Olen yrittäjä -podcast: Tommi Tervanen

Tämän talkshown uskaltajista,
kokeilijoista ja yrittäjistä -

tarjoaa Fennia,
tulevaisuutesi vakuutusyhtiö.

[Musiikkia]

Mun nimi on Mikko Leppilampi ja
mut tunnetaan parhaiten esiintyjänä, -

mutta kaiken sen suurelle yleisölle
näkyvän työn takana minäkin olen -

yrittäjä. Tässä ohjelmassa istun alas
juttelemaan tuttujen ja -

mielenkiintoisten henkilöiden kanssa
heistä nimenomaan yrittäjinä.

Yhteinen tavoitteeme on inspiroida sua
olemaan rohkea ja luova sun -

yrittäjyydessä, tai jos et vielä ole,
mutta haaveilet ehkä yrittäjyydestä -

jopa uskaltamaan ottaa se ensimmäinen
askel kohti omaa unelmaa.

Tervetuloa mukaan.

Ennen kuin esitellään tämänkertainen
vieras, haluan avoimesti kiittää -

upeaa yhteistyökumppaniamme Fenniaa,
joka mahdollistaa meille tämän ohjelman,-

mutta myös sulle sen oikean ja
välttämättömän turvan lähteä -

rohkeasti ja luovasti tavoittelemaan
omaa unelmaa yrittäjänä.

Yrittämisen tukeminen on aina ollut
syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Heidän ajatuksissaan yrittäminen on
enemmän kuin yritystoimintaa -

se on tapa toimia ja
elämänasenne.

Löydät vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta
fennia.fi

Tämän jakson vieras on omien sanojensa
mukaan kohta lähes 50-vuotias -

pörssiyhtiön toimitusjohtaja, joka
haaveili nuorena intohimoisesti -

näyttelijän ammatista. Tämä on
lumilautailua ja musiikkia harrastava -

Suomen Franchising-yhdistyksen
hallituksen puheenjohtaja perusti -

ruuan hankintaan ja logistiikkaan
erikoistuneen Helsinki Foodstock Oy:n -

vuonna 2003 ja kirjoittaa suorittua
Pizza Guy -blogia, joka -

palkittiin vuonna 2015 vuoden
yritysblogina.

2018 Suomen Future CEO of the Year
-tittelillä noteerattu tekijä on -

poikkeuksellisen luova ja rohkea
muutosjohtaja, jonka jo hyvässä -

vauhdissa oleva missio on muuttaa
maailmaa pizza kerrallaan.

Tervetuloa Suomen pizzakeisari ja
entinen Del Monte -mies -

Kotipizza Groupin toimitusjohtaja ja
yrittäjä Tommi Tervanen.

Mahtavaa Tommi, että olet täällä.

- Moi Mikko. Mahtavaa olla täällä.
- Pitää heti alkuun pahoitella ja -

kysyä tuosta liikanimestä Del Monte
-mies, oletko kuullut sen -

joskus aikaisemmin?
- Olen kuullut sen joskus aikaisemmin.

Mä vaan en koskaan päässyt oikeastaan
sen Del Monte -miehen kostyymiin, -

valkoiseen pukuun ja valkoiseen
hattuun, lentämään helikopterilla -

ja toivottaen hyvää satoa viljelijöille
ja mennä seuraavaan kylään.

- Osaatko tässä nyt heti kärkeen
avata, että mistä saattaisi tuollainen -

liikanimi tulla?
- Kyllä se liikanimi, Del Monte -mies, -

johtuu siitä, että vuonna -93 päätin
siirtyä oikeisiin töihin ja työelämään.

Mulla kävi ihan peikkomainen flaksi,
että pääsin Keskolle töihin -

Katajanokalle pääkonttoriin.
Nuorena valmistuneena -

kauppaopistosta tulleena ulkomaita
hamuavana tyyppinä, uteliaana,

mulle annettiin sitten ehkä paras
tehtävä mitä voin kuvitella.

Tommi, sun pitää tehdä Pirkka-tuotteita
tuotesarjaan tuontisäilykkeet, -

kuivat hedelmät ja pähkinät.
- Mistäs niitä löytyy?

- Niitähän ei ihan löytynyt tuosta
Kouvolasta. Niitä löytyy ympäri -

maailmaa ja en kauaa siinä ehtinyt
paikallani olemaan, kun jo -

varattiin lentolippuja ja oon varmaan
semmoisen reilu sata tehdasta -

nähnyt kaikilla näillä mantereilla
maailmassa. Pääsääntöisesti -

Kaakkois-Aasia, Etelä-Amerikka,
Kalifornia. Etelä-Eurooppa oli tosi -

vahva hankintamaa. Tomaattimurskaa,
ananassäilykkeitä, herkkusieniä Kiinasta, -

riisiä Thaimaasta. Luumuja, manteleita
Kaliforniasta ja jotain jänniä mausteita

Etelä-Afrikasta ja Etelä-Amerikasta.
- Minkä ikäinen sä olit?

- Mä olin 23-24.
- Ja oli pakko lähteä vähän -

reissun päälle?
- Pakko ja pakko, mutta se oli -

mahtava korkeakoulu, Mikko,
sellaiseen omaan aktiivisuuteen.

Me elettiin kuitenkin vielä 90-luvun
puolivälissä, ei ollut tätä internettiä, -

vaan sulla oli messut, fyysiset
kontaktit, sun piti tutustua ihmisiin.

Sun piti oikeasti, kun ensimmäistä
kertaa menet jonkun ison -

tavarantoimittajan luo, niin sun pitää
tehdä jonkunlainen vaikutus.

Ensinnäkin, A, että olet jollain
tavalla vartaanotettava ja ehkä -

luotettava, plus että olet
kiinnostunu siitä.

Kukaan ei noissa tuoteryhmissä ollut
oikeastaan kiinnostunut musta, vaan -

mun piti tehdä itsestäni kiinnostava.
- Kiinnostuksenkohteista puheen ollen -

jos lähdetään kairaamaan alkujuurilta
nimenomaan sun tarinaa tähän -

pisteeseen missä tänä päivänä olet
niin tietysti kaikki lähtee sieltä -

lapsuudesta. Ilmeisesti ei kuitenkaan
tämä tämmöinen -

kuivaruokatuotteiden hankinta ollut se
ihan ensimmäinen haave, -

mistä sä haaveilit lapsena?
- Kyllä haaveilin lapsena ensimmäisenä -

lentokapteenin urasta. Sitten heräsin
yksi yö, menin äidin luo -

lohduttomasti itkien, ei mitään
tihruttamista vaan lohduttomasti -

itkien, sellainen tunteiden Tonava
valui tuosta, kun mä en muistanut -

laittaa niitä saakelin laskutelineitä.
Niin se päättyi siihen

Sen jälkeen -

se lentokapteenin ura meni.

- Liian monta muuttujaa.

- Sitten perusnuoruus. Liikuntaa,
kavereita, etc. yläasteelle asti.

Sitten, säkin varmaan muistat
Dead Poets Society -elokuvan?

- Kyllä.
- Kuolleiden runoilijoiden seura.

- Hieno leffa.
- Mulle kävi sellainen klassinen -

elämän, jotenkin sellainen hetki.

Mä en silloinkaan tiennyt lukioon
mennessä, siis -86, -

en tiennyt mihin lukioon, siis
Tampereella oon asunut -

nuoruuteni ja lapsuuden. Ja silloin
Tampereella alkoi ilmaisutaidon -

lukio, josta tuli sitten teatteri-
lukio. Ja menin sinne ihan kylmiltään.

Sitten yhtäkkiä se koko teatteri-
maailma, itsensä ilmaisu -

nappasi mut ihan täysin. Mä menin
aivan sijoiltani siitä onnesta.

Sieltä se jotenkin, mitä halusin tehdä, -

oli teatteria ja oli elokuvia,
taidetta. Musiikkia.

Soitin paljon levyjä, oli bändiä
ja kaikkea tämmöistä.

- Oliko sun perheessä jotenkin
vanhemmat yrittäjiä vai oliko -

siellä enemmän se taidepuoli?
Millainen se vaikutuspiiri oli -

silloin, voiko sieltä jotain ehkä
ammentaa?

