -

sinne mä haluan ja sitten selvitin, että
siellä pitää olla tosi hyvä keskiarvo, -

että nyt alan sitten tsemppaamaan
hirveästi. Ja sitten yläasteella, -

mä kävin kysymässä kaikilta opettajilta,
että mä haluan saada kympin, että -

kerro mulle mitä mun pitää tehdä.
- Ihan kuin yrittäjä.

Sit ne kertoi kaikkia asioita..
- Kasvuyrittäjä.

Joo, just näin, joo. No, sit ne
kertoi kaikkia asioita. Mulla oli siis -

tällainen muistivihko. Sitten kirjoitin
siihen, että ruotsi ja kaikki asiat, -

mitä se sanoi mulle. Ja sitten, kun
niitä kokeita tuli ja piti olla -

aktiivinen tunnilla, niin sitten mä
oikeasti siis tein niin. Ja sitten -

ajattelin, että jos ei ne anna mulle
kymppiä, niin sitten mä näytän sen -

listan, että tämä on se mitä sä oot
sanonut ja näin mä olen kyllä -

mun mielestäni tehnyt, että oonko
mä ansainnut vai en. Niin sitten niistä-

kaikista kokeista, mistä mä sain kympin
ja mistä olin kysynyt neuvoja -

opettajilta, niin kyllä mä sitten niitä
kymppejä aloin saamaan sieltä.

Jossain vaiheessa oli 9,4 keskiarvo
ja kyllä mä sitten sain valita -

mihin lukioon meni, mutta sitten tosiaan
kun tämä lääkärihaave tuli -

siinä jossain vaiheessa, niin mä
ajattelin, että pitää rupee lukemaan, -

siis pitkä matikka, pitkä fysiikka,
pitkä kemia ja latina vielä -

siihen päälle, niin sitten päädyin
Itäkeskuksen lukioon ja sieltä sitten -

moni muukin kaveri tuli siihen samaan.
- Tosi määrätietoista ja niinku huomaa,

että okei, sit sä näät, että se toimii
se asia. Että nyt mä toteutan tätä -

näin ja nyt mä saan tuloksia, niin se
onnistumisen tunne niin oliko se -

jotain sellaista, joka sitten nosti
sitä ajatusta, että hetkinen, tässähän

voi periaatteessa tehdä mitä vaan.
- No itse asiassa joo, ja kato, kun ei -

mullakaan koskaan ollut, kympin mä oon
varmaan saanut jostain liikunnasta -

ala-asteella, mutta en ikinä muulloin.
Että sitten, kun oikeasti näki, että -

tekemällä töitä sen asian eteen, että
jos oikeasti jotain haluat, niin -

ei se ole mahdotonta.
- Mä oon aina ite kokenut niin, että -

olkoon se mikä tahansa asia, että
se tuntui aluksi siltä, että toi ei -

kiinnosta mua toi aihe, että mä meen
vaikka jonnekin Savon Karjalan piirin -

sairaanhoitopiirin johonkin 100-vuotis-
juhlaan juontamaan ja mä ajattelen, -

että mun pitää se sisältö ja historia
kaiken keskellä nyt opetella.

Niin mitä paremmin sä opettelet,
mitä enemmän sä syvennyt siihen, -

mitä enemmän töitä sä teet sen
eteen, niin pikkuhiljaa siitä, -

kaikesta voi muodostua intohimo.
Niin rupesiko se olemaan yhtäkkiä se, -

että myös se uuden oppiminen ja
koulussa pärjääminen ja se sellainen -

maailma niin rupesiko se kiinnostamaan
niin paljon, että siitä tuli jopa -

intohimo?
- No kyllä joo silloin sitten, kun -

se kiinnosti, mutta täytyy sanoa, että
kyllä sitten lukiossa ekan vuoden jälkeen -

ei enää kiinnostanut, että kyllä
sekin voi tavallaan lopahtaa

sitten kun tulee jotain muuta mietittävää
tai tekemistä ja uusia kavereita -

ja kaikkea, niin kyllähän se lopahtaa se
innostuminenkin sitten ehkä siihen, kun -

tietää, että jos sä haluut niin sä voit
tehdä sen, mutta ehkä nyt voi ottaa -

taas vähän iisimmin. Ja sithän tässä
kävi tavallaan sillain tuossa lukioon -

mennessä, niin oliko se sitten lukion
tokalla tai jotain, niin mä olin aika -

paljon väärentänyt äitin allekirjoituksia
poissaoloihin, hups. Joo, alkoi vähän -

pojat kiinnostamaan.
- Rikos on vanhentunut jo, -

ei mitään hätää.
- Joo, niin rehtori otti mut siis -

puhutteluun ja sanoi, että sulla menee
neljään vuoteen tämä lukio, että -

ei tästä tule mitään, että halusitko sä
lääkäriksi vai, että sä et ole saanut -

kuin kaksi pitkän matskun kurssia läpi ja
jotain mitä siinä nyt olikaan, että ei -

tästä tule mitään. Että jos sä haluat
jatkaa vielä pitkää matematiikkaa niin

sulla menee neljään vuoteen. Sitten mä,
että en mä täällä niin kauaa ole, että -

kerro mulle miten pääsen kolmessa
vuodessa. Ja sitten käytiin läpi -

tavallaan se suunnitelma, mun mielestä
mulla oli 1,5 vuotta aikaa siihen, että -

sai tehtyä ne ja olin aika paljon
jäljellä. Niin tuota, -

ei mitään, sitten kävin siis ilta-
lukioa myöten. Mä sanoin, että -

mä en ole täällä kuin kolme vuotta.
Sitten siihenkin tuli sellainen, että -

mä tajusin, että nyt mä olen mokannut,
ei voi mitään, lääkärihomma meni -

siinä, koska mä en täällä neljää
vuotta ole.

- Siihenkö se kaatui?
- No siihen se vähän kaatui joo, -

kyllähän mä sit tajusin, että olihan se
tosi vaikeaa se matematiikka ja -

fysiikka ja kemia. Ja sitten jotenkin
tuntui, että en mä ehkä jaksakaan, -

että mä en ole mikään lukijatyyppi.
Mä olen enemmän käytännön, -

sellainen luovempi tyyppi, että sitten
tämmöinen kirjan puurtaminen, että -

on pakko lukea, niin se ei ole sitten
minua.

- Se on hyvä, sä kokeilit sitä
ymmärtääksesi, että tämä ei ole -

mun juttu. Niin mitä sitten tapahtui?
- No sitten tapahtui niin, että sitten -

käytiin läpi sen rehtorin kanssa, että
mitä mä voin tehdä ja miten mä saan.

Ja sitten siis kyllä kävin iltaa myöten
sitä koulua, että sain sen pakettiin.

Että jos se kuusi kurssia on normaalisti
yhdessä jaksossa, niin mulla oli 10-11 -

tuplat, että pääsin sitten sieltä pois,
mutta silloin mulla on tullut se, että -

kyllä yrittäjäksi haluan ja jotain
kaupalliseen puoleen.

- Just. Okei. Ja se, syntyikö
nopeasti joku semmoinen -

selkeästi joku kuva, että mitä se
olisi vai se oli vaan jotain?

- Ei, ei siitä kyllä. Ei. Jotenkin se,
että olisi kiva päästä tekemään ja -

luomaan ja jotenkin terveellisyyteen
tai hyvinvointiin, mutta jotain -

kaupallista. Ja sitten ajattelin, että
musta tulee sitten liikunnanohjaaja, -

että siitä voi tehdä kans tällaisen
yrittäjäammatin, mutta -

ei, kyllä siinä sitten hetki kesti,
että tavallaan löysi sen oman jutun.

- No mistä se löytyi?

- Mistä se löytyi, oma juttu? se löytyi
Singaporen lentokentältä sitten -

monta vuotta myöhemmin, mutta sitä ennen
siis on ollut tavallaan, mitäköhän se on -

ollut, 2004 varmaan siis Dubain
reissulla niin näin siellä -

tällaisen mehubaarikonseptin ja olin
tosi kova treenaamaan siihen aikaan -

ja vedin tällaisia litkupalautusjuomia,
jotka oli siis aivan hirveän makuisia, -

mutta kun oli vaan pakko, kato,
oli tosi tärkeää saada proteiinit.

