Sairaalaklovnit tuovat lapsille iloa ja auttavat surun käsittelyssä

Sairaalaklovnit tuovat lapsille iloa ja auttavat surun käsittelyssä

Kaukaa hahmot näyttävät lääkäreiltä valkoisissa takeissaan, mutta hetken päästä erottuvat punaiset pyöreät nenät, vahvat kasvomeikit ja hassut isot myssyt. Ja on niissä ylikorostetun reippaissa askeleissa ja omintakeisissa kengissäkin jotain sairaalan henkilökunnalle epätyypillistä.

”Mä olen Mutkalalla!”

”Ja mä HC Ruusunen!”

Mutkalalla ja HC Ruusunen jatkavat matkaa käsikkäin Turun yliopistollisen sairaalaan lasten ja nuorten osastolle. Klovnit astuvat leikkihuoneeseen, josta he löytävät lelujen keskeltä tutun Iina-tytön. Iinan kasvoille nousee nopeasti leveä hymy.

HC Ruusunen alkaa heilua, jolloin hänen delfiinin näköisestä repustaan kuuluu hekottava ääni. Klovnin kasvoille nousee hämmästynyt ilme samalla, kun Mutkalalla hihittelee työparilleen.

Pian molemmat klovnit hekottavat repulle yhdessä pienen potilaan kanssa. Hetkessä syntyneestä vitsistä kasvaa nopeasti leikki, jossa klovnit kiinnittävät punaisen pyöreän tarran milloin toisiinsa, milloin kuvaajan nenään. Sitten he painavat tarraa ja sama delfiinin hekotus jatkuu. Pian kaikki huoneessa nauravat.

”Klovnit ovat Iinalle hyvin tuttuja ja tärkeitä. Olemme viettäneet sairaalaelämää yli kaksi vuotta Iinan harvinaisen sairauden takia. Päivät sairaalassa ovat pitkiä, mutta piristys tekee onneksi hyvää”, Iinan äiti kertoo.

Leikin jälkeen vanhat tutut hyvästelevät toisensa, ja klovnit jatkavat kierrostaan sairaalan lasten ja nuorten luona. Edessä on työpäivä täynnä iloa, surua, yllätyksiä ja pieniä suuria hetkiä, jotka voivat pelastaa pienen potilaan päivän ja tuoda pitkäksi aikaa lohtua.

Sairaalaklovnit ovat esittävän taiteen ammattilaisia

Kun Kaisa Koulu ja Laura Sillanpää astuvat Turun yliopistolliseen sairaalaan, he ottavat Mutkalallan ja HC Ruususen roolit. Koulu ja Sillanpää ovat Sairaalaklovnit ry:n kouluttamia klovnitohtoreita, jotka kiertävät lastenosastoilla viihdyttäen ja ilahduttaen pieniä potilaita ja heidän perheitään. Samalla he vapauttavat sairaanhoidon ammattilaisilta aikaa hoitotyöhön – tai vievät pienten potilaiden huomion pois epämukavista toimenpiteistä.

Klovnit ovat harvinainen näky sairaalassa satunnaisesti vierailevalle, mutta henkilökunnalle ja potilaille klovnit ovat tuoneet Suomessa iloa ja apua jo lähes kaksi vuosikymmentä. Sairaalaklovnitoiminta alkoi Suomessa virallisesti vuonna 2002. Nykyään sairaalaklovneja työskentelee viikoittain kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa ja useissa muissa sairaaloissa kuukausittain.

Keitä klovnit sitten ovat? Eivät ainakaan ketä tahansa, Koulu ja Sillanpää sanovat.

”Me olemme kaikki esittävän taiteen ammattilaisia, jotka tekevät tätä työkseen”, Koulu painottaa.

”Tämä on ammatti, eikä harrastustoimintaa, mitä joskus kuulee ihmisten ajattelevan”, Sillanpää lisää.

Koulun tausta on tanssitaiteessa, Sillanpään nukketeatterissa. Molemmat kouluttautuivat sairaalaklovneiksi vuonna 2015.

”Urani alusta asti minulle on ollut tärkeää, että saan tehdä oman alan työtä mutta tavalla, jolla on syvempi merkitys. Koen etuoikeutena sen, että tässä työssä saamme olla ne, jotka voivat nähdä lapsen lapsena potilaan sijaan”, Koulu sanoo.

Lasten ja hoitajien ilona ja tukena

Sairaalaklovnit tuovat lapsille iloa ja auttavat surun käsittelyssä

Olla läsnä ja hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on. Rauhoittaa lasta, kun on tarve. Tuoda ripaus outoutta ja anarkiaa hierarkkiseen sairaalaympäristöön. Pelleillä, esiintyä ja naurattaa potilaiden ja perheiden iloksi.

