Olen yrittäjä -podcast: Max Seeck

Uskalla, kokeile ja yritä rohkeasti.

Tämän talk show'n tarjoaa Fennia.

Tutustu tulevaisuutesi vakuutuksiin
osoitteessa fennia.fi.

[taustamusiikkia]

Mun nimi on Mikko Leppilampi ja mut
tunnetaan parhaiten esiintyjänä.

Mutta kaiken suurelle yleisölle
näkyvän työn takana mäkin olen yrittäjä.

Tässä ohjelmassa
istun alas juttelemaan -

tuttujen ja mielenkiintoisten henkilöiden
kanssa heistä nimenomaan yrittäjinä.

Meidän tavoite on inspiroida sua olemaan
rohkea ja luova yrittäjyydessäsi, -

tai jos et ole,
mutta haaveilet yrittäjyydestä, -

jopa uskaltamaan ottaa
ensimmäinen askel kohti unelmaa.

Tervetuloa mukaan.
Ennen kuin esitellään jakson vieras, -

haluan kiittää meidän upeaa
yhteistyökumppania Fenniaa, -

joka mahdollistaa meille tän ohjelman,
mutta myös sinulle mahdollisesti -

oikean ja välttämättömän turvan
lähteä rohkeasti ja luovasti -

tavoittelemaan unelmaa yrittäjänä.

Yrittämisen tukeminen on aina ollut
syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Heidän ajatuksissa yrittäminen on
enemmän kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämänasenne.

Löydät vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta fennia.fi.

Tänkertainen vieras on suomalainen
kirjailija, elokuvatuottaja, -

käsikirjoittaja
ja markkinointialan yrittäjä, -

jonka esikoistrilleri Hammurabin enkelit
ilmestyi Tammen kustantamana -

alkusyksystä 2016.

Kirjan käännösoikeudet myytiin
samana syksynä Saksaan ja Viroon -

sekä myöhemmin myös Islantiin.

Sittemmin hänen kirjojen käännös-
oikeuksia on myyty jopa 40 maahan.

Muun muassa Yhdysvaltoihin
ja miltei koko Eurooppaan.

Joulukuussa 2019 tän hienon miehen
Uskollinen lukija -kirjan -

kuvausoikeudet myytiin Hollywoodissa
toimivalle Stampede Ventures -studiolle.

Se on perustanut,
ei enempää eikä vähempää kuin -

Warner Brothers Picturesin
entinen johtaja Greg Silverman, -

jonka takana on
sellaisia elokuvia kuin -

Batmanin The Dark Knight -sarja,
The Hangover -trilogia, -

Inception, Dunkirk, American Sniper
ja Crazy Rich Asians.

Siellä on Wonder Woman,
Aquaman ja vaikka mitä.

Kertoakseen vain siitä,
millaisissa käsissä siellä ollaan.

Edellisen kerran suomalaiskirjailijan
teos on filmatisoitu Yhdysvalloissa -

vuonna 1954, kun Mika Waltarin
Sinuhe egyptiläisestä tehtiin elokuva.

Meidän vieraan The Witch Hunter
eli Uskollinen lukija -romaani ylsi -

marraskuussa 2020 The New York Timesin
Best Sellers -listalle -

ensimmäisenä suomalaiskirjana sitten
Sinuhe egyptiläisen, sijalle 11 asti.

Kirja on ollut samanaikaisesti Yhdys-
valtojen suurimman kirjakauppaketjun -

Barnes & Noblen
myydyimpien kirjojen lastalla.

Hän on kiistatta tuleva maailmantähti, -

suomalainen legenda ja uranuurtaja
kirjailijana, mutta myös räppäri.

Tänä kesänä venehommiin.

Tuhat sata matafakaa täällä baunsaa.

Ei meitä estä Läntisen Tommi.

Tuhat sata tuhat sata
tuhat sata tuhat sata.

Syödään mansikoita ja vaahtokarkkeja.

Tuhat sata matafakaa.
Tuhat sata matafakaa.

Ollaan Suomen omia oligarkkeja.
Tekstiviesti.

Tuhat sata matafakaa huutaa J I P.

Antaa mimmien hikoilla.
Hihii hihii

En oo ehkä yhtä komee
ku Mikko Leppilampi.

Mut ihan sama,
mä vittu omistan Kampin.

Me ei vihata poliisii.
Me ei olla mikään Public Enemy.

Kesä on lyhyt, kaunis ja kuuma
niin kuin Ron Jeremy -

tai Zeremy,
niin kuin lausus amerikkalainen.

Sano mitä sanot beibi. Sä haluat olla
just mun nainen, sellainen.

Tervetuloa kirjailija ja yrittäjä
Max Seeck. [naurahtaa]

Kiitos kutsusta.
Tuli hiki, ku katto noita. [naurua]

Huh huh. Tää oli hauska yllätys.
Mistä sä bongasit ton?

Internetin syövereistä löytyy
vaikka mitä. - Se löyty sieltä?

Tsiisus. Pitäis olla varovaisempi,
mitä pistää netin maailmaan.

Tosta on vähän aikaa jo. Ei sillä,
että haluisin selitellä. [nauraa]

Mutta hauskoja muistoja.

Mimmosia ajatuksia tää nosti pintaan?
- Pelkästään positiivisii.

Ehkä hyvä muistutus itelleenkin,
että kaikki on sählätty ja tehty.

Tosi pitkään läpällä on tehty
leffoja, muuta ja musavideoita.

Mockymentary-tyylisesti
räppidokkareita on tehty joskus.

Pistetään viis biisiä,
mitä tehtiin viikonlopun aikana.

Ehkä just se, et muistaa, et on aina
kovasti kaikkea tehnyt ja yrittänyt.

Oikeiden töiden ohella tossa vaiheessa
on myös pidetty hauskaa.

[Leppilampi:] Kuka tässä oli sun kanssa?
- Siinä on Pajusen Joonas.

Joonaksen kaa puuhataan vieläkin
kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Ollaan Joonaksen kaa tekemässä kauhu-
elokuvaa, jonka tuottaa Solar Films.

Tänä vuonna ois tarkotus kuvata.

Tää vie meiät tosi hyvin
tähän aiheeseen.

Varmasti lähettäis rönsyy
mihin suuntaan tahansa.

Tarinaa riittäis enemmän ku ohjelmassa
on aikaa. - [Seeck:] Sitä riittää aina.

Yritän mahollisimman tiukasti pitää tän
aihealueessa, yrittäjyydessä.