Niin siellä jotenkin jo mietin, että
vitsi tää on hyvä idea, että onpas -

oikeasti hyvänmakuista ja tämmöinen
voisi tulla Suomeen, mutta sitten -

se jotenkin vähän jäi.
- Joo, samaistun tosi vahvasti -

tuohon, koska mä en oo millään tavalla
silleen poikkeava. Mun mielestä, mä -

uskon, että suurin osa ihmisistä on
sellaisia, että ideoitahan lentelee -

tosi paljon. Ja se, että mäkin oon
ollut jossain lentokentillä useamman -

vuoden ajan aina, kun törmää joku -

ja se oli vielä, mä muistan sen,
että se oli tämmöinen -

oliks se Joe and the Juice?
- Joo.

- Tällainen ketju. Niin tosi usein
mietin ja sanoin just jollekin -

kollegalle, kaverille tai tyttöystävälle,
että vitsi tämmöinen pitäisi -

olla Suomessa. Ja sitten mä, tottakai,
tiedän susta ja oon kuullut tätä -

tarinaa niin mä ajattelin, että ihan
samalla lailla varmaan aika moni, -

tuhansia ihmisiä on kävellyt näistä
mehubaareista läpi asiakkaana, -

ajatellut, että vitsi tällainen ois
makee. Tai ajatellut, että hei tästä -

aiheesta pitäisi tehdä joku leffa
tai tv-sarja, tai hei nyt tuli -

hyvä bisnesidea, mutta sit on ihan
erikseen ne, jotka puhuu ja sit on -

ne, jotka tekee. Nostaa perseen
siitä tuolista, alkaa oikeasti tekemään -

niiden asioiden eteen jotain. Niin
mikä ajoi sut siihen, että sä -

rupesit ihan oikeasti toimimaan sen
asian eteen, sen idean eteen?

- Niin, kyllä mä joo tunnistan tuon
kyllä kans aika hyvin ja paljon oon -

kuullutkin tuota aika monilta, että
oikeasti on paljon mielessä, -

mutta että miten lähteä tekemään,
mutta se oli kyllä oikeasti sitten aika -

konkreettinen hetki siellä Singaporen
lentokentällä, kun tässä on sitten -

kuitenkin mennyt monta vuotta välissä,
varmaan siis viisi vuotta ollut -

tässä välissä, kun mä olen nähnyt sen
siellä Dubaissa. Ja silloin tein jo siis

kotona näitä, mutta se jotenkin sitten
unohtui, että tällaisen voisi perustaa.

Ja sitten, kun siellä Singaporen lento-
kentällä -

ja kun mä olin sitten siinä vaiheessa
Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa -

tämmöisellä yrittäjäpolulla, siis se oli
tradenomilinja, mutta siellä oli -

tämmöinen yrittäjäpolku ja tiesin, että
joku yrittäjä musta tulee, mutta että -

mikä niin se on vielä hukassa. Sitten
siellä Singaporen lentokentällä, niin -

sitten olin silloin just miehen kanssa
siellä, mä sanoin, että tiedätkö sä, -

tässä se on. Tämä on se sama, että
muistatko, että mä olen

puhunut sulle, että tämä on se ja tätä
ei muuten vieläkään ole Suomessa.

Tämä on se mun juttu. Sit se oli
silleen, että no okei, selvä.

Sitten mä sanoin, että joo, mulla on
vuosi aikaa. Että kun mä haluan -

suorittaa koulun loppuun, jos en
suorita sitä niin sitten se jää.

Haluan suorittaa koulun loppuu, vuosi
aikaa ja tässä on nyt vuosi aikaa -

tehdä liiketoimintasuunnitelmaa ja
miettiä, että paljonko tarvitsee -

rahaa ja koko se paketti.
- Mutta oli hyvä, että sulla oli -

nimenomaan sieltä Haaga-Heliasta
ymmärrys taas kerran, että sä oot -

ajautunut sen tavoitteen ja sen
intohimon myötä jo kuitenkin -

aloittamaan ja opiskelemaan sitä
asiaa, että sä ymmärrät myös vähän -

niitä rakenteita, että mistä se koostuu
ja nyt puuttui vain idea. Ja silloin, -

eihän ne tavallaan matematiikalla
tuollaiset tule, vaan silloin pitää -

varmaan, seurasit ilmeisesti
ihan täysin intuitiota?

Että se oli vaan joku
semmoinen tosi vahva?

- Se oli joku, joo. Ja sitten
itse asiassa tässä, mikä oli ollut -

varmaan pari vuotta tätä ennen, niin
olin päättänyt, että joku -

ravintola-alaan liittyvä, että joko
kahvila tai sitten ihan ravintola.

Mä haaveilin tällaisesta sushi-
ravintolasta ja sitten on ollut -

yökerhoa ja ruokaravintolaa ja
kaikki on käynyt mielessä.

Ne on ollut vaan just näitä
ideoita ja tavallaan semmosia -

aihioita, mutta että mä siis tein
silloin parhaimmillaan, -

mulla oli viisi työpaikkaa plus tämä
koulu. Mä siis oikeasti säästin -

rahaa, kun tiesin, että johonkin mä
tarvin sitä.

Niin olin sitten säästänyt. Siksikin
oli helppoa, kun tiesin, että no mulla -

on nyt tämän verran säästössä ja
mulla on vielä vuosi aikaa tehdä, -

että ehdin tekemään näin ja näin
paljon rahaa. Niin, että paljon se -

sitten tavallaan, tai mihin se riittää
ja mistä loput rahat.

Mutta kyllä se, mä olin
tehnyt sitä. Mä olin -

valmistautunut tähän, että näin käy.
- Oliko ihan selkeät stepit tehty siitä,

että miten tämä etenee kohti
menestystä? Oliko se, että nyt -

on se idea, vuosi on aikaa tehdä
liiketoimintasuunnitelmat, -

paljonko pitää saada rahaa? Mistä sä
lähdit sitä rahaa hakemaan? Nyt jos -

miettii katsojat, kuulijat, että mullakin
on tuo idea ja nyt haluan tehdä -

niin kuin Noora ja eikö Petteri
ollut se?

- Joo, on.
- Että mekin voitaisiin tehdä, tai -

mä haluaisin tehdä niin kuin Noora,
että nyt mä rupeen toimimaan. Niin -

mistä sä lähdet? Pitääkö sulla olla
ihan järjetön verkosto tai jotenkin, -

mihin sä lähdet soittamaan?

- No ei pidä olla kyllä verkostoa ja
itse asiassa täytyy sanoa, että -

nykypäivänä on tosi helppo mun mielestä
saada apua ja ottaa yhteyttä, että jos -

miettii nyt 11 vuotta taaksepäin niin
ei silloin oikeasti ollut. Oli jotain -

tällaisia neuvontapalveluja, missä mäkin
oon käynyt ja sitä budjettia on käyty -

läpi jossain, mä en enää edes muista
enää missä virastossa, mutta -

jossain kuitenkin, niin se apu mitä
sieltä sai niin no, oli siitä ehkä -

jotain hyötyä, mutta ei juurikaan,
mutta nykyään kun tästä -

yrittäjyydestä kuitenkin puhutaan
paljon enemmän, siihen oikeasti -

kannustetaan, on rahaa saatavilla
paremmin, pankit puhuu siitä ja -

oikeasti kannustetaan siihen niin
kyllä musta tällä hetkellä on -

tosi helppoa saada apua. Pitää vaan
miettiä, että mikä se on se oma juttu, -

ehkä vähän sparrailla tuttavien tai
ystävien kanssa siitä liikeideasta, -

ellei se ole joku megasalaisuus, mutta
vähän tavallaan, että saa jotain -

sparriseinää, että mitä pitää ottaa
huomioon, että tavallaan se idea -

kirkastuu, koska siitä se on kiinni.
Sitten, kun sulla on oikeasti se -

idea, että jos sulla on vaan joku
aihio niin sitten voi olla vaikeaa -

tarttua siihen, mutta jos sä tiedät
tasan tarkkaan mitä sä haluat -

tehdä niin sitten se on helppoa. vaikka
menet pankkiinkin jo neuvottelemaan -

rahoitusta niin se, että jos sulla on
oikeasti konkreettinen idea niin sitten -

on helppo lähteä tekemään budjettia
siihen, liiketoimintasuunnitelmaa.

Eikä sen liiketoimintasuunnitelmankaan
tarvitse olla mikään massiivinen, vaan -

siis sellainen, että kenelle myydään,
missä myydään, kanavat, -

asiakasryhmät. Tiedätkö sä, perusjutut.
- Ja just tää, niinku okei, telkkarista -

tietysti hyvin tiedät sellaisia ohjelmia,
mä rakastan näitä kaikkia -

dragonseja ja leijonanluolia ja
sellaisia, että siihen tulee aina just -

tää, että no okei, jos laitan tähän
rahaa niin mihin sä sen käytät ja -

miksi ja miten mä saan sen takaisin
-tyyppisesti, että eihän se sen -

vaikeampaa tavallaan sitten ole,
mutta mistä sä lähdit ekaksi?