- Kyllä luulen, että sinänsä perheessä
ei ollut sellaista taidepuolta.

Äiti oli Finlaysonilla aikanaan töissä
ja jäi siitä kotiin, kun me -

veljeni kanssa synnyttiin, joka oli
siihen aikaan aika tyypillistä.

Isä reissasi ympäri maailmaa ja 70-
luvulla toi kaivinkoneita Suomeen, kun -

tehtiin isoja inframuutoksia ja
tällaisia. Isältä ehkä oppi sen -

kansainvälisyyden eksotiikan, että se
usein rohkaisi, että täytyy mennä ulos -

ja mennä ja matkustaa, koska
harvemmin siellä toimiston pöydällä -

oppii mitään. On tärkeää ylläpitää
tiettyjä asioita, mutta uudet ideat ja -

kaikki tällaiset minulla esimerkiksi
tulee matkustaessa.

Ei varsinaisesti sellaista perhetaustaa.
Suht sellaisesta työväenluokkaisesta -

naapurustosta lähtöisin sieltä. Kyllä se
meni aika normaaliin sellaiseen -

jätkäelämässä sinne lukioon asti.
Lukiossa ehkä semmoinen herkkyys -

toi sen, että kuvittelen, että siinä
16-18-vuotiaana itse oli ehkä -

herkimmillään. Sitten ehkä enemmän
otti niitä vaikutteita. Ja sellainen -

boheemius ja hyvin avoin
lukiomaailma herätti nuoressa -

miehessä jotain kummallista.
- Mutta se oli niin aito intohimo -

kohti sitä näyttelijyyttä ja taide-
maailmaa, elokuvia, teatteria, -

tarinankerrontaa. Teitkö sä sitten
jotain ihan ratkaisuja, että pyritkö -

sä oikeasti siihen ammattiin.
- Joo, kyllä siis siihen aikaan -

harrastin sen verran sitä harrastus-
teatteria Tampereella. Siihen aikaan -

meidän lukiosta myös rekryttiin
paljon mainoksiin. Muistan sen, että -

silloin -87 kesällä mut rekryttiin
Särkänniemen tv-mainokseen.

Ja se oli jotenkin ihan ultimate
juttu, että sitä viikko kuvattiin -

Särkänniemessä ja pyöritettiin
tietysti ennen sesonkia. Siitä -

hieno anekdootti, silloin tuli
sellainen korkkiruuvi -

vuoristorata, joka meni tällaisen
silmukan. Se oli ensimmäinen -

varmaan Suomessa, joka meni ympäri.
- Mun isoäitini Mimmu asuu -

Särkänniemen kyljessä.
- Okei, noniin. Mahtavaa seutua.

Muistan, kun sitä kuvattiin ja se oli
ensimmäistä kertaa koeajossa niin -

siihen meni poliisipäällikkö ja
palopäällikkö, istui vierekkäin.

Loput oli hiekkasäkkejä. Se ajettiin,
katsottiin ettei tipu ensinnäkään -

poliisi ja palopäällikkö, eikä
hiekkasäkit, että se on turvallinen.

Ja seuraava olin minä. Nämä on
sellaisia hetkiä, jotka ratkaisee ja -

niitä muistaa yllättävän pitkään,
tällaisia pikkujuttuja.

Tai ei ne nyt pikkujuttuja ole, mutta
mitkä muokkaavat ihmistä ja elämää.

- No miten ihmeessä intohimoinen
teatteriharrastaja ja -

esiintymisviettinen ihminen päättyy
Keskolle hommiin?

- Tämä on hyvä kysymys, ehkä tähän
liittyy vähän tietyllä tavalla sellaista

ajelehtimista. Olen antanut aina
itselleni myös luvan olla olematta -

päämäärätietoinen tietyissä asioissa.
- Olla olematta päämäärätietoinen?

- Niin, eli antaa vapaus ajelehtia.
Ja uskon sellaiseen myös, -

olen joskus lukenut sellaisesta
tutkimuksesta, että kun länsimaissa -

ajatellaan tosi lineaarisesti, että
kello 10 teet tämän asian, -

kello 11 tuon seuraavan jutun,
projektin. Kontaktoit.

Kello 12 syöt lounaan. Niin Aasiassa,
missä vietin tosi paljon aikaa silloin -

reilu 20-vuotiaana myös, niin opin,
että siellä kävellään sellaista -

lampea ympäri, jossa kelluu erilaisia
asioita. Se lounas ja soitto Mikolle -

tämän projektin kick off. Ne toimivat
siitä lammesta, sen asian katsominen.

Se on mielestäni kiehtovaa välillä
antaa vapaus itselleen siitä -

ajelehtivuudesta ja tietystä
suunnittelemattomuudesta.

Having said that, ehkä siihen tuli
sellainen, kun ei siitä halunnut -

kuitenkaan, olisi pitänyt yrittää
Teatterikorkeaan, -

olisi pitänyt lukea, mikä se oli se
monologi mitä siellä luettiin aina, -

en nyt muista enää, mutta olisi
siinä kohtaa ehkä viedä itseään -

pidemmälle, mutta sitten ehkä
kyllästyi siihen prosessiin. Sitten -

ajattelin, että teen 180 toiseen
suuntaan kaupalliselle alalle.

- Tuliko se sellaisesta,
että ikään kuin tajusi, että nyt -

tämä ei toimi, niin sitten tietoisesti
kääntää ihan toiseen suuntaan?

- Joo, kyllä siinä oli sellainen.
- Miksi?

- Se on hyvä kysymys. Ei siinä ollut
isompaa johdatusta, mutta se mikä on -

lohduttavaa, että en tietenkään ihan
täysin kääntynyt. Mulle jäi tosi paljon -

siitä taiteesta ja näyttelemisestä
sellaisia arvoja ja mielenkiintoa siihen.

Jotenkin siinä kohtaa halusin oppia
jotain toisenlaista. Päätin vaan, että -

kokeillaan ihan toista suuntaa,
katsotaan mitä sieltä alkaa tapahtumaan.

Muutin sitten, Tampereella asuin
itsekseni siinä lukion ja intin -

jälkeen. Menin Keskon noutotukkuun
pakkaspojaksi.

Se oli jännä juttu, mä olin
pakkasessa töissä päivät ja yöt.

Muistan vielä sellaisenkin jutun, että
silloin kesätoimittaja tuli Aamulehdestä

haastattelemaan, että miltä tuntuu olla
pakkasessa, kun on vuosikymmenen -

kovin helle? Sanoin, että voit tulla
haastattelemaan, jos tulet -

haastattelemaan sinne pakkaseen.
Sitten sieltä tulee -

kesätoimittajanplanttu pellava-
shortseissaan. Mä vedän -

valtavan oven auki ja otan sen sinne
sisään pakkaseen ja vedän itselleni -

pilkkihaalarit päälle.
Vedin oven kiinni ja pistin -

puhaltimet päälle niin se ehti kysyä
multa yhden kysymyksen.

Ja pellavashortsit lepattivat
tuulettimien kanssa.

Ja sitten jäätyy muste kynästä.

Se oli sellainen, mutta siitä luulen,
että se oli yksi iso asia miksi -

päädyin kaupalliselle alalle. Tutustuin
tosi moneen tamperelaiseen -

ravintoloitsijaan. Ne pyysi
mua hankkimaan kaikenlaisia -

jännittäviä, eksoottisia herkkuja ja
tilasin niitä Keskolta sinne -

noutotukkuun. Sitä tein siinä kesän
aikana ja viikonloppuisin, kun -

opiskelin kauppaoppilaitoksessa
Tampereella. Sitten yksi Harri sanoi

mulle, että nyt sä et mälläne
täällä noutotukussa ihan turhaa.

Tuossa on tullut sisäisesti tuonti-
ostajan paikka Katajanokalle.

Hae sinne. Sitten hain sinne, sain
sen paikan, muutin stadiin.

Elettiin vuotta -93.

- Miten tuommoinen, noin luova
ihminen lähtökohtaisesti,

miten sitä malttaa olla jossain
tuollaisessa konsernissa?

Oliko sun palkallisena tai duunarina, -

oliko se sillä tavalla nimenomaan, että
tuossa positiossa, oliko sulla jotenkin -

vapaammat kädet?
- No sä oot kyllä ihan täysin -

oikeilla jäljillä tuossa. Se johtui siitä
tuontisäilykkeet, kuivat hedelmät ja -

pähkinät -asetelmasta.
- Matkustaminen?

