Olen yrittäjä -podcast: Vappu Pimiä

Tämän talk shown uskaltajista, kokeilijoista ja yrittäjistä -

tarjoaa Fennia, tulevaisuutesi vakuutusyhtiö.

Mun nimi on Mikko Leppilampi -

ja mut tunnetaan parhaiten varmasti esiintyjänä, -

mutta kaiken sen suurelle yleisölle näkyvän työn takana mäkin oon yrittäjä.

Tässä ohjelmassa mä istun alas juttelemaan tuttujen -

ja mielenkiintoisten henkilöiden kanssa heistä nimenomaan yrittäjinä.

Meillä tavoitteena on inspiroida sua -

olemaan rohkee ja luova sun yrittäjyydessä -

tai jos et vielä oo, mutta mahollisesti haaveilet yrittäjyydestä, -

jopa uskaltaan ottaa se ensimmäinen askel kohti omaa unelmaa.

Tervetuloa mukaan.

Ja ihan ensin, ennen kuin esitellään tän jakson vieras, -

mä haluan avoimesti kiittää meidän upeeta yhteistyökumppania, Fenniaa, -

joka mahdollistaa meille tän ohjelman, mutta myös sulle sen oikean -

ja välttämättömän turvanlähteen rohkeasti ja luovasti tavottelemaan -

sitä omaa unelmaas yrittäjänä.

Yrittämisen tukeminen on ollu aina syvällä Fennian ytimessä ja juurissa, -

ja heidän ajatuksissa yrittäminen on enemmän kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämän asenne.

Sä löydät vakuutukset tulevaisuutes mahdollisuuksiin osoitteesta fennia.fi.

Naisesta, joka ihan kohta istuu tähän tuoliin mun kanssa keskustelemaan, -

mä en oikeen millään henkilökohtaisesti voi käyttää termiä vieras.

Mutta aihe, josta mä en oo kuitenkaan koskaan -

oikeen juurta jaksaen hänen kanssaan päässy juttelemaan -

ja häntä siitä tenttaamaan, -

on hänen vahvasti symbioosissa esiintymisen ohella elävä yrittäjyys.

Tämä Pohjois-Haagan yhteiskoulun lukiosta ylioppilaaks 1997 valmistunut powerhouse -

on kovalla ja määrätietoisella työllä edennyt 20 vuotisen uransa aikana -

chat-juontajasta maan valovoimaisimmaksi tv:n katsojamagneetiksi.

Niin radiossa kuin ruudussakin -

omaa nimeään kantavien hittiohjelmien superammattilainen-

on esiintyjyyden lisäksi myös rohkea sarjayrittäjä.

Tervetuloa Suomen Martha Stewart, rakas ystäväni ja kollega, -

juontaja ja yrittäjä, Vappu Pimiä.

Kiitoksia! Mä olin ihan otettu.

Aattelin, että jatka vaan tota listaa, se kuulosti niin hyvältä.

Eiks oo makeeta, että siinä ei oo yhtään pukukoppilisää, -

vaan kaikki ihan faktaa. Miltä se kuulostaa?

Kuulostaa se ihanalta. Tietenkin tulee semmonen fiilis, -

että kun on 20 vuotta tahkonnu, niin on siinä jotain ehkä syntynykin.

Niin ja tää on heti pakko todeta, että mulle tuli jännä asetelma, -

koska mä oon aika usein ollu esimerkiks sun talk showssa vieraana -

ja ollaan tälläsis asetelmissa oltu, mutta koskaan ei oo ollu näin päin.

[Vappu:] Ei oo. Sä ensimmäistä kertaa nyt haastattelet mua.

Jännittää, että mitä sieltä on tulossa.

Tästä tulee sit paha.

Tää on just se.

Hyvin tiedät, niin tota...

Kyllä, sä tiedät paljon musta. - Tiedän kaiken.

Sä tiedät musta aika paljon, se on totta.

Se onki mun mielestä hyvin kiinnostava lähtökohta tähän, -

koska mua kiinnostaa henkilökohtasesti myös se, -

vaikka mä tiedänkin sun yrittäjyydestä -

ja siitä, että millä tavalla sä pyörität tota kaikkea sun tekemistä, -

mutta mä oon innoissani siitä, -

että katsojat ja kuulijat pääsee myös tän keskustelun kautta kiinni siihen, -

että mitä se arki oikeestaan patsastelun ja ruudussa olemisen takana on.

Lähetään kairaan vähän sitä auki.

Mä ite uskon hyvin vahvasti siihen, -

että sillä vaikutuspiirillä missä on kehittynyt ja kasvanut, -

niin sillä on iso vaikutus siihen, että millaiseksi tulee.

Mutta onkse aina näin, niin se ei oo ihan itsestään selvää.

Lähetään sieltä mistä kaikki alkoi eli lapsuudesta.

Onks sulla ollu perheessä kauheen vahva yrittäjäpohja, -

että mahdollisesti kumpuaako se sieltä?

On. Mun isähän on yrittäjä. Mä oon kasvanu siinä yrittäjyydessä -

ja tietyllä tapaa mun äitikin on ollu semmonen, -

et vaik mun äiti on ollu järjestömaailmassa, -

eli ihan toisessa äärilaidassa, mut totta kai kun on perheyritys, -

niin kaikkihan on töissä siellä perheyrityksessä.

Me ollaan kaikki kolme lasta oltu auttaa meiän isää.

Mä muistan, kun me oltiin kesät, -

mun vanhemmilla on Turun saaristossa pieni saari siellä ulkosaaristossa, -

niin silloin ei ollu vielä kännyköitä, -

niin aina kun mentiin kaupalle, me jouduttiin käveleen puhelinkopille.

Kilsan matka, me saatiin jätskit ja me kävellään puhelinkopille, -

että mun isä soittaa yhtiökumppanilleen ja ne käy kaikki tilaukset läpi.

Mun isällä oli siis lattiafirma.

Se on tietyllä tapaa ollut hirveen opettavaista siinä suhteessa, -

että mun isä ei ole tehnyt miljoonia, tää on ollut kahden ihmisen yritys, -

mutta mun isällä on ollut parhaimmillaan kolme eri yritystä.

Mä oon nähny ne huippuvuodet, -

että ollaan käyty Portugalissa useampi kerta vuodessa, -

toki mun isän työmatkoilla aina, mutta kuitenkin ollaan matkustettu -

ja on ollu silleen ihan hyviä vuosia, mut sit on ollu myös lamavuodet, -

kun isä ei oo esimerkiks pariin vuoteen nostanu palkkaa lainkaan.

Eli me ollaan eletty mun äidin järjestösihteerin palkalla, -

viishenkinen perhe, asuntolainojen korot on ollu tosi kovat.

Mulla on perspektiivi molemmasta ääripäästä -

ja mä koen, että se on mulle yrittäjänä hirveen tärkee perusta.

Mä ymmärrän yrittäjyyttä, mä ymmärrän miten rahaa pitää ikään kun pyörittää, -

paljon sitä pitää olla, jotta mä pystyn tekeen investointeja, -

lähteen mukaan juttuihin.

Mä oon siitä tarkka, että kun mä oon nähny sen hyvän ja huonon.

Kuulostaa siltä, että arvomaailma sieltä nousee ja kehittyy, -

että osaa myös arvostaa sitä, että on töitä tai osaa arvostaa sitä, -

että on esimerkiksi varaa ostaa kaupasta mitä haluaa.

Se ei oo itsestään selvää. - Ei. Ei todellakaan.

Sit tietysti jos on yrittäjäpohja, niin eihän se aina tarkota sitä, -

että kuljetaan sitä samaa reittiä, että sieltä voi tää arvomaailma tulla, -

mutta vahva esiintymisvietti, onks se ollu aina olemassa?

On varmaan.

Mä oon sitä mieltä, että me kaikki esiintyjät, jotka väitetään, -

että ei me oikeesti tykätä siitä, niin puhutaan paskaa, -

kyllähän me tykätään siitä, että se on totta.

Kyllähän mä oon niissä koulun näytelmissä varmaan, -

mutta sitähän on parempi muiden arvioida ympärillä, -

mutta kyllä mä väitän, että esillä olo on aina ollu kivaa.

Ooks sä saanu kotona paljon huomioo vai mistä se on tullu?

En mä varmaan siellä, mä oon kolmesta lapsesta esikoinen.

Mulla on ollu aina se, että se mitä mulle on kotona sanottu, -

niin mua on kannustettu siihen, että mä voin tehä mitä mä haluan, -

että jos sä tarpeeks teet töitä, niin susta voi tulla mitä vaan.

Se on musta se kattoajatus, mitä mun vanhemmat on aina kannustanu.

Jos sä oot valmis tekemään töitä, niin susta voi tulla mitä vaan.