Mua kiinnostaa paljon, ja tämä kertoo, -

niin kuin pohjustitkin,
että kaikkea on tehty ja rohkeesti.

[Seeck:] Kyllä.
- Yrittäminen vaatii paljon rohkeutta.

Olet kirjailijana tunnettu
ja olet kuitenkin yrittäjä.

Haluan lähteä sitä purkaa.

Paras tapa lähteä purkaa on alusta.
Mennään sun lapsuuteen.

Mimmosessa kodissa sä kasvoit?
Missä päin?

Marjaniemessä Itä-Helsingissä
ja aika semmonen taiteiljaperhe.

Nyt kun kattoo mun touhua
ja miten ura on mennyt, -

jotenkin se kuulostaa ja näyttää siltä,
että näinhän sen on pitänytkin mennä.

Eli taiteilijaperheestä.
Äiti on taiteilija ja isä on yrittäjä.

Ei kaikista tavallisin kasvuympäristö.

Sanon sen pelkästään hyvässä mielessä,
että hyvin erikoinen.

Siitä on vuosien varrella
saatu heittää hyvät läpät.

Kaverit on saanu osansa
siitä meiningistä.

Se on ollu sekavaa hyvällä tavalla
mun mielestä, hyvin erottuvaa.

Kotoo on jäänyt käteen,
et uskalla olla erilainen ja tee paljon.

On ollut fiksu homma, et mua
ei oo työnnetty tiettyyn suuntaan, -

et me halutaan susta
lääkäri tai juristi.

Tämmöstä painostamista
ei oo koskaan ollu.

On kuitenkin taottu päähän,
että duunii pitää tehä, -

jotta pääsee sinne, minne haluu
tai ainakin sinne päin.

Sulla on kaks vanhempaa veljeä?

Joo, selvästi vanhempaa.
10 ja 11 vuotta vanhempaa.

Mä oon ollut osan aikaa
lapsuudesta vähän ku ainut lapsi.

Koska broidit muutti himasta 18-, 19-
vuotiaana, ni oon ollu yksikseni.

Haen, että onks siellä ollu sellanen,
jos ajattelee, -

millaisessa vaikutuspiirissä varttuu
ja mitä tarttuu mukaan.

Onks yrittäjyys ollut
jollain tavalla sun DNA:ssa?

On ehdottomasti.

Äiti on nimenomaan taiteilija
ja tosi hand-on taidehommassa.

Mun isä on ehkä...

[Leppilampi:] Riitta Nelimarkka?
Ei enempää eikä vähempää. - Kyllä.

Isä on ehkä ollu
managerityyppinen hahmo, -

joka on hoitanut admin-puolen
taideteollisesta tekemisestä -

ja paljon muuta bisnestä sivussa.

Näkisin, että oon hybridi
yrittäjää ja taiteilijaa, -

mikä varmaan näkyy mun
suhtautumisessa kaikkeen tekemiseen.

Tää rönsyilee, mutta oon aina aatellu, -

et en haluu olla taiteilija
taiteilijan varsinaisessa merkityksessä.

Siinä ei oo mitään pahaa,
mutta se ei oo minä.

Oon aina aatellu, että mitä vaan tekee,
sillä pitäis pystyä elättämään itsensä.

Siinä on kuitenkin kaupallinen puoli
ja näkökulma aina ollut mukana -

hyvässä ja pahassa.

Jos aatellaan lapsuutta. Sanoit,
että paljon tullut kokeiltua kaikkee.

Oliks joku tietty asia,
että jollain esimerkiks...

Henkilökohtasesti muistan,
että mulla haave muuttu sen mukaan, -

jos halusin olla länkkäri,
mutta tulikin mäkihyppyy telkkarista, -

niin halusin olla mäkihyppääjä.

Mistä sä haaveilit?
Mitä halusit olla isona?

Haaveilin kahesta asiasta selkeesti.
Halusin olla elokuvantekijä.

Tää on hyvä esimerkki,
että tehtiin aina kaikkee hömppää.

Ihan junnuna jo tehtiin kaikenlaisii
heti, ku meillä oli kamerat.

Oon ollu varmaa 6- tai 7-vee.

Tehtiin mafia- ja pankkiryöstöleffoi,
missä kaikki kuoli lopussa.

Ei mitään käsiksiä, kunhan mentiin
ja tehtiin. Se oli hauskaa. [naurua]

Toinen juttu oli se,
että haaveilin aina junnusta, -

että vitsi, kun ois siistii
voittaa Stanley Cup ja olla NHL-pelaaja.

Huomasin äkkiä 6-vuotiaana,
että ei mitään saumaa. [naurua]

Mun piti tavallaan...
- Hyvä, että 6-vuotiaana huomaa.

Varmaan vähitellen lasketteli kohti
realiteettia, ettei riitä mihinkään.

Sit säädin omaa
tavotemaailmaa ja ajatusmaailmaa, -

et musta ei tuu huippu-urheilijaa,
vaikka halusin.

Varmaa elokuvapuoli, luominen,
tarinankerronta ja muu, mikä sitten.

Tää on se juttu.
Tän on oltava se juttu.

Heti huomaa sen, että mihin olet
päätynyt, se on aina ollut siellä.

On kuitenkin suuri haave, tarinan-
kerronta ja muuta. - [Seeck:] Kyllä.

Silti koko ajan ajatus ja tieto.

Poikkeuksellisen varhasessa vaiheessa
oot huomannut sen, -

että tää on mun yhdistelmä,
tää on joku yhtälö. - Kyllä.

Olitsä hyvä koulussa?

En ollut erityisen hyvä koulussa.
Oli selkee vedenjakaja se teini-ikä.

Olin tosi hyvä ala-asteella.

Yläasteen puolesvälis huomasin,
että jos mua ei kiinnosta joku asia, -

biologia tai matematiikka,
tuijotin kirjoja ja hommia.

Mä vaan, että miks ihmeessä
mua pitäis kiinnostaa tää homma.

Varmaa siin vaihees
ois pitänyt tajuta selkeemmin, -

et tää on merkki siitä,
että mun on tehtävä jotain luovempaa.

Mut sillon se oli tuskailua vaan,
että mua ei kiinnostanut.

Yläaste ja lukio meni
sen takia penkin alle.

Kuitenkin pääsin kolmes vuodes ylioppi-
laaks ja muuta, et mikä on penkin alle.

En ollut mielestäni
nähnyt yhtään vaivaa.

Keskityin ihan muihin hommiin silloin.

