Olen yrittäjä -podcast: Esa Saarinen

Tämän talk shown uskaltajista,
kokeilijoista ja yrittäjistä -

tarjoaa Fennia,
tulevaisuutesi vakuutusyhtiö.

Mun nimi on Mikko Leppilampi,
ja moni teistä varmaan tuntee minut -

parhaiten esiintyjänä.

Mutta kaikelle suurelle yleisölle näkyvän
työn takana olen kuitenkin yrittäjä.

Ja tässä ohjelmassa ideana on se,
että haluan istua alas juttelemaan -

tuttujen ja mielenkiintoisten
henkilöiden kanssa nimenomaan yrittäjinä.

Meidän tavoitteena on inspiroida
myös sinua olemaan rohkea ja luova -

omassa yrittäjyydessäsi.

Tai jos et vielä ole,
mutta haaveilet yrittäjyydestä,

niin mahdollisesti uskallat ottaa
ensiaskeleen kohti omaa unelmaasi.

Tervetuloa mukaan.

Ennen kuin esitellään
tämän kertainen vieras, -

haluan avoimesti kiittää meidän
upeaa yhteistyökumppania Fenniaa, -

joka mahdollistaa tämän koko ohjelman,
mutta myös mahdollisesti sinulle sen -

oikean turvan lähteä rohkeasti
ja luovasti tavoittelemaan -

sitä omaa unelmaasi yrittäjänä.

Yrittämisen tukeminen on aina
ollut syvällä Fennian ytimessä -

ihan sieltä
Yrittäjän Fennia -historiasta lähtien.

Heidän ajatuksissan yrittäminen
on enemmän kuin yritystoimintaa.

He sanovat,
että se on tapa toimia ja elämänasenne.

Löydät vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta fennia.fi

Näin.

Tämänkertainen vieras on suomalainen
filosofi, yritysvalmentaja sekä kirjailija.

Hän on ollut vuodesta
2002 systeemitieteiden, -

soveltavan filosofian ja luovan
ongelmanratkaisun professori -

Teknillisessä korkeakoulussa
Aalto-yliopistossa.

Hän on ollut tunnettu jo 1980-luvulta
lähtien julkisena keskustelijana, -

suosittuna luennoitsijana ja
filosofian oppikirjojen tekijänä.

Tämä punk-tohtorinakin tunnettu
nero väitteli filosofian tohtoriksi -

Helsingin yliopistossa
vuonna 1978 tutkimuksellaan -

Backwards-looking Operators in
Intentional Logic and in Natural Language -

joka käsitteli logiikkaa
ja kielifilosofiaa.

Toimittuaan yrityselämän parissa
hänet nimettiin vuonna 2002 -

systeemitieteiden soveltavan filosofian
ja luovan ongelmanratkaisun profssoriksi -

Teknilliseen korkeakouluun.

Opetusansioistaan Helsingin
yliopiston Eino Kaila -palkinnolla -

tunnetun ajattelijan
kansainvälisestikin tunnettu teos on -

on vuonna 1994 ilmestynyt
Imagologies: Media Philosophy, -

joka käsitteli postmodernin
kulttuurin mediafilosofiaa.

Yritysmaailmassa hän on toiminut
muun muassa Nokian ja Marimekon -

valmentajana ja konsulttina.

Hän on mukana myös Ensio Miettisen
perustaman Enston hallituksessa.

Hänet tunnetaan myös Kreikassa
järjestettävistä Pafos-seminaareista, -

joissa jo vuodesta 1995 lähtien yli
6000 osallistujaa on päässyt pohtimaan -

elämänkäsitystään vieraamme johdolla.

Tämä elävä legenda sijoittui yhdeksänneksi
Suomen Thinkers 20 -listalla -

Nordic Business Support -lehden valitessa
Suomen suurimpia bisnesajattelijoita.

Mutta ennen kuin
päästetään tiikeri häkistään, -

kuunnellaan miltä hän soundasi vuonna 1984.

[Musiikkia]

♫ On aika puhua filosofiasta ♫

♫ On aika puhua filosofiasta, -

sillä tämä meskaliini
ei tunnu vaikuttavan ♫

♫ Tässä sitä on ♫

♫ Eetteriä ♫

♫ Tässä sitä on, filosofiaa ♫

Ja tässä sitä on.

Suuri ilo ja kunnia,
filosofi ja yrittäjä Esa Saarinen.

[Esa:] Terve.

Mahtavaa että tulit, ole hyvä.
-Kiitoksia.

Istutaan alas.

Millaisiin maailmoihin
tämä äsken kuultu vei?

Kyllähän tommoset vanhat jutut
heittää siihen tietynlaiseen tyyliin, -

joka jollain hetkellä on päällä.

Ja myöskin ehkä sellaisiin elementteihin,
jotka liittyy siihen ajatukseen, -

millä tavalla päästään eteenpäin.

Jos ajatellaan yrittäjyyttä,
niin se on keskeinen asia.

Että haetaan jotain sellasta,
jota tällä hetkellä ei vielä ole.

Ja siinä suhteessa en ole ihan
hirveän innostunut tuosta sävystä.

Tolla nimenomaisella pitkäsoitolla olen
innostuneempi kappaleesta Poikarakkaus -

sen sävymaailman kannalta.

[Mikko:] Sehän on ihan hitti ja
itsekin tietysti muistan sen ajan, -

ja niin kauan kuin olen elänyt,
olen tiennyt sun olemassaon.

Olet ollut aina olemassa,
eli nuoresta lähtien olet ollut eetterissä.

Jos näin voi sanoa.

Mutta kun nyt pyritään pysymään
tässä aiheessa yrittäjyys, -

niin mua kiinnostaa nimenomaan se,
että henkilöt tekevät asioita, -

jotka eivät ihan heittämällä
kuulu yrittäjyyteen tai kaupallisuuteen.

Niin mua kiinnostaa
keskustella ja avata sitä puolta, -

että miten esimerkiksi taiteilija
tai filosofi voi olla myös yrittäjä.

Ja millä tavalla nämä
kulkevat käsi kädessä.

Jotta päästään siihen
mistä kaikki on lähtenyt -

ja miten olet päätynyt myös yrittäjäksi
tai ylipäätään siihen mitä teet.

Niin tietysti lapsuudesta ponnistetaan.

Hyvinkäällä synnyit ja
mimmoisessa perheessä kasvoit?

Tuliko se äidinmaidossa se yrittäjyys?

Isovanhemmathan eivät
olleet yrittäjiä vaan palkansaajia.

Mutta isä oli tosi yrittäjähenkinen,
ja hänen laajassa ystäväpiirissään -

ja lähipiirissä silloin Hyvinkäällä
oli itse asiassa sellaisia yrittäjiä.

Esimerkiksi semmoinen Piekkarin Veikko,
joka oli meidän isän hyvä kaveri.

Hän jotenkin avasi mun mieltä,
että tollainenkin on mahdollista.

Mutta en silti koskaan ajatellut,
että ryhtyisin yrittäjäksi.