- Mistä mä lähdin? No mulla oli sitten
joo, kävin näitä läpi.

Laitoin kaikki omat säästöt siihen,
neuvottelin pankin kanssa.

Otettiin Finnveralta takaus sitten
siihen lainaan. Sitten lähdettiin ihan, -

kun mä tiesin, että tarvitsen fyysisen
paikan, että siis kauppakeskuksia -

läpi ja mulla oli muutamia mielessä,
mutta olin siis itse siihen aikaan -

vielä Suomalaisessa kirjakaupassa
Jumbossa töissä niin se Jumbo oli -

tosi tuttu mulle, niin sitten halusin
sinne. Kävin siis muutamia eri -

kauppakeskuksia, mutta tiesin, että
se se on.

- Tosi hyvä tuo, että se, että se
ympäristö -

ihan sama kuin joku ajattelee vaikka
asuntosijoittamista tai sijoittamista -

muutenkin niin ainahan neuvotaan, että
sijoita sille alueelle, minkä sä tunnet, -

ihan alkuun, että sä pääset kiinni ettei
sun tarvitse arvailla mitä tapahtuu.

Tai se ala, minkä ymmärrät ja tunnet.
Niin aika hauska tuo, että olit -

töissä siellä Jumbossa, niin sitten
tunsit sen paikan niin pystyi -

paremmin hahmottamaan.
- Pystyi ja sitten tässäkin, että oon -

ollut paljon tietenkin kahviloissa ja
ravintoloissa töissä, että sekin -

maailma oli tuttua, mutta että sitten,
jos lähtee ihan toiseen alaan, -

siis nyt vaan pakko nopeasti sanoa,
että uusi yritys, minkä olen perustanut-

ystävän kanssa, ollaan perustettu
isännöintitoimisto, niin voin sanoa, -

että vaikka tiedän jo miten kaikki
toimii yritysmaailmassa, mutta nyt -

kun on täysin uusi ala, mistä mulla
ei ole mitään kokemusta, niin -

on se vaikeaa. Oikeasti.
- Mä haluan jauhaa lisää tuosta, -

kuulostaa kiinnostavalta, siis
isännöintiala. Mennään siihen -

kohta, me ollaan vielä siellä, -

mua kiinnostaa ne vaiheet, että sä
oot pankista hakenut rahaa, -

sä oot tiennyt, että tarvitaan sitä, -

niin, mutta oliko -

sitten te menitte Leijonanluolaan?

- No joo, siis me oltiin oltu kyllä jo,
kauankohan me ollaan oltu sitten.

Melkein kaksi vuotta kuitenkin
toiminnassa, 1,5 vuotta, niin sitten -

vasta mentiin sinne Leijonanluolaan.
- Mikä siinä oli se? Oliko se -

markkinointiajatus vai halusitteko
te oikeasti, tarvitsitteko te vain -

rahaa?
- Me tarvittiin rahaa. Meillä oli -

sitten ihan jäätävä kassakriisi sen
ensimmäisen vuoden jälkeen, kun -

innokkaina laitettiin neljä pistettä,
jotka ei sitten, tuota, yksi oli -

kannattava, mutta loput ei. Niin tuli
sitten siihen vähän tämmöisiä -

raha- ja maksuvaikeuksia, niin sitten
kun oltiin otettu jo kaikki lainat -

mitä oltiin saatu, siis niin henkilö-
kohtaisesti kuin yrityksellekin, -

niin sitten mietittiin mitkä on
vaihtoehdot. Konkurssi, mutta se -

nyt ei ole vaihtoehto, mutta että
siihen tämä ajautuu, jos ei me -

rahaa saada, niin sitten me keksittiin
tällainen enkelisijoittaja, että otetaan

yhteyttä ja sitten otettiin Fibaniin
yhteyttä silloin ja siellä oli -

sellainen yksi enkeli, joka kiinnostui
tuosta meidän hommasta ja lähti -

sitten etsimään meille sijoittajia.
Ja sitten me oltiin tehty sitä varmaan -

vuosi, että oltiin tavattu eri
sijoittajia. Siis se oli todella -

pitkä aika ja silloin niinä aikoina
meille sanottiin, että on tulossa -

tämmöinen Leijonanluola-ohjelma,
että hakekaa siihen. Sieltä te sitten -

saatte rahaa ja että siihen kannattaisi
osallistua ihan muutenkin.

- Mutta jos se oli tuollainen, että
te olitte laittanut käyntiin sen ja se -

ei ihan lentänytkään ja oli kassakriisiä
ja kaikkea niin miksi sä luulet, että -

ketkä siihen lähti sijoittamaan? Oli
Ari Lahti ja..

- Joo, ne tuli sitten siitä Leijonan-
luojasta joo.

- Riku Asikainen?
- Joo. Ne tuli sieltä -

Leijonanluolasta, mutta sitten oli
kolme enkelisijoittajaa, jotka tuli -

itse asiassa ennen niitä mukaan. Ja
kun me oltiin saatu ne ja meillä oli -

tavallaan rahoituskierros täynnä niin
mehän soitettiin siis tänne -

Leijonanluolaan, että me ei tullakaan,
että meillä on rahat kasassa, -

ei me tarvita. Ei me tulla sinne
nolaamaan itseämme. Sitten ne -

oli sieltä tuotannosta, että ette te
enää voi perua, se on ensi viikolla -

kuvaukset, että ette te voi enää,
tämä on ihan laitettu jo tänne.

Kyllä te tuutte, että etkö sä ymmärrä
mikä voima telkkarilla on. Sit mä olin, -

että no okei, me tullaan sitten. Me ei
oikeasti edes ajateltu sitä -

markkinointipuolta siinä, tai sitä
näkyvyyttä, mutta sitten sen jälkeen -

tottakai, kun se tuli ulos, niin sitten
me se ymmärrettiin, että -

aika iso homma.
- Toi on mielenkiintoinen.

Tiesitkö sä Riku, että tuota -

tämän taustan?
- Hei!

- Noniin, moikka moi.
- Sieltä yllättäen Riku Asikainen.

- Noniin, selvä. Moi.
- Moi, mä oon ollut kuulolla salassa.

- No niin mä ajattelinkin, että sä oot
selkeästi kuullut meidän keskustelun.

- Suorana Israelista, sieltä näkyy
hieman palmupuita takana, -

ettei olla ihan täällä talvisessa
Suomessa. Tiesitkö sä tällaisen -

taustan, että siellä oli jo ikään kuin
sellainen tilanne, että ei me -

ehkä nyt sitten tarvitakaan tätä,
kun he tulivat Leijonanluolaan?

- No joo, ainahan ne kestää vähän
pitkään nuo sijoitusneuvottelut ja -

olin siis vähän kuullut, tai oltiin
kerran tavattu ennen sitä lähetystä -

että mä tiesin sen ja muistan sitten,
kun Noora tuli ja käveli siihen niin -

silloin vähän niin kuin kopautin
Ari Lahtea, sanoin, että hei nämä on -

nyt ne tyypit, että laitetaan tähän
rahaa. Se mun mielestä vielä näkyy vielä

siinä showssakin, kun mä jotenkin
kopautan sitä, että hei laitetaan tähän,

sitten kun nuo tuli siihen, mutta
kyllä me se päätös tehtiin ihan siinä, -

että ei se -

että se päätös tehtiin, tai se pitikin
tehdä silleen, että jos me oltaisiin -

sanottu ei siinä niin eihän kaikkia
niitä, joille sanotaan ei, -

näytetä siinä showssa, että tuota sen
takia se piti sanoa ikään kuin -

kyllä myös sille sijoitukselle ja näin.
- Tämä oli vielä, mun on pakko -

vaan sanoa, siis tämä oli niin hauska,
että me oltiin tavattu siis Rikun kanssa

just kerran aikaisemmin ja mä en
tykännyt hänestä yhtään. En siis -

musta se oli niin ilkeä jotenkin ja
kauhean vaikeita kysymyksiä ja -

pisti meidät ihan sellaiseen piina-
penkkiin ja sitten, kun meille -

oltiin suositeltu, että menkää siihen
ohjelmaan ja sitten mä näin, että -

Riku istuu siellä penkillä, niin mä
olin, että voi paska.