Hypätään vähän sillä tavalla myös tähän päivään, koska olet äiti, -

kahden upean tytön äiti ja sitten taas se oma lapsuus, -

niin jos miettii itseluottamusta ja muuta, niin aika paljon puhutaan, -

että ei lasta voi koskaan kehua liikaa, niin saiks sä paljon semmosta, -

et sun itseluottamus kumpus siitä, -

että sulle toitotettiin kotona jo, että susta voi tulla mitä vaan.

Ei mua varmaan oo hirveesti, -

ehkä siihen maailman aikaan ei kuulunu semmonen hirvee kehuminen, -

mutta sit mun yks lapsuuden ystävä sanoi yhessä haastattelussa joskus, -

että kun toimittaja kysyi, et miks Vapulla on niin hyvä itsetunto, -

niin hän sanoi näin, ja tää on tosissaan mun lapsuuden ystävä, -

joka tuntee mun vanhemmat ja mut, -

niin sanoi, että Vappua on rakastettu niin paljon.

Mä en tiedä, onko se sitten siitä, mutta hänen diagnoosinsa oli tämä.

Kuulostaa viisaalta ihmiseltä, -

koska kyl toi on se sama, mitä äsken ehkä hainkin, -

että voiko sitä kehua tarpeeksi, mutta ehkä se on parempi sanoa näin, -

että ei voi rakastaa tarpeeksi, -

että syntyy sellanen ajatus siitä, että on se turvaverkko.

Tässähän on myös paljon kysymys tästä yrittäjyydestä, -

johon päästään kohta, kun mennään pidemmälle, -

että ei se ole yksin puurtamista, -

vaan siellä on tosi vahvana asiana se verkosto -

ja kaikki se back-off setti ja et sulla on rakenteet siel takana, -

että sä uskallat lähteä ponnistaan ja tekeen rohkeita valintoja.

Rohkeutta on totta kai myös, se ei oo mikään itsestään selvä asia, -

että lähtee ajatteleen, että musta vois olla esiintyjäksi -

ja mä voisin tehdä tästä urani, -

niin millasis vaiheissa se lähti aukeen, että sä tiesit jollain tavalla, -

oliks se heti ruutuun vai oliks se näyttelijäks vai mitä?

Sehän oli ensin näyttelijäks, koska ei siihen aikaan kun mä oon ollu lapsi, -

niin meillähän oli kuuluttajia.

Silloin suomalainen ohjelmatuotanto, niin tehtiin elokuvia, -

okei, meillä oli Kari Salmelainen juontaa Napakymppiä, -

mut nykypäivänähän meillä on valtava määrä ohjelmia, -

joita juontaa suomalaiset juontajat.

Mutta siihen maailman aikaan, kun mäkin oon ollu lapsi, -

niin ei juontajia ollu sillä tavalla, -

että juontaja ei ollu oikeen vielä semmonen isosti tunnettu ammatti.

Oli kuuluttajia ja sit oli jotain, -

mutta aika paljon se oli ulkomaalaisia tuotantoja tai sitten elokuvia -

tai tv-draamoja, mitä tehtiin kotimaisia.

Se viihdeohjelmakenttä oli niin kapee, niin sit mä aattelin, et näyttelijäks.

Se varmaan lähti siitä myöskin, et olinks mä ysiluokalla silloin, -

niin Perttu Lepän, me molemmat tunnetaan Perttu -

tai meidän ura on itse asiassa alkanu kummallakin Perttu Lepän elokuvasta.

Mä olin 15-vuotias ja meiän kouluun tuli tämmönen, siis koekuvattiin -

ja mun luokanopettaja sanoi, et Vappu sun pitää mennä koekuvauksiin.

Mä menin sinne ja mä sain naispääosan siinä elokuvassa.

Tyttöjä ja jäätelöä, joka voitti myös kettu-palkinnon.

Se oli 45-minuuttinen elokuva.

Ja silloin tietenki aatteli, et nyt musta tulee näyttelijä.

No sit mä menin Teakkiin kokeileen kaks kertaa ja ei mun rahkeet riittäny.

Sit alko tuleen semmonen, et no mitä se sit vois olla.

Alkoi tuleen tämmösiä, et oli radiokouluu ja juontajakursseja.

Mä kävin semmosen juontajakurssin ja sit radiokoulun.

Mulle se oli hirveen itsestään selvää, et aika moni nuori ettii itteään, -

et käy erilaisia kouluja.

Mut se radiokouluhan makso, niin mun vanhemmat avusti mua.

Ne on sen verran avustanu, et ne on maksanu sen koulutuksen, -

niin mä jotenki koen, et mä oon niille sen velkaa, -

et jos ne maksaa mulle tän, niin mun täytyy työllistyy tällä alalla.

Mä olin päättäny sen ja mä tein helkkaristi töitä sen eteen.

Mä päätin, et näin se menee.

Mutta tosiaan se muuttu siinä matkalla, et vastaus kysymykseesi, -

ajattelin ensin, et tulee näyttelijä, mut sit tajusin, et mä en oo ehkä, -

no myönnän rehellisesti, lahjat ei riitä, -

mut myöskin se, et mä oon ehkä liian pragmaattinen siihen maailmaan.

Mä rupesin miettiin, et tos on aika jännä, jos ajattelee näin, -

että periaattees tämmönen ammatillinen identiteetti, -

et jos sä olisit päässy Teakkiin, niin sähän olisit taiteilija.

Niin, niin.

[Mikko:] Onks se sitte niin, että jos luonnehdit ittees, -

että ajatteliks sä sitä nimenomaan, koska mä mietin sen, -

että kaks kertaa pyrkii, -

niin munkin kurssilla oli ihmisiä, jotka pääsi kymmenennellä kerralla, -

et se on niin selkeästi, että tämä on se taidepuoli -

ja se esiintyjyys ja se tarinankerronta ja tulkinta, -

et sulla ei ollu niin vahva side siihen, että sulla oli ajatus, -

että jos ei se oo tää, niin se voi olla jonkinlaista toista esiintymistä, -

mut se oli jotain ulospäin suuntautuvaa?

Jotain sellasta ja sit mä muistan, kun mä kävin siellä pääsykokeissa, -

niin mulle tuli vähän sellanen olo, -

et aloin kyseenalaistaan, et kuulunko mä tänne, -

et onks tää vähän tämmöistä liian taiteellista minun luonteelleni.

Sen takia varmaan.

Ja mä tiedän kans ihmisiä, jotka hakee sinne kymmenen kertaa, -

koska ne aattelee, et tää on ainoa oikee tapa, et mä haluun tänne niin paljon.

Se mun tahto ei ollu niin voimakasta.

Sit mä hain juontajakurssille ja sit mä olin silleen,

et hei tää onki itse asias mun juttu, ja radiokoulu tuntu heti omalta.

Et sit se löyty.

Toi on hienoa, koska toi ihan selkeästi on kulkenut, -

ja mä ajankin tän keskustelun sit kohta sinne, -

mutta sulla on vahva ymmärrys siitä, että mikä susta tuntuu hyvältä -

ja mikä on sulle ominaista ja luontevaa, niin lähtee tavallaa sitä kohti, -

et hakee sen, et näyttelijyys on varmasti se, -

että jos mä oon esiintymisviettinen, et sitä kautta mennään, -

mut se ei välttämättä tarkota sitä, kun sanoit itekkin näin, -

varmasti olis lahjojakin riittäny, mut jos sä ite ajattelet näin, -

että ei, et ehkä se ei oo mun juttu, vaan se löytykin tosta tietyllä tavalla, -

mikskä sitä sanois, se ei oo niin kun, helppo ois sanoa, -

et kaupallisempaa tai informatiivisempaa, mut ne on vaan eri genrejä.

Se on niin kun eri peli.

Niin ja siinä on ehkä se, et näyttelijyydessä sä et oo oma itsesi.

Mulle taas ehkä omana itsenä oleminen on se vahvuus tai se on niin minua.

Mä ehkä sen koen hirveen tärkeenä.

Juontajuudessahan se on suuri vahvuus olla oma itsensä.

Niin ja pystyä luottaan siihen, että minä riitän.

Niin, kyllä.

Mulla oli tosi vaikeeta silloin, kun mä hyppäsin sun rinnalle TTK:hon, -

silloin ihan ensimmäisen kerran ja oli väärät motiivit siinä vaiheessa -

ja se ei ollu mun unelma.

Mä muistan sen, että mä reagoin siihen ja itsekin kun mä tajusin, -

kun mä katoin sormien välistä tai tyynyjen takaa -

sitä ensimmäistä jaksoa taltiona, et mitä sä teet, et oo vaan.

Mä olin niin kun esiintymässä siellä, -

mä olin ikään kun suorittamassa juontajuutta, -

mut sit se rupes pikkuhiljaa rapiseen, kun sai varmuutta ja muuta, -

mut ei oo mikään itsestään selvä asia.

Ei ja sullakin varmaan taustalla se, et kun sä oot näyttelijä, -

sulla on se näyttelijän koulutus, -

niin siinäkin varmaan se iskostetaan tietyllä tapaa suhun, -

koska mä oon sitä mieltä, et aika harva näyttelijä on oikeesti hyvä juontaja.