Niihin aikoihin ja pitkään
sitten muutenkin liittyy sellainen -

nimenomaan taloudellinen
riskinotto semmoisella tavalla, -

joka ei nykyisin kytkeydy
siihen samalla tavalla.

Se taloudellinen riskinotto.

Se on erilaista riskinottoa,
kun heittäydytään eteenpäin -

kohti jotakin uutta sillä tavalla kuin
olen toiminut osa-aikaisena yrittäjänä.

Tavallaan sellasena kevyenä yrittäjänä,
jos näin vois sanoa.

Ja just se,
että se oma intohimo valjastetaan -

ja varmistetaan se pohja
sillä yrittäjyydellä ja yrityksellä.

Mutta jos mennään vielä sinne Hyvinkäälle,
niin mua kiehtoo aina tietyllä tavalla -

tämmöinen luolateoria-ajattelu siitä,
että se vaikutuspiiri, jossa kasvat, -

muokkaa lähtökohdat
tulla sellaiseksi kuin tulet.

Niin mistä kumpusi se
intohimo filosofiaa kohtaan?

Mun kohdalla se oli enemmän
sellaista kokonaiskiinnostusta -

maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin.

Se oli aika vahva elementti
siinä kouluaikaisessa lähipiirissä.

Me puhuttiin
maailmankatsomuksellisista asioista, -

myöskin uskonnoista.

Sitä kautta se kiinnostus
heräsi huomioiden sen, -

että Helsingin yliopistossa oli
silloin valtavia tähtiä filosofeina.

Akateemikko G.H. von Wright ja silloinen
tutkijaprofessori Jaakko Hintikka, -

josta tuli sitten väitöskirjani ohjaaja.

Oiva Ketonen.

Ne oli valtavia tähtiä,
semmoisia kulttuurimagneetteja.

Ja ajattelin että tollainen älynharjoitus
ja kulttuurin rakentaminen on jotain, -

minkä puoleen halusin mennä.

Eli vois ajatella näin,
että se ystäväpiiri ja maailma, -

missä kasvoit,
tietyllä tavalla ruokki tätä.

Että siellä yleisestikin oli makeeta se,
että ajateltiin.

Ja sitten oli myös idoleita.

Joo, ihan hyvä yhteenveto.

Ja mielenkiintoisesti siinä meidän
lukioluokalla oli semmoinen -

Jukka Hongisto -niminen kaveri,
joka oli jäänyt luokalle.

Mutta todellisuudessa hän oli
paljon meitä muita kypsempi, -

lukeneempi ja laajemmin suuntautunut.

Ja hän sanoi kerran meidän
yksissä illanistujaisissa, -

että "tosta Saarisesta
pitäis tulla filosofi."

Ja se kyllä sysäsi jonkun
ajatuskulun liikkeelle.

Muutenkin kun nyt jälkikäteen
ajattelen 67-vuotiaana, -

niin on ollut tällaisia yksittäisiä
lauseita joita joku on saattanut sanoa.

Kuten vaikka Pentti Kouri,
meitä yhdistävä henkilö.

Mun mielestä me tavattiin ensimmäisen
kerran semmoisessa -

Pentin järjestämässä illallistilanteessa.

Joo ja mulla se yhteys oli
hyvä ystävä Teemu Huhtanen, -

jonka kummisetä ja eno Pentti oli.
[Esa:] Just näin.

[Mikko:] Niin hänen kauttaan sitten -
[Esa:] Just näin, tää oli se yhteys.

Oltiin tutustuttu Pentin kanssa
1990-luvun alussa ja hän sanoi kerran, -

englanniksi jostain syystä,
että "Be financially independent."

Että kannattaa olla
taloudellisesti riippumaton.

Niin tää lause jäi jotenkin väreilemään
semmoisena tärkeänä asiana, -

koska se sisältää myöskin
henkisen komponentin.

Että jos on taloudellisesti riippumaton,
pystyy ehkä myös olemaan -

henkisesti riippumaton.

Näistä keskeisistä elementeistä,
jos ajatellaan yrittäjyyttä asenteena, -

eli miksi joku haluaa olla yrittäjä
vaikka siinä kevyessä muodossa, -

jossa itse olen ollut.

Niin siihen liittyy vapauden ja tietyn
itsestä käsin toimivuuden ideaali -

ja unelma, malli.

Ymmärrän ton todella hyvin,
koska jos ajatellaan että unelmatilanne -

voisi olla se, ettei tarttis
rahan takia tehdä näitä hommia.

Niin se vapauttaisi mut taiteellisesti
tekemään sitä omaa intohimoa.

Toi on juuri se unelma.

Ja silloin kannattaa siis miettiä sitä,
että voiko sitä oman elämän -

järjestäytymisen taloudellista pohjaa
kenties muuttaa sellaisella tavalla, -

että se tilanne toteutuisi.

Että saa tehdä sellaista,
mikä nousee sydämestä.

Sellainen sydämellä tekemisen ajatus,
joka on tavallaan aika perinteinesti -

taiteellinen ajatus.

Mutta se on myös tietynlainen
yrittäjyyden ajatus, sanoisin.

Koska yrittäjyydessä on kyse siitä, -

että halutaan auttaa semmoisella tavalla, -

että se toinen on valmis maksamaan siitä,
mitä tuotat häntä auttaaksesi.

Se auttamisen komponentti
on hirmuisen tärkeä.

Tietysti jos se lähtee
siitä ihmisestä itsestään, -

jostain syvemmästä lähteestä,
niin sehän on upea asia sille ihmiselle.

Koska ihmisen on tärkeää kokea merkitystä.

Että syntyy jotain
toisille merkityksellistä.

Niin tää ulottuvuus on
ollut itselleni yrittäjyydessä -

ihan keskeinen elementti.

Se tapa järjestää omaa toimintaa
on antanut mulle mahdollisuuksia.

Olen pystynyt olemaan riippumattomampi
tehdessäni sitä filosofina olemista -

mutta samaan aikaan synnyttäen sellaista,
joka on merkityksellistä toisille.

Ja se, että se on merkityksellistä
toisille ihmisille näkyy siinä, -

että ihmiset, tahot,
organisaatiot ja yritykset, -

jotka edustaa ihmisiä ja
eteenpäin pyrkimystä, -

on valmiita maksamaan siitä,
että teen sen jonkun palvelun heille.

Mutta oman toiminnan näkökulmasta
ajatellen kaikkein keskeisin asia -

on päästä tekemään sitä,
mikä on arvokasta ja mitä -

mun on tarkoitettu tekevän.

Että mikä se mun elämäntyö on.

Tässä tapauksessa filosofiaa.

Jos mennään takaisin vuoteen 1984.

Päästiin tuota hengentuotosta
kuulemaan alkuun...

Niin voisi ajatella ehkä näin,
että ennen kuin Pentti sanoi -

että kannattaa vähän
miettiä sitä talouspuolta, -

niin oliko siinä alkuun sitä että vähän
etsi kuka sitä oikeastaan onkaan -

ja mihin suuntaan sitä lähtee?

Silloin tulee tehtyä erilaisia
asioita ja kokeiltua rohkeasti juttuja.