- Matkustaminen. Mä olin tosi
paljon yksin. Mulla oli mahtava -

esimies, Harri siihen aikaan,
niin hän sanoi, että -

hän kertoi tavoitteet ja suunnat ja
sain stodella paljon toteuttaa itseäni.

Tein yrittäjämäisesti sitä hommaa.
Olin siinä tosi menestyksellinen, -

muistan, että siitä korporaatiosta, -

tosi paljon kasvettiin. Ja sitten aloin
hankkimaan niitä samoja -

tuotteita myös Iikalle Ruotsiin -

ja Haakonille Norjaan, -

Aholdille Hollantiin. Musta tuli
sellainen Chief Buyer -

joka näitä private label -juttuja
keräsi ympäri maailmaa.

Veti Jeepeillä pelloilla ja neuvotteli
luumuista ja manteleista ja lensi -

taas ympäri maailmaa toiseen paikkaan.
Se oli niin fantastista hommaa.

Siinä oppi niin paljon. Sitten sulla
oli kuitenkin tosi iso luottamus -

korporaatiosta, mutta sait tehdä
tosi yrittäjähenkisesti niitä hommia.

- Milloin syntyi se kipinä, että
ei helvetti, kyllä mä voisin -

laittaa oman lafkan?
- No siinäkin, kato mä oon

aina sitä mieltä, Mikko, että
moments matter.

Ja tähänkin liittyy tosi iso hetki.
Keskolla sai siihen aikaan 10 vuoden

palveluksesta kultakellon.
Pääjohtaja kutsui mut sitten -

kahville kello 14, joku tiistai joskus
siinä 90-luvun alussa.

Sitten menen hissillä sinne hallituksen
kerrokseen, seiskaan. Sieltä sitten -

tulee hallituksen assistentti, sihteeri
ohjaa mut sieltä -

hallintoneuvoston kokoushuoneeseen,
jossa on sellainen 20 metriä -

pitkä tammipöytä. Ja sitten on
entisten pääjohtajien muotokuvia -

seinä täynnä. Sitten olin siellä,
siihen aikaan muuten pidettiin -

pukua töissä joka päivä.
Puku päällä, kahvikuppi kädessä ja -

tapaan pääjohtajan. Hän antaa
kellon, toivottaa kaikkea hyvää.

Tämä on ohi 8,5
minuutissa, tämä keissi.

Sitten jään sinne vielä vähäksi aikaa
chillailemaan ja katsomaan niitä -

pääjohtajien kuvia. Sitten jotenkin
aloin visualisoimaan itseäni, -

tämä on varmaan sitä tiettyä
taiteilijaa..

- Mä nään heti, mä visualisoin
jo nyt.

- Joo. Mä alan maalaamaan itseäni
sinne pääjohtajaksi sellaiseksi -

kuvaksi. Ja sitten mä näen, kun se
kuva romisee alas. Ja sitten sanoin -

itseni irti seuraavana päivänä.
- Vau.

- Se symboliikka siitä, kun tulin sieltä
alas niin tosi moni taputti.

Tässä on sulle elinikäinen työpaikka.
Ja se tap on the shoulder, -

semmoinen nyökkääminen, että
tässä sulle on nyt loppuelämäsi -

ura niin se jotenkin säikäytti ja pisti
ajattelemaan.

- Lukitsee jotenkin, tai nyt voidaan
itse asiassa palata vähän -

ehkä keittiöfilosofisesti siihen
lineaariseen ajattelutapaan.

Tuo on kuin junanraiteet. Nyt kun tuo
lähtee liikkeelle niin sitten -

puksutetaan eteenpäin ja siinä
se oli. Tsemppiä ja hyvää matkaa.

- Joo, ja siitä sitten -

kato, silloinhan mä näin, kun kiersin
siellä Aasiassa, niin tosi paljon -

kaikenlaista. Silloin 90-luvulla,
Kesko oli siinä mielessä -

mahtava firma, että niille vastuullisuus
tuli tosi voimakkaasti sieltä esiin.

Koen sen vastuullisuuden, muistan aina
tämänkin asian, että se oli niitä -

ensimmäisiä ulkomaanmatkoja. Olin
menossa Filippiineille, se oli varmaan -

94-95 ja tuota -

sitten mä vielä ajattelin, että tämä
on ensimmäinen reissu. Kävin hakemassa -

Seppälästä puvun.
- Parempaa Seppälää.

- Parempaa Seppälää itse asiassa.
Ja muistan, kravaatti oli sellainen -

punainen polka dot -tyyppinen.
Vedin ne päälle lentokoneeseen.

Tottakai sä vedät ne päälle, kun on
26 tuntia matkustusta. Se on hyvä -

matkustaa puku päällä, antaa fiksun
kuvan. Saa hyvin palvelua siellä -

economyn takana. Ja tuota -

kaikkien näiden kommellusten jälkeen
Manilan lentokentälle, -

Ninoy Aquinon portaat alas. Siellä on
sellainen Ekan, mun suurin -

oppi-isäni, mentorini, ostamisesta
yleensä. How to make a deal -

tyyppinen Arne Rosén, joka on
suuri hyväntekijä ollut -

Filippiineillä myös pitkään mennessään
ensimmäistä kertaa 60-luvun lopulla.

Ja se katsoo mua, kun tulen sieltä
lentokoneesta hoippuen tukka pystyssä -

ja se parempi Seppälä tuhannen
rypässä. Se katsoo, että Tommi -

se huutaa jo sieltä kahvilasta.
Sä näytät niin valmiilta ja hyvin -

pukeutuneelta, nyt lähdetään
ensimmäiseen palaveriin suoraan.

Ei kuljeta hotellin kautta
niin sanotusti.

Mennään ensimmäiseen palaveriin,
hypätään Jeeppiin.

Päädytään maailman suurimmalle
kaatopaikalle. Smokey mountan.

Manilan siinä -

esikaupunkialueella. 2 miljoonaa
tonnia jätettä, savuaa, kun se -

fermentoituu se kaikki jäte.
Tulee ihan sellainen kuvottava -

tuoksu, todella vaikea tuoksu.
Siellä asuu 32 000 ihmistä joista -

suurin osa on lapsia. Niin mä seison
siellä, se mun ryppyinen puku, ja katson

kun ne lapset laulaa, nauraa ja
lajittelee muovia, metallia, -

puuta, jotta ne pystyisi saamaan
päivittäisen toimeentulonsa.

Ne on happy. Ja mulle syttyi siellä
silloin, jälleen kerran, yrittäjä -

ja vastuullisuus heräsi.

Päätin silloin, että jos koskaan
teen jotain bisnestä, -

sen bisneksen täytyy tehdä myös
jotain hyvää. Sieltä lähti vahva -

vastuullisuuselämä itselle.
- Ja johtiko tämä sitten -

oman yrityksen perustamiseen?
- Se johti myös vahvasti siihen.

Sitä kautta, lähdin, kun olin sanonut
itseni sen kultakellon jälkeen -

Keskolla irti. Menin New Yorkiin
kesäksi. New Yorkissa oli silloin -

sellainen
Social Accountability International -

vastuullisuussertifiointitalo.
Ne olisivat halunneet mut sinne -

markkinointipäälliköksi ja muuttamaan
New Yorkiin myymään tavallaan -

sellaista vastuullisuussertifikaattia.
Millä voi ostajat todentaa asiakkaalle,-

että tällä tehtaalla on kaikki kunnossa.
On se sitten vaatteita, kenkiä tai -

ruokaa. Mä olin siellä ja tulin sieltä
vekka ja -

ne olisi tarjonnut sitä duunia, mutta
se perustui avustuksiin

Eläminen New Yorkissa on tosi kallista,
niin kuin tiedät. Palkkataso ei sitten -

kohdannut ja sitten tuota -

sanoi, että alappa konsultoimaan.
Olet suht sujuvasanainen -

kaveri ja tunnet tämän vastuullisuuden.
Sitten olin tullut, olin irtisanonut -

itseni, loppupalkka oli mennyt
hienosti New Yorkissa. Ei ollut -

pennin latia taskussa ja lähetin tämän
materiaalini varmaan 250 eri yritykseen

Suomessa. Kukaan ei vastannut yhtään
mitään. Ei tullut yhtään vastausta.