Teitä on muutamia, sinä nyt yhtenä parhaimpana esimerkkinä.

Harva siitä esimerkiks yhtään nauttii ja helpostihan se menee niin, -

että sit tekee asioita, mitkä on itselleen intohimoja, -

niin silloin ne todennäköisesti myös toimiikin.

Mut tää on kyl hyvä, tää menee just näin, -

et oot kova tekeen töitä, se tiedetään ja sä tiedät myös, että mitä sä haluut -

ja mistä sä nautit, mutta ei oo ihan itsestään selvää, -

et sä pääset sinne radiokouluun, siitä pitää maksaa, -

se pitää olla määrätietosta se juttu ja sä oot päättänyt, -

et nyt kun vanhemmat auttaa tässä, niin on pakko pystyä tää hyödyntämään -

ja kapitalisoimaan ja sitten myös takas maksaan.

Nyt me tiedetään kaikki, et se on hyvin toiminu se homma, -

mutta sanotaan näin, että ihan niin kuin Strömsössä se ei menny, -

et eihän se ihan helppoa ollu.

Ei, ei.

Siis mähän hain tosi moneen paikkaan ja mä en saanut, -

niin muistan, kun mä pääsin NRJ:lle työhaastatteluun -

ja mä olin niin fiiliksissä, mut sit mä en saanu sitä paikkaa -

ja sit mä pääsin maikkarin chattiin, mä olin siellä, -

sit mä tein itelleni siinä jo sellasen päätöksen, -

et mitä mä nyt 42-vuotiaana mietin, et oon mä ollu aika kunnianhimonen, -

et mä oon ollu silloin 22-23, -

niin mä tein sellaisen päätöksen, et mä oon tääl puoltoista vuotta.

Mä annan itelleni puoltoista vuotta ja sit mun pitää mennä eteenpäin.

Se puoltoista vuotta venähti kaheks ja puoleks vuodeks, -

mut sit mä päätin, -

mulle oli hyvin kristallin kirkkaana, et sen jälkeen mä halun radioon.

Ja mä otin, silloin oli puhelinluettelo, Helsingin puhelinluettelon, -

kävin radiot näin, mä katoin mikä on eniten mua, Kiss FM, kuulostaa hyvältä.

Soitin suoraan ohjelmapäällikölle, -

"Vappu Pimiä tässä, terve! Pääsenkö tekemään koenauhan?"

Ja pääsin ja pääsin sinne kesätöihin sit heti.

Ja se oli vielä Piipposen Pasi siellä ohjelmapäällikkönä, -

jonka kanssa olen ihan ystäviä tänä päivänä, -

niin muistan sitten, et pääsin kesäduuniin sinne, -

mut sit mulle ei paikkaa sen jälkeen, et mua ei niin kun palkattu mihinkään, -

et sinne haettiin aamujuontajaa ja haettiin viikonloppujuontajaa, -

mut aina ne meni multa ohi.

Sit mä jossain kohtaa itekin kypsyin siihen pompotteluun -

ja Yrjölän Tomppa oli silloin siellä ohjelmanjohtajana, -

niin mä marssin, siis sitäkään mä en ymmärrä,

ei mul tänä päivänä varmaan sellast rohkeutta olis, mut menin sanoon, -

et nyt jos te ette palkkaa mua johonki, -

niin mä en suostu enää tekee näit tuurauksii.

Ihan hirveel itsevarmuudel senki tein.

Ja tää on semmonen asia, niin kun sanoit, ei ollu helppoa aina, -

et jos mä käyn puhumas esimerkiks ihmisille -

ja aika paljon saan nuorilta viestejä, et miten pääsee eteenpäin, -

niin mun viesti aina on se, -

että te joudutte tekeen välillä sellasia asioita, mitkä ei tunnu hyvältä.

Sä joudut välillä ottaan sivuaskeleita, mut jokaisella asekeleella on merkitys.

Et sä et välttämättä pääse, et jos sun maali on täällä, -

niin sunhan pitää ottaa ne stepit sinne, et sä pääse sinne yhellä loikalla.

Itekin joutunut sivuaskeleita ottamaan ja ei oo ne ovet aina auenneet, -

mutta jokanen ollu kasvattava.

Mut sit mä pääsin ja sit pikku hiljaa alkoi, -

niin kuin sinä sanot, peruna kerrallaan.

Niin. Rakas edesmennyt pappani sitä sanoi, -

että se on hieno analogia kyllä, -

mutta mä muistan ite sen hetken, et mä olin teatterikorkeakoulun ekalla -

ja mä olin seurustellu pari vuotta tytön kanssa -

ja me asuttiin jo yhessä ja sit meille tuli ero -

ja mä asuin sitten väliaikasesti, mulla oli semmonen matkalaukku, -

Variotik-laukku, mukana ja mä menin Kettusen Matin luokse,

mun vanhan IFK-junnukaverin luokse asuun ja se oli pois himasta -

ja sillä oli sen vanhempien kämppä ja siinä oli toinen puoli, -

mikä oli ikään kun sen kämpäks tehty.

Se sano, että siellä on joku futonpatja ja jotain, -

että sä voit mennä sinne siks aikaa, kun sä keksit mitä sä teet.

Se tyhjyys, mulla oli matkalaukut näin ja mitään muuta ei tuu telkkarista -

ja mä kattelen tälleen, Vappu, mä kuuntelen sun ääntä.

Ja se oli niin kun ainoo asia, mä tuijotan tälleen -

ja mä mietin, et mitähän tästä oikeen tulee -

ja ei penniikään, ei siis rahaa, ei mitään ja sellanen olo -

ja se, että mulle tuli äsken ihan käsittämätön fiilis,

et me istutaan tässä 20 vuotta uraa tehneenä, -

vielä saman ikäsinä, että se hetki, kun tuijottais sua chatissa, -

mietin niin kun, et katon siinä, et pitäskös heittää joku, -

mä saatoin heittää jonkun viestinkin, vaan kattoa, et tuleeks se ruutuun, -

et saa jotain... - "Mones mä oon? Eka!"

Joo, "näytä tissit!"

"Paljo viive?", "Näytä tissit!" ja "Paljo viive?", suosituimmat viestit.

Tässä ollaan. - Tässä ollaan.

Onhan siinä vetä virrannu.

Ja se, että se ei ollu mitenkään maailman arvostetuin positio -

esiintyjälle tai tv-työläiselle, niin kun se chat-juontajuus, -

niin oliks sulla silloin joskus siel, -

kun sä ilmeisesti aika ittekses siellä studiossa painoit meneen -

ja pulputit menemään, niin tuliks sellasia ajatuksia, -

et vitsi mä viel näytän, et jonain päivänä mä oon tuolla.

Siis mähä vielä löysin sen työpaikan sillä tavalla, kun mä en ollu päässy, -

mä olin käyny niis radiohaastatteluissa ja mä en saanu niitä mitään paikkoja, -

sit mä ajattelin, et joku reitti pitää löytää -

ja mä olin tilannu viikonloppu-Hesarin -

ja silloin mitä mä olin 22-23, -

niin käytiin aika usein viikonloppusin baarissa, -

mä muistan, kun sunnuntaiaamuna herään kissanpissan maku suussa -tyyppisesti -

ja selaan sitä Hesaria ja siellä oli se ilmotus, -

mihin haettiin siihen chattiin.

Silloin oli ollu niitä Subin chatteja, mut niis ei ollu sitä tyyppiä vielä, -

sitä pikkuriikkistä kuvaa nurkassa.

Mä aattelin heti, et eihän tää oo se mun unelma positio, -

mut mä aattelin, et jostainhan mun täytyy tää alottaa.

Mulla oli tietyllä tapaa nöyryys siinä, et mun täytyy joku steppi ottaa, -

koska enhän mä ikinä pääse muuten eteenpäin.

En mä siinä ajatellu, et mä näytän tän, -

mut mä tein sen niin hyvin kun mä osasin.

Ajattelin, että ehkä tää sitten vie mua jollain tavalla, -

mutta totta kai se vaati, niin kun mä sanoin, -

et lähin sieltä, et mä päätin, et mä oon puoltoista vuotta, -

se venähti kaheks ja puoleks vuodeks, -

mut itehän mun piti, et ei mua kukaan kotoota tullu hakeen, -

vaan oli pakko tarttua puhelinluetteloon ja itse markkinoida itseään.

Sä oot tehny jo niin kun yrittäjähommaa.

Periaatteessa, koska kukaan ei oo sua vieny, -

sulla on täytyny itellä olla päämäärä ja piti ottaa riskejä.

Pääsit kunnianhimosella ja määrätietosella asenteella myös radiossa eteenpäin.

Miten sulla sitten aukes se ura telkkariin?

No se oli itse asiassa hauska siinä mielessä, -

että sit mä olin siellä radiossa, -

myös Voice TV oli vähän niin kuin MTV, suomalaisen tekemä, -

niin mä tein siellä bändihaastatteluja.