Kuvaamataidossa ja äidinkielessä
olin hyvä.

Sekin tässä valossa on loogista kai,
että näin oli silloin.

Selkeesti sellasia asioita,
jotka on intohimoja.

Jos siitä nauttii, usein ne menee hyvin,
niin kuin aikuisiässäkin. - Joo.

Oliks kaveripiiri sellanen, -

että se ruokki sitä,
että ei hirveesti panostettu kouluun -

ja oli helpompi lähteä
niitten kanssa jatkoille?

Tietysti. Ehdottomasti.

Paljon siinä iässä menee sen mukaan,
mitä kaverit tekee.

En vaan seurannut kavereita,
vaan itekin varmaan olin moottori, -

ettei jaksa, et tehään jotain muuta.

Oliks sä priimusmoottori?
Oliks sä liideri?

Emmä tiiä, olinks mä liideri.
Oon ollu yks porukan narreista.

Oon aina halunnut keksiä tekemistä,
järkännyt bileitä ja muuta.

Ei mitenkään hierarkkinen
meidän kaveriporukka ollut.

Yhtä lailla kaikki liidas.

Ehdottomasti nähdäkseni yksi semmonen, -

et yleensä keksin jotain tyhmää,
hullua ja hauskaa tekemistä.

Jos ei muuta, niin järkkäsin kotibileet,
kun porukat sattu olee muualla.

Aika toimelias.

Toistitkin sitä ja näkee sen,
että myös ajattelee sitä, -

että elanto pitää saada
omasta intohimosta ja tekemisestä.

Muistatko, millon sait ekan liksan?

Mistä se tuli?
Paljon se oli?

Muistan. Olin lukioaikoina.

Keskimmäisellä veljellä
oli keittiöliike Töölössä.

Kävin siellä lauantaisin tekee.

Se on varmaan ollut ensimmäiset liksat.

Tai sit oli kesäsin, kun tehtiin
metsätöitä samaan aikaan. - Joo.

Se oli faijan järkkäämä duuni.

Muistan metsähommasta,
että liksa oli todella matala.

Se oli sen verran kehno liksa.
Menin pari vuotta myöhemmin pikkoloks.

Mulle sanottiin työhaastattelussa,
että saat 9 euroa 12 senttiä tunti.

Mä olin sillee, että oikeesti, vau.

[Leppilampi:] Siis kuussa?
- Nimenomaan. [naurua]

Aika halvalla on lähtenyt
katkoo risuja Tesjoelle.

Jostain se on alotettava.
Paljon sä sait sillon?

Siellä metsässä?
- [Leppilampi:] Nii.

En tiiä, viittiks tässä sanoo,
ettei faija joudu raastupaan.

Puhutaan jostain kuudesta,
seittemästä eurosta päivä.

Päivä? [nauraa]
- [Seeck:] Tunti.

En edes kysy, mitä ostit sillä.

Laitoitko säästöön?
Ootsä semmonen, että laitat säästöön?

Kaikki meni.

Nykyään paljonkin on
järjestelmällinen sen kaa, -

miten laittaa säästöön ja mitä tekee.

Kyl mä oon aina tykännyt
käyttää sen, mitä tienaa.

Tavallaan rahan päällä istuminen sen
takia, että voi istua, se on joillekin.

Mun mielestä on kivaa nauttia elämästä.

Intohimo taas kerran.

Sä oot toistanut, että se on tarinan-
kerronnassa ja haave tehä leffoja.

Semmonen taiteellinen puoli.

Päädyit kuitenkin
opiskelemaan ihan muuta.

Olin armeijassa vuoden.

Pääsin 2005 armeijasta.

Silloin realiteetti oli se,
että en tiennyt, mitä haluun tehä.

En halunnut lääkikseen.

Ei ollut mitään saumaa, koska
mulla oli lukion bilsat ja muut huonot.

Joku tietty asia, että oisin halunnut
juristiks tai muuta, ei ollut sellasta.

Oli ajatus, että kaupallinen koulutus
vois olla yleispätevä, niin kuin onkin.

Intissä mulla ei ollu saumaa lukee
Helsingin kauppiksen pääsykokeisiin, -

ni se jäi lukematta.

Sen sijaan, että halusin odottaa vuoden,
että pääsis pyrkii, -

kaveri ehdotti,
että lähdetään Tallinnaan.

Olikohan se silloin
International University Audentes.

Hieno nimi. Nykyään Tallinnan
teknillinen yliopisto, osa sitä.

Lähettiin sinne kahestaan
ja oltiin kolme vuotta.

Tehtiin kandi siellä.

Sieltä tuli kandin rahotuksen
paperit itse asiassa.

Tästä tuli puolivahingossa kiinnostus
pankkimaailmaan ja sijottamiseen.

Kävin viimeistelemässä Sveitsissä. Tein
vuoden MBA samaan aiheeseen liittyen.

Lukios en ois vielä osannut arvata.

Pari vuotta sen jälkeen huomasin,
kun olin valmistunut, -

et tää ei oo sitä, mitä halusin tehä,
mut tulipahan tehtyä.

Oot ollut opiskelemassa
kaupallista alaa? - [Seeck:] Joo.

Nimenomaan rahoitusmaailmassa liikuit?
- [Seeck:] Just näin.

Päädyit töihinkin pankkiin?

Sampo Pankki, nykyään Danske.

Sitten tää yrittäjyys.

Varmaa koko ajan aatellu sitä,
että haluaa tehdä jotain.

Mikä sut sai lähtee yrittäjäks?

Mistä se kumpus?

Oon ollu aikuisiässä oikeessa työssä
vaan reilun vuoden, -

mitä olin Sampo Pankissa.

Ysistä viiteen -hommaa,
et aamulla kauluspaita päälle.

Vuos riitti. Se oli ihan kivaa
ja meil oli hyvä meininki.

Sen vuoden aikana
mulle vahvasti tuli fiilis, -

et jonkinlainen vapaus
tehä asioita omassa tahdissa.

Työnkuva oli mulla kapeeta siellä.

Sain laajentaa työnkuvaa,
koska yrittäjänä teet vähän kaikkee.

Etenkin pienes yrityksessä,
just vasta perustetussa yrityksessä.

Sitä ei tajuakaan ennen kuin perustaa
firman ja tekee day-to-day-hommaa.

Sit ymmärrät, miten paljon hommaa on ja
kuinka laaja-alaisesti yrittäjä tekee.

Sitä halusin ja se on syy,
minkä takia lähin pankista pois.