Se oli mun mielestä hyvä esitys.
Sellainen oikeasti, että mitä olet -

ajatellut yritysvastuusta, onko
yrityksenne valmiina.

Sitten siinä oli olennaisuusarviointi-
kartastot, se oli ihan pro-kamaa.

Kukaan ei vastannut mitään.
No sitten menee -

joku aika, niin puhelin soi ja sieltä
soittaa, kuuluu hirveä suhina.

Rabbe Grönblom soittaa satelliitti-
puhelimella Tongan saarelta.

Grönblom terve, olet laittanut
jotain postia Kotipizza Vaasaan -

joo, niin oon.
Mä soitan täältä Tongalta - aha.

Ja tuota -

se sanoi sitten mulle näin, että kun
se oli jossain satamassa tuolla -

lähetti jonkun faksin tai kirjeen, että
nuo vastuullisuusjutut ovat -

heikkoja signaaleja ja ovat varmaan
tulevaisuudessa isoja juttuja, mutta -

hän haluaisi, kun tiesi, että olen
kiertänyt maailmaa ja ostanut -

kaikenlaista tavaraa, että voisitko
katsoa miten Kotipizza saisi

raaka-aineita nopeammin, paremmin
ja laadukkaammin. No, sitten siinä -

vaiheessa, kun on tullut Nykistä
reikä taskun pohjalla, -

mä sanoin, että yes sir,
I'll do anything.

Ja sitten tein sellaisen tutkimuksen,
että miten perustetaan tällainen -

tukkukauppa ja sen tutkimuksen
lopuksi ehdotin, että -

perustan itse sen Foodstockin, joka
tulee hoitamaan sun kaikki -

raaka-aineet.
- Sulla oli asiakas valmiina siinä.

- Mulla oli asiakas valmiina. Muistan,
se oli tosi tärkeää koska Rabbe kirjoitti

mulle kolmen vuoden ostositoutumuksen,
jolla menin pankkiin Nordeaan -

hakemaan miljoona euroa lainaa.
Se oli se, että Rabbe uskoi muhun -

ja Hessu, joka on sen ykkösluutnantti,
uskoi muhun. Sillä menin pankkiin ja -

sain miljoonan rahan, millä ostin
niitä ensimmäisiä tavaroita -

sinne varastoon.
- Ei aina tarvitse mennä sitä -

sellaista lineaarista, sovittua polkua,
että tässä järjestyksessä.

Välillä asiat voi mennä vähän sieltä
lammesta.

- Niin ja mieti, että tuokin lähti
siitä, että halusin myydä -

vastuullisuuskonsultointia yhtiöille
niin päädyin siihen, että perustan -

tukkuliikkeen. Sehän oli jälleen
kerran 180 astetta toiseen suuntaan.

Eihän se ollut yhtään suunniteltua,
että perustan mitään tukkuliikettä, -

kun lähetin vastuullisuuskonsultaatio-
projuja.

- Ihan mahtavaa jotenkin sekin, että
aina ajatellaan sillä tavalla, että -

tuossa on tuo pörssiyhtiön toimitus-
johtaja joka virallisesti ei enää -

kravatti päällä, mutta asiallisena
puhuu jotain kvartaalilukemia ja muita, -

että hänen on täytynyt varmaan
syntyä jollain tavalla johonkin -

yrittäjäheimoon, käydä kaikki oikeat
koulut ja mennä oikeaa reittiä.

Aika harvoin se itse asiassa
niin varmaan menee.

Onhan tuo aika luovaa toimintaa.
- Ja tuohan on, mä oon -

monesti sanonut sitä, että mulla oli
varmaan sellainen latentti -

yrittäjägeeni, joka sitten, kun
tarpeeksi ärsyttää jollain tavalla -

tai inspiroituu niin se sitten
herää, se geeni, eloon.

Mulle se oli se loputon,
ei välttämättä lohduton, -

se on väärä sana, mutta liian
voimakkaasti maalattu -

korporaatiokuva niissä potreteissa ja
kultakelloissa herätti mussa sellaisen -

vastarintaliikkeen yrittäjätyypin,
joka sitten päätti, että ei näin.

Mutta sitten, kun tapahtuu myös
asioita tuolla tavalla aika puskista -

ja sanotaan, että taskun pohjalla on
pelkkä reikä ja tulee takaisin -

sitten tulee tuo mahdollisuus. 250
yksi Tongalta soittaa, Rabbe sanoo, -

no nyt olisi tämmöinen mahdollisuus.
No eihän tämä ole yhtään sitä, -

mitä ajattelin, mutta hyppään nyt
tuohon. Niin ethän sinä voi -

tietää mitä teet. Onko sulla ollut
helppo pyytää apua ympäriltä?

Onko sulla hyvä tukiverkosto?
- On joo, että kyllä mä -

ja ehkä tuohon, että -

tuohon semmoiseen, olen aina
luottanut intuitioon.

Mulla on ollut -

tosi ilo, mulla on hirveän vähän
sellaisia mottoja. Monesti -

sellaisilla piinkovilla liikemiehillä
tai syntymästään asti keitetyillä -

yrittäjillä on aina joku sellainen
motto, joka johtaa niitä elämässä.

Mulla ei oo oikeastaan ollut sellaista
kuin ainoastaan yksi. Ja se oli -

vuonna 2005, aloin tuomaan
sellaisia Innocence-smoothieita -

maahan. En tiedä muistatko
sellaisen Innocence-merkin?

- Muistan, joo.
- Ne oli ensimmäiset. Pistetiin -

omenaa, vattuja ja banaania pulloon ja
sitten juotiin.

- Smoothie oli sellainen..
- Smootie oli niinku, what. Joo.

Ja kolme semmoista kaverusta Lontoossa,
joita mä jahtasin, että haluan nuo -

smoothiet tuoda ensimmäisenä Suomeen.
Menin kolme vuotta siellä, että saan -

ne smoothiet Suomeen. Ja tässä tulee
tämän intuition merkitys ja tämän -

epävarmuuden, epävarmuudesta
huolimatta silti tekeminen.

Me ollaan siellä Shepherd's Bushissa
Innocentin toimistolla -

maistelemassa niitä smoothieita.
Mä maistelin ihan liikaa niitä -

smoothieita, mulla oli koko ajan
vessahätä. Mä juoksin sinne vessaan ja -

ne oli laittanut yhden niistä arvoissa
sellaisella ruoholla päällystettyn -

boksiin, joka on vanha hedelmä-
boksi. Ja mä oon siinä vessassa ja -

katson sitä boksia ja siinä lukee
seuraavasti:

If you are 70 % sure, go for it.

Se on jäänyt mulle tästä,
mä tiesin, että luotan intuitioon -

mutta se on ollut mun ainut.
Jos sä olet 70-prosenttisen varma -

niin tee, koska jos sä oot
100-varma, niin -

Suomessahan on sillain, niinku sä
Mikko tiedät, niin moni kysyy -

sulta, että oletko sä nyt
100-prosenttisen varma, että

tuo toimii. Niin eihän kukaan voi
helvetti olla 100-prosenttisen varma.

- Tai jos on 100-prosenttisen varma
niin se on todennäköisesti joku, -

joka on jo tehty.
- Niin on. Ja jos odotat siihen -

asti, että se on 100-prosenttisen
varma niin voit olla varma, että -

kilpailijat menee vasemmalta ja
oikealta ohi siinä kohtaa.

Tämmöinen -

valmius siihen, että kaikki ei ole
suunniteltua. Sulla on se lampi ja -

se intuitio. Niin kyllä ne on ollut
mulle vahvoja sellaisia, että -

sitten tietysti pitää myös myöntää
se, että voi tulla pataankin.