- Niin siinä kävi.
- Eikö se vähän kuulu tuohon hommaan, -

että sitten, jos sä menet tuon seulan
läpi, että jos mä nyt lähden teidän -

kanssa niin sanotusti kimppaan ja
naimisiin ja lähdetään yhteistä -

elämää, tarinaa yhteen, niin jos et sä
musta selviä ja luota muhun niin -

miten sä muista selviät?
- Mut ei, siis joo kyllä meillä on -

ollut kyllä niin hyvä yhteistyö ja Riku
oli vaan, se halus testata tavallaan, -

minkälainen on, mutta hänhän on maailman
mukavin ja rennoin ja huumorintajuisin -

ihminen, että se oli vaan siis hauska,
että minkälaisen ensivaikutelman saa, -

kuin sitten minkälainen on oikeasti.
Se oli hauskaa.

- Mikä, Riku, oli sitten Noorassa -

tuossa itse asiassa on aika paljon,
kun on puhunut sijoittajien kanssa ja -

varsinkin jos ajatellaan start upeja
ja muita, ja tämmöistä uuden ajan -

meininkiä niin puhutaan tosi paljon
siitä, että se meneekin tällaisiin -

perinteisiin asioihin, että sijoitetaan
ehkä vähän enemmän kuitenkin -

niihin ihmisiin tai ihmiseen kuin siihen
asiaan niin miten tässä tapauksessa, -

oliko Noorassa jotain erityistä?

- No tietysti kaikissa sijoituksissa
toivoisi, että olisi nimenomaan -

niissä ihmisissä, ihmisten bisnestähän
tämä on ihan viimeisen päälle ja -

ilman muuta Noorassa, just tuossa
kun kuuntelin tuota alkua niin mietin -

just niitä, että mitkä mun mielestäni
nousee niin kyllä se ihan kaikkein -

ensimmäiseksi sellainen intohimo
tuotteeseen oli se, minkä muistan

ekana. Mä ajattelin, että mä en tiedä
tästä smoothiebisneksestä yhtään mitään -

ja mä en oikeastaan ihan alkuun
tykännyt siitä ekasta smoothiesta -

mikä mulle annettiin, vaikka mä oon
sen jälkeen ollut sitä mieltä, että se -

on Jungle Juice Barin isoin juttu, että
ne tuotteet on ihan älyttömän hyviä ja -

se intohimo, millä Noora selitti mulle
sitä, että miten he öisin kokeilee näitä

ja kuinka tärkeää on, että onko se
35 grammaa vai 40 grammaa ja -

missä järjestyksessä ja kuinka kauan,
niinku se prosessi, sellainen pohtiminen.

Ja se ei tule millään. Jos ei ole into-
himoa siihen omaan tekemiseen -

niin sitten on hirveän hankala tulla
tosi hyväksi. Se on, ei onnistu ja -

se oli se, mikä Noorassa ihan
ensimmäiseksi tuli. Ja sitten -

toiseksi pitää sanoa, ja tämä ei
millään tavalla ole Noorasta pois, -

mutta mulle se on se perhe, että
Noorahan on tämän koko klaanin -

tämmöinen leijonaemo ja sitten se on
sellainen, se on missä Noora on -

tosi taitava. Ja sitten tietysti se
perhe on Noora ja Petteri, -

että mulle se oli aina Noora ja Petsku.
Niin tuota, olihan se ihan -

kyllä mä oon ihan, -

inhimillisestä näkökulmasta oli hienoa
olla mukana siinä ja nähdä, että -

ne oli tosi pulassa tietysti siinä
alussa ja mä uskon, että me -

pystyttiin ihan oikeasti auttamaan
muutenkin kuin rahallisesti -

siinä, että me päästiin liikkeelle,
mutta se, että samaan aikaan, kun me -

sijoitettiin niin niitä paikkoja oli
kaksi tai kolme, kun se yksi oli -

vähän horjuvin jaloin, ja sitten kun
oltiin päästy siitä vaan -

joitakin vuosia, neljä vuotta
eteenpäin, niin meitä oli sitten -

25 vai 26 paikkaa ja teillä oli
kolme lasta. Ja silloin, kun mä -

sijoitin, oli nolla. Niin siinä välissä
tehtiin kolme lasta ja perustettiin ja -

käytiin vielä siinä Espanjassa
perustamassa Espanjaan -

tämä juttu, ja tultiin vielä takaisin,
niin kyllähän siinä oli siis sellaista, -

jos mulle olisi etukäteen joku sanonut,
että nämä aikoo sitten seuraavan -

kolmen vuoden aikana hankkia lapsia
puoliperävaunullisen ja -

sitten sen lisäksi perustaa näitä
paikkoja niin eihän sitä olisi -

uskonut kukaan.
- Olisi jäänyt tökkäämättä -

Ari Lahteen.
- No olisi jäänyt, kyllä. Että tuota -

joskus on parempi, ettei tiedä.
- Joo kyllä muistan, kun kerrottiin, -

että kolmas lapsi on tulossa niin nämä
oli silleen, että oottekste tosissas?0

- Uskomatonta.
- Siinä oli aika kiire jo.

- Joo, oli.
- Ai vitsi. No sitten tietysti nyt -

voidaan sanoa, että aikamoista
ilotulitusta on ollut ja ylittikö -

tämä menestys odotukset, Riku?

- Joo, siis ilman muuta.

Onhan tämä tosi positiivinen juttu
ollut kaikille ja jotenkin siitä on -

tullut vielä, niin kuin sanoin, siitä
on tullut nimenomaan sellainen -

klaanimainen tunnelma siinä, että se on
tosi hienoa nähdä sitä, miten Noora on -

on vetänyt nuoria työntekijöitä ja
kuinka intohimoisesti ne nuoret -

työntekijät tulee ensimmäiseen
työpaikkaansa ja kuinka ylpeitä -

ne on siitä työpaikasta, brändistä,
tuotteista, kaikesta tästä. Se on -

musta yksi hienoimpia onnistumisia
tuossa. Ei Suomessa montaa -

työnantajaa ole, jotka palkkaa
satoja nuoria työntekijöitä -

joka vuosi. Ja sitten ne on
kuitenkin vielä kivassa duunissa, että -

ne arvostaa sitä, kun niiltä kysytään,
että tykkäätkö niin ne tykkää siitä.

Ja se on niinku, -

että kyllä noi on todella hienoja
juttuja, vaikka tämä on aika kaukana -

siitä teknologiasijoittamisesta, mitä mä
tavallisesti teen, niin onhan tämä -

hieno kasvutarina, niin kuin mä sanoin,
niin ihan se vaan, että meidän aikana -

se kymmenkertaistui ja tietysti
tulos negatiivisesta tosi voitolliseksi -

ja kaikkea, että kyllähän se oli
sijoituksenakin ihan loistava.

Kyllähän se oli, kaikki oli hienosti.
- Jos ajattelee tuota, kun sanoit, että -

tottakai ihan erilaista kuin teknologia-
sijoittaminen normaalisti niin voisiko -

ajatella, kun mietitään, että saat uutta
perspektiiviä asioihin, että tästä -

tarinasta ja tästä perheestä ja Noorasta
mahdollisesti myös on oppinut -

jotain mitä voi hyödyntää muualla?

- Joo, siis jokainen case on tietysti
sellainen mistä oppii uusia -

asioita ja kukaanhan ei ole valmis
kaikessa, vaikka miten ajattelisi, -

että on ennenkin tehnyt niin aina siinä
on, just niin kuin nyt Noorakin kertoi -

siitä isännöintijutusta, niin aina ne
uudet bisnekset ovat uusia -

bisneksiä, niissä on aina omatkin
juttunsa. Mutta kyllä silti sanoisin, -

kun tämä on tällainen yrittäjyysohjelma,
niin ne asiat mitkä ovat aina -

tärkeitä ja ne osui mun mielestä
tosi hyvin -

niin se, että sulla on tuote, sä
huolehdit ihmisistä, -

ja sitten sulla on myynti, tai se
talous kohdallaan, niin niistä -

sun pitäisi aina puhua, että kun sä
yrittäjänä mietit, niin nuo on aina -

keskeisiä kysymyksiä. Mikä sun tuote on,
miten sä sen ajattelit myydä, miten se -

myynti kehittyy ja miten sun
ihmiset viihtyy sun luona.