Perustettiin kavereiden kans.

Muun muassa Pajusen Joonas,
joka on räppivideolla. [naurua]

Tunnet sen hyvin.
- Joo.

Hänen ja muutaman muun kaverin kanssa
markkinointitoimisto perustettiin 2010.

Rupes olee osviittaa siihen,
että ollaan askel luovemmalla puolella.

Siellä kirjotetaan kuitenkin tarinoita.
- Kyllä.

Osasitteks te tosta vaan?
Se on koulutuksen kautta?

Ei me osattu mitään. - Auttoks joku
perustaa firman? Mistä se lähti?

Ei.
Oli tosi kova usko itseemme.

Nuoria jätkiä, joilla oli paljon ideoita
ja haluttiin perustaa mainostoimisto.

Uskottiin, että pystyis hyvillä ideoilla
ja kovalla myyntiduunilla -

luikertelemaan isoihin firmoihin
ja vakuuttamaan kaikki, -

et meillä on hyvii ideoita.

Tavallaan oli
fiksut lähtökohdat ja ideat.

Ei tuu yllätyksenä varmaan kellekään, -

et ei oo helppoa myydä itseä
isoille tai pienemmillekään firmoille, -

kun ei oo referenssejä.

Muna-kana -ongelma usein.
- Todella iso muna-kana -ongelma.

Itse asiassa kävi niin, mikä on
ihan hullu homma näin jälkikäteen, -

et voitettiin
airBalticin tarjouskilpailu heti.

Vedettiin sprikit kaulaan ja pikkutakit.

Lennettiin Latviaan vahvistaa,
ku ne halus tavata meiät.

Meillä oli yks referenssi,
Villi Wäinö Kalevankadulla.

Se oli yhen meiän osakkaan enon baari.

Saatiin sieltä hakukoneoptimointikeissi,
joka oli varmaan arvoltaan 3000 euroa.

Sillä refellä vakuutettiin airBalticin
johtoryhmä vai kuka oli ostamassa tätä.

Se oli kuitenkin iso kauppa.

Me ollaan oikee tekijä tekee koko Suomen
mittanen viraalikampanja. - Aika kova.

Se me saatiin ja sit se lähti.
Oli pimeetä, että saatiin se.

Me opittiin tekemällä
ja mun mielestä siitä tuli hyvä kamppis.

Nyt ois kiva nähä videonauhaa siitä, -

ku viis jätkää istuu hirvees hiessä
Latviassa airBalticin pääkonttorissa -

ja näyttää mustan saunan referenssiä,
mikä on kaks slaidii. [nauraa]

Sit odotetaan ja ne ostaa.
Kaikennäköstä voi sattuu.

Vois kuvitella, että nousee
nuorille kundeille semmonen olo, -

et taivas on rajana ja tästä tää lähtee.
- Totta kai.

Keskityttii, ku haluttii hoitaa
viimesen päälle se keissi.

Ei haluttu ryssii sitä.

Kyl me töitä tehtiin,
mut totta kai tulee lennokas fiilis.

Se oli kuitenkin ehkä isoin kauppa,
mitä saatiin ikinä.

Hyvä itseluottamus tommosessa tulee.

Paljon oli matkan varrella semmosta,
että opittiin, törmäiltiin, -

kaaduttiin ja saatiin turpaan.

Sitä se yrittäminen on.
- Kyllä.

Tässäkin koko ajan ajattelee ite,
että yrittäjyys on, nousee sana rohkeus.

Täytyy olla rohkee
lähtee kokeilee asioita.

Ei aina oleteta, että jos teen tän ja
se epäonnistuu, niin oon epäonnistunut.

Se kuuluu siihen?
- Just näin. Kyllä.

Veikkaan, että epäonnistumisen pelko on
se, minkä takii moni ei lähe yrittämään.

Totta kai just se,
kun sulla on turvallinen päiväduuni, -

mistä oot laskenut, että tää riittää
asuntolainan maksuun ja tää on tässä -

se on iso hyppy siihen,
että jättäisit sen.

En muista, mikä se statistiikka on, -

kuinka moni alkava yritys on kolmen
tai viiden vuoden päästä pystyssä.

Se oli järkyttävän pieni luku.

Todennäköisyydet on aina sua vastaan.

Idea on aina hyvä omasta mielestä.
Muuten sä et lähtis. - Kyllä.

Kyl mä arvostan, et porukka hyppää siitä
junasta ja alottaa oman bisneksen.

Mikä se onkaan. Se voi olla
parturi-kampaaja, ravintola -

tai IT-homma, äppi,
mitä paljon nykyään on.

Epäonnistuminen on hyvä pointti,
koska pelko on aina läsnä.

Jos miettii hyppynä, kun sanoit ton.

Tänä päivänä paljon tuijotetaan
super success stories. - Kyllä.

Joku on laittanut startupin.

Esimerkiks Wolt on yks sadasta
Suomessakin, joka lähtee. - On.

Eikä nekään oo ensimmäisii, vaan on
kymmenii juttui, jotka lähtee vetää.

Sitten kattoo, mikä nousee
ja lähtee vetämään. - Just näin.

Sitähän se on, että grindataan vaan.
- Kyllä.

Jotta pysytään tässä punasessa
tai minkä värinen lanka onkaan, -

yritän jollain tavalla kaivaa sitä.

Kun teette
uudessa mainostoimistossa asioita, -

sitten rupee roolit kavereiden kesken
löytää uomansa.

Oliks alkuun niin,
että tiesitte heti kättelyssä, -

että sä kirjotat, sä ohjaat,
sä myyt ja sä pyörität back officea?

[Leppilampi:] Vai kaikki teki kaikkea?
- Pakka tosi levällään.

Meitä oli viis kaveria,
jotka halus tehä hyvää tulosta, -

elättää ittensä sillä hommalla,
nauttia elämästä ja vapaampi työnkuva.

Nää oli lähtökohtii,
mitä varmaan yrittämiseen...

Totta kai rikastuminen ja menestysmahol-
lisuus, mikä yrittämiseen aina liittyy.

Tää ei välttämättä mee konkkaan.
Tästä voi tulla iso juttu.

Se on yks tärkeimmistä yrittämisen
porkkanoista. - [Leppilampi:] [hymisee]

Sen takii on absurdii, kun on jätti-
menestyneitä yrittäjiä, et ajatellaan, -

et se on joltain muulta pois
tai se on tullut helposti.