Että ne on vääriä, intuitio oli väärä,
mutta se ei tarkoita sitä, -

etteikö sitä voisi toistaa uudelleen ja
kokeilla. Sellainen kokeilukulttuuri ja -

yrittämisen kulttuuri lähtee siitä, että
sulla on valmius hypätä eri suuntaan -

ja kokeilla asioita.
- Tämä on siinä mielessä, nyt -

tavallaan rinnastan nyt tähän maailmaan
missä itse elän ja työskentelen ja -

mihin itsekin halusit ja varmasti
vieläkin haluat, mutta tähän -

tarinankerrontaan ja sisältöihin ja
muuhun. Niin jotenkin se, kun sä -

sanoit kulttuuri, että tavallaan myös
tämän yrityskulttuurin tai -

ylipäätänsä kulttuurin muuttuminen ja
kulttuurin luominen niin jos

halutaan varmistella, jos mietitään tosi
kärjistetysti Suomea ja vaikka -

televisiotarjontaa. Tuleeko Suomesta
alkuperäisformaatteja, uskalletaanko -

lähteä kokeilemaan jotain omaa, joka
ei ole jo todettu toimivaksi -

vaikka Ruotsissa ja Saksassa. Sehän on
ollut se perinteinen tapa, että eihän me -

omilla rahoilla tässä pelata, ei me
uskalleta. Mitä jos tämä meneekin -

mönkään, ei meillä ole varaa ottaa
hittejä. Mennään ennemmin niillä -

varmoilla, joka on jo todettu, että se
toimii Saksassa, Tanskassa, Norjassa -

Ruotsissa tai jossain, vaikka
tv-formaatit. Sitten ne on ollut -

kaikki lainaa tietyllä tavalla. On ollut
hienoa huomata, että tämä on -

muuttunut, on tullut tekijöitä, jotka
on oikeasti luovia, rohkeita yrittäjiä, -

vaikka tuotantoyhtiöitä perustetaan ja
lähdetään luomaan omia konsepteja, -

jotka yhtäkkiä meneekin maailmalle ja
sitten tajutaan, että miksei me olla -

ennen tehty näin.
- Just näin. Ja sitten tietysti -

fiksut yrittäjät on myös sillain,
että ne ei välttämättä -

mene sillä koko all in -jutulla
hullunrohkeasti -

vaan sanoisin, että jokaisella
pitää olla vähän sellaista -

riskirahastoa. Se on ihan sama, niin kuin
meillä on markkinoinnissa käytössä, -

meillä on koko ajan sellaista
jota ei ole korvamerkitty.

Maailmalla tapahtuu kaikenlaisia
ilmiöitä niin sitten olisi hyvä ottaa -

kiinni siihen ilmiöön, tarttua siihen.
Sitten sulla pitää olla sitä -

vaarallisuutta. Tai jos ajatellaan
korona-aikana, niin kuinka paljon -

se loi mahdollisuuksia. Pitäisi aina
olla vähän sellaista riskibufferia -

ja sellaista millä tarttua siihen
odottamattomaan bisnekseen tai -

odottamattomaan tilanteeseen. Se on
tosi tärkeää tänä päivänä.

Nyt jos mietitään yhtiöiden ja
yrittäjienkin strategioita niin -

kyllähän näkymä on aika lyhyt.
Ennen puhuttiin viiden vuoden -

strategioista, kymmenen vuoden
tavoitteet. Niin hyvä, kun nähdään -

vuosi eteenpäin aidosti tänä päivänä
toimialasta riippumatta.

- Niin ja varsinkin kulunut männä-
vuosi tuossa opetti, että mikään ei ole -

todellakaan varmaa, että pitää olla
reagointikykyä ja luovuutta.

Niin varmaan sitten voisin ehkä
kysyäkin näin, että onko tuo -

se intohimo siihen esiintyjyyteen ja
taiteilijapersoona ja kaikki tämä -

tietyllä tavalla se luovuus,
niin voiko sen ajatella niinkin, -

että sen intohimon sä oot nyt
käyttänyt sitten ikään kuin -

toisessa alustassa vähän niin kuin
tässä yrittäjyydessä?

- Joo, kyllä mä oon paljon tuota
pohtinut, että -

kyllä joo, olen samaa mieltä.
Se ehkä se luovuus tulee siitä, että -

mä tykkään konseptoida aika paljon
asioita. Tykkään olla tuotekehittämässä -

asioita. Rakastan markkinointia ja
sitä viestintää.

Mä oon itse ollut aika vahva viestimään
myös. Muistan silloin, kun mentiin -

pörssiin niin tuo meidän legal-puolen
neuvonantaja sanoi, että pitäisköhän -

tuota Tommia vähän himmata?
Mä olin aika aktiivinen -

Twitterissä ja sosiaalisessa mediassa ja
tämmöistä. Niin sanoin, että pitääkö -

mun nyt käpertyä kuoreeni?
Sitten ne tietysti sanoi, että -

tavallaan joo. Niin se oli vähän
virhe, että ei näin. Ne sanoi sitten -

mulle tosi fiksusti, että sun pitää
vaan tietää, että mitä -

sä saat kertoa ja et saa kertoa.
Ei sun sitten loppupeleissä -

tarvi käpertyä kuoreesi. Ja sitähän
sitten sijoittajat kiitteli tosi paljon,

että se oli läpinäkyvää. Moni kun
menee pörssiin, tai julkisen yhtiön -

status tekee sen, että loppuu
kaikki viestintä. Sitten tehdään -

vaan pakollinen. Ja tässä uskon,
että tässä niinku, -

mä käyn paljon puhumassa. Ja aina
kun mä puhun niin mä jotenkin koen -

että mä myös myyn ja aajatuksia
tai tuotteita, tai rekrytoin samaan -

aikaan yrittäjiä meille. Niin mä
pidän siitä, että mä voin -

tavata ihmisiä, käydä esiintymässä,
puhumassa ja viestiä.

Ja sitä viestintää erityisesti
arvostettiin silloin pörssin aikana, -

koska se ei ollut sitä kuukausittaista
pörssi- tai kvartaalitiedotetta.

Sinne syntyi niihin väleihin sellaista,
mistä sijoittajat kiittelivät myöhemmin, -

että he tietävät mitä toimitusjohtaja
tekee, tavoittelee, hakee ja missä se -

tunnistaa ehkä tulevaisuuden trendit.
- Koitko, oliko se sellainen, että -

tiesit jo että tämä tulee toimimaan vai
tuliko se ehkä nimenomaan siitä -

esiintymisvietistä? Kuulostaa sitlä,
että sä olet jotenkin alitajuisesti -

jotenkin luonut kuitenkin tällaista,
että olet myös brändännyt

myös tietyllä tavalla, jos puhutaan
vaikka Kotipizzasta, pitsasta tai -

tästä missiosta. Niin se, että sehän on
heittäytymistä ikään kuin.

Sulla on hahmo, sä oot Pizza Guy,
sulla on blogi, sä oot kasvona siellä -

sä viestit ulospäin avoimesti sitä
viestiä ja missiota, -

niin silloin se henkilöityy siihen. Eli
nyt sulla on, sä olet luonut itsellesi -

yhtäkkiä roolin.
- Niin, no näinhän tässä -

varmaan pääsi käymään. Sitten
sillain, että -

mulla on vähän toisenlaiset esiriput ja
roolihahmot. Mulla on yksi roolihahmo.

Mutta näin se on varmaan. Se oli
varmaan se esiintymisen tarve, mikä -

siellä oli patoutunut. Silti haluan
näyttää, että pääsen sinne, -

otan sen stagen jotenkin. Kyllä se
varmaan on tätä, on se sitten -

luontaista halukkuutta, hakeutumista
kertomaan asioista erilaisille -

yleisöille tai olemaan
täällä sinun luonasi vieraana -

avautumassa näistä asioista ja
kertomassa ja rohkaisemassa -

ihmisiä.
- Ja tässähän se koko pointti on, -

että jos haluaa oikeasti ruveta
saivartelemaan, että minkä takia, -

eikö vaan riitä, että teette vain
työnne, miksi pitää julkisesti -

avautua näistä niin jos ei kukaan
sitä tekisi niin eihän nämä viestit

ja nämä tarinat välittyisi, vaan se
jäisi se olettamus siitä, että -

no se on varmaan ollut, ei mullakaan
mitään mahdollisuuksia ole.