Sairaalaklovnien tehtäväkirjo on laaja ja riippuu usein vaihtuvien tilanteiden vaatimuksista sekä klovnin omista taidoista. Esimerkiksi Sillanpään erikoistaitoja ovat ”vatsasta puhuminen huonosti” sekä ”teippigraffitit”.

”Ne ovat hyviä taitoja”, molemmat sanovat ja naurahtavat.

Klovnit voivat tuoda monilla eri tavoilla lapselle ominaisen leikin maailman sairaalaympäristöön. Tunnelman piristämisen lisäksi klovneria voi helpottaa sairaalahenkilöstön työtä.

Lastenhoitaja Leena Laine ja sairaanhoitaja Pauliina Alanne istuvat klovnien kanssa lasten ja nuorten kirurgisen ja ortopedisen vuodeosaston taukotiloissa. He, kuten monet muut täällä, odottavat klovnipäiviä aina innolla.

”Tulee aina niin hyvä mieli, kun te tulette tänne”, Laine sanoo.

Työtahti sairaalassa on usein sellainen, etteivät hoitajat ehdi olla lapsen luona niin paljon kuin he haluaisivat.

”Klovnit sitten antavat aikaa, kun me emme voi”, Laine jatkaa.

Klovneilla onkin oma puhelinnumero, josta heidät voi tarvittaessa pyytää paikalle.

Laine ja Alanne korostavat, että lohdun ja ilon lisäksi klovnit nopeuttavat merkittävästi toimenpiteitä silloin, kun lasta jännittää. Kun toimenpiteet tehdään leikin varjolla, pelottava tilanne saattaa olla hetkessä ohi. Silloin kanyylilaitteet voivat muuttua vaikkapa valomiekoiksi tai hyttysiksi.

”Töissä emme ole me”

Joku saattaisi ajatella, että iloa työkseen välittävä klovni on työpäivän jälkeen kenties iloton, voimaton tai jopa hirvittävän surullinen. Erityisesti, jos työssä joutuu kohtamaan lasten kipua ja jopa kuolemaa.

”Nenän voima on huima”, Koulu vastaa.

”Se on ammattisuoja. Täällä kulkevat Mutkalalla ja HC Ruusunen, eivät Kaisa ja Laura. En voi tietenkään sanoa, etteikö työ menisi joskus pinnan alle, se on vain inhimillistä. Mutta on tärkeä taito osata tunnistaa, mitkä ovat itselle sopivat tavat edistää työssä jaksamista”, Koulu jatkaa.

Sairaalaklovneilla on monia tällaisia välineitä. Työpäivän jälkeen on purkuraportointi. On klovnitukea, coachingia, koulutuksia ja työpsykologin palvelut. Mutta toisaalta itse työ on usein se, joka samalla myös helpottaa omaa oloa.

”Työ myös antaa paljon, koska sen mielekkyyttä ja merkitystä ei tarvitse kyseenalaistaa. Olemme kuin tyhjä astia, joka voi ottaa vastaan toisen ihmisen surun. Tai toisin sanoin: jos sairaalahuoneessa on esimerkiksi surua tai vihaa, klovni voi onnistua leikin ja mielikuvituksen keinoin muuntamaan huoneen tunnelmaa sekä voimakkaita tunnetilalatauksia”, Sillanpää sanoo.

Muistojen ja tunteiden vuoristorata

Aika alkaa loppua, ja moni lapsi jo odottaa sairaalaklovneja vierailemaan luonaan. Moni heistä on tuttuja, kenties jo vuosien ajalta, moni taas uusia kasvoja. Joskus klovnin ja potilaan välille syntyy hyvinkin vahva side. Silloin syntyy onnellisia, mutta myös surullisia, muistoja. Millaisia muistoja Koululla ja Sillanpäällä on?

Molemmat menevät hiljaisiksi. Pian maalatuille kasvoille nousevat tunteet, jotka ovat aiemmin olleet kätkettyinä. Surua ja kyyneleitä, mutta sitten iloa – ja pieni hymy.

”Kun kysyt noin… en halua nyt sukeltaa niihin surullisiin muistoihin”, Koulu sanoo liikuttuneena.

”Tunteet ovat aaltoja, joka menevät ja tulevat”, hän jatkaa ja hymyilee taas.

Sairaalaklovnit tuovat lapsille iloa ja auttavat surun käsittelyssä

Sairaalaklovnit tekevät työtä täydellä sydämellä ja tunteella. He tukevat paitsi terveydenhuollon ammattilaisia työssään, myös lapsia ja perheitä kipeinä hetkinä. Haluamme Fennialla olla osa tätä tärkeää työtä, siksi tuemme Sairaalaklovni-toimintaa.

Lisää tarinoita itselleen tärkeiden asioiden tekijöistä voit katsoa Tekijöiden takana -sivulta.

16.10.2019

 Tulosta