Tohon sun kysymykseen,
niin ne roolit siinä, -

vähän ku bändissä, mis kukaan
ei osaa soittaa tiettyä soitinta.

Kun lähetää tekee, niin se lukkiutuu -

ja kaikki lähtee tekee sitä juttua,
mitä parhaiten osaa.

Oisko Eppu Normaali ollu bändi, mis ku-
kaan ei osannu soittaa tiettyä soitinta.

Vähitellen löytyy oikeet soittimet.

[Leppilampi:] Noita tarinoita on paljon.
- On.

Tää kielii ja kertoo siitä.

Haluaa kuulijat ja katsojat
innostaa siihen, -

jos on hyvä meininki ja intohimo,
voi lähtee vaan sitä kohti.

Matka opettaa.
- Matka opettaa, joo.

Mikä on kans lohdullista, niin
mun kaupallinen rahoituksen koulutus -

ja kaikki firmahommat, mitä on
matkalla säätänyt, kaikki on opettanut.

Mistään aikasemmin ei oo tullut
massiivista menestystä.

Kaikki on vienyt johonkin suuntaan,
luovempaan suuntaan, copywriter-hommaan.

Sit on löytynyt kirjottaminen.

Jos oisin jäänyt duuniin
Danske Bankiin tai Sampo Pankkiin, -

voisin olla vieläkin siellä
ja onneton ehkä.

Yks asia johtaa toiseen.

Sen takia tekeminen itsessään on hyvä.

Aina kannattaa tehä jotain,
mikä tuntuu hyvältä.

Mistä lähti se itseluottamus?

Nuoret kundit perustaa mainostoimiston.

Sit aattelee, että me saatiin airBaltic
pokattuu, että tää lähtee tästä.

Henkilökohtasesti samaistun siihen.

Kyllähän mäkin oon miettinyt vaikka
mitä kaikkee heikkoina hetkinä, -

mikä lähtis vetämään.

Yks intohimo on, että haluaisin kirjot-
taa, mutta mulla ei ole siihen taustaa.

Mulla ei oo siihen työkaluja.

Mistä tuli se kirjottajuus?

Se varmaan tuli
tarinankerronnan halusta.

Mikä jäi mainitsematta,
niin mähän pyrin -

TaiK:iin elokuvaohjaajalinjalle
2006 kerran ja se ei onnistunut.

Ne aika vähän ottaa.
Varmaan neljä, viis per vuosi.

Oli epätodennäköistä, että pääsisin, -

koska en harrastanut niin paljon
sillä hetkellä sitä hommaa.

Kun en päässyt, se masens mut
siinä määrin, että ajattelin, -

että tää ei ole tarkotettu,
koska en päässyt.

Jatkoin muita hommia.

Kirjottaminen on
alun perin ollut semmonen, -

ku oon halunnu tehä elokuvaa ja tarinaa
ja viihdyttää ihmisiä.

Kirjottamiseen on
verrattain helppo ryhtyä.

Jos haluut tehä leffan, tarviit miljoona
euroa, paljon ihmisiä ja aikaa.

Siihen liittyy monta tekijää
ja liikkuvaa osaa.

On käytännös mahoton, joku Timo Espoosta
lähtee tekee, pum, leffaa tänää.

Sen sijaan kirjottaa voit alkaa aina.

Milloin tahansa,
milloin sulla on aikaa ja hyvä fiilis.

Toki siinä tulee mukaan se, että
pitää olla kirjallinen lahjakkuus, -

jotta saa kustannussopimuksen
ja jotta on hyvä tarina.

Se on toinen juttu.

Kirjottaminen oli mulle verrattain
helppo tapa lähtee ilmasee itseäni.

Alun perin vain pöytälaatikkoon
ja itseäni varten.

Kun se kehitty, niin tajusin,
että tästä tulee kirja.

Sain kustannussopimuksen
sille myöhemmin.

Ekis vois ajatella näin, että jää
yrittäminen ja firmat taakse?

Sä olet nyt kirjailija
ja oot kustantamossa.

Tuotat vain sun sielunmateriaalia sinne.
[naurahdus]

Mulle ei ollut täyspäivänen kirjailijuus
se juttu alun perin.

Mun mielestä se oli
makeeta eskapismii tavallaan.

2013 kun aloin kirjottaa, tein myynnin
ja asiakaspolun konsultointihommia.

En nauttinut siitä.

Se oli ihan jees,
mutta se oli selvästi pakopaikka.

Ku iltasin pääsin himaan,
ei ollu lapsii sillon, -

oli paljon aikaa illat,
viikonloput ja muuta.

Sit otin läppärin ja aloin tekee.

Se oli enemmän pakopaikka.

Enkä sillon ajatellu...

Ajattelin, että jos tekisin joka päivä
koko ajan, tääkin alkais maistuu puulta.

Se oli kiva harrastus,
mitä tein kaks tuntii päivässä -

ja pari vuotta ekaa kirjaa.

Se poikkes paljon
myöhempien kirjojen prosessista.

Niitä oon tehny pitkälti täyspäiväsesti.

Mikä sut sai uskaltamaan julkaista?
Oliks sä sitä mieltä ite?

[Leppilampi:] Testasitsä
kavereilla tekstiä paljon?

Testasin. Mulla oli pari luottokaveria,
kelle näytin sen.

Sit oli Maarit Tyrkkö, perhetuttu,
joka on kirjottanut Kekkos-kirjoja.

Pitkän linjan toimittaja ja kirjailija.
Hänelle lähetin 100 sivua.

Aattelin, että jos Maarit tykkää
ja sanoo, et tää on hyvä...

Pyysin olee brutaalin rehellinen,
että nyt sanot.

En haluu laittaa aikaa turhaan,
jos tää on skeidaa.

Maarit sano, et tää on tosi jees,
anto vinkkei ja mä jatkoin.

Samalla nää kaks kaverii anto.

Ehkä mä olin oikeesti
haavottuvaisessa vaiheessa.

Jos ois kaikki sanonu, et "Hyvä Max,
but don't quit your day job"...

[Leppilampi:] Ihan kiva.
- Oisin varmaa, että tää oli tässä.

Tarvin kannustusta silloin ja sain sitä.

Toki puolisoni, sama juttu,
sanoi, että anna mennä.

Se kannatti.

Oliks koko ajan ajatuksissa, että
tämäkin rakennetaan yrityksen päälle?

Taustalla on kaupallinen puoli myös?
- Joo.

Se lähti varmaan alun perin siitä...

Silloin se tuntu suuruudenhullulta,
ku peilaa siihen aikaan.