Muun muassa varmaan Cheekkiä ensimmäisenä haastatellu, -

tehny Cheekin ekan tv-haastattelun, haastatellut häntä, -

oli aika nostalgisia hetkiä, -

mut sitten sekin oli, et mä aina ajattelin, -

että kannattaa aina muistaa, et sä oot just niin hyvä kun sun viimenen duunis.

Varsinkin meiän bisneksessä.

Sun on ihan turha ratsastaa jollain, "minä tein 10 vuotta Big Brotheria", -

ei ketään kiinnosta, sä oot niin hyvä kun sun viimesin lähetys.

Niin sit mulla on esimerkiks se, -

että mä olin ollut tämmösessä Moneylinessä, -

mulla on näitä kaikennäköisiä kokeiluja, -

tuli tämmönen Moneyline, se oli sama kun Ring-a-Ling, -

muistat sä Ring-a-Lingin? - Joo.

Moneyline oli ihan samanlainen idea, -

mut se tuli Sub TV:lle -

ja siitä tuli tämmönen, et se olis kesän ajan, -

kaks kuukautta tämmönen ohjelma -

ja minä ja Hernesahon Sami, joka on toimittajapuolella, -

niin me juonnettiin sitä.

Siinä kävi tällanen homma, että siin on hollantilainen tuottaja -

ja siis nyt mä kerron, silloin ei saanu kertoa, -

mut hän katos niitten rahojen kaa tai jotain ihan mystistä, -

siis ihan kunnon Amerikkaa, se häipy niitten rahojen kaa -

ja se ohjelma lopetettiin kahen viikon päästä.

Sithän mulla ei ollu duunia, -

sit mä soitan tosi kiltisti takasin Kissille, -

et voinks mä tulla tekeen jotain vuoroja, -

et mul meni duuni alta, tuottaja lähti rahojen kans Alankomaihin.

Ihan käsittämätön keissi, mutta siitäkin oli hyötyä, -

koska Viitasen Marko, joka ohjas Big Brotheria, -

niin ohjas tätä Moneylineä, niin mä olin jääny Markon mieleen -

ja Marko oli sanonu, et soittakaa Vapulle, -

niin kun koekuvauksiin Big Brotheriin.

Sekin oli se, että se Moneylinen kahen viikon katastrofi oli hyödyllinen, -

koska ilman sitä mä olisin tuskin päässy Big Brotheriin koekuvauksiin.

Siit se sit lähti.

Ja se on hienoo, kun mä kattelin just tossa -

ja muutenki tietysti välillä seurataan noita tuolta jostain Finnpaneleilta -

tai muualta, että miten näitä ohjelmia on katsottu -

ja mitkä on ollu vuoden tai kuukauden katsotuimpia, -

niin on se ihan kiistatonta, siellä oli niin kun...

Minä tiedän mikä siellä on ykkösenä.

Maajussille morsian ja TTK:t ja muuta, - - Kyllä!

et kyl ne on ihan toistuvasti jo pitkään ollu niin, -

et sä oot hallinnu katsojatilastoja, -

et siitä Moneylinesta ja chatista sinne, niin kyl se on tosi makee ura.

Se jotenkin tuntuu siltä, niin kuin sanoit tossa, -

niin yrittäjyys varmasti myös on sitä, että sä itse luot sen oman vapauden -

ja sen oman uran ja kaikki, et sä oot itse vastuussa siitä -

ja sulla on kotoo jo tullu se malli, et sä näät sen, -

et ei tää oo itsestään selvää.

Toi kuulostaa siltä, että ajatteleks sä niin, -

että sä oot ollu kokoajan, vaikka sulla ei yritystä oo ollukaan vielä, -

niin ootsä ajatellu silleen, et tää on yrittäjyyttä -

vai onks se vaan tapahtunut ja sit sä näät niin kun jälkiviisaana, -

että täähän on ollut yrittäjätoimintaa, henkilöbrändin luomista.

Mä en oo sitä ajatellu ihan noin, että tää on ikään kuin yrittäjyyttä, -

mut mulle se on ollu itsestäänselvyys, et kun mä oon lähteny tälle alalle, -

niin täällähän ei jaeta eläkevirkoja.

Mulle se on ollu aina, et mä oon ollu hyvinkin nöyränä siinä, -

et mä muistan joskus oli tämmönen sanonta, -

et jos sä et oo ikinä saanu radiosta kenkää, -

niin sä et voi kutsua itseäs kunnon radioammattilaiseksi.

[Naurua]

Mutta itse asiassa mä en oo kyl vielä saanu kenkää radiosta, -

et mä en nyt sit varmaan voi sanoa itseäni ammattilaiseks.

Vielä ehtii. - Vielä ehtii, kyllä sen aika vielä tulee.

Siinä on se, et sä silleen ajattelet kun yrittäjä, -

koskaan sä et voi tuudittautua siihen, että mikään on ikuista, -

varsinkaan tällä alalla.

Tokihan meillä on sit Yle, joka ehkä on varmin tapa saada se eläkevirka.

Silleen mussa on ollu se yrittäjyys, -

et mä en oo koskaan pitäny itsestäänselvyytenä yhtäkään paikkaa.

Mä oon aatellu, et no mä teen nyt tätä tän hetken ja sitten meen eteenpäin.

Oliks just tämmönen, et jos sä vedät freelancer-verokortilla -

ja ajattelet, että tää ei oo semmonen mistä kerrytetään eläkekassaa, -

et tää ei oo semmonen virka, niin kun palkkatyö, -

niin oliks se sitten se, et neuvoks sua joku, -

et kannattaa laittaa toiminimi tai jotain -

vai missä vaiheessa sä päätit, että nyt tää on jo sen kokoista hommaa, -

et mun kannattaa rupee tätä tekeen osakeyhtiönä?

Se oli oikeestaan sillee, et mullehan tuli sit eka toiminimi, -

et sit vasta, et mulla ei se osakeyhtiö ollu ku vast ihan muutamii vuosii.

Tässä voi jälkiviisaana sanoa, että olinpa tyhmä, kun en aikasemmin, -

mutta jälkiviisaus on turhaa tässä kohtaa.

Tammisen Jarkko oli semmonen, joka mua vähän jeesas silloin aikoinaan, -

koska se lähti ihan siitä, -

et kun mä olin ollu just radios palkkatyössä, -

mut sit kun alkoi tulemaan keikkoja, alko tuleen tv-ohjelmia, -

et oli useampi paikka, niin sit mietti, -

et no eihän täs oo mitään järkeä tehä tätä näin.

Sit se oli niin kun itsestään, tuli siihen, niin kun istahti sitten.

Mutta Tammisen Jarkko toimi semmosena kivana mentorina -

ja jeesas mua siinä hommassa.

Imitaattori-näyttelijä. - Imitaattori-näyttelijä, Jarkko Tamminen.

Pitkän linjan yrittäjä, jolla on aina ollu tosi vahva toi yrittäjäpuoli.

Jarkko jeesas mua siinä ja se oli mulle sit itsestäänselvyys, -

et se oli niin kun helppo.

Mähän tein vielä kun mul radio oli, niin mä tein radioo vielä palkkatyönä -

ja kaikki muut siinä yrittäjänä rinnalla, -

et mä tein sitäkin vielä vähän sitten.

Et siitä on nytte, no kymmenen vuotta siit on nyt, -

kun mä heittäydyin täyspäiväseks yrittäjäks.

Jos mennään nyt siihen, että se yritys, kun aletaan laittaan sitä pystyyn, -

niin sulle tietysti Jarkko sanoo, et kannattaa laittaa firma pystyyn, -

niin miten sä etenit? Millasii steppejä siinä vaadittiin?

Palkkasin kirjanpitäjän, sehän nyt oli se ensimmäinen.

Mistä sä osasit semmosen valita? - Senkin Jarkolta kysyin, et kuka on hyvä.

[Mikko:] Verkostoa, apua. - Kyllä, kyllä.

Ja kirjanpitäjän ja sit Jarkko selitti sen mulle hyvin yksinkertasesti.

Tietenkin mä olin sit mun isän firmaa hoitanut, -

mun isä sai sydänkohtauksen, kun hän täytti 50, -

niin mä menin mun isää tuuraamaan puoleks vuodeks mun isän firmaan.

Niin mä olin jo siinä oppinu sitä, ymmärtäny sitä yrityksen pyörittämistä, -

et mä ymmärsin, esimerkiks monelle mikä on hämmentävää, -

niin monihan, ihan fiksu ihminen ei ymmärrä, -

että yrityksen rahat ei ole sinun rahoja.

Mulle tää oli hyvin itsestäänselvää alusta asti.

Mä oon ollu aika tarkka aina rahan kanssa.

Niin mulle ei semmosia ongelmia oo koskaan tullu, -

et mulle oli hyvin selkee tää, et miten nää tehdään.