Oliko silloin sellaisia juttuja,
joita tuli tehtyä ihan tietoisesti -

rahan takia?

Mulle rahan kautta tekeminen ei
ole ollut motiivi oikeastaan koskaan.

Yhtenä syynä on se,
etten tarvitse ihan hirveän paljoa.

Luksus sinänsä ei ole kauhean kiinnostavaa.

Että kyllä se yrittäjäksi ryhtyminen -

oli sen pyrkimyksen
lisätukitekijän luomista -

että mihin halusin mennä.

Ilman kovin selkeää kuvaa siitä,
mihin haluan mennä esimerkiksi -

sen suhteen,
mikä on se ilmaisun muoto.

Että onko se kirjoittaminen,
niin kuin pitkän aikaa ajattelin, -

ja sitten yliopistolla
tapahtuva opettaminen.

Mitä tutkiminen sitten puolestaan tukee.

Mutten keksinyt sitä siinä
tilanteessa 80 luvulla, -

että itse asiassa elävässä
tilanteessa tapahtuva puhe...

Niitä kutsutaan luennoiksi.

Niin siinä livetilanteessa olisikin
ne kaikkein kiehtovimmat asiat, -

jotka voisi tapahtua niissä osallistujissa,
kun he ajattelee omaa elämäänsä.

Se tilanne, jonka luon ja jolle annan
ikään kuin semmoisen samettityynyn, -

jossa se heidän oman ajattelunsa ja
elämänsä helmi voi lähteä säteilemään.

Niin että se olisikin se pointti.

Niiden luentotilanteiden organisointi
voi puolestaan edellyttää sitä, -

ettei pysytäkään
esimerkiksi yliopiston sisässä.

Vaan että joku yritys haluaisi
kenties kutsua mut sinne paikalle -

ja kohdata sitten vaikka heidän 200
työntekijäänsä erilaisissa tehtävissä.

Heille pitäisin sitten sen luennon,
jonka kuluessa nämä ihmiset -

ajattelisivat elämäänsä.

Ja tästä se yritys sitten
puolestaan hyötyisi jollakin tavalla, -

joka vie sen yrityksen
päämääriä eteenpäin sen kautta, -

että ihmisten hyväntahtoisuus lisääntyisi.

Ja heidän kykynsä nähdä toisessa ihmisessä,
muissa tahoissa keiden kanssa toimitaan, -

sellaista hyvää,
joka ei suoraan näy päälle.

Niin silloin olisi syytä lähteä
organisoimaan mun filosofina olemista -

ja tekemistä sellaisella tavalla,
että noin voisi tapahtua.

Että joku yritys voisi kokea että hei,
tää on hyvä idea.

Että me ei tiedetä,
mitä meidän ihmiset -

tässä Esan puolen
päivän seminaarissa oppii, -

mutta selvästikin me
kuullaan muilta sen kokeneilta, -

että se on vienyt asioita
jollakin hyvällä tavalla eteenpäin.

Se olisi sellaista filosofina olemista,
joka mua kiehtoo.

Että se ilmaisumuoto ja se hyvä, -

jota sitä kautta on
mahdollista saada syntymään.

Mutta voisko ajatella näin, että...

Tossa oli tollainen taltiointi,
että teki tommoisen pitkäsoiton myös -

ja oli erilaisia viestin
ulostuonnin muotoja.

Että voi olla kirja tai voi olla
äänilevy tai ne luennot, keikat, -

julkiset puhumiset tai
TV-vierailut tai muuta.

Mutta jos ajatellaan että sait
tällaisen punk-tohtori-nimityksen -

ja sitten oli tällaisia,
mitä kuultiin tossa aikaisemmin.

Sut tunnetaan myös hyvin
räikeänä persoonana mutta myös -

imagollisesti erottuvana.

Niin oliko se aikakausi se,
joka rupesi ajamaan -

tällaisen henkilöbrändin syntymistä?

Oletko miettinyt sellaista, -

vai onko se vaan ollut aina
vaikka sun pukeutumisessa?

No tuo on ehkä kans näkökohta.

80-luvullahan ei puhuttu brändeistä.

Ja toisaalta koska oli vähemmän kilpailua -

näkyville tulevuuden näyttämöllä,
niin se ei ollut semmoinen kysymys, -

joka olisi mitenkään kauhean
automaattisesti noussut esiin.

Tämä on näkökohta 1.

Sitten näkökohta 2 on se,
että kun rakastuin Pipsaan -

ja meidän suhde alkoi
1980-luvun alkupuolella, -

niin sehän vaikutti
mun kokonaistyyliin.

Paitsi ajatustyyliin niin myöskin
mun ulkoiseen olemukseen.

Toi Filosofia-levy on sitä taitekohtaa.

Pipsa ei vielä päässyt
vaikuttamaan muhun niin vahvasti, -

mitä sitten myöhemmin
olisi ollut asian laita.

Jos me oltais tehty toi levy vaikka kaksi
vuotta sen jälkeen kun tehtiin se '84, -

niin sitä tietyllä tavalla ylhäältä
alas katsovaa sävyä ei olisi ollut siinä.

Koska Pipsa alkoi painottaa niin
valtavan voimakkaasti sellasta -

kokoniasuuksista ja toisista
ihmisistä välittävyyden epäkorskeus...

...ulottuvuuksia elämän keskiössä.

Ja näin aloin muuttua
kaiken kaikkiaan ajattelijana.

Myöskin siinä suhteessa,
että kuinka hyviä juttuja jotkut asiat, -

joita yritän tuoda esiin,
lopulta ilmentää.

Että tuonko sen esiin vaan siitä syystä,

että mä niin kuin erottuisin?

Että saisin vaikka jonkin
semmoisen tietyn tilan, -

vai että onko siinä joku syvempi pointti?

Koska Pipsa piti sitä syvempää
pointtia kaiken ytimenä.

Että eihän hänen mielestään
erottuvuus ei ollut sinänsä kiinnostavaa, -

mutta samanaikaisesti hän toi esiin,
että semmonen rohkeus elämän edessä, -

niin sitä voi ilmentää
esimerkiksi pukeutumalla.

Että sun kannattaisi
rohkaista ihmisiä tohon.

Pipsalla oli paljon gay-kavereita,
gay-kollegoita ja muita.

Niin hän alkoi puhua tästä homorakkaudesta.

Ja mä olin ihan ihmeissäni,
mutta olin tekemässä sitä levyä, -

niin näin me tehtiin sitten
se Poikarakkaus-kappale.

Se ilmaisullinen syvyys yhdessä sen kanssa,
miten se näkyy sen ilmiasun osalta, -

vaikka pukeutumisen tai jonkun muun
ilmaisullisen elementin osalta, -

alkoi löytää toinen toisiaan
omassa tapauksessani.

Mutten pyrkinyt olemaan jotenkin
erottuvasti pukeutuva sen kummemmin.

Alkoi vaan tuntumaan hyvältä jotkut jutut.

Ja se on tietyllä tavalla asia,
joka alkaa resonoimaan ihmisissä -

ja kasvavassa määrin tänä päivänä,
kun sitä tarjontaa tulee joka puolelta.

