Väistöliikkeitä ja jarrutuksia... Lue liikenteessä sattuneista vahingoista.
Ajatukset
Aura-auto tulee!
Auto, jonka sisällä oli juoppo mies
Autokolari
Huolimatonta shoppailua
Isä...isä...
Jumissa pyörään
Jää+pyörä+auto=ei hyvä
Jäätelöä syövä asfalttimies
Kihlajaiskakun kanssa mäkeä alas
Kirotut hirvet
Kohtelias ja ei niin kohtelias
Kolari
Kolari hiihtolomalla
Kummajainen taivaalta
Linja-auto
Liukkaan kelin oikut
Mahtavaa!
Menolippu
Mitään näkemätön mummo
Moottorikelkkaillessa hengenmeno lähellä
Mutkat suoriksi
Nakkina sämpylöiden välissä
Ohitustilanne
Pillastunut hevonen
Pyörän ja rekan voimankoitos
Puhelin pelastajana
Päin kallioleikkausta
Pää kypärään lapset & aikuiset
Se on pienestä kii...
Taivaalta tippui henkilöauto
Tehokas väistöliike
Tuurilla pyöräilyä
Työpäivän mukava päätös
Täpärä kiihdytys
Väistämisvelvollisuus
Ystävä auttaa
Mitä sattui? Pari kesää sitten tulin lasteni kanssa mökiltä kotiin ja kerrankin lapset olivat hiljaa takapenkillä, lukivat ja piirsivät yhdessä. Meitä oli siis 3 henkilöä. Kytkin tasanopeussäätimen päälle ja nojasin pääni niskatukeen. Rupesin miettimään syntyjä syviä; kesää, töitä, lapsia ja sen hetkistä suhdettani. Mietin miten elämä oli minua koetellut viime vuosina. Huomasin että olin poikki, väsynyt, todella väsynyt. Silmäni painuivat kiinni ja havahduin siihen että auto alkoi kaataa kaistamerkkejä, painoin jarrua, auto alkoi heittelehtiä ja samassa pyöriä ympäri vaakatasossa, lapset kiljuivat. Sain auton pysähtymään vastakkaiselle puolelle. Huusin lapsille oletteko kunnossa. Olivat. Olimme hengissä. Onneksi oli hyvä turvallinen auto ja kaikilla turvavyöt ja nuorimmalla turvatyyny pyllyn alla.
Miten selvisit? Hätääntymättä vaikka tilanne oli kamala ja ohitse hetkessä. Turvavyöt on aina kiinni, auto ei meillä hievahda ellei turvavyöt napsahda kiinni.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Kauan sitten joskus ala-asteella (luultavasti olin kolmannella luokalla) sattui seuraavanlainen vähältä piti tilanne: Olin tulossa koulusta kotiin talvella. Tallustelin valtatien piennarta pitkin kotiin päin. Sitten kuulin takaa päin "jyrinää" ja käännähdin katsomaan, että mikä siellä oikein möykkää. Iso aura-autohan se siellä putsasi tien reunusta ja minä tarvoin eteenpäin juuri sillä puolella...sydän rupesi hakkaamaan tuhatta ja sataa ja mietin kuumeisesti, että miten pääsen aura-auton alta pois.
Miten selvisit? Aura-auto läheni uhkaavaa vauhtia ja tien toiselle puolellekkaan en voinut rynnätä, koska tiellä oli niin kova liikenne. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hypätä kolmasluokkalaisen mielestä aika syvään ojaan, joka oli heti pientareen vieressä. Ja sinnehän minä hyppäsin ja sain vielä lunta päälleni, kun aura-auto pyyhälsi ohitseni. Ojasta yritinkin sitten seuraavat puoli tuntia ylös, koska lumen alla oli jäätä ja liuin koko ajan ojan pohjalle takaisin. Onneksi minulla oli luistimet mukana ja terien avulla sain itseni lopulta kiskottua ylös.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin kavereiteni kanssa ulkona.Kerrottiin toisillemme vitsejä ja ihan hauskaa olikin.Vitsien jälkeen lähdimme kävelylle alepaan ostamaan limua ja karkkia kavereiteni synttäreille seuraavaksi päiväksi.Olimme jo lähellä alepaa kunnes kaverini sanoi :"Katsokaa tota jätkää mite toi ajaa ,taitaa olla varmaa vähä kännissä".Se juoppo jätkä horjahteli siis tosi paljon ja ajoi muutenki tosi kovaa ,kunnes huomasime ,että auto tulee meitä päin sanoin kaikille:"VAROKAA!!!". Kaikki juoksi sivulle ja auto meni suoraan aittaa päin. Juoppo mies kuoli eikä kukaan minä tai kavereistani loukkaantunut mikä oli todella hyvä.Tapahtuman jälkeen ollaan oltu tosi suosittuja koulussa.Tärkeintä ei ole oletko sinä nyt suosittu vaa ,että parhaat kaverini ovat hengissä vieläkin.