Sinänsä yksinkertaisia kysymyksiä, mutta
tietysti sitten näiden ratkaisut on -

aina yrityskohtaisia ja vähän moni-
mutkaisia. Tosi hieno on ollut -

Nooran semmoista kasvuakin myös
yrittäjänä seurata ja onhan se -

ihan erilaista, se Noorankin duuni siinä,
kun hän oli itse tiskissä ja -

tiesi kaikki ja oli pari veks, joku
sairastui, niin meni sitä tuuraamaan -

ja sitten lopussa, kun oli monessa
maassa niin oli maajohtajia ja sitten -

raportoit jotain exceleitä siellä niin
muuttuihan se aika tavalla se -

juttukin siinä, mutta hyvin pysyi
hallussa. Ja se on ehkä vielä -

viimeinen, sanon vielä tämän, en halua
sen enempää tästä viedä, mutta -

sen sanon vielä, hienon puolen tuosta
Noorasta, että vaikka nyt muakin -

alkuun epäili ja musta tuntui, että
vähän muitakin epäili, välillä -

uusia ihmisiä tuli ikään kuin siinä
alussa mietittyä, että meidän on -

pakko saada taloushallintoon joku,
joka rupeaa hoitamaan tätä ja Noora -

sanoi, että ei, kun mä mielummin itse
maksan, kun kassa on tiukka niin -

mä haluan tietää paljonko meillä on
rahaa. Sitten mä sanoin, että et sä -

voi yksin aina kaikkea, niin sitten kun
me päästiin, ikään kuin avattiin, -

se saatiin se sellainen, että hankitaan
hyviä tyyppejä duuniin hoitamaan -

näitä hommia niin nyt musta tuntuu,
että no, sano mitä mieltä sä olet -

Noora, mutta musta tuntuu, että se on
muuttunut se sun ajattelu siinä, että -

itse asiassa itse ei tarvitse tehdä
ihan kaikkea ja itse asiassa muutkin voi,

sä keräät vaan sen huipputiimin myös
sinne johtoon niin sitten itse asiassa -

tulokset voi olla tosi hyviä ja silti
sä voit omistaa sen tuotteen ja -

sen brändin sydämen yhdellä
tavalla.

- On ihan just joo noin, kato
kyllähän alkuun oli sellainen, -

että minä itse, me tehdään kaikki ja
me säästetään. Tehdään vaan kato -

pidempiä päiviä, ei tarvitse maksaa
kenellekään, että joo joo, -

hoidetaan, hoidetaan, mutta sitten
tosiaan kun on käynyt näin, että on

palkattu joku oikeasti hyvä tyyppi
siihen ja se antaa paljon enemmän -

kuin mitä me on osattu tehdä niin
sitten mä oon, joskus sanoinkin, -

että miksei me tehty tätä aikaisemmin.
Olisi voinut käyttää ajan paljon -

hyödyllisemmin johonkin, mitä
oikeasti itse osaa tehdä.

Niin kyllä se on vinkkinä myös siis
muille yrittäjille tai yrittäjiksi -

haluaville, että kyllä hyvä tiimi,
että kyllä niitä palveluita ja -

osaamista kannattaa ostaa ulko-
puolelta, ei kaikkea tarvitse -

tehdä itse.
- Se oli hauska tuossa, kun mentiin -

varhaisnuoruuteen ja kouluaikoihin
niin osoitti jo ihan selkeästi Noora -

silloin sitä, että menee ja kysyy, että
näytä mitä mun pitää tehdä, -

jotta tämä onnistuu, ja sitten
delegoida asioita. Niin siitähän -

tässä on kyse loppujen lopuksi.

Yhteisöllistä yhdessä tekemistä ja
jokaisella on omat vahvuusalueet.

- Kyllä.
- Missäs näkisit Riku, jos heitetään -

tämmöistä, meillä on tämmöinen
kristallipallo tässä, tämmöinen -

led-lattia, niin kuvitellaan, että se
on. Selkeästi lahjakas yrittäjänä, -

en tiedä millainen sijoittajana, mutta
varmasti oppii kovien rinnalla ja -

matkan varrella koko ajan, mutta
millaisen tulevaisuuden sä näet Nooralle?

- No siis tuo Nooran, niin kuin sanoin,
niin musta tuntui siinä -

Jungle Juice Barin alussa, että se lähti
siitä intohimosta ja luulen, että se on -

se, mikä ratkaisevasti Nooralla on se
mihin hän kiinnostuu seuraavaksi, -

niin siitä se menestys tulee. Ei se
sen ihmeellisempää ole.

Mutta ei sitä voi myöskään väkisin
sytyttää, että mä tiedän, Noorakin, -

ei se itsestään tule. Se sitten
syttyy se intohimo ja sitten se -

lähtee kasvamaan, jos se on niin
käydäkseen. Mä luulen, että -

sitä sä varmaan nyt etsit ja mietit
mitä haluaisit tehdä. Mutta mulla ei -

ole mitään epäilyä siihen, että
sitten kun sulla syttyy se -

intohimo niin sitten juuri niillä
samoilla taidoilla mitä sinulla -

viimeksikin oli, tekemällä kovasti töitä
ja sitten painamalla, ikään kuin, -

olemalla se rohkea oma itsesi, mikä
sä olet ja sellainen niin eihän siitä, -

there's no stopping.
- Ja silloin, kun se seuraava -

intohimo syttyy niin onko jo
huolehdittu, että ensimmäinen -

soitto on Rikulle?
- On, kyllä vaan.

- Se on soittanut jo.
- Kyllä, mä oon kertonut jo -

isännöintibisneksestä, on käyty
keskustelut jo.

- Loistavaa. Kiitos valtavan paljon
Riku, kun olit tässä. Tämä on hauska -

päästä vähän yllättämään.
- Noniin, olipa kiva nähdä.

- Joo, oli hauska. Ja terveisiä.
- Kiitos samoin.

- Terveisiä sinne Israeliin. Moi moi!
- Noniin, moikka moi!

- Sellaisia ajatuksia. Teillä on ilmeisen
hyvä ja tiivis suhde ihan sieltä -

luolasta lähtien.
- On joo ja tämä on oikeasti jännä, -

siis en tiedä, mulla on ehkä siis
sellainen, että mä helposti -

reagoin ihmisiin ja ihmisten tunne-
tilaan ja kysymyksiin ja näin, että -

silloin tosiaan, kun me ollaan ekaa
kertaa nähty niin olin, että voi vitsi, -

että olipa ilkeä, just näin. Ja sitten
mulla on käynyt monen kanssa.

Siis ihan mun parhaimmat ystävätkin,
että se on lähtenyt jostain sellaisesta,-

että mä katson, että vitsi mikä tyyppi.
Se ei ole ollut sellainen, että jes, -

suhun mä haluan tutustua, vaan se on
yleensä joku sellainen, en tiedä onko se -

jotenkin tietyllä tapaa ehkä joku
samankaltaisuus tai sellainen, että -

mäkin sanon aika suoraan asioita,
että sitten ärsyttää, kun toiset sanoo -

mulle liian suoraan, niin ehkä joku
sellainen, koska Rikukin on kyllä -

tosi suora, vaikkei hän mitenkään
ilkeä ole. Mutta että suora. Voi olla, -

että se on sitten jotenkin mennyt
tunteisiin, mutta siitä on lähtenyt -

niin joo, meillä on kyllä ihan tosi
kivat välit ollut aina.

- Nyt tuntemattomatta, mutta koska tuo
toimii niin upeasti, ei ole mitenkään -

sanottuna selvää heti, että perhe ja
yrittäjyys ja työt kulkisi niin hyvässä -

symbioosissa, mutta nyt voisin arvata
ja päätellä näistä puheista, että -

teillä on Petterin kanssa, tai
Petsku, sanottiin, niin -

jotenkin aika hyvä ying ja yang
-meininki, että ilmeisesti siellä -

annetaan myös tilaa persoonalle.
- Joo, annetaan. On meilläkin, siis -

me otetaan paljon yhteen. Ei enää
niin paljoa kuin aikaisemmin, mutta -

varsinkin alussa siis hirveää
valtataistelua, että kuka päättää ja -

mitä päättää ja näin, mutta joo, kyllä
se on ja kyllä siellä pitää mun mielestä

jokaisella ihmisellä olla tilaa, mutta
myös se, että saadaan riitävästi -

tukea toteuttaa ja tehdä. Niin kyllä.

- Ei ole tavallaan mikään itseisarvo,
että jatkaisitte tavallaan tuollaisena -

sunny and share -tiiminä, vaan onko
nyt tämä uusi aluevaltaus..

- No hänkin on siinä vähän mukana.
- Noniin, joo. Loistavaa.

Mutta tuokin on tosi innostavaa ja
jotenkin avaa varmasti myös tuolla -

yleisölle ajatuksia siitä, että tuo
asiat voi yhdistää.

- Niin. Kyllä voi, joo.
Ja sehän on siis vain -

aikataulutusta, kalenteria ja kaikkea.
Jotenkin se, että miten kaiken pystyy -

yhdistämään, niin kyllä se siis on
hyvin mahdollista.