Niin se on mielestäni niin
äärettömän tärkeää ja -

arvokasta, että on ihmisiä, jotka
ovat saavuttaneet sen levelin, -

ettei enää tarvitse pelätä jotain
sellaista uskottavuuden -

tiputtamista tai jotain. Vaan se,
että rohkeasti kertoisi sen oman -

tarinansa ja sitä kautta inspiroida
ihmisiä siihen, että kaikilla on -

oma reittinsä, kaikki on vielä
mahdollista. Siitä tällaisena -

aasinsiltana niin uskotko, että
vielä esimerkiksi, onko sellainen -

yhtään ajatuksissa vielä, että mitä jos
jonain päivänä vielä sitten kuitenkin -

pyrkisitkin, lähtisitkin ihan
näyttelemään.

- Olisipa ihanaa. Olisipa mahtavaa.

- Tunnen yhdne, tietysti tässä
markkina on pieni, mutta kun -

tuntee paljon ihmisiä jotka seuraavat
koko ajan esimerkiksi sitä, että -

mitkä on niitä talentteja.
Just castereiden kanssa puhuin -

tuossa vastikään, että on muuttunut,
että ei haeta pelkästään sieltä -

TEAK:in seulan läpi tulleita, vaan
lähdetään hakemaan kiinnostavia -

persoonia monelta eri alustalta.
Nyt voisi kysyä suoraan ihan -

ammattilaiselta, joka tuntee sut
hyvin. Moskito Television -

perustaja ja armoitettu ammattilainen
sisällöissä, Roope Lehtinen, -

nyt kun olet tässä seurannut ja
kuunnellut niin näkisitkö tässä -

kohta lähes viisikymppisessä pörssi-
yhtiön johtajassa potentiaalia -

näyttelijäksi vielä? Löytyisikö
tällaiselle mitään roolia?

- No hei vaan Mikko ja Tomppa.
No tämähän on tällainen ikuisuuskysymys -

mitä pohditaan sekä pörssiklubilla,
että tuotantoyhtiöiden neukkareissa, että -

menettikö suomalainen draama enemmän
kuin liike-elämä voitti, kun Tompasta -

tuli bisnesmies, mutta -

sanoisin näin, että niin kuin
Mikko hyvin tietää niin -

hyviä näyttelijöitä Suomessa on paljon
ja se on kilpailtu ja monessa -

suhteessa ehkä vähän vaikea ala,
mutta Suomessa on ollut -

kroonisesti pula rokkitähti-toimitus-
johtajista. Rockstar CEO -

toimitusjohtajista ja Tomppa on
löytänyt siinä musta mahtavasti omat -

vahvuutensa ja oon kuunnellut tätä
teidän keskustelua, niin nämähän on -

tällaisia asioita, että menestyäkseen
maailmassa ja saadakseen -

jotain aikaiseksi pitää kombinoida
monia eri talentteja. Ihmiset, jotka -

menee vaan yhteen suuntaan ei harvoin
saa mitään mielenkiintoista -

ja erilaista aikaiseksi. Tavallaanhan
Tommi on tämän esiintymisviettinsä -

pystynyt äärimmäisen hyvin
hyödyntämään tässä kommunikaatiossa, -

koska hyvässä johtamisessa on tosi
paljon kysymys kommunikaatiosta.

Siinä on kysymys siitä, että saa
ihmiset mukaan ja sitoutettua ja -

tuntemaan, että tämä on tosissaan.
Tämä, mitä se tekee, on aitoa ja -

se on merkityksellistä. Siinä suhteessa
käytetään ihan samoja välineitä ja -

keinoja kuin näyttelemisessä. Se on
musta ollut Tompan yksi suuri vahvuus -

hänen johtajaurassaan. Sitten tietysti
voi myöskin ihan sanoa, niin kuin -

Mikko tietää, että näyttelemisessä,
jos vakavasti puhutaan niin -

siinä on aika paljon odottelemista,
toistamista ja sitten vielä sekin -

ongelma, että pitäisi tehdä niin kuin
ohjaaja sanoo, eikä niin kuin -

mitä itse huvittaa, että voi olla,
että siinä tulee tiettyjä -

ongelmia vastaan.
- Katsojille ja kuulijoille tiedoksi, -

että nämä kaksi herrasmiestä ilmeisesti
tuntevat toisensa vähän pidemmältäkin.

Näin olen antanut itseni ymmärtää.
- Juuri näin. Roopen kanssa -

ystävyys on jatkunut jo
vuosikymmeniä.

- Tuohon oikeastaan tämmöisenä
aasinsiltana, kun Roope olet -

siellä linjoilla, niin mietitään nyt
vaikka vähän jo tuossa yritin -

jotain aasinsiltaa rakentaa löyhästi,
niin toisaalta me puhutaan ihan -

samoista asioista tuossa kulttuurien
luomisessa. Onhan sekin esimerkiksi -

aika uusi asia kuitenkin vielä Suomessa,
että tekin luotte vaikka jonkin -

Mustat lesket -sarjan, joka myydään
kansainvälisesti. Siitä tulee -

re-makeja ja se rikkoo uutiskynnyksiä.

Millainen, mikä ajaa siihen, että
uskaltaa tehdä? Rikkoa rajoja ja -

raivata tietä.

- Joo, no en tiedä. Luulen, että se on
enemmänkin sitä, että on päättänyt -

kokeilla mikä on mahdollista ja
ajattelee, että antaa mennä vaan.

Varmaan se on, niin kuin Tommi
tuossa puhui pitkään teidän -

keskustelun alkupuolella siitä, että
millaista oli lähteä kiertämään maailmaa

hankkimaan näitä eri raaka-aineita ja
elintarvikkeita ympäri maailmaa ja

tehdä sellaista duunia tosi
eksoottisissa paikoissa, mitä ei -

oikeastaan kovin moni suomalainen
ole koskaan tehnyt.

Varmaan se on ollut vähän sama
juttu meidän kansainvälistymisemme -

kannalta. Silloin, kun rupesimme
myymään draamasarjojamme -

ympäri maailmaa niin eipä sitä
ollut täältäkään kukaan oikein -

hirveästi tehnyt, mutta eipä se sen
kummempaa kuitenkaan ole kuin -

ihmisiin tutustumista. Ja toisaalta
tottakai pitää uskoa omaan -

tekemiseensä ja uskoa, että ne tuotteet
mitä myy ja tekee on tarpeeksi -

kiinnostavia. Ja originaaleja, että ne
voisivat maailmalla menestyä.

Ehkä se kaikkein tärkein asia on
intohimo siihen itse tekemiseen, -

niin kuin te molemmat herrat hyvin
tiedätte niin ei ikinä synny -

mitään kauhean mielenkiintoista tai
hyvää, jos ei sitä kohtaan ole -

valtava palo ja intohimo. Muuten
harvoin syntyy mitään uniikkia.

- Kyllä. Kuinka paljon te sparraatte
toisianne? Vaikka olette tietyllä -

tavalla näin heittämällä ajateltuna
täysin eri aloilla niin löytyykö sieltä -

yhtäläisyyksiä niin paljon,
tai sitten jopa perspektiiviä?

- Tomppa varmaan voi vastata
omasta puolestaan, mutta mun mielestä -

me ollaan sparrattu tässä yli 30 vuoden
aikana aika jumalattoman paljon ja -

tuossa, kun kuuntelin näitä tarinoita
niin tässä on tietysti monta kohtaa -

missä olemme tuettu toisiamme.
Minähän lähdin tähän -

yrittämishommaan jo 10 vuotta aikaisemmin
kuin Tomppa, vähän yli -

parikymppisenä, ja oon ehtinyt perustaa
kolme-neljä yritystä ja -

niitä vähän myynytkin ja ostanut
maailmalta lisää ja paketoinut -

yhteen ja myynyt taas. Ehkä nimenomaan
tämä entrepeneurin elämä ja muu -

on tällainen mitä me ollaan sparrattu
puolin ja toisin. Me olemme olleet hyvin -

eri kohdissa eri vaiheissa ja sitten
toisaalta on aina ammennettu, että -

okei, miten olet miettinyt tämän.
Olihan tässä esimerkiksi se vaihe, että -

Tomppakin lähti pääomasijoittajan
kanssa rakentamaan Kotipizzasta sitä -

menestystarinaa, joka sitten huipentui
paitsi pörssiin menemiseen niin myöskin -

siihen, että Kotipizzan valuaatio ja
arvo pörssissä moninkertaistui -

ja siitä tuli huikea menestys.
Mulla oli kans -

pääomasijoittajakokemus vähän aikaisemmin
ollut ja sitten me olimme varmaan -

vähän samaankin aikaan silloin,
että olin pääomasijoittajan kanssa -

rakentamassa tällaista pohjoismaista
tuotantokonsernia. Niin varmaan -

tällainenkin vaihe oli tosi tarkka.
Kyllä luulen, että enemmän se -

sparraaminen tulee sieltä, että -

yritetään ottaa selvää, että mikä
kumpaakin ajaa eteenpäin ja miettiä -

miten siihen parhaiten päästään ja
reagoidaan sen toisen tarpeisiin -

siitä, että mitä ajattelet, että minun
pitäisi seuraavaksi tehdä tai -

mitä ajattelet näistä vaihtoehdoista.
Ehkä se on se olennaisin asia.