Miten selvisit? En tiedä,ehkä sen takia ku huusin varokaa.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ollessani raskaana 1978 olin vanmimman poikani ja ystävätteri kanssa Tampereen huvipuistossa kesäretkellä. Ajoin tietysti harhaan ja oltiinkin menossa Hämeenlinnaan . No kysyimme Turkuun menevää isoa tietä , ja opastuksen jälkeen uskoin olevamme oikealla isolla Turkuun menevällä tiellä. Lapset vähän metelöivät, ja komensin heitä, tarkkaavaisuus hetkeksi muualle, enkä nähnyt varoituskolmiota. Täysillä T-risteykseen , ja sen tajusin ettei muuta kuin jarrut pohjaan. Melkein päädyimme peltoon, mutta ei lähdetty kierimään. Auttavaisia henkilöitä ilmaantui paikalle , ja yritettäessä takaisin tielle, liikenne oli molempiin suuntiin niin vilkasta , ettei meinattu tielle takaisin päästä. Mikä olisyynä, että ne sekunnit kun tulimme risteykseen autoja ei tullut. Suojelusenkeleitä meillä oli matkassa paljon. Läheltä piti, muttei ollut meidän aikamme; näin ajattelen yhä tänäkin päivänä, vaikken kovin uskonnollinen olekaan.
Miten selvisit? Heti vaan uudestaan autonrattiin kun kotiin olimme päässeet ja "horkka" loppui.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin ystäväni kanssa Helsingissä ostoksilla ja liikuimme ristiin rastiin kaupunkia. Seuraavaksi olimme Stockmannilta suuntaamassa kohti Forumia. Meidän oli ylitettävä vilkas liikenteinen Mannerheiminkatu ja näimme vielä vihreällä vilkkuvat valot ja päätimme juosta tien yli. Ystäväni ehti hyvin yli, mutta punaiset valot ehtivät vaihtua minun kohdalleni, minun välittämättäni niistä. Sekuntia myöhemmin huomasin raitiovaunun ajavan täyttä vauhtia minua kohti...
Miten selvisit? Raitiovaunun kuljettaja ehti juuri ja juuri jarruttaa ennen kivuliasta kuolemaani...Kiitos!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oli kaunis kesäinen päivä, kun minä ja isäni kävelimme vilkkaan autotien varrella. Isä otti minut reppuselkäänsä(kun minä yllytin) ja aloimme leikkiä hevosta. Isäni lähti juoksemaan kovaa vauhtia ja minä keikuin selässä ja yhtäkkiä isäni kengän nauhat aukesi ja hän kompastui. Minä lensin naama edellä isän niskan yli suoraan tien suuntaan. Makasin vähän aikaa hiljaa ja sitten rupesin itkemään.
Miten selvisit? Onneksi tiellä ei juuri sillä hetkellä ollut kovinkaan paljon autoilijoita, joten selvivin vain muutamalla naarmulla. Isälläni oli kylläkin pahemmat vammat. Hänellä oli nyrjähtänyt nilkka ja polvet olivat kunnolla verillä. Eipä olla sen jälkeen autotien vieressä juoksenneltu :)
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oli todella ruuhkainen iltapäivä, olin juuri päässyt koulusta ja matkalla keskustan läpi kotiin. Allani oli uusi (vanhojen pyörien osista kasattu) polkupyörä jolla ajelin vasta toista päivää. Odottelin risteyksessä vihreiden valojen vaihtumista... Kun valot viimein vaihtuivat, polkaisin vauhtia kovalla voimalla ilman että edes vielä istuin satulassa. Vauhtia tuli kyllä, vaan jalkani lipesi polkimelta ja menetin tasapainoni. Ensin olin vähällä lentää tangon yli mutta hädissäni sain sitten pyörän kaatumaan kyljelleen. Tähän mennessä olin varmasti näyttänyt hyvää esimerkkiä kaikille risteyksessä olijoille koska huomasin myöhemmin satuttaneeni itseni kaikkialta muualta paitsi päästäni. Kun sitten makasin siinä keskellä tietä risteyksen vieressä, huomasin että viereisestä työmaamontusta oli rekka peruuttamassa minua kohti. Olin vain jumissa reppuni hihnoista pyörässäni ja koska olkapää oli mennyt sijoiltaan ja jalkani kiinni ketjuissa, en päässyt yhtään minnekään...