Ja mä oon ite kirjottanu mun laskut ensimmäisestä päivästä tähän päivään -

ja teen sitä edelleen, et mä tykkään siitä, et mulla on ne langat käsissä, -

et mä itse hoidan mun finapuolet.

Sä koet olevas enemmän, et se on sulle luontevaa olla yksityisyrittäjä?

Joo. Kyl mä oon sellasen universumellisen toiveen jostain assosiaatiosta heittäny, -

mut mul on vähän vaikeus siinä, et mä oon tietyl tapaa itsetekijä, -

et mä oon palkannu hyviä tyyppejä mun ympärille, -

et mul on agentti, joka hoitaa mun somen, mullon agentti, joka hoitaa mun keikat.

Sit mä teen tällasia, mut mä tykkään myös ite hoitaa niitä, -

just niin kun lähettää laskuja, -

musta on kiva seurata mun yrityksen, miten liiketoimintaa menee missäkin, -

niin must se on mielenkiintosta ja mä opin siinä koko ajan tosi paljon.

Niin sulla on kaikki langat käsissä. - On.

On itsensä toimitusjohtaja ja muuta.

Mut sitten jos miettii sitä, -

et esimerkiks taiteilijoilla voi olla vahva kysymys siitä, -

et missä menee se raja sitten, et sä teet sitä omaa core-tekemistä -

ja sitten sä teet jotain, mikä ei kuulu siihen, -

niin kuinka kauan niitä voi kuljettaa käsi kädessä -

ja missä se viiva siinä piirretään.

Mutta nyt jo tavallaan, kun kuuleekin ton, että sulla on ollu jo siitäkin, -

että ehkä se ei ollu se taiteilijuus, mikä veti niin paljon, -

niin onks sulle tosi systemaattista se, kun mä oon kuullu, -

et sä oot sanonu myös näin, et sä huolehdit siitä, -

et sulla ei oo koskaan se tilanne, et sul ei olisi yhtään rahaa, -

sä oot tarkka siitä.

Kuinka suunnitelmallisesti sä rakennat sitä, -

että onks sulla joku sellanen tietty liikevaihto tai tulostavoite asetettu, -

ootsä tosi systemaattinen tommoses vai vedät sä vaan peruna kerrallaan?

Ei, kyl mä teen itelleni ihan vuositavotteita.

Kyl mä teen liikevaihtotavotteita, -

et kyl mä haluisin, et joka vuosi liikevaihto vähän kasvaa.

Totta kai niin, et se näkyy siel tulokses, -

koska jos sul on valtava liikevaihto ja sä teet turskaa koko ajan, -

niin eihän se silloin hirveesti lämmitä.

Kyl mä teen ihan semmosia tavotteita.

Kyl mä seuraan vuoden, mä katon mun liikevaihdon kehitystä -

ja kyl mä seuraan ihan selkeesti sitä ja sit just se, -

että miten mä sijotan, niin mä mietin tosi paljon sitä, -

et mä teen itse itselleni eläkkeen.

Mulle on hirveen tärkeetä se, et mä halun ihmisii kehottaa siihen, -

et ihmiset ymmärtäis sen, et se ei tuu yllätyksenä sit, -

et miks mä saanki näin pienen eläkkeen.

Sen eteen joutuu vähän niin kun jo täs matkan varrel tekeen duunii, -

että teen tämmöstä eläkesäästöä ja sijotan jonkun verran.

Yritän sitä kautta kasvattaa pääomaa.

Ehkä mitä mä hain tässä on se, että jos sulla on joku tietty tavote, -

että sulla voi olla hyviä vuosia, sitten voi olla hiljasempaa, -

mut kyl se aikalailla, ainakin ite huomannu, -

et itsestäänhän se on tietysti kiinni, -

jos sä ajattelet, et mä haluan ton tietyn numeron saavuttaa, -

niin sitten on keinoja millä sitä tehdä, -

mutta missä menee se raja sen kanssa, että mitä sä teet?

Voiks se olla niin, että okei, että tää ei oo sellanen asia, -

mitä mä haluaisin tehdä, että kumpi ajaa edelle?

Ei missään, siis joo, tässä on niin kun, -

mä en missään nimessä tee sen ehdolla, et välil tulee vähän huonompia vuosia, -

sehän on selviö ja sit sen hyväksyy.

En mä silleen riivi, että mä sanon kyllä vaan rahan takii, -

niin en mä enää oikeen sitä.

Varmaan voidaan molemmat myöntää, et ollaan joitain asioita tehty rahasta.

Niin se vaan menee, et tulee joku keikka -

ja silleen, et no toi ei nyt sovi ja vähän huono ja näin -

ja sit niin kun silleen, et no jos ton verran maksatte, niin sit mä meen.

Sit sul tulee semmonen hyvä fiilis.

Mutta esimerkiks viime vuonna mulla oli yks tosi iso keissi, -

mikä olis ollu iso vuosijuttu ja olisin ollu tietyn brändin kasvona -

ja se olis ollu merkityksellinen ihan taloudellisestikin, -

mut sit ei päästy sopimukseen hinnasta.

Se olis ollu silti merkityksellinen, -

mut mun mielestä se ei ollu tarpeeks, mitä mä ajattelin.

Aika moni kaverikin sanoi, et hullu kun en ottanut.

Mä sanoin et ei, et mun gut feeling on se, et mä en tee tota.

Se tulee jostain toista kautta sitten, se sama raha tulee sisään.

Et en tee silleen, et ei aja ohi.

Kyl mä sit teen mielekkäitä juttuja.

Sellasia, et mä koen, et se on se palkkio linjassa siihen työhön nähden.

Toi on itse asiassa rohkeeta.

Totta kai mä tässä samaistun paljon -

ja kamppailen sellasten asioiden kanssa, -

et sä oot vaikka tottunu johonkin tiettyyn tulotasoon ja liikevaihtoon -

ja sitten sä haluaisit mennä eteenpäin.

Sanotaan nyt vaikka esimerkiks tää Big Brother -vaihe, -

niin muistan sen, et se tuntu jotenki hurjalta, -

että ootsä nyt ihan varma, -

et mistä sun tommonen itseluottamus ja rohkeus löytyy siitä, -

että sä sanot et ei, et kyl täs tulee viel jotain makeempaa.

Eiks se oo vähän niin, et pitää luopua jostain -

ja päästää irti, että voi sitten kehittyä eteenpäin.

Mun mielestä koskaan ei tuu, -

et jos et sä ikinä sulje ovia, niin ikinä uusia ei avaudu.

Se on sitä, mä sanon sitä rotkoon hyppäämiseks, -

et meiän pitäs harrastaa kaikkien rotkoon hyppäämistä, vaikka se on pelottavaa, -

mut mä uskon, et se on myös ainoo tapa viedä itseään eteenpäin.

Enkä mä tarkota, et sinne rotkoon pitää joka viikko hypätä, -

mut heti, jos sulle tulee itelle semmonen olo, -

että mä oon ite noudattanu sitä, -

et jos mul tulee olo ihan mistä duunista vaan, -

et ihan mikä juttu se on, et on se sitten juontamista -

tai on se jotain keittokirjan kirjottamista tai mitä tahansa, -

niin jos mulle tulee semmonen olo, -

et nyt mun tie tällä polulla on kuljettu loppuun, niin uskallan päästää irti, -

vaikka se tarkottaiskin esimerkiks tulotason tippumista, niin silti, -

koska mä uskon, että kohta tulee jostain jotain uutta, mitä mä kaipaan.

Mehän ei voida niin kun skaalata itseämme -

tai tiettyyn pisteeseen asti, jos ajattelee sua, -

niin sähän skaalaat ihan niin kun lähestulkoon tappiin ittees.

[Naurua]

Pystyy tietyllä tavalla tekemään useita eri asioita sillä henkilöbrändillä -

tai sillä, että sä et voi itseäsi monistaa kuitenkaan, -

niin jossain vaiheessa tulee kuitenkin, että me ei vaan, -

vaikka kuinka toivois ja haluis, niin me ei saada lisää tunteja vuorokauteen -

tai päiviä viikkoon tai sit välillä on vähän levättäväkin.

Tossa et sulla on hallussa ja käsissä, ja se tuntuu siltä, -

että sä pyörität aika, ja ainakin ulospäin näyttää siltä, -

kun mä tunnen sut myös, niin ei se nyt ihan ulospäinkään oo, -

että sä osaat myös jollain tavalla pitää sen balanssissa, -

et sul on perhe ja sit sul on ne monet eri duunit ja sul on ystävät ja muuta, -

niin sit sulla on se joku tietty numero, mitä sä tavottelet, -

niin onks se semmonen, et se on joku vakio, -

että nyt mä olen saavuttamassa sen, mä voin hyvin, mä en tarvi enempää, -

niin uskaltaa myös antaa sen ajan ja ottaa vapaata ja muuta.