Niin se erottuvuus on
tietysti yksi tosi tärkeä asia, -

mutta pitää kuitenkin olla se substanssi
siinä vaiheessa kun se ovi aukeaa -

tai joku rupee kuuntelemaan.

Sitten pitää ollakin jotain,
mitä sanoakin tai esimerkiksi artistina -

että se biisi oikeasti toimii.

Niin, jos ajatellaan
artistin näkökulmasta, -

tavallaan elämän artistin näkökulmasta...

Niin kaikkihan me
arvostetaan sellaisia artisteja, -

joista aistii siellä lavalla,
että heissä on jotain enemmän kuin se, -

että hän vain suorittaa
sen jonkun kappaleen.

Ja kun tässä äskettäin sun isä esitti
sulle ja tyttäresi tuli siihen mukaan, -

niin kun Jukka veti sen kappaleen,

niin se oli enemmän kuin vain joku suorite.

Että hän ei vain pyrkinyt
esittämään kyseistä kappaletta, -

vaan siellä oli ihmisen olevuuden
syvyyskerroksista jotakin mukana.

Tää on niin valtavan tärkeää muistaa
tälmmöisinä aikoina kun eletään, -

jossa niin paljon sellaista joka
vie siihen pintaan se huomion.

Ja kiinnostus ikään kuin surffata siinä
pinnalla ja saada sitä kautta peukutuksia -

on kiusauksena tosi iso.

Mutta mun oma ajattelu
tässä kohdassa on sellainen, -

että se pintalogiikka ja pinta-
energia pitää tiedostaa ja kääntää -

joidenkin syvempien kauneuspyrkimysten
ja elämää syvemmin palvelevien -

majesteettien tueksi.

Jos palaan hetkeksi siihen,
mitä Pentti sanoi.

Sanotaan näin että sut ja
sun ajatukset oli noteerattu, -

ja varsinkin tiedemaailma tiesi
sun substanssin ja sua arvostettiin.

Niin se, että Pentti sanoo siinä vaiheessa
että economically free vai miten se...

[Esa:] Financially independent.

Financially independent.

Niin sanoiko hän että kannattaa
perustaa yritys sen takaamiseksi -

vai miten päädyit perustamaan
yrityksen sun filosofian ympärille?

No itse asiassa mulla
oli siinä vaiheessa yritys.

Olin tutustunut 80-luvun loppupuolella,
kuten alussa mainitsitkin Ensto-yhtiöt, -

Ensto-yhtiöiden
perustaja Ensio Miettiseen.

Hän oli tällainen megayrittäjä,
kyllä näin täytyy sanoa.

Hän piti tätä yrittäjyyden ideaa
sanallisesti hyvin tärkeänä -

osana omaa viestiään.

Siinä 80-luvun loppupuolelta muistan
myös yhden tällaisen kiteytyksen -

ihan meidän ensimmäisestä keskustelusta.

Kun hän sanoi, että "Tajuatko sä Esa,
että uusi kulttuuri synnytetään

nykyisin yrityksissä?"

Hän sanoi näin ja se
oli aivan ällistyttävää.

Että kuinka noin voidaan edes sanoa?

Että kuinka tollaisella väittämällä
voi olla mitään totuuspohjaa?

Mä olin todella hämmästynyt.

Tänä päivänä tuollainen väittämä
ei olisi mitenkään hämmästyttävä.

Se on ihan ilmiselvää,
että niin sanottu startup-genre -

synnyttää uutta kulttuuria,
uudenlaisia työntekemisen tapoja -

ja yhteistoiminnan tapoja.

Ja sen ohella erilaisia palveluja ja
ne muuttaa maailmaa ja kaikkea.

Mutta 80-luvun lopun
maailmassa tää oli ällistyttävä väite, -

ja se jäi mulle pyörimään mieleen.

Ja näin alkoi keskustelut Ension kanssa,
-

jotka johtivat kirjaan
Muutostekijä vuonna 1990.

Ja siihen että Ensio pyysi
mut Enston hallitukseen, -

missä olin 27 vuotta,
itse asiassa.

Mutta Ensio oli se,
joka ehdotti että perustaisin yrityksen.

Se olisi tapa tukea kaikkea sitä,
mitä muutenkin pyrin tekemään.

Siis hahmottamaan
merkityksiä semmoisella tavalla, -

että kommunikoituna toisille ihmisille se
voi auttaa niitä elämään parempaa elämää.

Ja siihen aikaan 80-luvulla olin -

Helsingin yliopistossa
niin sanottu yliassistentti.

En professori.

Olin niin sanottu yliassistentti,
ja oli hienoa olla yliassistentti -

Helsingin yliopiston filosofian laitoksella
professori Ilkka Niiniluodon tiimissä.

Ilkka, joka on valtavan hieno
ihminen ja huikea ajattelija.

Hän suojasi sitä mun kokonaiskasvua
ihan valtavalla tavalla niihin aikoihin.

Joka tapauksessa sitä
kautta syntyi se mahdollisuus, -

että mun työ voisikin lähteä laajenemaan.

Koska se saisi tuekseen semmoisia tekijöitä
joita se taloudellinen järjestelmä, -

joka liittyy osakeyhtiöön,
mahdollistaa vaikka sen suhteen, -

että voinko ostaa kirjoja.

Ja jos tienaan jotakin siihen yritykseen,
niin voin ostaa niillä rahoilla, -

yrityksen tulovirroilla,
jonkun keikan tai jutun kautta kirjoja -

eri tavalla kuin sillä mun
yliassistentin palkalla.

Rakastan ostaa kirjoja koska tykkään
paneutua monenlaisiin näkökulmiin -

ja aineistoihin.

Niin tää oli yksi argumentti sille,
miksi kannattaa perustaa osakeyhtiö, -

että vois ostaa kirjoja.

Jos sen ajattelee jälkikäteen
tommoisena rakenteena, -

niin mun elämä
alkoi hahmottua sellaiseksi, -

että siihen liittyi osakeyhtiö sellaisena
filosofina olemisen ja elämisen tukena, -

jota yliopisto itsessään ei mahdollistanut.

Ja näin pystyin myös alkaa
ajattelemaan siinä suhteessa vapaammin, -

että jossain vaiheessa alkoi tuntua,
etten oikeastaan tarvi mitään yliopistoa.

Koska ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan
mun ajatuksia myös yritysmaailmassa -

ja muissa organisaatioissa.

Jolloin mulla on väylä niille omille
ajatuksilleni vielä puhtaampina -

kuin yliopistoympäristössä.

Siellä on kuitenkin tietynlainen
paine jakaa jotain tietynlaista tietoa -

siinä opetuksen yhteydessä.

Sellaista tietoa,
joka on kuitenkin ennalta määritelty.

Eikä pelkästään tähdätä siihen,
mitä aloin sitten yhä enemmän tehdä, -

eli luoda sellaisia tilanteita,
joissa ihmiset itse voisivat ajatella -

oman elämänsä laajoja kysymyksiä.

Eikä niinkään vain oppia
jotain tiettyä sisältöä.