Miten selvisit? Risteyksessä olleet ihmiset saattoivat alkuun olla ehkä huvittuneita, mutta joku tajusi sentään juosta pysäyttämään rekkaa ja muut auttoivat minua irti ja ylös... Onneksi terveyskeskuskaan ei ollut kaukana!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ajoin tässä taannoin todella jäisillä teillä polkupyörällä.Tiesin että tie oli todella jäässä. autotie,joka oli pitkä,loiva mäki piti ylittää. olin mäen yläpuolella ja auto tuli alhaalta.Ajattelin kerkeäväni,joten polkaisin vauhtia keskellä autotietä.auton renkaista jää lumeen urat ja urien viereiset osat ovat kovat ja jäiset.Vedin pyörällä kylelleni ja auto tuli suoraan kohti.
Miten selvisit? Potkasin pyörän toiselle puolen tietä ja ryömin todella kovasti ojaan. Silloin olen todella pelännyt henkeni edestä. Autoilija vain vilkaisi säikähtyneesti ja jatkoi matkaa.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Joskus vuosia sitten, juuri ajokortin saaneena jouduin seuraavaan tukalaan tilanteeseen. Olin äitini kanssa hänen autolla liikenteessä itä-uusmaalaisessa pikkukylässä, jossa oli asfalttityöt alkamassa. Liikenteessä oli asfaltintasoituskone, jonka kuljettaja oli käynyt äskettäin lähikaupasta ostamassa jäätelötuutin ja ajeli sitä syöden hissukseen eteenpäin. Vastakkainen kaista oli tukossa, joten asfalttikoneen jälkeen oli muodostunut jo pienoinen jono. Itse olin jonossa ensimmäisenä ja yhtäkkiä asfalttikone pysähtyi ja alkoi peruuttamaan. Pieni paniikki iski, yritin "töötillä" herättää kuljettajan huomion, mutta tuloksetta. Jäätelöä syöden hän jatkoi vain peruutusta. Takana olevan pitkän jonon takia en voinut itse siirtyä minnekään ja matkaa edellä olevaan koneeseen ei ollut kuin senttejä. Silloin vihdoin viimein ennen ruttaantumista kuljettaja sattui katsomaan taakse ja huomasi takanaolijat.
Miten selvisit? Sydän läpätti kyllä vimmatusti ja kädet hikosivat, pakko oli ajaa tien sivuun rauhoittumaan ja keskustelemaan tilanteesta äitini kanssa.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Menimme poikakaverini kanssa vanhemmiltani hakeen viellä ruokia mukaan mökille. Vanhempien pihassa oli loiva mäki, jonka reunalle kaverini jätti auton käyntiin, ja oman puolensa oven auki, koska kiire oli. Minä olin etupenkillä kihlajaiskakku sylissä, juhlatamineet päällä. Kaverini ylittäessä pihaa, yhtäkkiä auto rupesi liikkumaan hitaasti ja alkoi valua mäkeä alas kohti talon seinään.
Miten selvisit? Kun näin mitä alkoi tapahtua, rupesin huutamaan kauhuissani. Poikakaverini kuuli huudon ja juoksi kuin vimmattu takaisin ja hyppäsi auton kyytiin ja sai kuin saikin auton pysäytettyä. Vaikka mäki ei ollut järin pitkä. Olisi silti rakennukseen törmättyä, etuosa mennyt rikki ja kakkukin varmaan lentänyt. Ja minulla ei ollu turvavyötä. Tästä opin että autossa ei syliin laiteta mitään, kädet pidettävä vapaina ja turvavyöt kiinni. Myös sen että auton ovet kiinni poistuessa, pakki päälle ja samoin käsijarru. Ja olisihan se autokin hyvä sammuttaa...kiireettömästi
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ajoin pomon autolla hakemaan erästä unohtunutta työvälinettä. Oli -38 pakkasta, kapea liukas metsätie ja lunta jään päällä, alla vanha Lada. Yhtäkkiä edessä oli hirvi, mahdollisuus oli väistää joko oikealle tai vasemmalle, auto pyöri mitenlie ja "laskeutui" kahden puun väliin sillälaille ettei etuovista päässyt ulos. En tänä päivänäkään muista miten päin auto pyöri..Auto kärsi hieman, onneksi meille ajajalle/pelkääjälle ei käynyt mitenkään, mustelmilla selvittiin! =)
Miten selvisit? Turvavyöt pelasti! Ilman niitä oltais lennetty luultavasti tuulilasiin ja vahingot olisivat olleet huomattavasti suuremmat!! Pelko ajaa autoa talvisin kesti 2 vuotta.. Nyt olen pakottanut itseni ajamaan taas. Niin ja tietty pomolta pyysin anteeksi autoa, ei mennyt työpaikka alta =) !