Tää on semmonen, ehkä ite haen vähän, koska mä oon huono siinä, -

et mä mietin, että onks mul varaa nytten heittää tää vekee tästä, -

niin mistä se tulee? - Ja mä oon parempi kun sinä tässä.

Mä oon vaan parempi kun sinä tässä, sen mä tiedän, koska me tunnetaan.

Onks sekin vaan sitä, et sulla on itsellä hallussa se, -

sä tiedät miten sä lähetät ne rahat, sä katot ja lasket, -

onks se vaan sellasta, et sä oot hyvä kalenterin kanssa?

Ei se sitä välttämättä.

Ja ihan samat kamppailut mäkin käyn pääni sisällä.

Esimerkiks mä pidin nyt tammikuun tänä vuonna sapattia.

Mä päätin, että mä pidän sapaattia. - Vau!

Mutta toki mä oon yksityisyrittäjä, niin kun puhuttiin, -

niin enhän mä voi laittaa meiliä kiinni kuukaudeks.

Pakkohan mun on vastaa. Ja esimerkiks mun some-agentti, -

Emma Mellakka soitti mulle kolmanteen päivään -

ja sit se soitti viidenteen päivään, -

sit se alkoi nauraan, et mua vähän naurattaa sun sapaattis, -

et kun mä täs nyt rimputtelen koko ajan näit tarjouksia sulle täs näin -

ja sit mä sanoin, et ei se haittaa.

Kuitenkin mä olin sillä tavalla, että mä tein tosi vähän.

Mä olin silleen, et mä kävin päivällä kaverin kaa lounaalla, -

sit mä vähän joogasin, kävin lenkillä, ihmettelin, pesin pyykkiä.

Olin vaan kotona, häädin miehenkin kotoota, -

sanoin, et mee välillä toimistolle, et sä häiritset tätä mun zen-tilaa.

Mut kyllä mä kävin sen kamppailun, mulla oli tosi vaikee, -

mä tiedän, että mulla on varaa siihen, mä tiedän, että mä voin nostaa palkan, -

mulla on pääomaa sen verran, et vaikka olisin ollu puol vuotta, -

mulla on varaa siihen.

Mutta se, mikä oli vaikeempaa, oli henkisesti.

Eli se, että kun työ arvottaa yleensäkin meitä ihmisiä ihan valtavasti, -

me eletään semmosessa luterilaisessa työyhteiskunnassa.

Se työ arvottaa meiät tosi paljon.

Mä esimerkiks puhuin Instagramissakin siitä, -

että mul tuli vahvasti se merkityksellisyys, -

et mä mietin, mikä on merkityksellistä.

Olenko minä merkityksellinen, jos minulta otetaan työ pois.

Totta kai mä oon merkityksellinen mun lapsille, se on selvää.

Mun lapset tuo mulle merkitystä, -

niin kun valtavasti mun perhe mun elämään, -

mut tietyllä tapaa semmonen alastomuus siinä, -

joka on musta hyvin tervettä itsensä kanssa käydä sitä keskustelua, -

että mitä minusta jää jäljelle, kun minulta otetaan työ pois.

Se on kauheen vaikeeta, mut se on myös hirveen kehittävää.

Mähän esimerkiks ensimmäisen päivän jälkeen, kun mä olin, -

niin mä itkin mun miehelle ja mä sanoin, et mä en oo ansainnu tätä, -

et oonks mä tämmönen laiska, et mä jään tänne makaan.

Ja se on silleen pyörittäen, et sä oot seonnu.

Hän on ihana, niin kuin tunnet miehenikin erittäin hyvin, -

niin hän on hyvin tällainen savolainen ja rauhottava, -

se on vaan, se vaan pyörittää päätä ja silleen jup, jup -

ja lähtee jatkaan matkaa ja jättää mut siihen niin kun, et sä oot seonnu.

Mutta se just, että mä kävin itseni kanssa aikamoista kamppailua.

Se oli hauskaa, kun mä Instagramissa puhuin tästä, -

niin mä sain valtavan määrän ihmisiltä viestejä, -

koska varsinkin tää korona-aika on vieny monelta työt, -

niin se, että kuinka ihmiset koki huonommuutta siitä, -

et heillä on työt menny, et he on työttömiä, -

et mikä heidän ihmisarvonsa on, -

vaikka he ei itse olis syyllisiä siihen työn menetykseen.

Niin tää oli mulle se raskaampi asia käydä itseni kanssa kun se rahapuoli.

Tossa itse asiassa mainitsit miehes Teemun, -

hyvä ystävä ja tunnetaan tosi hyvin ja tietää sen, -

että nyt ehkä kuulostaa siltä, joku joka ei tiedä paremmin, niin kuulostaa, -

et savolainen, joka pyörittelee päätään varmaan lantsarit jalassa mökillä vaan -

ja tekee pihahommia. - Sitäkin.

Mut että sulla on kotona kuitenkin, että kuulostaa siltä, -

et sä oot tosi kunnianhimonen ja teet tosi paljon, pyörität, -

et mahtuuko siihen sitten muuta -

ja sit kuitenki kotona on vielä pörssiyhtiön toimitusjohtaja, -

joka on henkeen ja vereen todella rohkea yrittäjä.

Sen rinnalla tuntee ittensä oikeesti laiskaks.

Niin kun tää kiinnostaa. Se perspektiivi tavallaan siitä, -

että varmaan myös aatellaan, että meiän yksityisyrittäjien ongelmat ja muuta -

verrattuna sit sinne, niin kuinka paljon sä saat sieltä jeesiä?

Tosi paljon. - Näkemystä.

On, mä saan. Ja esimerkiks, jos mä tapaan firmoja, -

niin kun nyt on ollu aikaa tavata uusia firmoja ja miettiä, -

et lähenkö mukaan, niin mähän sparraan aina Teemun kanssa.

Me puhutaan tosi paljon duuneista.

Hän sparraa mua, mä ehkä hänelle tämmöstä mun hihhuliajattelua -

ja mun tätä tämmöstä empatiaa ja tällästä tuan.

Sit hän tua mulle sitä bisnesnäkemystä ja niin kun mä sanoinkin, -

muistat ehkä 40-vuotis synttäreillä mä sanoin mun puheessakin, -

että mä niin kun Teemua rakastan ja arvostan hänen näkemystään, -

et anteeks mä en aina tottele, mitä sä sanot.

Aika usein mä kysyn hänen neuvoa, mut sit mä toimin hänen neuvojaan vastaan.

Mutta mä arvostan niitä.

Ja tosi paljon saan siitä -

ja tietenkin sit kun mä nään tommosen pörssiyhtiön -

ja sanotaan, et siihen kuuluvat lainalaisuudet kaikki, -

niin se on opettanu mua valtavasti.

Kyllä mä kaikille sanon, jotka miettii aina, -

että lähdetkö vetämään pörssiyhtiötä, niin mä sanon, että miettikää kaks kertaa.

Se on aikamoinen soppa olla, mut on se hirveen opettavaista olla.

Mut kuuntelet, otat miehesi neuvot vastaan. - Kuuntelen totta kai.

Pitääkö Teemu paikkaansa? Kuunteleeko se sua siellä?

Mitä! Mitä! Tä! [Naurua]

Näin sitä vedätetään. - What!

Sanotaan Mikko näin, että hyvä yrittäjä ja sijottajakin tekee päätökset ite -

ja kyllä mun mielestä Vappu, niin kun sanokin, niin tekee ne päätökset ite, -

mutta oon mä huomannu viime aikoina, -

että ehkä me ollaan enemmän yhtä mieltä näistä asioista oltu pikku hiljaa, -

mutta kyllä hän ne päätökset ite tekee.

Tuleeko Teemu yhtään sellasta tilannetta mieleen, -

milloin olisit päässy sanomaan, että enks mä sanonu tai mähän sanoin.

Ai että hän nauttii, hän nauttii.

Joo, mutta ehkä on perhesovun kannalta parempi, että ei mennä niihin asioihin.

Mutta niin kun sanoin, niin Vappu on ehkä ruvennu nytten miettiin asioita, -

ainakin mitä mä oon huomannu, niin niitten ihmisten kautta.

Ja nyt kun on ollut mahdollisuuksia hänenkin lähteä noihin juttuihin, -

niin kyllä Vappu on ainakin useempaan lähtenyt, -

missä itekkin ollu suosittelemas, -

että ehkä näiden henkilöitten kanssa kannattaa lähtee tekeen, -

että niin kun tiedätte, niin eihän niissä yritys- ja näissä liiketoiminnoissa, -

niin ikinä tiedä mitä tapahtuu -

ja hyvinkin usein tulee aika vaikeita tilanteita, -

niin jos niitten ihmisten kanssa tulee toimeen, -

niin kyllä niistäkin sitten pääsee yli.

Sen tyyppistä sijotuspäätöksiä mä oon nyt nähnyt kyllä Vapun tekevän.

Kuulostaa tosi hyvältä.