Ja tämä pyrkimys mielessä oli
tärkeää löytää semmoisia ympäristöjä, -

joissa pystyisin elämään elämää
jossa on riittävää tulovirtaa, -

jolla pystyn elämään mun elämää.

Ja samanaikaisesti viemään eteenpäin
sitä mun filosofista "opetusta", -

joka ei olekaan minkään opetusta,
vaan tämmöistä ajattelemisen ajattelun -

tilanteiden luomista.

Ja siinä tavoitteessa
se Muutostehdas Oy oli -

oli ihan välttämätön ainesosa ja
teki valtavan tehtävän siinä kohdassa.

Mahdollistiko Muutostehdas Oy
nimenomaan esimerkiksi sen, -

että pystyit alkaa luomaan omia alustoja,
kuten nämä Pafos-seminaarit?

Just näin.

"Alusta" on hyvä ilmaisu.

Jos katsotaan pitkää linjaa,
niin yksi tapa ajatella meidän omaa aikaa -

on ajatella näin,
että yhä enemmän kannattaa -

alkaa ajatella asioita alustojen kautta.

Ja sellaisen mahdollistavuuden sanastossa,
että mikä mahdollistaa jotakin.

Mikä mahdollistaa toisille jotakin.

On yksi asia, että joku opettaa jotain
jonkun seminaarin tai luennon muodossa -

tai valmentaa ihmisiä johonkin tiettyyn.

Mutta toinen asia
on luoda sellainen alusta, -

mihin ihmiset voi tulla ajattelemaan
omaa elämäänsä ilman että he joutuisivat -

siihen riskiin, että heidät ohjattaisiin
johonkin määrättyyn johtopäätökseen -

sitä elämää koskien.

Aiheutetaan paine saada siitä tutkinto.

Niin, siis niin kuin
suorittaa sitä jollakin tavalla -

mitä se puhuja tuo siihen tilanteeseen.

Ja näin sitten syntyi vuonna
1995 Pafos-seminaarit, -

koska se tapahtui Pafoksella.

Mutta se, missä se tapahtuu,
ei oo niinkään se pointti, -

vaan se,
mitä siellä tapahtuu.

Ja mitä siellä tapahtuu on aika lailla
sama kuin mun pienemmissäkin luennoissa -

ja seminaareissa on tarkoituskin tapahtua.

Eli että se ihminen saa tilaisuuden
keskittyä omiin ajatuksiinsa -

ja löytää niihin ajatuksiinsa sisältä
käsin semmoisen näkökulman, -

joka voi uudistaa sitä hänen ajatteluaan.

Että se ajattelu tapahtuu enemmän niin,
kuin hän haluaakin sen tapahtuvan.

Se tilanne antaa mahdollisuuden
ajatella sitä vähän tarkemmin, -

ja se mun puheeni antaa siihen
sellaista suuntaa ja ehdotuksia -

ja tavallaan tietyn tunnelman,
missä ajatellaan.

Että se on alusta,
jossa on tietty tunnelma, -

joka on se tavoite.

Ikään kuin ympyrä sulkeutuisi näin,
kun olen kuunnellut...

Kun puhuit alustoista niin tämäkinhän
on moderni tapa jaella sisältöjä -

esim. olemassaolevien alustojen kanssa,
missä ihmiset jo ovat.

Vaikka podcastit tai webcastit.

Ja esimerkiksi nämä filosofian
systeemiajattelun luennot löytyy -

Spotifysta podcasteina

Ja oon kuunnellut niitä ja päässyt
osallistumaan niille luennoille.

Ja nyt tuntuu siltä,
että ensin oli yliopistomaailmassa, -

sitten yrittäjyys vapautti sut
luomaan omia alustoja vapaammin -

suurelle yleisölle sitä ajattelua.

Ja nyt kun palaat sinne
Aalto-yliopistoon niille luennoille, -

niin ne on supersuosittuja ja ihmiset
ammentaa niitä yliopiston ulkopuolelta.

Kiitos tuosta hahmotuksesta,
koska toi on se mitä tosiasiassa tapahtuu.

Ehkä se historia on
valaiseva ton teeman kannalta.

Että mähän olin vuoteen
1999 asti Helsingin yliopistolla.

Mutta sitten jäin pois
Helsingin yliopistosta, -

koska siinä vaiheessa se mun
yrittäjyystoiminta jo niin vahvaa, -

että mulla oli se tunne...

Silloin oli Nokian ihmeen ajat
myöskin meneillään ja mulla oli -

paljon tilaisuuksia Nokian kanssa.

Ja Pafos-seminaari oli käynnissä,
niin mulla oli semmoinen tunne, -

etten tarvitse yliopistoa,
joka päin vastoin kaventaa mua.

Ja jäin pois yliopistosta ajatellen,
että se on lopullista.

Mutta sitten Teknillisessä
korkeakoulussa Raimo Hämäläinen, -

tällainen maailmantähti
soveltavassa matematiikassa, -

keksi sen että kun pidän näitä luentoja
ja esityksiä insinööriorganisaatioissa, -

niin eikö kannattaisi mennä puhumaan
näistä asioista tuleville insinööreille -

ennen kuin he ovat luoneet
monella tavalla nahkansa?

Että se tulisikin osaksi heidän
muotoilevaa olemustaan.

Ja näin sitten siirryin sinne
Teknilliseen korkeakouluun.

Mutta mä olin niin epäilevä sen suhteen,
että onko se akateeminen ympäristö -

sitten kuitenkin jotenkin
huomaamatta kaventava.

Mä olin aluksi 70 prosenttia
virkavapaa siitä professuurista.

Mutta Raimo ja se Teknillisen
korkeakoulun ympäristö siellä Otaniemessä -

olivat ihan valtavan rohkaisevia.

He halusivat sellaista filosofiaa,
jota teen näissä Pafos-seminaareissa -

ja yritysluennoissa.

Eikä niin, että luennoisin
vaikka tekniikan filosofiasta -

tai joistain tietyistä erityiskysymyksistä,
joihin liittyy jotain valmista tietoa.

He halusivat että tuon sen saman
lähestymistavan opiskelijoille.

Ja näin syntyi se Filosofia ja
systeemiajattelu -luentosarja, -

joka on, kuten sanoit,
Spotifyssa ja Youtubessa.

Just todettiin, että sitä luentosarjaa
on katsottu Youtubessa 700 000 kertaa.

Siis 700 000 kertaa,
se on yliopiston luentosarja!

Ja jokainen luento kestää kaks tuntia.

Ne katsomiskerrathan ei tarkoita,
että joku olisi katsonut koko luennon, -

mutta keskimääräinen
katsonta-aika on 38 minuuttia.

Se on ihan tuntuvaa.

Mutta sehän tarkoittaa sitä että
se tietynlainen toiminta yliopistolla, -

joka itse asiassa syntyi mun
yritystoiminnan tukemana, -

lentää aika tavalla myöskin
sitten yliopistoympäristössä.

Ja mä olen ollut tosi kiitollinen siitä,
mitä tätä kautta on sitten syntynyt -

tämmöisenä alustana.