- No nyt mennään hieman siihen, että
nyt ollaan päästy jo siihen pisteeseen, -

että tiedetään, että on jo maajohtajia
ja on lähestulkoon 60 paikkaa ja -

ollaan jo rajojenkin yli levittäydytty.
Homma nyt toimii, että nyt uskaltaa -

jo lähteä tietyllä tavalla tekemään
seuraavia steppejä eteenpäin niin -

onko se sellainen, että voisitko sä
kuvitella, no nyt tiedänkin jo, että -

jatkat jo kohti seuraavaa, mutta se
yrittäjyys, ei ilmeisesti ole -

kuitenkaan, vaikka on tosi vaatimattomat
lähtökohdat ja se, että kun tulee -

äitiyspäiväraha tai muuta, niin silloin
voidaan ostaa joku lelu tai -0

muuta, tai jos pyörä menee rikki,
ei saada uutta. Mutta ilmeisesti ei ole -

niin, että joku numero, että nyt meillä
on sen verran rahaa, että tällä -

me pärjätään ja huh, nyt mun ei
tarvitse enää tehdä töitä, vaan -

ilmeisesti se on asia, josta et
luovu koskaan?

- En luovu. En. Kyllä koen, että se on
elämäntapa. Vähän siis sama kuin se, -

jos toiset ovat kovia liikkumaan, niin
kuin mulle kans se on tosi tärkeää.

Sen pitää olla elämäntapa, niin sitten
se on pysyvää. Sitten se, että -

jos sulla on intohimo vaan johonkin
yhteen juttuun tai teet jotain -

pelkästään rahan takia, tai jonkun kisan
takia tai näin, niin on niitäkin.

Kyllä koen, että ihan yhtälailla kuin
hyvinvointi ja urheilu niin myös -

yrittäjyys, niin se on minussa.
- Niin.

Näin se on, että se on -

ja kaikki nyt tavallaan, jos purkaa
tuolta ja rupeaa miettimään, niin -

nämä ovat kaikki asioita, jotka
vaikuttavat kaikkeen. Niinhän se vaan -

menee, elämässä pitää myös tarttua
hetkiin ja seurata sitä polkua mihin -

se ajautuu ja välillä tulla takaisin
päin, mutta näissä kaikissa on -

järkeä nyt, että on tavallaan
itsenäistynyt hyvin varhaisessa -

vaiheessa ja oppinut kantamaan
vastuuta, syntynyt perspektiiviä

ja arvoa sille, että saa jotain aikaan.
Edes ylipäätään töitä.

Niin onko se sellainen juttu, mikä
sitten ajaa tuossa, kun Rikukin hienosti

puhui siitä ja mainitsin tuossa alussa,
että sä, aika tietoisesti, tuntuu, -

haluat työllistää nuoria ja valistaa
ja kertoa sitä tarinaa niin -

millainen merkitys sillä on ja miksi?
- No sillä on iso merkitys ja jotenkin -

koen sen niin, että silloin nuorempana
kun olisi halunnut tehdä töitä, että -

saat omaa rahaa, oli tosi vaikeaa
päästä mihinkään töihin. Ja sitten just -

tuolloin, kun ollaan perustettu 11 vuotta
sitten firmaa, tosi paljon puhuttiin -

nuorten syrjäytymisestä, siitä etteivät
he työllisty ja jotenkin sillain -

ettei niistä nyt tarpeeksi huolehdita,
niin ajattelin, että me voidaan olla -

sitten siinä suunnannäyttäjä ja
oikeasti palkata niitä alle -

18-vuotiaita ja päästä kiinni
työelämään, että jos ei sulla ole -

harrastusta tai et ole hyvä koulussa
niin sä helposti sitten irtaannut -

ja syrjäydyt niin työ voi olla sitten
mahdollisuus taas päästä -

kiinni elämään. Ja itse asiassa
niitäkin meillä on ollut, tosi paljon,-

työntekijöitä ketkä ovat jälkeenpäin
kertoneet omia tarinoitaan. Ne ovat -

ihan huikeita. Ne on saanut niin
hirveästi itseluottamusta, työitsetunto -

on noussut, uusia kavereita ja on
muuttanut uudelle paikkakunnalle ja

kaikki kaverit, koulut ja kaikki on
jäänyt sinne toiseen paikkaan niin -

sitten se, että ne ovat päässeet
työpaikan avulla kiinni taas -

uudenlaiseen elämään niin se on
jotenkin mun mielestä tosi hienoa.

- Tuon 11 vuoden aikana tuntuu, että on
tapahtunut aika paljon muutosta myös, -

jos puhutaan ihan tasa-arvoasioista ja
siitä ajatuksesta, että sä alottelet -

silloin, te olette Petterin kanssa, oon
kuullut myös sun sanovan ja lukenutkin,

että on saattanut olla hetkiä, jolloin
käännytään Petterin puoleen ja -

sanotaan, puhutaan sinne ikään kuin,
tai odotetaan, että Petteri -

tulee paikalle, että tulee omistaja
paikalle, niin versus nyt.

Millaisen muutoksen sun silmissä
tämä tasa-arvokysymys on käynyt?

Onko nyt, onko se tasa-arvoisempaa
nyt? Tämä johtajuus.

- On se. Ja ehkä jotenkin tässä, musta
siitä ehkä vähän liikaakin puhutaan.

Tavallaan sille annetaan liikaa jotenkin
tilaa. Se on hyvä, että niin käy -

ja mielestäni on luonnollista, että niin
käy. Ei siitä ole kuitenkaan kauhean -

kauaa, kun naisetkin ovat saaneet
äänestää, mutta jos miettii -

pitkää historiaa niin sitten se, että
ehkä vähän liikaa siitä puhutaan.

Mun mielestä se tosi luonnollisesti
menee siinä ja hyvään suuntaan -

ehdottomasti, ei siinä mitään väärää,
mutta tuota -

kyllä mun mielestä kuitenkin naiset
nykyään pääsee siis hyviin -

tehtäviin ja heitä otetaan enemmän
tosissaan kuin aikaisemmin, mutta -

että jotenkin ehkä sellainen liika
hössötys sen ympäriltä voisi -

vähän laatua.
- Mä olen rehellisesti huomannut sen, -

että esimerkiksi nytkin vaikka tämäkin
tilanne, että kerrot sun tarinaa ja -

joku katsoo tai kuuntelee ja
inspiroituu, että uskaltaa lähteä -

yrittäjäksi, niin tuntuu, että nyt nousee
paljon enemmän naisyrittäjät kuin -

miesyrittäjät, jotenkin,
tuntuuko se vain siltä?

- No en mä tiedä. Nyt ainakin tuota,
sit jos miettii vaikka Fibaa, -

niin kun haetaan rahaa sieltä, kun
käytään nitä caseja läpi niin on siellä -

siis kyllä paljon enemmän miehiä
kuitenkin. Mä luulen, että naisia sitten -

ehkä lähtee yksinyrittäjiksi, mutta
harvoin näkee sellaisia -

kasvuyrityksiä tai oikeasti, että
ne haluaa tehdä siitä ison jutun, että -

ne on naisia. Ehkä naisilla on enemmän
sellainen, että ne haluaa sellaisen -

turvallisen työpaikan ja haluaa
työllistyä itse ja ehkä työllistää -

pari muuta, mutta niillä ei ole sitten
niin isoja suunnitelmia, kun sitten -

taas ehkä miehet on mun mielestä
rohkeampia siinä, että lähdetään -

tekemään tästä iso juttu, heti ja
tonne noin. Niin mä luulen, -

että siinä on vähän eroa. Mutta sen
itse asiassa, mitä olen kyllä huomannut,

että miehet saa yrityksilleen
helpommin rahaa kuin naiset.