Mä oon Teemu kuullu sun useemmin puhuvan varsinkin tossa, -

kun puhutaan tollasesta niin kun villistä lännestä pelimaailmassa -

ja ehkä tech startup puolellakin, -

niin se, että aika usein puhutaan, kokeneet sijottajatkin sanoo -

ja sä oot puhunu siitä, että sijoitetaan ihmisiin.

Se on varmaan asia, joka kuulostaa siltä, et olis ainakin menny perille.

Joo, niin kun mä sanoin, itse oon pitkään ollu sitä mieltä, -

et ne ihmiset on kyllä aina ne tärkeimmät komponentit, -

kun mietitään niitten yritysten menestymistä, -

että sieltähän se onnistuminen tulee ja pystyykö ihmiset tiimissä tekeen töitä.

Ja nyt jos miettii näitä Vapun juttuja, -

niin esimerkiks tämä kiitollisuus-hanke Johannan kanssa, -

niin kyllähän he ihmisinä tule hyvin toimeen ja se on luonu perustan sille.

Eihän Vapulla ainakaan ennen ollu isoa osaamista laitureista, -

mutta nyt hyvinkin isossa roolissa Suomen Laiturikaupassa -

ja sillä firmalla menee hyvin, enkä mä sano, että se on Vapun ansiota, -

mutta mä näen siitä sivusta, että ne ihmiset tulee hyvin toimeen, -

niillä on hauska tehä sitä duunia -

ja se on varmasti se voima, joka vie niitä firmoja eteenpäin.

Kyl se joku viisauden kulmakivi on, ihmisiin sijottaminen.

Itse kuitenkin sä oot tosi kokenut yrittäjänä ja johtajana -

ja nähnyt oikeestaan joka puolelta ton, että mitkä kaikki riskit on -

ja mihin asioihin kannattaa keskittyä, -

niin tääkin, mä en nyt yritä yhtään sekottaa, -

aiheuttaa mitään perheenkeskeistä kismaa -

ja mä tiedän, että tulee pyytämättäkin positiivista, -

mutta jos sinä nyt johtana oot kattonu vierestä, tai yrittäjänä, -

niin miks sä luulet, että sanotaan vaikka tää laiturifirma, -

niin onhan täs tää näkyvyyspuoli tietysti, -

mut miksi sä luulet, että Vappu halutaan mukaan yrityksiin?

Mä väittäsin, että se tulee, alussa se tulee siitä, -

et Vappu on niin aito ihminen, että mä en usko, -

että semmosta tilannetta tulis, jossa feikkaamalla syntyy yhteistyö, -

että kumpikin myy tietäen, että enpä nyt tiedä mitä tästä tulee, -

mutta rahat on saatava ja niin pois päin.

Se on se aitous, joka asettaa perustan yhteistyölle -

ja kyl mä oon huomannu, et kyl Vappu ottaa tosissaan ne asiat, -

et on se Advisory Board tai hallitus, että haluaa ymmärtää ne asiat -

ja sitten ei pelkää sanoa mielipidettä, -

että ei semmosestakaan kumppaneista oo hyötyä, -

jotka ei sano mitä ne oikeesti on mieltä ja se on tosi tärkeetä, -

et niitä eri mielipiteitä käydään läpi.

Mä luulen, et se on se avoimuus ja rehellisyys, -

jotka on ehkä ne isoimmat teemat.

Ja tää, tota...

Mä oon aivan häkeltynyt, millä sä oot lahjonut hänet, et hän on tossa noin?

Mä oon aivan hämmentynyt.

Kova, Mikko, kova. - Kyl me mietittiin näin, -

että tässä jos kerrankin tehdään jotain tällasta yhdessä, -

niin kyl siinä täytyy olla jotain uutta kulmaa ja jotain sellasta.

Usein se menee niin, että kannattaa mennä lähemmäs ja syvemmäs, -

niin siihen tulee jotain sellasta, mikä saatta sutkin yllättää.

No todella yllätit nyt kyllä!

Sanotaan, että kohde tässä vieraassa oli sen verran kiinnostava -

johtaja Huuhtaselle, et hän suostui nyt poikkeuksellisesti mukaan tähän.

[Naurua]

Kiitoksia ihan älyttömän paljon, mä tiedän, -

että sulla on siellä tärkeetä kuitenkin pörssiyhtiön johtajana, -

niin sulla on siellä tärkeitä hommia, kuten imurointi -

ja sitten jääkentän jäädyttäminen, niin. - Kyllä.

Nyt asioitten ytimeen. Kiitoksia, oli kiva nähdä ja jutella.

Kiitos, että olit mukana Teemu. - Nähdään kohta. Heippa!

Mä oon aivan hämmentyny.

No ihan tuoreeltaan nyt heti, -

et miltä se tuntuu kuulla, kun sun rakas aviomies puhuu susta yrittäjänä noin?

Tuntuu tietenkin hyvältä, koska se, että kyllähän hänkin arvostaa, -

niin tuntuu tosi ihanalta ja hyvältä.

Koen, että olen tosi onnekas, että olen löytänyt rinnalleni tollaisen ihmisen, -

et mun on hirveen helppo Teemun kanssa, -

et kun on ollu sellasiskin parisuhteissa, -

missä ei ikään kuin jaeta arvomaailmaa, -

niin mä oon esimerkiks Teemulle sanonu, et vaikka hän tekee tosi paljon -

ja mä välillä joudun häntä jarrutteleen, niin kun hänkin jarruttelee mua, -

ihan sen jaksamisen takii, kun mulla on niin kun, -

niin kun minä jarruttelen välillä sinuakin, niin kun tiedät.

Meiän pitää välillä pysähtyy, koska kukaan ei ole supermies tai -nainen.

Mutta samaan aikaan mä oon sanonu Teemulle, -

et mä en koskaan seiso sun unemien edessä missään, -

et must on hirveen tärkeetä, et on semmonen puoliso, -

joka tukee, eikä seiso niitten unelmien edessä.

Nyt mua alkaa liikuttaa, alkaa itkettään, mutta oon hirveen kiitollinen.

Musta on tärkeetä nostaa tää puoli esiin, koska nimenomaan yrittäjyydessä se, -

että ei ole vaan sitä, että sä meet töihin -

ja sitten toimisto-ovi menee kiinni ja sä tuut takasin kotiin.

Se on niin elämän tapa, et se kulkee koko ajan mukana, -

et se voi olla noinkin hyvässä symbioosissa myös himassa, -

et te voitte sparraa ja mä uskon, että ihan samanlailla ja tiedän, -

että Teemu saa susta näkemyksiä ja perspektiiviä, -

koska tulee sieltä hänen alan ulkopuolelta.

Teemu nosti, mä haluan sen takia, -

koska Teemuhan vois ihan yhtä hyvin istua siinä -

ja tulis äärettömän kiinnostavaa sisältöä, -

mut hän nosti vahvasti esiin ihmiset ja sen aitouden -

ja kaikki se kuulostaa tosi epäkaupalliselta ja hyvin humaanilta, -

niin jos te ootte jutellu tosta, ja ajatteleks sä itekin yrittäjyydestä, -

et se ei ole vaan sitä rahan tekemistä?

Joo, ihan täysin.

Esimerkiks mitä vanhemmaks mä tuun, niin sen enemmän mä ajattelen, -

et mä en niin kun halua enää mulkkujen kaa tehä, jos sanon ihan suoraan.

Mä halun tehä sellasten ihmisten kanssa kenen...

Mato Valtonen sanoi muuten noin. - Sanoko? Mahtavaa!

[Mikko:] "Mulkkujen kaa ei tehä mitään."

Koska se niin kun, se ei vie mihinkään.

Musta on hirveen tärkeetä, että sä teet sellasten ihmisten kanssa, -

joiden kans sulla virtaa sellanen hyvä energia.

Enkä mä tarkota sitä, et onhan ihmisten välillä aina välillä konflikteja, -

nekin kuuluu elämään, mut se, että miten niistä mennään eteenpäin, -

niin sehän on se ratkaseva asia.

Et se, et sä teet sellasten ihmisten kanssa, -

ketä sä ymmärrät, ketä sä kunnioitat, -

ketä sä arvostat, kenen kaa sun on helppo olla.

Mulle se on hirveen tärkeetä, et mä enää halu olla semmoses, -

et mä nyt tänne meen hampaita kiristellen, kun tää on niin karmeeta.

Ei mun tarvi enää.

Sen verran mul on kilsoi mittarissa, et mä voin valita vähän, et kenen kanssa.

Se on mulle tärkeetä.

Tässä tuli jo mainittuakin muutamia, -

et on Advisory Boardia ja on osakkuuksia ja jopa laiturikauppaa ja muuta, -

niin Ruokaboksi on tietysti iso, niin jos mä nyt mietin sitä, -

että mihin asioihin sä lähdet mukaan ja mistä syistä, -

niin tossa nyt tietysti niitä kuultiinkin, -

mutta onks sulla jotenki se, -

mä sanoin siinä alkuesittelyssä myös mainitsin tän, -

tää nyt on osittain ehkä inside juttu, -

mutta mä uskon, että moni tajus sen vertauksen, -

että Suomen Martha Stewart, -

et siinä on ihan selkeesti, jotenkin tuntuisi siltä, -

että sä tietoisesti myös, niin kun sulla on muutenkin hallussa toi homma, -

et onks sulle tietoinen suunta luoda sun henkilöbrändiä tiettyyn suuntaan, -

onks sul joku semmonen unelma, joku määränpää?