Niiden luentojen,
jotka sitten on julkaistu eteenpäin -

sen yliopiston tavoitteen mukaisesti,
että yliopiston luennot ovat avoimia, -

niin tuossa se todella kauniisti toteutuu.

Ja myöskin Aalto-yliopiston
idean mukaisesti.

[Mikko:] Kyllä.

Ja sitten kun näitä aasinsiltoja
tässä syntyy koko ajan, -

niin sulla on ollut siellä todella
vaikuttavia ja mahtavia vieraita.

Ja tietysti itselle hirveän tärkeä ihminen
ihan teatterikorkeakoulun ajoista asti -

sellaisena tietynlaisena kumminäyttelijänä
ja tähän uraan astuessa Vesa-Matti Loiri.

Tietysti heti ammensin tämän
Veskun vierailun siellä luennolla.

Niin tällainen aasinsilta, -

että Veskun kanssa tuntuu siltä ja
oon Veskun kanssa puhunutkin siitä, -

että siinä oli sellainen
vaihe Pojat-leffan jälkeen, -

että ihan jäätävän uskottava
ja mahtava näyttelijäsuoritus.

Taiteilijana hän oli jo todella arvostettu
ja tiedettiin kaikki se potentiaali.

Ja sitten tulee kuitenkin se vaihe,
että tehdään Speden kanssa -

noita kaupallisia juttuja ja suuri
yleisö tunteekin yhtäkkiä vuosikaupalla -

Veskun Turhapurona, Nasse-setänä,
Guzelana, kaatuilijana...

Niin kuin tietyllä tavalla,
kaikella kunnioituksella...

Ikään kuin että sen sijaan,
että olisi Tauno Palo,

niin olikin tietyllä tavalla pelle.

Tai koomikko tai jotenkin
sillä tavalla kaupallinen.

Ja sitten tapahtui jotain,
että nyt sitten vanhemmalla iällä -

hän on sellainen ikoni.

Niin kuin kuuluu ollakin,
ja hän on saavuttanut sen -

arvostuksen taiteilijana ja
tulitsijana Eino Leino -levyjen myötä.

Mutta oleko itse tuntenut jollain
tavalla sellaista samankaltaisuutta, -

että nyt sä pystyt palaamaan ja
ikään kuin säätelemään ja olemaan -

ikään kuin tässä vaiheessa,
kun sulla on niin paljon jo näyttöä...

Niin olemaan myös uudelle,
nuorelle sukupolvelle uskottava?

Haen tässä ehkä kaukaa sitä
uskottavuuden kanssa tasapainoilua, -

että jouduitko luopumaan
jollain tavalla menestyksestä?

Jos teet kaupallisempia juttuja,
menestyt taloudellisesti.

Niin viekö se pois siitä radikaalista
punk-ajattelijoiden uskottavuudesta?

Pystyykö niitä balansoimaan,
ja miten olet sen kokenut?

Luulen että toi balansointi on yksi
ihmisen olevuuden keskeisiä kysymyksiä.

Missä mitassa se,
mitä ihminen tekee on sellaista, -

että hän tekee sen koska siinä on
joku syvempi merkitys ja näköalasto?

Joku arvojen yhteenliittymä,
josta ehkä selviää vasta myöhemmin, -

että mikä se kaiken kaikkiaan oli.

Vai onko se jotain sellaista jota tehdään,
jotta se nykyisyys pysyisi vain paikallaan?

Että missä mitassa siinä
on sellainen uudistavuuden -

ja elämän eteenpäin menemisen,
jonkun inhimillisen ihmeen -

syvyyselementti mukana?

Jos me ajatellaan Veskua tässä kohdassa,
niin se hänen vierailunsa -

mun Filosofia ja systeemiajattelu -
luentosarjalla oli yksi mun -

akateemisen urani suuria hetkiä.

Siis hän tuli yllätyksenä sinne.

Siis oppilaille yllätyksenä?

Kyllä, kukaan osallistujista ei tiennyt,
että se olis Vesa-Matti Loiri -

kuka tulee sinne vieraana.
[Mikko:] Oi!

Koska mä halusin ettei ihmiset
tule sinne vain siitä syystä, -

että he tavallaan vain
kurkistelevat kuuluisuutta.

Vesku ilmentää sellaista kehityskaarta,
joka on tässä suhteessa ihailtavaa.

Se hänen olemuksensa viestii
sellaisista elämän syvemmistä viisauksista.

Mutta ne elämän syvemmät viisaudet
ja kantavammat totuudet on sellaisia, -

että kun niiden kanssa
kommunikoi ja niitä vie eteenpäin, -

joutuu kamppailemaan sen kanssa,
tekeekö liian suuria myönnytyksiä -

sen jonkun
ilmaisuympäristön ehtojen vuoksi?

Vai lähteekö loppujen
lopuksi joku aika kevyt -

ja ei niin arvostettava
motiivi viemään mua?

Esimerkiksi vaikka talous?

Mulle itselleni on hirveän tärkeää,
että talous ei vie mua.

Ja se periaate jonka Kirsti Paakkanen,
Marimekon pelastaja, sanoi, -

että koskaan ei sais mennä raha edellä.

Yritystoiminnan tarkoitus on,
että tulee rahaa, -

mutta jos menet raha edellä,
sitä ei itse asiassa sillä lailla tule.

Se tulee,
jos tuot siihen jotain syvempää mukaan.

Se oli suunnilleen se Kirstin ajatus.

Mutta se keskeinen asia siinä siis on se,
että ihmisen toiminnassa voi olla -

niin monia erilaisia motiiveja.

Haluaa tuoda itsensä esiin,
haluaa kokea itsensä tärkeäksi,

haluaa olla parempi kuin joku muu.

Nää on kaikki sellaisia motiiveja,
jotka voi syöttää ihmisten dynamiikkaa.

Niin on tärkeää,
että ihminen kaiken aikaa -

käy myöskin sisällään keskustelua siitä,
että onko se mun syyni tehdä jotain -

liian pinnallista?

Että onko minussa jotain syvempää,
jota voisi yrittää antaa toisille?

Ja omalla kohdallani tää kysymyksen-
asettelu on jatkuvasti ajankohtainen, -

mutta se lähti keskeisesti liikkeelle,
kun mun ja Pipsan rakkaus alkoi.

Koska Pipsa pitää koko ajan
sitä näkökulmaa niin vahvasti läsnä, -

että et saa pyöriä itsesi ympärillä.

Täytyy heittää taas kerran kun
tässä tulee näitä tarttumapintoja.

Niin kuuntelin Leadcast-podcastia,
ja nyt täytyy tietysti heittää shoutoutia -

sinne Essille ja Marialle,
hienoa työtä tekevät.

Ja mun mielestä se oli niin hienoa,
kun heillä on siinä sellainen osio, -

jossa on tämmöinen sekuntihaaste,
jonka he heittää kaikille.

Kun kysyttiin, mikä on sun ehdoton vahvuus,
vastasit "nöyryys."

Ja heti perään,
mikä on heikkous?

Sanoit "nöyryys."