Sivun alkuun
Mita sattui? Kävelin joskus parisen vuotta sitten koulusta bussipysäkille Tampereen keskustassa. Reitti oli sama jota kuljin lähes joka päivä. Matkan varrella oli paikka jossa tie kulkee nelikaistaisena ja kaistat on jaettu liikenteenjakajalla. Vasemmalta ei tullut autoja joten ylitin suojatietä pitkin tien puoliväliin asti ja katsoin oikealle. Oikealta tuli auto vasemmanpuoleista kaistaa ja kuski huomasi minut. Hän hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi ennen suojatietä ja näytti minulle kädellään, että mene vaan yli, minä odotan. Juuri auton ohitettuani havaitsin jotain sivusilmällä; toinen auto, joka ajoi selvää ylinopeutta ottaen houmioon taajamarajoitukset, oli juuri syöksymässä päälleni tämän kohteliaan teidenritarin vierestä, oikeanpuoleista kaistaa...
Miten selvisit? Kuin hidastetussa filmissä, kroppani toimi refleksinomaisesti. Vaikka sen sekunnin murto-osan aikana, joka minulla oli ennen törmäyshetkeä, jalkani tuntuivat lyijyltä, sain kun sainkin ponnistettua itseni kävelytien puolelle. Tunsin repäisevän tunteen olkapäissäni kun auto pyyhkäisi reppuani. Elämän ja kuoleman raja on joskus senteistä kiinni. Auto jatkoi matkaansa. Olisiko kyseessä ollut sitten autoilijan välinpitämättömyys vai sokki, sitä ei tarina kerro. Vaikka joku olisi ystävällinen sinulle liikenteessä, esim. näin, antamalla sinulle tilaa, älä koskaan luota muuhun kuin omiin silmiisi. Varsinkin tällaisissa paikoissa, joissa äkkiä joku kohtelias voi viittoa sinulle, että mene vaan, kannattaa aina olla satavarma ennenkuin lähtee katua ylittämään. Päässäni kehittelin kauhuskenaarion naisesta vaunujen kanssa samaan tilanteeseen. Siinä olisi ollut kaksi lippua puolessa salossa.
Sivun alkuun
Mita sattui? Olin serkkuni kanssa ajamassa autolla, olimme mäen alla kun mäen päällä huomasin autokoulun auton vilkuttavan oikealle. Kun itse saavuin mäen päälle, autokoulun auto oli mäen alla pysähtyneenä eikä vilkku ollut enää päällä. Mäki oli ihan jäinen, joten liuin autokoulun auton perään. Omasta autosta meni lampun lasi rikki ja autokoulun autoon tuli n. 2 cm pitkä naarmu, tarkistuksen jälkeen autokoulun autosta ei löytynyt mitään suurempaa vikaa.
Miten selvisit? Omasta autosta meni lampun lasi rikki ja autokoulun autoon tuli n. 2 cm pitkä naarmu, tarkistuksen jälkeen autokoulun autosta ei löytynyt mitään suurempaa vikaa. Tähän tilanteeseen ei olisi auttanut mikään, autokoulun opettaja oli sanonut oppilaalle että tämä painaisi kaasua, oli itse huomannut taustapeilistä autoni, mutta oppilas ei ollut tajunnut, ekaa ajotuntiaan ajamassa. Siitä lähtien en ole autokoulun auton perässä ajanut vaan käännyn heti tilausuuden tullen pois perästä.
Sivun alkuun
Mita sattui? Hiihtoloma. Pimeä tie. Vastaan tulee jatkuvalla syötöllä autoja, varsinkin rekkoja. Juuri kallionleikkausten kohdalla edessä ajava farmariauto alkaa pyöriä kuin hyrrä: pam toiseen penkkaan, pum toiseen penkkaan...Ehdin huutaa takapenkille:"Nojaa taa, kolari!".