Joskushan mä sanoin Tuomisen Sakulle, et mä halun olla Suomen Martha Stewart.

Joskus 12-13 vuotta sitten, kun hän kysyi, et mitä sä halut tehä, -

niin mä sanoin, et halun olla Suomen Martha Stewart.

Hän vasta siihen, että hän itse asiassa näkee, että sä sen voit tehä.

Sä voit se olla.

Tokihan se on nyt matkan varrella muuttunu.

Mut mä oon niin kun taas, nekin asiat mitä siihen on tullu, -

jotka vois nähdä Martha Stewartin, on keittokirjaa, on astiasarjaa, -

on pyyhesarjaa, keittiötekstiilei, -

niin ne on kaikki sellasia, mitä mä oon halunnu tehä, -

mihin mä oon tuntenu suurta paloa.

On ehdotettu paljon, että tuo paistinpannuja Kiinasta -

ja tee sitä, tätä ja tuota, joihin mä oon sanonu ei.

Et nekin kaikki, et niissä se ei oo kun intohimo, -

et esimerkiks mä oon halunnu tehä kotimaisten perheyritysten kanssa, -

Muurala ja Jokipiin Pellava, molemmat on pitkän linjan perheyrityksiä.

Ne on mulle tärkeitä arvoja, et mä vien heidän sanomaansa eteenpäin.

Niin kyl mä tosi paljon tommosia mietin, -

mut se, mikä ois seuraava iso ajatus, niin mulla on seuraava iso ajatus se, -

että ennen kun mä täytän 50, siihen nyt on vielä kaheksan vuotta, -

niin mulla ois esimerkiks kaks, ehkä kolmekin uutta firmaa rosterissa.

Se on semmonen seuraava.

Onks joku, tota...

Jyrki Sukula sano ton Atlantin yli -purjehduksella mulle, -

me puhuttiin paljo näistä asioista ja se oli mulle tietynlainen retriitti -

ja Hjallis oli siin kans, me jaettiin aika paljon tämmösiä ajatuksia, -

niin se puhu siitä, et hänelle sanottiin joskus siitä, -

että kun se suhas aika moneen suuntaan, niin mulla oli se, -

että suhaa moneen suuntaan, -

niin se sano, että Mikko mikä sun substanssi on, -

et sun pitää miettiä sitä, et hänelle iskostettiin se, -

että mitä sun otsas lukee, niin se on ruokaäijä, -

kaikki mikä liittyy ruokaan, niin hän on siinä mukana -

ja jättää kaiken muun.

Mulla oli jollain tavalla, että viihdeäijä.

Kaikki mikä liittyy jollain tavalla viihteeseen tai tapahtuma-alaan, -

ees jollain sektorilla, et se on jossain siinä ekosysteemissä kuuluva asia, -

niin se kuuluu siihen pirtaan.

Sulla ihan selvästi on kuitenkin jossain alitajusesti toi, -

et sun intohimot on siellä, niin kun koti, ruoka, -

kaikki tää sisustaminen, niin kun tämmönen, -

niin kun et siellä on se Martha Stewart -maailma, -

niin onko se niin, että nää kaks yritystä olisi nimenomaan siinä substanssissa?

Ei välttämättä, ja mulla on toi itse asiassa sama,

kun sanoit viihdeäijä, niin mullahan oli tämmönen, -

kun mä palkkasin itelleni mentorin muutamii vuosii sitte, -

niin kun vähän mentoroimaan, -

niin siellä mul tuli semmonen kolminaisuus, -

et mul oli aina niin kun, et se on, -

et on ruoka, sit on iso, et pitää olla iso ohjelma, ja sit viihde.

Mulla oli nää kolme ja niistä pitää kaks täyttyy, aina.

Mä menin sen mukaan, niin kun mietin, et siinä oli joku tämmönen, -

ihan samalla tavalla kun sä mietit, että joku jostain pitää täyttyy, -

nyt se on vähän mulla ehkä muuttunu, -

mut ei mun pelkästään tarvi olla sen alan, -

et lähinnä mä meen myöskin sellasiin uusiin innovaatioihin -

ja ajattelen, et voinko minä antaa tälle jotakin.

Et jos on joku semmone firma, -

mis mä en ymmärrä siitä maailmasta yhtään mitään, -

Suomen Laiturikauppakin oli semmonen, en mä ymmärtäny laiturien tekemisestä, -

mut siinä on valtavaa potentiaalia, me tehdään betonikalusteita, -

mua kiinnosti se hirveesti, et mitä kaikkea niistä voi saada.

Mutta, sä et välttämättä ymmärtäny laiturien tekemisestä, -

mutta kyllä sä taas toisaalta tiedät niiden käyttämisestä.

Ja mikä on hyvä laituri. - Kyllä!

Kyllä ja minä meen avantoon, avantoon tästäkin lähden, -

itse asiassa nyt suoraan avantoon.

He tarvitsevat ton perspektiivin. - Kyllä!

Se on juuri näin, mutta just se, -

että tarviiko ne olla just siinä genressä, -

no ehkä jollain tasolla, joo.

Vastaus kysymykseen, no ehkä jollain tasolla, joo.

Mennään nyt siihen kysymykseen, kysytään suoraan, -

Suomessa on ehkä ollu, -

mä en tiedä, mun mielestä se on ehkä kuihtumassa jo pois tällaset ajatukset, -

että suomalaiset on niin vaatimattomia ja muuta, -

mun mielestä meiän pitää ajatella ja kääntää se niin, -

et kyl me voidaan olla maailman parhaita ja ollaanki, -

mut on ollu aina vähän sellanen, -

et ei kehtaa tai ei voi sanoa ääneen jotain haaveitaan tai tavoitteitaan, -

koska sitten saatetaan ampua alas, että mitä toi itsestään luulee.

Mulla itsellä on tällasia, et on 7 tähden versioita, -

on jopa 30 tähden versioita, -

joka on tullu tämmöseltä, Ruuskasen Kallelta, -

joka puhui 30 tähden versioistaan, tekee paljon koulutuksia ja muita -

ja hallitusammattilainen ja yrittäjä, -

mut musta se on makeeta, et uskaltaa sanoa sellasia asioita, -

jotka ehkä heittämällä tuntuis, et ei tätä kehtaa, voi sanoa ääneen, -

niin onks sulla sellasta?

Onks semmosta, mikä on ihan ultimatum, se 7 tähden tai jopa 30 tähden haave?

Mul on montakin, tosi monta haavetta, -

mut mä nyt sanon ensimmäisen, mikä mul tuli mieleen.

Meil on Johanna Huhtamäen kans, -

me perustettiin tämmöinen Kiitollisuuskoulu Oy, -

me tehään siis kiitollisuuteen liittyviä verkkokursseja, -

niin mun haave on, että se firma kasvaa sellaseks, -

et meillä on valtava kurssitarjonta.

Ikään kun tämmönen hyvän mielen talo, -

mikä voi tarjota erilaisia henkiseen hyvin vointiin liittyviä kursseja.

Se on mun tällä hetkellä yks suurimpia haaveita.

Viis vuotta?

Viis vuotta on varmaan aika hyvä.

Nyt se on nakutettu ja sitä kohti.

Kyllä! Ja minähän puhun aina itse siitä, -

ensimmäinen askel sitä unelmaa kohti on sen sanominen ääneen, -

jos et sä uskalla sitä sanoa ääneen, niin silloin sä et oo valmis siihen.

[Mikko:] Loistavaa.

Mikä yrittäjyydessä on parasta?

Vapaus.

Miksi kannattaa ryhtyä yrittäjäksi?

Saa tehdä sitä mitä rakastaa.

[Mikko:] Kiitos rakas Vappu Pimiä.

Kiitos rakas Mikko Leppilampi. Kiitos.

Kiitos sullekin, et olit mukana.

Ja ihan varmasti inspiroiduit ja jos näin, -

niin laita vaan linkkii jakoon, levitä sanaa omissa somekanavissa, -

ota kanava seurantaan -

ja tsekkaa jatkossa myös kaikki muutkin nää Olen yrittäjä -jaksot.

Ja nyt ei muuta kun rohkeutta, luovuutta ja tekoja, koska kerran sitä vaan eletään.

Yrittämisen tukeminen on aina ollut syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Yrittäminen on enemmän kuin yritystoimintaa, -

se on tapa toimia ja elämänasenne.

Löydä vakuutukset kaikkiin tulevaisuutesi mahdollisuuksiin osoitteesta fennia.fi.