Nyt se ei enää tunnu.

Ajattelin 2013, ku luin Jo Nesbøta,
Stieg Larssonia, Jens Lapidusta -

ja mestareita, jotka on paljon
myyny ulkomaille, ni ajattelin...

[Leppilampi:] Nesbø 45 miljoonaa.
- Kevyet 45 miljoonaa kirjaa. [nauraa]

Ajattelin, et nää on hyvii, mä viihdyn -

ja nää on erinomaisia,
mutta ei vallan ihmeellisiä.

Nyt tulee suuruudenhullu ajatus,
et pystyn tekemään vastaavan tarinan.

Tarvitaan myyntikoneisto.

Mikä mulla on ollut
tärkein onni ja pelastus, -

on se, et erinomainen agentti
Elina Ahlback löys mut ja otti yhteyttä.

On sittemmin hoitanut
kansainvälisiä myyntejä.

Siinä tulee firmahommat kuvaan.

Pyöritän tätä palettia
ja hommaa firman kautta.

Nyt on se 40 asiakasta.

Kaikkien maiden kustantajat on muhun
ja Elinan kautta suoraan sopimuksessa.

Kotimaan kustantaja Tammi
on vaan Suomen kustantaja.

Harva tietää, et joka maa on erikseen.

Tietyllä tavalla yrityksen kautta
sulla on langat omissa käsissä?

Kyllä. On mun yritys.

Sit on agentuuri ja siitä aukee,
että voi piirtää 40 viivaa maailmalle.

Tietenkin sinne Stampede Venturesiin
omansa, et se on oma projekti.

[Leppilampi:] Se on himmee juttu.
Kolme vuotta olin Los Angelesissa.

Tiedän tasan tarkkaan, kun kaukaa
kattoo Suomesta ja aattelee, -

mikä siinä ihmeempää,
mennään sinne. [naurahtaa]

Siellä kun ilta tulee
ja ei ole paikkaa, mihin mennä yöks -

tai rupee miettii, mihin soitan
tai mistä alan purkaa tätä juttua.

[Seeck:] Se on karu maailma.
- Se on tosi iso maailma.

Koko maailma yrittää siellä.
- [Seeck:] Kyllä.

Taas kerran rohkeus.
Miten uskalsit lähtee sinne?

Oot oikeesti jättänyt kaiken taakse
ja hypänny sinne asumaan aikoinaan.

Se oli rohkeeta.

Se, mitä mä oon tehnyt,
mun Los-kuvio ei ole niin dramaattinen.

Siellä on agentuurilla edustus.

Oon käyny siellä tasasin välein.

Oon kolme, neljä viikkoo vuodesta
siellä paikalla hymyilemässä, -

jakamassa käyntikorttia
ja syömässä kroissantteja.

Mulla on ollut helppoa,
että mua on edustettu.

Oon mennyt sinne vaan sitten,
kun jotain on jo tapahtunut.

Se, mitä sä teit, se on hattu päästä.
Käsittämätöntä.

Sitä suuremmalla syyllä ymmärrän sen, -

jos signaat Greg Silvermanin perustaman
Stampede Venturesin kanssa.

Se tarkottaa sitä,
kun ton luokan kaverit on siellä, -

niin ootko ymmärtänyt itse,
että se on oikeesti tapahtumassa?

Se on hyvin realistista, -

että The Witch Hunterista tehdään kan-
sainvälinen superiso tv-sarja tai leffa.

Mun perustavanlaatuinen, se voi olla
eteenpäin puskeva voima ja hyvä asia, -

mutta myös sairaus on se,
että en osaa nauttia stepeistä.

Nautin matkasta, mut kun
2019 syksyllä tehtiin diili sinne, -

ni päivän fiilistelin ja alko jännittää,
että mitä jos tää ei tapahdu.

Mitä jos se jää hyllyyn.

Koronasta ei ollut silloin tietoakaan.

Monta asiaa voi mennä
pieleen matkan varrella.

Niin kuin tiedetään, moni iso projekti,
vaikka Mannerheim-leffa pitkällä -

ja sit se haudataan.

Ainoastaan ajattelin,
että mitä jos tästä ei tuu sarjaa.

Samaan aikaan lehdet kiinnostu
ekaa kertaa mun hommista kunnolla.

Tuli otsikkoa,
että tehdään suomalainen tv-sarja.

Mulla oli hikisii öitä, että mä näytän
pelleltä, jos tästä ei tuu tv-sarjaa.

Onneks näyttää siltä, että hommat
etenee kivasti ja se on käsikirjotettu.

Puhuttiin startupeista,
et se on yks sadasta.

Nyt puhutaan paljon isommista luvuista,
että se on todella harvinaista.

On todennäköisempää, että pääsee lä-
helle, mutta ei meekään maaliin. - Niin.

Sekin pitää hyväksyä.
- Kyllä.

Miten käsitellään se ajatus?

Ootsä leikitellyt ajatuksen kanssa,
että ehkä tää ei tapahdukaan?

Mitä sit teet? Lopetaks sä?
- Ei.

Siitä on päästy yli.
Toi on hyvä kysymys.

Oon päässy henkisesti yli semmosesta, -

että epäonnistumiseen pitäis lopettaa
tai olis väärin kaatua.

Noustaan ylös ja tehään lisää.

Toivon, että tää on se proggis,
mikä menee maaliin -

ja toimii astinlautana kaikkeen muuhun.

Pääsee oikeesti
samoihin kroissanttibileisiin sanoo, -

et tiiätteks te The Witch Hunterin
ja sitä kautta kaikki helpottuu.

Mun agentin työ helpottuu,
kun on jotain, mitä näyttää.

The Witch Hunter oli The New York
Timesin Best Sellers -listalla, -

ja oli yksi Jenkkien myydyimpiä kirjoja,
sekin jeesii. - Ihan hullua.

Ne siellä studiolla näkee sen.

Kaikki ruokkii kaikkee.

Jos tää silti kaatuu, niin ehdottomasti
vaan seuraavaa putkeen ja eteenpäin.

Ei kahta sanaa.

Itä-Helsingissä kasvanut taiteilija-,
yrittäjä-, hybridiperheessä.

Kolmesta pojasta nuorin.

Kaiken maailman räp-uran kautta,
Virosta ja Sveitsistä -

rahotusalaa opiskelleena.
- Kaikennäköistä.

Oma mainostoimisto perustetaan.

Sit ruvetaan kirjottaa.