Ja tää kuulostaa siltä että Pipsa on
ohjannut sua nimenomaan siihen -

jonkinlaiseen nöyryyteen.

Ja sen kanssa kun sanoit,
että itsesi ympärillä pyörimiseen.

Jos ajatellaan näin, että tavoitellaan
kunnianhimoisesti menestymistä.

Niin nyt mua kiinnostaa tämä nöyryyden ja
kunnianimon balansoiminen yrittäjyydessä.

Tämä on tosi antoisaa,
koska se nöyryyshän -

että se nöyryyshän jotenkin
paradoksaalisesti tuokin sitä menestymistä,

mutta se vaatii
myös kunnianhimoa.

Että pelkällä nöyryydellä ei pärjää.

Juurin näin.

Tää on tietynlainen
ihmisyyden paradoksi.

Se on se jännite,
joka on olemassa.

Ja on tärkeää,
että ihminen käy kaiken aikaa sisällään -

rehellistä keskustelua,
että vetääkö häntä joku liikaa.

Jos haluat saada jotakin aikaiseksi,
tarvitset tietenkin kunnianhimoa.

Mutta samanaikaisesti se kunnianhimo
voi muodostaa sellaisen väärän jumalan, -

jonka ympärillä saatat pyöriä liikaakin.

Tai toisella tavalla sanottuna,
että kun olen nähnyt sua eri tilanteissa, -

vaikka Tanssii tähtien kanssa,
niin kuinka hirveä on se paine -

5 sekuntia ennen kuin
se kamera tulee suhun.

Miljoona ihmistä katsoo sitä,
niin millainen sä olet ennen sitä?

Niin sehän vaatii tietynlaisen
itsekeskeisyyden, -

koska sä tulet olemaan siinä keskiössä.

Mutta ongelma syntyy siitä, jos sen
seurauksena lähtee siihen moodiin -

pyörimään liiaksi.

Ja tästä syystä on valtavan tärkeää
luoda semmoisia ympäristöjä -

ja löytää semmoisia ystäviä mutta
myöskin sellaisia ajattelun ympäristöjä, -

joissa ihminen saa sen laajemman
näköalan itsessään käyntiin.

Ja se on se, mitä yritän omissa
luennoissani luoda ihmisille.

Että ihminen sais sellaisen
vapautuneen tilanteen ajatella.

Ja sitä kautta mahdollisuuden kytkeytyä
johonkin omaan, syvempään ajatukseensa, -

joka on ehkä painunut
jonnekin sinne reunustalle, -

koska pinnallisemmat ja ärhäkämmät
motiivit ovat lähteneet viemään.

Ja koska jokaisessa meissä
on niin monenlaisia motiiveja, -

niin meistä on niin moneen yksilöinäkin.

Että voidaan yhtä hyvin mennä
tonne päin kuin tännekin päin, -

mutta on tärkeää,
että me mennään sinne päin, -

minne me tarkemmin
ajatellen haluammekin mennä.

Mutta silloin me tarvitaan sitä
meidän syvempää ajatusta siihen.

Teillä on Pipsan kanssa kaksospojat?
[Esa:] Kaksospojat, joo.

Ovatko he saaneet tähän
viitaten ajatella hyvin vapaasti, -

että heistä on monesti ja tutkia vai onko
tää ollut niin voimakas ohjautuminen -

esimerkiksi sun työn kautta,
että he kokisivat...

Tai itse asiassa,
tehdään niin että kysytään suoraan.

Jerome?

Onks faija antanut ihan
vapaasti ettiä omaa uraa, -

vai ootko jollain tavalla kokenut painetta,
että pitäis periä manttelia -

tai seurata näitä jalanjälkiä?

Isä on aina ollut innostunut
kaikenlaisista ihmisistä ja ammateista, -

että se on jatkunut myös niissä tilanteissa
kun itsellä on ollut mahdollisuus -

lähteä kokeilemaan tai
tekemään jotain uutta.

Ja ehkä sitä kautta on päätynyt
tekemäänkin tosi erilaisia juttuja.

Olen ollut sekä koodarina että
rakentamassa verkkopalvelua.

Koodattu yli yön energiajuomat käsissä,
ja sitten täysin erilaisissa hommissa -

ollut vaikka DJ:nä ja vähän
toisenlaiset juomat käsissä.

Niin kuin sanottu,
isä on aina ollut -

erilaisista ihmisistä ja
ammateista innostunut.

Ja se on ollut tosi hienoa kans,
että omalla kohdalla on tuntunut siltä, -

että mitä ikinä lähteekään tekemään,
niin siinä on ainakin lähipiiri tai isä -

innolla seuraamassa mukana,
että mitä tapahtuu.

[Mikko:] Sen nyt ainakin tietää,
että se on hyvin luontevaa, -

kun puhuttiin näistä Pafos-seminaareista
ja tiedän sun iästäkin jo sen, -

että oot aika lailla varttunut siellä
Kreikassa ja ollut seminaareissa mukana.

Niin varmasti sekin on syy,
minkä takia ja varmasti ihan -

omastakin intohimosta pyörittämään
tässä samassa fimassa tiettyjä osa-alueita.

Niin, meillä on isän kanssa
ollut se Aulangon seminaari, -

joka on vähän tällainen
mini-Pafos sellaisille ihmisille, -

jotka eivät pysty kokonaista
viikkoa olemaan ulkomailla.

Se on ollut tosi hieno tuote,
ja toivottavasti on tulossa jatkossa -

lisää tuotteita jotka mahdollistaa
ajattelemisen ajattelun, -

niin kuin Esa tossa
aikaisemmin kertoikin.

Ja kun nyt tässä ehkä viittaan siihen,
että ootko saanut ihan vapaasti valita -

omaa uraa niin kuulostaa siltä,
että oot ihan vapaasti valinnut sen, -

että työskentelette samassa firmassa?

Tottakai, ja perhe on
jokaisen ihmisen tärkein tiimi, -

ja tiimit kehittyy tekemällä eri asioita
ja kokemalla uudenlaisia haasteita yhdessä.

Niin mun mielestä yhdessä
työskentely myös ammatillisesti on ollut -

tosi hieno mahdollisuus
kehittää meidän perhettä tiiminä.

[Mikko:] Niin, että se on niin
kuin yhteisöllisyyttä ja elämäntapa.

Niin kuin tossa alussa todettiinkin,
ei vaan sitä että pyritään tienaamaan -

rahaa keinolla millä hyvänsä ja
sitten on erikseen vapaa-aika, -

vaan että se on enemmänkin elämäntapa.

Niin, tismalleen.

Ja yritysmaailmassa tulee omanlaisensa
haasteet niin uskon paljon siihen, -

että jos pystytään tekemään jotain niinkin
vaikeaa kuin luomaan uusia tuotteita -

ja löytämään asiakkaita ja
palvelemaan ihmisiä korkealla tasolla -

ja ylittämään kaikki haasteet,
jotka siihen liittyy...

Niin kyllä ne kotona ja perhepiirissä
vastaan tulevat pienet haasteet -

myös ylittyy paljon helpommin.

[Mikko:] Mimmoinen duunikaveri
tai yhtiökumppani Esa on?