- Se on just näin ja sillain Roopen
kanssa se on ollut, -

kun tunnettu niin pitkään ja meidän
kiinnostuksenkohteet on hyvin -

samantyyppisiä ja eletty läheisesti
niissä niin se on myös -

veljellistä, ei ole sellainen mentor
ja protege -tyyppinen juttu, vaan -

just veljellistä, että kumpikin elää
vähän niin kuin samaa elämää ja -

sitten vaihdellaan niitä mielipiteitä.
Tottakai Roope on minulle suuri esikuva -

siitä kuinka nuorena voi lähteä
yrittämään ja kuinka Roopella on -

aina ollut sellainen vahva oma tahto
ja draivi siinä, mitä haluaa tehdä.

Niin kyllä se oli silloin esikuvana
jo Grungehaan ajoilta, jos muistat -

veljeni.
- No juu, varmaan viimeisiä asioita -

mitä unohtaa. Tämä liittyi tähän
Tompan Helsinkiin muuttamiseen

Hetken aikaa asuimme samassa kämpässä.
- Joo, noniin. Siitä sitten ihan oma -

sessionsa sitten joskus, joka ei
mene näin laajaan jakeluun.

Nyt vielä ennen kuin päästetään sut irti
ja kun tämä mahdollisuus nyt on niin -

mikä sun mielestä näin, kun tunnet
niin hyvin Tompan, jos sallinette, että -

käytän nyt sitten tätä lempinimeä niin
mikä tekee mielestäsi Tompasta -

johtajana, yrittäjänä menestyvän?

- No monikin asia tietysti, mutta kyllä
ihan ensimmäiseksi sanoisin, että -

Tomppa on toiminnan mies. Tomppa
on ihminen, jonka kanssa -

never a dull moment -on hyvin sitä
kuvaava lause, että Tomppa menee -

aina toimintaa kohti ja haluaa asioiden
tapahtuvan ja haluaa, että asiat -

menee eteenpäin. Se on äärimmäisen
keskeistä varmasti hänen -

menestyksessään. Toinen on tietysti myös
se, että Tomppa on äärimmäisen aito.

What you see is what you get,
ihmiset uskoo siihen mitä hän -

haluaa ja mitä hän kommunikoi, koska
kaikki tietää, että Tomppa on juuri se -

ihminen joka heille puhuu ja heille
viestii, on tosissaan ja on juuri se -

ihminen minkä he näkevätkin, joka ei
esitä mitään. Sitten tietysti tämmöinen -

yleinen intohimo on myös
tärkeä asia, mistä puhuin aikaisemminkin,

että se, että tekee asioita mitä
kohtaan on aitoja intohimoja -

auttaa ihan hirvittävästi ja joillakin
ihmisillä on enemmän intohimoja -

kuin joillain toisilla. Ja sitten ehkä
vielä sellainen epäsuomalainen -

mielestäni, piirre Tompassa yrittäjänä
ja johtajana, varsinkin johtajana, -

on se, että Tomppa on minusta aito
peoples person. Tomppa on äärimmäisen -

suurisydäminen ihminen, joka aidosti
välittää niistä ihmisistä joiden -

kanssa työskentelee ja välittää
ystävistäänkin, niin samalla tavalla -

hän välittää ihmisistä, jotka tekevät
töitä ja hän saa sitä kautta -

sitoutettua ihmiset siihen yhteiseen
missioon, joka on mielestäni yksi -

klassisesti puuttuvia ominaisuuksia
suomalaisilta johtajilta liian usein.

Ne on juuri näissä nurkka-
huoneissan olevia kavereita, -

jotka on etäisiä ja jotka ei
pysty kasaamaan tiimiiä

yhteisen mission äärelle ja viemään
sitä, sitouttamaan niitä ihmisiä siihen.

- Valtavan paljon kiitoksia Roope,
päästetään sinut jatkamaan päivää ja -

arvokasta, että olit mukana
yllättämässä Tommia.

- Terkkuja.
- Moikka.

- Kiitoksia.
- Jees, nähdään. Moikka.

- Millaisia ajatuksia herättää
nämä kuvaukset ystävältä?

- Onhan se, herkistää kyllä sillain,
että Roopen kanssa todella pitkään -

tunnettu ja kuljettu paljon tätä
yrittäjien yhteistä matkaa niin -

kyllä sillä on aina mieletön vaikutus,
kun noin läheinen kaveri, jopa voisi -

sanoa paras kaveri kertoo tämän
noin suoraan. Se on aina, se on -

hieno hetki. Se on tosi hieno hetki.
- Sitten, kun on niin lähellä niin sitä -

varmaan harvemmin myöskään itse
ainakaan rupeaa kysymään, että -

mitä sä ajattelet musta yrittäjänä.
Mä ajattelin vielä, että voisi olla -

hauska, että joku kolmas osapuoli,
välikäsi tässä, ikään kuin pakottaa -

sen tilanteen eteen. Mielestäni on
tärkeää, että itse kuulet sen.

Kyllä noinkin läheltä koko ajan
seurataan ja nähdään, aistitaan.

- Totta. Se on totta muuten, että
jotenkin usein ajattelee sen, että -

lähipiiri jotenkin -

tiedostaa sen, mutta kyllähän lähi-
piirikin seuraa, mutta usein tuntuu -

tuntuu sitten, että puhuu vähän lähi-
piirin yli, että puhuu jollekin toiselle-

yleisölle. Pitäisi aina muistaa
puhua myös lähipiirille.

Ehkä vähän tonaliteettia vaihtaa
ja jollain tavalla sielukkaammin ja -

ehkä kysyäkin lähipiiriltä useammin
apua tai mielipidettä, kun tulee tehtyä.

- Ja tuo just oikeastaan viekin siihen,
että yrittäjyys ei todellakaan ole -

juuri sitä, vaan että nyt joku konserni
palkkaa sinut jonnekin ja sitten vedät -

siellä uraputkessa, vaan se on
niin kuin tuossa alkupuheessakin -

vähän sanoin sitä, että se on
elämäntapa ja enemmänkin se -

matka. Se on tapa elää. Olla ja toimia.
Varmaan vapautta.

- Kyllä se pitkälti, ja jotenkin vielä
palaan Roopeen. Meillä on -

paljon yhteisiä yrittäjäkavereita niin
kyllä se sellainen vapaudentunne ja -

oma tekeminen heijastuu tyypeistä tosi
voimakkaasti ja niitä on -

hieno fanittaa, kavereita myös, että
nämä tekee ja haluaa saavuttaa -

tiettyjä asioita sillä omalla tyylillään
myös. Niitä ei laiteta mihinkään-

muottiin tai sellaiseen ja siksi ne
on just niin hyviä ja hienoja tyyppejä.

- Mä tunnistan ja näen sen omassa
kaveripiirissäni. Olemme paljon -

puhuttu siitä, että se on aivan selkeää,
että kun me ollaan kasvettu jostain -

teatterikoulun ajoista tai vielä
aikaisemminkin tietyn porukan kanssa -

yhdessä niin kyllä se, että kun joku
lähtee vetämään johonkin suuntaan, -

niin kaverit vieressä, vaikka onkin
onnellisia ja tukee, niin tulee -

myös sellainen tietynlainen, että
sä inspiroit, minäkin.