Viis vuotta siitä, kun on alottanut,
sulla on tämmönen tilanne.

Sokaistuuko siihen vai tajuatko sä sitä?

Onks se sulle ollu niin
selkee maali pienestä asti, -

että tää on mun intohimo,
haluan päästä tekemään elokuvia?

Onks se sukupuolikysymys
tai vaikutuspiirikysymys?

Mikä saa sut ajattelemaan,
että voit tehä maailman parasta?

Ei vaan silleen,
että ihan hyvä Suomessa.

Jälleen kerran erittäin hyvä kysymys.

Kun tähtää siihen, -

että haluu tehä maailman parasta
tai että sitä myydään 45 miljoonaa, -

ei oo kauhean todennäköistä,
että niin käy.

Jos pääsee lähelle tai puoleenväliin.

Ehkä se on mun ajatusmaailma, -

et tähdätään korkeammalle kuin muu kir-
jailija, joka alottelee, vois tähdätä.

Ehkä selvä kaupallisuus kuitenkin siinä.

Mua on jeesinyt, että oon koko ajan
miettinyt, miten tällä elättää itsensä.

Ei vain halua...
Nyt pääsen siihen, mistä puhuttii, -

ettei taiteilija taiteilijan
varsinaisessa merkityksessä.

Oon vähän epätaiteilija,
että se ei oo mulle itseisarvo, -

että pääsen luomaan ja kukaan ei lue.
En saa tyydytystä siitä.

Saan kiksit siitä, että jengi ostaa
ja myyntiluvut näyttää hyvältä.

Sieltä tulee kaupallisuus.

Oon kuullut, että joku ajattelee,
että se on vähemmän taidetta, -

mistä mä oon eri mieltä,
et se ei oo kompromissi.

En maininnut, että mulla on lapsellinen
ja tyhmä, alun perin läppä tavote, -

mikä joka vuos on vähemmän läppä.

Se on Oscar-palkinto
mistä vaan kategoriasta. [naurahtaa]

Jes, jes.
- Todennäkösesti sä voitat ennen mua.

Mutta se on ollut junnusta asti.

Jos mä en saa sitä,
ainakin matka on ollut hauska.

Ei se oo niin justiinsa,
mutta kohti koko ajan.

Kiitos, että tuot tätä ajatusta
meiän maahan ja suomalaisille oikeesti.

Eihän toi sitä tarkota, niin kuin
luulisit, että meen nappaa Oscarin.

Mutta jos ei sitä sano ääneen
eikä uskalla ajatella, -

niin ei oo mahollista
päästä lähellekään.

Just näin. On vähän ku kertoo
kaikille, että lopetan röökin.

Se antaa tiettyy painetta, ettet viitti
vetää kadulla, ku joku näkee.

Sama homma.

Sit kun lopetan Oscarin tavottelun
tai en aktiivisesti mee Jenkkeihin, -

joku voi kysyy, et mites se Oscar.

Siinä vaiheessa mä oon, että totta,
oot oikeessa, mun pitäis olla siellä.

Tää on niin inspiroivaa.
Vitsi, mahtavaa. - [Seeck:] Thanks.

Miten sun frendit?

Joonaksen kanssa ootte räppivideoita
tehnyt ja haaveillu varmaan molemmat.

Tietää Joonaksen,
hyvännäkönen kundi, supersosiaalinen.

Hän varmaan aattelee,
että hänestä tulee maailmantähti.

Miten on reagoinut
sun supermenestykseen?

Tehään näin, kysytään suoraan
Joonakselta. Joonas!

Ei jumalauta.
- Hyvää päivää.

[Leppilampi:] Millanen fiilis on ollut
seurata Maxin nousukiitoo?

Onko tullut kateellisia hetkiä
vai onks täys tuki takana?

Täähän on vaan karmeutta
ja katkeruutta pelkästään. [naurua]

Aivan mahtavaa tää on ollut.

Omasta perspektiivistä matka
ei oo lähtenyt kirjailijuudesta, -

vaan 15 vuotta sitä on tehty.

On ollut tosi hieno nähä, että kirjahom-
mien kautta tähdet on osunu kohilleen.

Max on saanut sen, mitä on ansainnut.
On hirvee määrä duunia takana.

Toki on ilo ja kunnia olla
vieressä katsomassa sitä.

[Leppilampi:] Max ei oo jättänyt
sua puskiin räppäilee, -

vaan teette yhdessä tiiviisti edelleen?

Ollaan melkein 15 vuotta oltu
samassa toimistossa koko ajan.

Mä oon Rikhardinkadulla,
missä Maxilla on oma huone.

Vastavuorosesti mä oon adoptoinut
Maxin meidän toimistolle. [naurua]

Ehkä sen näkis näin, että nää on
projekteja, mitä on kiva tehä yhessä.

Se on hieno juttu yrittäjyydessä, että
ollaan pystytty pitää kaverit lähellä.

Välillä on ihmetelty,
meitä on viis kaverusta tässä.

Kaikilla on omat firmat ja projektit.

On luotu oma kupla, missä hengaat päivät
kaverien kanssa ja työ yhdistyy siihen.

Se on sikamahtavaa.

[Leppilampi:] Ootteks te haaveillu
ja fiilistelly saunailloissa, -

että sinä päivänä kun Oscar tulee, ootte
koko porukka Hollywoodissa juhlimassa?

Aivan varmasti kyllä.
[naurua]

Edes isot turvamiehet ei estä
meitä tulemasta bileisiin.

[Leppilampi:] Tää on upeeta.

Max on ollut tässä, ei nyt piina-
penkissä, meillä on ollu hyvät läpät.

Vähän kuumottavaa.
On yllätyksii niin paljon.

Täällä on räpvideoo
ja Pajunen linjoilla.

Max, sulla on lähipiirissä vasikka.
Mä myönnän sen.

Kannattaa varoo, miten kohtelee ystäviä.
Videot voi päätyä ihme paikkoihin.

Kysyinkin, mistä se video on kaivettu.
[nauraa]

[Leppilampi:] Nyt on paikka.
Heitä ystävälles...

Joonas, sano jotain,
mikä on Maxissa jotain erilaista, -

mikä saa hänet mahdollisesti
menestymään maailmanlaajuisesti?

Mikä tekee hänestä sellaisen,
että se on just se jätkä Suomesta, -

joka breikkaa maailmalla?
- [Seeck:] Nyt tarkkana.

Mulla on selkee visio tästä aiheesta.

Siinä on sellanen,
mitä kattoo kaikkii menestystarinoita.