Siinä on vielä eroa.
- Joo. Siinä on vielä vähän -

missiota ja raivattavaa.
- Niin ja sitten just se, että -

kun en ole ihan varma, että mistä
se johtuu. Johtuuko se siitä, että -

tavallaan tiedetään, että siitä ei
välttämättä sitten kasva niin iso, -

että jos lähdet enkelisijoittamaan niin
tottakai haluat rahalle jotain tuottoa, -

niin onko se sitten jotenkin siellä,
vai onko se siitä ideasta tai -

tiimistä ylipäätään, en osaa ottaa siihen
kantaa, mutta sen oon vaan huomannut, -

että saa enemmän rahaa. Tai siis
helpommin saa rahaa ne, missä on -

miesyrittäjä.
- No se, että on näyttänyt jo -

yhden ikään kuin onnistumisen varmaan
tasoittaa tietä. Ootko sä itse -

miettinyt sitä, että nyt esimerkiksi
jos puhutaan tästä isännöinti-

palvelusta niin ensinnäkin -

mistä se lähtee, se idea?
Mutta se, että onko sellainen ajatus,

että hei mä onnistuin tässä niin nyt
mä onnistun missä vaan, vai pitääkö -

olla entistä tarkempi siinä, että nyt
kattoo, ettei tule tavallaan se -

toka levy, ei ole sit floppi.
- Niin, niin. Joo ja tuon kanssa -

ainakin itse painin paljon, että jos
olen jo tehnyt tällaisen jutun niin -

mitkä paineet sitten siihen seuraavaan?
Mutta sitten taas jotenkin ajattelen, -

ettei tarvitse ottaa niin isoja paineita.
Tässäkin on just tavallaan sit se -

intohimo, että jos haluat tehdä jotain
ja sulla on selkeänä se visio ja -

tavallaan missio ylipäätään niin
kyllä se on mahdollista.

Mutta tottakai on siinä
vähän paineita.

- Mutta tuo pyörii nyt sitten tämä
Jungle Juice Bar sen verran, että -

pystyy irtautumaan ja lähtemään
tekemään jotain muuta jo?

- Joo. No siis mehän palkattiin tuossa
vuosi sitten uusi johtoryhmä sinne, kun -

tiedettiin, että lähdettiin Petterin
kanssa pois. Me oltiin tehty tällainen -

luovutustyö tässä ja palkattiin siis
toimitusjohtaja, oli meillä jo vuoden -

ennen kuin hän sitten vuosi sitten
tavallaan virallisesti otti pestin -

vastaan, mutta siis oli ollut meillä
vuoden operatiivisena johtajana.

Saatiin oikeasti perehdytettyä se
ja ajettua sisään niin tämä oli -

ihan sillain tiedossa, niin tässä on
saanut tehtyä jo sen luovutustyön -

ja tavallaan käytyä sen tunneskaalan
läpi.

- Ehtikö ottaa sitä sellaista sapattia?
Kun perinteisesti ajattelee näin, että -

nyt on tämä työ tehty, 11 vuotta.
Ja nyt me saatiin paketoitua tämä ja -

tehdään nämä kuuluisat exitit niin
tuliko sellainen olo, että -

nyt ei tehdä vuoteen mitään ja
vaan nautitaan?

- No itse asiassa ei tullut vaan piti
alkaa heti seuraava, just tämä -

isännöintihomma ja sitten kaikkea
muutakin oli siinä suunniteltu.

Tämä on ollut siis vuosi sitten
maaliskuussa, kun me lopetimme.

Mutta korona.
- Niin.

- Niin oli pakko ottaa iisisti ja itse
asiassa nyt tälleen vuoden jälkeen -

kun miettii niin oli siis paras vuosi
ikinä.

- Joo. Varmasti tuli kyllä teille
ihan tarpeeseen.

- Tuli, koska ennen Jungle Juice Baria
just se viisi työpaikkaa ja koulut ja -

kaikki, että siellä oikeasti on ollut -

kovaa tehty töitä ja oltu äärirajoilla
niin itse sen huomasi tuossa,

vuoden kun on ottanut iisimmin,
että tulipa tarpeeseen.

- Se on ihan totta, se on ihan oikea temi
tuo vauhtisokeus. Jos sulla pysyy, -

niin kuin olen itsekin huomannut,
hirveä draivi päällä ja sitten olen -

saanut ihan oman, uuden käsitys
sanalle pintaliito, koska sä menet -

tosi kovaa. Jos ajatellaan, että
mennään semmoisella -

pikasliipparilla vedenpintaa pitkin
kovaa ja tuuli kohisee korvissa ja -

paljon tapahtuu ja paljon näkee,
muttei oikein mihinkään pysty -

sisäistämään ja pysähtymään,
kunnes taas se, että jos yhtäkkiä -

bensa loppuisikin, tai tuuli loppuu.
Ja sitten kun sä lähdet, vähän vajoat -

tai pysähdyt, rupeatkin aistimaan
mitä siinä, näkee mitä pinnan allakin on.

Niin se on äärettömän tärkeää.
Ja sitten vasta tajuaa, kun -

kuulee sen kohinan vielä korvissa, että
kuinka kovaa sitä onkaan mennyt ja -

kuinka paljon sitä tarvitsikaan,
sitä pysähtymistä.

Niin ilmeisen tärkeään
paikkaan kuitenkin tuli.

- Silloin just, siis viime keväänä
niin mä en ole ikinä nukkunut,

mutta siis 10-11 tunnin yöunia.
Ja mä en ole ikinä, siis mä olen -

tosi vähäuninen, mutta mä nukuin
varmaan 2 kuukautta 10-11 tuntia -

joka päivä.
- Kyllä se jotain kertoo.

- Joo, sitten mä tajusin, että okei.
Ja sitten, kun sä et oikeasti tunne,

kun ihminen on niin sopeutuvainen, että
sitten just tämä vauhtisokeus -

tietyllä tavalla, mutta sitten vasta,
kun oli oikeasti pakko pysähtyä.

Eikä ollut kalenterissa mitään, ei
saanut mennä mihinkään, oltiin -

paljon ulkona omalla pihalla ja näin,
niin sitten jotenkin silleen, että okei,

tätä mä tarvitsin. Mulla on ollut vähän
sellainen olo, että nyt tarvitsee -

lepoa, mutta en tajunnut, että mä
noin paljon tarvin.

- Mulle on tehnyt tosi tärkeää se
elämän yksinkertaistuminen ja -

sitä kautta taas näkee uudesta
perspektiivistä paremmin ne, että -

mitä itsellä oikeastaan elämässä on ja
mitkä ovat hyvin. Niin veikö tämä -

tällainen omalla pihalla oleminen,
läsnäoleminen ja pysähtyminen -

takaisin jollain tavalla lapsuuteen ja
niihin perusasioihin?

- No ei. Ei minun mielestäni. Tuossa
oli enemmän se, että sai oikeasti -

nauttia perheen kanssa ajasta ja ei
tarvinut sillain miettiä niitä töitä.

Tavallaan hirveää sille uudelle johto-
ryhmälle, että ne joutui sitten -

toden teolla heti hommiin, mutta
sitten jos miettii omalta näkökannalta -

niin sitten oli, että oikeasti pystyi
hengähtämään eikä tarvinut -

miettiä soiko puhelin ja pitääkö
vastata, vaan oikeasti sai -

antaa olla niin jotenkin se oli
musta jotenkin ihanaa, -

maadottavaa. Tosi sellaista
rauhallista. Paljon ruokaa kotona -

ja liikuntaa ja kaikkea, mutta ei
se muistuttanut kyllä lapsuudesta -

millään lailla.
- Niin, ehkä ajattelin just sellaista,

että joskus tulee sellainen, mikä
tekee ihan hyvääkin ikään kuin.

Sen takia on jotain tällaisia väli-
etappeja. Mä käytän tällaista -

keittiöfilosofista vertauskuvaa siitä,
että vuorikiipeilijä laittaa -

välivarmistuspisteitä seinään, että jos
ote lipeää niin ei putoa alas asti.

Niin sen takia jotain merkkipäiviä tai
välillä pysähdytään ja katsotaan -

taaksepäin mistä on tultu, että osaa
nähdä missä ollaan ja on saanut -

jotain aikaan, että tuleeko esimerkiksi
sellaisia hetkiä. Vaikka, että ajattele, -

että mä pystyn valitsemaan nyt
kaupasta ihan mitä haluan ja mun ei -

tarvitse miettiä sitä, että mun pitää
valita joku jostain syystä?

- No toi on tullut joo, siis itse
asiassa silloin, kun pääomasijoittaja -

tuli mukaan 2017. Silloin on tullut
nuo ajatukset, koska me oltiin otettu -

niin paljon henkilökohtaista lainaa
itselle yritykselle ja hirveissä veloissa.