Ja sitten vuorotellen lähdetään ja
yhtäkkiä tajutaan, että me ei olla -

kertaakaan pysähdetty, että sitten on
joku kaiffareiden saunailta jossa sitten-

yhtäkkiä pysähdytään ja katsotaan
taaksepäin ja sanotaan, että ootteko -

te huomannut, että miten vaivihkaa
tässä me ollaan kaikki kuitenkin, -

meillä menee aika hyvin. Kyllähän
se vaikuttaa.

- On, on. Ja niin kuin mä tuossa itsekin
totesin aikaisemmin, että en ole -

syntynyt yrittäjäksi ja minusta se
ehkä rohkaisee ihmisiä ajattelemaan,

että ei tarvitse olla lähtökohtaisesti
yrittäjäperheestä tai yrittäjäasetus -

päällä vaan siihen voi oppia
myöhemminkin. Jos miettii -

itseäkin, että oli kuitenkin
korporaatiotausta ja puhkesi -

se latentti yrittäjägeeni ja
sitten nautti siitä. Ja jatkossa -

nyt tällä hetkellähän mä olen esimerkiksi
Orkallla, Orkla osti meidät ja olen siellä

toimitusjohtajana ja kuka tietää, joku
päivä taas voi olla yrittäjänä.

Ei ehkä pidä ajattele niin, niin kuin
puhuin tästä strategiakaudesta.

Se on vähän niin kuin sellainen
henkilökohtainenkin strategia, -

ettei se näkymä ole niin selvä
välttämättä kaikille pitkäksi aikaa.

Ja mielestäni hyvä esimerkki on
tavallaan meidän Kotipizza-yrittäjät,

jotka tulee tosi laajalta profiililta.
Moni ei ole ollut yrittäjä -

päivääkään ennen kuin ne tulee.
Ja suomalainen profiili on ehkä -

vähän sellainen, että sun ei tarvitse
olla niin valtavan ekstrovertti ja -

kekseliäs, koska kaikki ei pysty
kehittämään pelifirmaa tai

tekemään valtavan hienoja
start up -innovaatioita, vaan voi olla -

ihan tämmöinen franchising-yrittäjä
jossa sulle tarjotaan hieno konsepti -

ja sä hoidat sen yrittäjän kautta. Sun ei
tarvi välttämättä keksiä sitä kaikkea, -

mutta silti voit toteuttaa sun
vapaudentunnetta, itsemääräämisoikeutta -

ja sun tiimin rakentamista ja kaikkea
tätä ihan mielin määrin. Se on -

mahtavaa myös.

- Kyllä. Ja kun ajattelee, Roopekin
vahvasti painotti sitä aitoa -

intohimoa. Tekee niitä asioita mihin
kokee aitoa intohimoa niin -

ilmeisesti se intohimo -

nyt kun on aistinut sen, että sulla on
niin kova, että se ajaa yli esimerkiksi -

sen, että mahdollisesti vaikka joku
taloudellinen vapaus niin, että teet -

vaikka exitit tai muuta, voisi sitä
laimentaa. Eli se on tavallaan -

isompaa ja vahvempaa kuin vaikka
rahallinen omistus tai jotain.

Onko se, joka draivaa vieläkin eteenpäin
vai onko sellainen olo, että -

I've made it. Tässä tämä on.

- Ei oikeastaan. Kyllähän tämä
pitkälti on -

mä aidosti rakastan sellaista
Direct consumer -vaikuttamista -

ja jos pystyn siellä luomaan uusia
konsepteja, joista ihmiset nauttivat, -

kokee elämyksiä ja -

pystyy esimerkiksi nyt sosiaalisesti
tapaamaan toisiaan tulevaisuudessa -

enemmän ja kokemaana asioita
yhdessä niin kyllä se draivaa -

mua enemmän. Ja kyllä se on ehkä sitä
omaa henkistä riskirahastoa -

se uusien konseptien luonti ja
siinä koen, että mulla on tosi -

paljon annettavaa vielä. Mitä sieltä
sitten syntyy, bisnestä, käyttökatetta -

tai mitä tahansa niin se tulee siinä
sivutuotteena. Kyllä se sisältö on

pääasia ja se, että ei sitä voi
monetisoida etukäteen.

- Ja kun lähdettiin liikkeelle sieltä
Del Monte -miehestä, joka on -

kiertänyt nuorena ympäri maailmaa ja
saanut sen perspektiivin,

niin Kotipizzahan, sanotaan näin,
että Suomessa on saavutettu -

aika hienosti asiat niin riittääkö?

- Kyllä, tämä on hieno kysymyksen-
asettelu. Kyllä mä jollain tavalla -

siihen Del Monte -miehen
kansainväliseen rooliin haluan -

vielä tarttua. Mielestäni se miksi
minä olen -

en varsinaisesti koe itseäni
hallitusammattilaiseksi, mutta -

on muutamia yhtiöitä Suomessa, joita
haluan auttaa kansainvälistymään.

Ja koen sen tosi isona viettinä,
että me suomalaiset brändit, -

palvelut tai tuotteet, pääsemme
tuonne maailmalle.

Se tekee tälle maalle mielettömän
paljon. Se tekee yrittäjille -

tosi paljon. Me ollaan ihan yhtä
hyviä kuin kaikki muutkin.

Se pitää vaan saada kiillotettua,
terävöitettyä ja markkinoitua sinne päin.

- Siinä kuultiin oikeastaan sellainen
kysymys, mitä halusinkin ihan kysyä, -

että onko vielä jokin asia mitä et
ole välttämättä kehdannut tai -

uskaltanut tai kokenut, että ei näitä
voi ääneen tällaisia haaveita sanoa.

Onko vielä joku sellainen haave, jota
et välttämättä ihan heittämällä kehtaisi

sanoa ääneen, minkä haluat vielä
saavuttaa?

- Kyllä haluan viedä suomalaisen
ravintolan brändin ulkomaille.

Ja olla sellainen niin kuin Roope ohjasi,
rockstar CEO. Olla myös vähän -

aktivisti, mutta ottaa asioihin kantaa
ja näyttää millainen on tulevaisuuden -

kuluttajamaailma ja tämän tyyppisiä.

- Voiko yrittäjä oikeasti
muuttaa maailmaa?

- Joka päivä yrittäjä voi muuttaa
maailmaa. Kysymys on vaan -

siitä, että minkälaisia tekoja, että
tämä tämmöinen maailman muuttaminen -

ei ole sellainen päämäärä vaan
matka, jonka aikana niitä -

tehdään ja se on mielestäni
päättymätön matka ja joka päivä -

niitä tekoja siellä tehdään.

- Miksi? Meidän katsojat ja kuulijat
tuolla odottaa vastausta tähän, että -

miksi mun nyt sitten kuitenkin
kannattaisi ryhtyä yrittäjäksi?

- Kyllä mun mielestä yrittäjänä
oleminen on parasta mitä voi aikuisena -

saavuttaa, jos on itse sellainen,
joka haluaa asettaa tavoitteita

itselleen, tehdä ne vapaasti omalla
tyylillään. Samalla tavalla nostaa -

tämän maan profiilia ja kyllä tämä
menee niin, että kyllä tämä -

yrittäjien harteilla nojaa. Ja mitä
enemmän saamme yrittäjiä, -

jotka on sinnikkäitä ja hyviä siinä -

ja vapaita, siinä vapaudentunteessaan,
sen paremmin myös tämä maa voi.

- Kiitos yrittäjä Tommi Tervonen.
- Kiitos Mikko.

Kiitollista saada tässä istua ja
kohdata näitä inspiroivia -

henkilöitä ja kiitos myös sulle, että
olit mukana. Jos ja kun varmasti -

inspiroiduit tästäkin, niin laita
linkkiä jakoon ja levitetään tätä -

sanaa omissa somekanavissamme myös.
Ota kanava seurantaan.

Tsekkaa myös kaikki muut
Olen yrittäjä -jaksot, jos et

niin ole vielä tehnyt. Ei muuta
kuin rohkeutta, luovuutta ja -

tekoja, kun kerran sitä vaan eletään.

[Musiikkia]

Yrittämisen tukeminen on aina ollut
syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Yrittäminen on enemmän kuin
yritystoimintaa. Se on tapa toimia ja -

elämänasenne. Löydä vakuutukset kaikkiin
tulevaisuutesi mahdollisuuksiin -

osoitteesta:
fennia.fi

[Musiikkia]