Katot vaikka Suomessa
Cheekia tai muuta.

Max kun kirjotti ekan kirjan,
sillä oli vahva visio.

Se on, minkä takia tää kirjahommakin
on niin yrittäjyyttä, -

että Max on liidannut visiota koko ajan.

Hän ei yksin tee näitä, vaan hänellä
on ollut visio, että hän haluaa sinne.

Hän on saanut innostumaan agentuurin,
Tammen jengin ja tiimin ympärillä.

Se on uniikkia.

Jotta asiat tapahtuu,
eihän se oo sitä, että Max tekee.

Hän on vision liideri -

ja saa kaikki ihmiset ympärillä
innostumaan ja uskomaan visioon.

Elina Ahlback uskoo,
että Max on suurin maailmassa.

Tammen jengi uskoo siihen.
Mä uskon siihen. Sen Max on tehnyt.

Se on kirjamaailman yrittäjyyttä,
mitä ei välttämättä paljon näe.

Jumalauta, hienoja sanoja.
Kiitos näistä.

Näkisin, että Oscar haetaan yhessä,
kun sen aika tulee. [naurahtaa]

Kyllä ja bissen joudut tarjoo
näistä sanoista. [naurua]

[Seeck:] Ja Moscow mulen.
- [Leppilampi:] Kiitos, Joonas.

Jatketaan Maxin kanssa täällä.

[Pajula:] Kiitos paljon.

Millasia ajatuksia herättää nää sanat?

Ne on Hienoja.
Joonakselle kiitos kauniista sanoista.

Tää on täynnä yllätyksiä tää show.
[naurahtelua]

Nää on ehkä semmosii juttui,
mitä en ite vois sanoo.

Kyl mä oon ilonen,
jos se tältä näyttää.

Oon pyrkinyt ihmisten innostamiseen.

Tää on tiimiduunia.

Joku kysy multa joskus, että eiks oo
yksinäistä kirjailijan homma.

Oikeestaan mulla on Tammen jengi,
mihin kuuluu 10, 15 henkee.

Siellä on viestintä,
markkinointi, editorit ja muut.

Sit on agentuurissa viis henkee,
ulkomaan kontaktit, agentit ja muut.

Täs on iso joukkue.

Ehkä se on mun tehtävä,
missä oon ilmeisesti onnistunut hyvin, -

on innostamisessa ja vision myymisessä
muille, että tehään tästä makee juttu.

Oli kiva kuulla Joonaksen suusta, joka
on nähny mun hommaa läheltä pitkään.

Varmasti mitä korkeammalle
ja pidemmälle maailmalle mennään, -

mitä enemmän rupee pyörii
tuotantoja ja kirjat myymään, -

niin varmaan tärkeemmäksi nousee se,
että juuret pysyy lähellä?

Ehdottomasti.

Tykkään ja nautin ennen kaikkea läheis-
ten ja rakkaiden ihmisten seurasta.

Se on vastapaino sille yksinäisyydelle,
mitä kirjottaminen on välillä.

Ehkä suurin este muuttaa Jenkkeihin,
vaikka siellä aukeis mitä, -

on se, että frendit ois täällä.

Vaikka saan perheen mukaan,
se tuntuis aika raskaalta.

Tehdään tiivistetty vinkkiboksi
sulta suoraan, Max.

Nyt yleisö, kuulijat, joku miettii,
että vitsi, mullakin on tommonen, -

haluun seuraa noita jalanjälkiä,
haluun kirjailijaks, -

haluun tehä sen oman yrityksen kautta
ja mäkin haluun Oscarin.

Mistä alotetaan?

Jos haluu kirjailijaks,
niin pitää kirjottaa.

Mä oon oikeesti nähny paljon ja
kuullu montaa, jotka tulee sanomaan, -

et ne haluis kirjottaa,
mutta ei oo vielä alkanut, koska x.

Tärkein on alkaa kirjottaa.

Sitä kuitenkin kehittyy kirjottaessa.

Tekee, lukee, kattoo leffoja.
Ihan vaan saa ideoita.

Sit vaan äkkii tekstii kustantajille.

Usein jengi istuu päällä, hieroo vuosii
jotain tekstii, mikä on ihan hyvä.

Mutta jotenkin sen pitäis muka
olla täydellinen. Ei tarvii.

Kustantajat, niillä on kustannus-
toimittajat, vähän ku musatuottajat.

Mulla on erittäin hyvä
toimittaja Petra Maisonen, -

joka on tehnyt kaikki
mun kirjat mun kanssa.

Ne parantelee tekstiä
ja antaa ehdotuksia jopa juonenkulkuun.

Se on lähin työtoveri siellä.

Kustantaja tarjoaa tän palvelun,
kun ne innostuu käsiksestä.

En halua jeesustella, koska
en osais opettaa kirjottamista.

Tää vois olla.

Periaattessa ihan vaan
rakenteellisestikin.

Sanoisitko, että mitä varhaisemmassa
vaiheessa oma pesä on kunnossa, -

että perustat yrityksen,
joka lähtee tätä mahdollistamaan, -

silloin se on hallussa
ja alusta on olemassa?

Eikä väärässä vaiheessa
liian myöhään rupee sitä?

Yrityksen perustaminen on tärkee,
oli musaa, kirjaa tai juontamista -

sen takia, koska keikkaa
tai kirjan myynti on harvoin tasasta.

Kun sulla on firma,
voit jakaa menestyksen eri vuosille.

Jos on hiljasempi vuosi,
se on firmassa ja voit maksaa palkan.

Ehdottomasti en näkis, että voisin tehä
kirjahommaa muuten kuin yrittäjänä.

Se on varmaa.
Sitä suosittelen kaikille heti aluks.

Kirjailija, yrittäjä Max Seeck,
kiitos tosi paljon.

Kiitos paljon kutsusta.
Tää oli hieno.

Oi että.
Kiitos sulle, et olit mukana.

Jos inspiroiduit, laita linkki jakoon,
levitä sanaa somekanavissa -

ja ota kanava seurantaan.

Tsekkaa myös muut Olen yrittäjä -jaksot,
jos et niin ole vielä tehnyt.

Ei muuta kuin rohkeutta, luovuutta ja
tekoja, koska kerran sitä vaan eletään.

[taustamusiikkia]

Yrittämisen tukeminen on aina ollut
syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Yrittäminen on enemmän
kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämänasenne.

Löydä vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta fennia.fi.

[taustamusiikkia]