Ja maksettiin kovia kuukausieriä.
Ja sitten, kun pääomasijoittaja tuli, -

kun sait maksettua kaiken pois, niin
silloin on käyty isosti tuota -

ajatustyötä, että vitsi mikä homma. Me
ollaan siis oikeasti alkuaikoina, -

mä oon käynyt pullokuiteilla kaupassa,
kun ei ollut rahaa. Mä keräsin -

mistä sai pulloja. Ja sitten käyty
mummolassa syömässä, myyty kaikki -

tavarat ja panttaamossa kysymässä
paljonko sormuksista saa rahaa, mutta -

niistä ei saanut riittävästi niin
ne jäi sormeen, mutta kuitenkin -

tavallaan, että on käyty paljon noita,
niin silloin kun sai tavallaan kaikki -

maksettua pois niin silloin oli,
että sitten voi ostaa kaupasta -

mitä vaan, niin silloin on tullut tuo.
- Joo. Nyt sitten tämä uusi homma, -

onko jotain sellaisia selkeitä
tavoitteita? Te tiedätte jo, että -

mihin te pystyitte Junge Juice Barilla
niin tämän isännöintipalvelun kanssa -

niin onko joku ihan selkeä maali,
rakenne ja joku vaikka numero -

jossain mielessä, että mitä siitä tulee?
- No ei ole mitään numeroa, mutta -

tässäkin mulla on se, että haluan
työllistää nuoria. Se on mulle sellainen.

Ja sitten muutenkin ehkä isännöinti-
ala on niin vanhanaikainen, tavallaan, -

se ei ole kauhean ruusuinen. Me halutaan
muuttaa se. Oikeasti tehdä siitä -

houkutteleva työpaikka nuorille,
opettaa niitä vastuullisiksi.

Kuitenkin isännöitsijän homma on aika
moniulotteista ja siinä pitää olla -

organisointikykyinen, niin sitten se,
että oikeasti opettaa nuorille sitä, -

että ne pääsee siihen kiinni. Ja se
ei tarkoita sitä, että se on niiden -

loppuelämän ammatti, vaan ne voi
mennä sitten mennä muihin -

työpaikkoihin sen jälkeen, mutta mä
oon ihan varma, että me pystytään -

opettamaan niille tiettyjä asioita.
Samalla tavalla mitä olen ajatellut -

Jungle Juice Barissakin, että
ensimmäinen työpaikka. Opit -

noudattamaan työpaikan sääntöjä,
opit tiimipelaajaksi ja opit sen -

työn, asiakaspalvelun. Siinä on
aika monta asiaa. Sitten nuo, kun -

opit niin sun on kiva lähteä
eteenpäin työelämässä.

Samalla lailla ajattelen tässä.
- No nyt, kun tuossa alkuesittelyssä -

koit jotenkin vähän jopa
vaivaannuttavaksi, että kuulostaa -

vähän liian hienolta, vaikka ihan faktaa
onkin, niin sitä suuremmalla syyllä -

ehkä se on sellaisessa jotenkin
meillä kuitenkin DNA:ssa -

vähän, nämä nyt on kliseitä,
mun mielestä ne on rapisemassa jo, -

mutta sanoinkin, että voisi olla
tällainen uusi termi, jos me vain -

ruvetaan viljelemään sitä.
Suomalainen unelma, ettei -

se aina ole se amerikkalainen unelma tai
jotain muuta, että Suomesta on oikeasti -

ihan mahdollisuus luoda tämmöisiä
menestystarinoita ja meillä on

tosi hyvät lähtökohdat ponnistaa, niin
jos me vaan ruvetaan kääntämään sitä -

ajatusta siitä, että me uskalletaan
haaveilla ääneen, uskalletaan tehdä -

rohkeita ratkaisuja eteenpäin niin
onko sellaista asiaa, esimerkiksi -

jotain sellaista tiettyä haavetta
vaikka yrittäjänä, jota sä et ole -

vaikka kehdannut nyt vielä sanoa
ääneen, minkä sä haluaisit vielä -

saavuttaa? Jos ihan kaikki, sellainen
7 tähden versio elämästä.

Tai 30 tähden versio elämästä.
Missä viiden vuoden päästä?

- No ei ehkä yrittämisestä niinkään ole,
mutta mulla on siis sellainen, että -

haluan merenrantatalon ja oman
lentokoneen.

- Kuitti.
- Siinä on sitten tavoitetta.

- Se on hyvä. Nyt se on sanottu ja
se on ensimmäinen askel kohti sitä.

Tavalla toisella.
- Tavalla tai toisella, just näin.

- Aivan mahtavaa. Tässä on varmasti
tullut se selväksi jo, mutta kysyn nyt -

joka tapauksessa, että mikä
yrittäjyydessä on sitten se -

minkä takia kannattaisi, jos vielä
arpoo ja miettii, että onko rahkeita -

ja muuta. Miksi siihen kannattaa
lähteä?

- No mä näen sen niin, että se
ensinnäkin opettaa ihan hirveästi.

Ja sitten yrittäjänä sä voit valita
mitä sä teet. Toki siis se, että jos sä

oot joku, vaikka hieroja, niin sitten se
on tosi paljon sitä, mutta se opettaa -

kaikkea sen ympäriltä. Sä voit sitten
tavallaan valita, että haluatko sä -

palkata taloustyypin sulle, tai
kuka hoitaa kirjanpidon ylipäätään.

Mutta tuota, siis se antaa tiettyjä
vapauksia kuitenkin. Sä voit itse -

valita sun työajat, sä voit itse valita
sun lomat, sä voit päättää mitä -

sä teet, sä voit päättää ketä sä
palkkaat. Se oikeasti antaa vapauksia.

Tottakai siinä on sitten vastapuolena
iso vastuu, mutta kyllä ainakin mua -

houkuttelee se, että saa tehdä
itse päätöksiä, mihin oikeasti -

jos sä näet jonkun asian, että tämän
pitäisi olla näin ja jos olet jollain -

toisella töissä niin se ei välttämättä
tee niin, koska se ei ajattele -

samalla lailla, mutta mulla on aina
jotenkin ollut tosi vaikea hyväksyä -

sellaista, että jos koen vahvasti,
että näin pitäisi tehdä ja sitä ei -

tehdä niin sitten mä en pysty.
Että etkö sä nyt näe tätä, että -

tälleen tämä pitää tehdä? Mutta
sitten, kun sä oot yrittäjä, -

niin sä saat itse tehdä ne päätökset,
niin se on mun mielestä hienoa.

- Tuleeko heittämällä mieleen joku
sellainen, että nyt kaikella tällä -

kokemuksella -

jollain on idea tuolla ja se
lähestyy sua, niin mikä olisi sellainen,

mitä pitää tapahtua, että sä lähtisit
sijoittamaan ja jeesaamaan, -

mentoroimaan? Onko kyse ihmisestä,
onko kyse intohimosta?

- No kyllä se on intohimosta ja mä
jotenkin koen ainakin kaikki nyt, -

mihin olen lähtenyt sijoittamaan mukaan,
niin siis kuluttajabisnes.

Mä en ymmärrä teknologia-asioista
niin paljoa ja näistä SAAS-hommista, -

mutta kuluttajabisnestä ymmärrän, mutta
sitten se, että kyllä siellä pitää olla -

tottakai siis tiimi ja se idea hyvä,
mitä Rikukin sanoi, mutta -

intohimo. Että oikeasti haluat
tehdä sitä, sulla on näkemys ja -

vahva kuva siitä minkälainen sen pitää
olla ja näet sen, into ja energia -

paistaa sieltä niin ne on mun mielestäni
mahtavia ja niihin on kiva lähteä -

mukaan.
- Eli kannattaa tehdä asioita, -

joista oikeasti tykkää, jotka on
intohimoja niin ne saattaa johtaa -

menestykseen.
- Niin, kyllä.

- Loistavaa. Ja onnittelut tästä upeasta
tarinasta, joka nyt on vasta aluillaan.

On varmaan seuraava vaihe vielä
edessä ja ties mitä tarinoita edessä -

ja toivottavasti saavutat myös
omat unelmat. Kiitos, kun jaoit -

näitä juttuja, Noora.
- Kiitos. Tosi kiva olla vieraana.

- Kiitos hirveän paljon ja kiitos
myös Rikulle, että olit sieltä -

Israelista mukana. Tästä tuli hyvä juttu
ja kiva nähdä, kun saa yllätettyä -

ihmisiä. Kiitos myös sulle, että olit
mukana. Jos inspiroiduit niin laita -

linkkiä vaan jakoon, levitä sanaa
omissa somekanavissa ja -

ota kanava seurantaan. Tsekkaa myös
kaikki muut Olen yrittäjä -jaksot, -

jos et niin ole vielä tehnyt.
Nyt ei muuta kuin -

rohkeutta, luovuutta ja tekoja,
koska kerran sitä vain

Yrittämisen tukeminen on aina ollut
syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Yrittäminen on enemmän kuin
yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämänasenne.
Löydä vakuutukset kaikkiin -

tulevaisuutesi mahdollisuuksiin
osoitteesta fennia.fi