No tietenkin ekana mieleen tulee,
että osittain holtiton, -

mutta ehkä semmoista mielettömään
kokemukseen ja ammattitaitoon -

perustuvaa holtittomuutta.

Että välillä seuraan kauhulla vierestä,
miten spontaanisti isä pystyy -

vetämään mielettömiä luentoja.

Mutta toisaalta se antaa myös rauhaa,
koska tietää että oli tilanne -

tai olosuhteet ympärillä mitkä tahansa,
niin isä pystyy vetämään luennon, -

joka jää kaikilla kuuntelijoilla
pitkäksi aikaa mieleen.

Jos pystyt erottelemaan,
mikä olisi tärkein asia, -

mitä olet isältäsi yrittäjyydestä oppinut?

Tulee monta asiaa mieleen,
mutta kyllä kaikista suurin on -

mieletön optimismi ja usko siihen,
että parhaat jutut on vasta tulossa -

ja tekemättä.

Ja semmoinen tietyntyyppinen
positiivinen ote tulevaisuuteen.

Ikään kuin tunne siitä,
että tulevat ajat enteilee aina -

jotain vielä kiinnostavampaa
ja innostavampaa kuin se, -

mitä ollaan tähän
mennessä saatu aikaan.

Kiitos, Jerome tosi paljon.

Tohon on hieno päättää
sun kanssa ja päästää sut.

Esa, millaisia ajatuksia
herättää tällaiset sanat?

Mulla meni niin tunteisiin,
että toi on inspiroivinta, -

mitä me kaikki voidaan ottaa tästä matkaan.

Että jos me pyritään ajattelemaan,
että se kaikki hyvä on vielä edessä, -

ikään kuin vielä parempi
voi olla mahdollista ja näin.

Niin ilmeisesti ihan
tyytyväisenä voi nyökkäillä, -

että on ainakin oikeat
arvot menneet perille?

Kyllä toi oli aikamoinen yllätys.

Katsoin, että mitä
sä pyörähdit siinä ympäri.

Oli vähän niinku niille
oppilaille se Vesku.

Niin, tossa on siis se,
että kun ihminen tulee kosketetuksi, -

niin jotain voi tapahtua
myös ajatuksellisesti.

Ja sen takia on valtavan tärkeää
yrittää luoda sellaisia tilanteita, -

joissa me voimme tulla kosketetuksi
samanaikaisesti kuin voimme -

ajatella sitä asiaa sen kosketetuksi
tulemisen kautta vähän syvemmin.

Ja jos me ajatellaan yrittäjyyttä jonain
tietynlaisena henkenä ja elämänasenteena, -

niin se ydin on se,
että meidän kuuluukin ihmisinä -

tehdä maailmasta parempi kuin
millaisena olemme sen itse saaneet.

Ja yrittäjyys on mun
mielestä sitä -

suhteessa toisiin ihmisiin ja maailmaan,
että tehdään jotain jonka kautta -

toisia voidaan auttaa.

Ja tää tehdään yrittäjyyden
yhteydessä sellaisella tavalla, -

että siihen liittyvä rahallinen
korvaus on riittävä, -

jotta sitä pystyy tekemään
jatkossakin ja kenties vielä paremmin.

Haluaisin nyt haastaa tässä hetkessä...

Jos ajatellaan,
että ne parhaat asiat on vielä edessä -

ja voi ikään kuin jättää
yrityksen ja maailman jälkeensä -

parempana kuin sen on saanut,
ja siihen pyritään.

Mä itse uskon että osana tällaista
rohkeampaa ajattelua ja sitä, -

että lähtee tavoittelemaan jotain,
mitä ei uskalla vaikka sanoa ääneen.

Niin kun sen sanoo ääneen,
niin se on se ensimmäinen tärkeä steppi -

kohti sitä.

Jos nyt haastan sut,
niin mikä olisi sellainen asia vielä, -

mitä Muutostehdas Oy tai
sinä yrittäjänä, tai ihan Esana, -

haluat ja lupaat tässä
hetkessä vielä saavuuttaa vaikka -

seuraavan viiden
vuoden tai elämän aikana?

Joku semmoinen haave,
jota et ole välttämättä viitsinyt -

sanoa ääneen.

Onko sellaista?

Mun haaveet liittyy
oikeastaan toisiin ihmisiin.

Että mitä se mun työ voisi
inspiroida toisissa enemmän kuin se, -

että mihin itse pääsen sillä.

Että jos vaikka mun Aalto-yliopiston
luentoja on katsottu yli 700 000 kertaa, -

niin on luontevaa ajatella,
että olis kiva kun niitä olisi miljoona.

Tai että olis kiva juttu,
kun voisit tehdä kolme Pafos-seminaaria -

vuodessa tai että joku yritys
tai joku muu keskeinen taho, -

vaikka Suomen eduskunta,
tilaisi päivän seminaarin.

Että voin ajatella tällaisia ajatuksia,
mutta se varsinainen pointti on se, -

että ihmiset inspiroituisivat
ajattelemaan omaa elämäänsä -

ja omaa ajatteluaan sitä elämää
koskien nykyistä enemmän.

Ja semmoisella tavalla, että sellainen
ajatteleva asenne elämään lisääntyisi.

Ja että sellainen jokaisessa
ihmisessä oleva rakkaudellisuus -

sen ajattelun seurauksena voimistuisi,
ja näin syntyisi parempaa maailmaa.

Kyllä se on se mun unelma.

Miksi sun mielestä kannattaa
uskaltaa lähteä yrittäjäksi?

No mun mielestä kannattaa lähteä
yrittäjäksi esimerkiksi siitä syystä, -

että se on kuitenkin oikeastaan
elämän keventämistä sen kautta, -

että on aika helppoa
polkaista pystyyn yritys.

Ja on loistavaa ajatella
asioita siitä näkökulmasta, -

että tekee jotain, jolla on toisille
merkitystä ja joka auttaa toisia.

Kriteeri sille,
että se todellakin auttaa on se, -

että toiset on valmiita maksamaan siitä,
että synnytät sen jonkun jutun.

On loistavaa tehdä jotain sellaista,
joka vie asioita eteenpäin.

Ja yritysmuoto on erinomainen
muoto viedä eteenpäin -

sellaisessa yhteiskunnassa,
jossa me eletään.

Kiitos, filosofi ja yrittäjä Esa Saarinen.

Kiitoksia, Mikko.

Kiitos myös sulle,
kun olit mukana.

Jos ja varmasti kun inspiroidut,
niin laita vaan linkkiä jakoon -

niin muutkin inspiroituu.

Levitä sanaa omissa somekanavissa
ja ota kanava seurantaan.

Tsekkaa myös kaikki muut
Olen yrittäjä -jaksot, -

jos et vielä niin ole tehnyt.

Ei muuta kuin rohkeutta,
luovuutta ja tekoja, -

kun kerran sitä vaan eletään.

[Musiikkia]

Yrittämisen tukeminen on aina
ollut syvällä Fennian juurissa.

Yrittäminen on enemmän
kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämänasenne.

Löydä vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta fennia.fi