Miten selvisit? Kuljettajamme jarruttaa ja vääntää rattia niin julmetusti. Ja kohta kaikki pysähtyy. Tuijotamme kanssamatkustajien kanssa toisiamme. Pääsimme vasemman lumipenkan läpi kallion ja farmariauton välistä turvaan. Sitten tulee hätä, kuinka kävi toiselle autolle ja sen matkustajille! Avaan oven ja kuulen lapsen itkua. Auto seisoo keskellä tietä poikittain, mies nostaa takapenkiltä lasta ja nainen nousee kuljettajan paikalta shokissa. Juoksen, vauhtini tuntuu kävelyltä. Huudan:" hätävilkut päälle!". Muut autostamme tulevat auttamaan, ohjaan naisen tienreunaan. Kuljettajamme siirtää heidän autoaan hädissään -vähään aikaan ei ole ollut liikennettä, kohta sitä on tultava. Ystäväni ohjaa miestä ja lasta. Juuri, kun pääsemme kaikki pois tieltä hurahtaa ensimmäinen henkilöauto, sitten vastakkaisesta suunnasta rekka. Olemme kaikki järkyttyneitä, mutta ehjiä. Autoihinkaan ei tullut naarmuakaan. Vähältä piti.
Sivun alkuun
Mita sattui? Oli syksyinen pilvinen iltapäivä. Vaikka kello oli vasta vajaa viisi, alkoi jo hämärtää. Ajelin kotiinpäin aivan liikennerajoitusten puitteissa soljuvassa autojonossa. Yht'äkkiä pari perättäistä vastaantulevaa autoa vilkuttivat valoja jonkin asian merkiksi. Tunnollisena autoilijana hiljensin heti vauhtia. Olikohan tiellä sattunut jokin kolari vai hirviäkö oli ylittämässä tietä vai mitä ? Ei, tällä kertaa syyllinen tulikin ylhäältä päin. Luulin näkeväni ufoja. En lainkaan ymmärtänyt mikä valtava musta 'olio' leijaili ilmasta hitaasti, kevyesti aivan autoni etulasin ja konepellin päälle. Lopullisesti hätäännyin, kun auton liikkuessa jonossa hävisi näkyvyys kokonaan. Luonnollinen reaktio oli, että painoin jarrua täysillä, etten törmännyt aivan edelläni ajavaan autoon taikka tieojaan. Edellä menijä nimittäin hiljensi myös samaan aikaan, ilmeisesti näki saman kun minä. Ja samaan aikaan kun itse pysähdyin, kuulin takaani valtavan jarrutuksen, pelästyin aivan tolaltani. Takaa tulevalla autolla oli ollut kova ajonopeus ja kun hän tajusi tilanteen, että autoni oli pysähtyneenä, hän teki täysjarrutuksen. Hänen onnistui saada autonsa pysähtymään noin puolen metrin päähän minun takapuskuristani. Ennen kuin sain siirrettyä auton tien sivuun tuntui autoni oikeasta takakulmasta kova nykäisu ja ääni, kuin jokin olisi irronnut puskurista taikka pyörästä. Samalla hetkellä musta vaate siirtyi pois etuikkunan päältä sivummalle, jotta näin minne parkkeerata. Tämä pelottava 'kummajainen' oli rekka-auton kuormasta irronnut valtavan suuri, kevyt peite, joka leijaili hitaasti alas autoni päälle ja tarrasi vielä lopuksi autoni takapuskuriin ja takapyörän ympärille kiinni. Kun sain auton parkkiin en hetkeen voinut kuin kauhistellen huokailla ja kerrata, mielessäni mitä oikein tapahtui ja etenkin mitä olisi voinut tapahtua !!! Ennen kuin pääsin ulos autostani tutkimaan tilannetta, lähti takana ollut auto menemään, eikä kuljettaja tullut edes ulos tilannetta ihmettelämään kanssani. Pressu oli nykäyksen tuntuessa irronnut autostani ja liidellyt ojan penkalle muutaman metrin päähän.
Miten selvisit? Hetken aikaa siinä kävellessäni ulkona auton ympärillä, sain vähän suurimmat tärinät jäsenistäni ja ajatuksistani karistettua pois lähdin ajamaan kotiin päin. Olin vielä kotonakin aivan tolaltani. Kun kerroin miehelleni tapahtumasta, hän sanoi että olisit katsonut kenen kuljetusliikkeen pressu oli. Olisimme voineet palauttaa sen omistajalle ja todennäköisesti pienin moittein kuljettajan huolimattomuudesta. Mutta ei siinä tilanteessa tuntunut tulevan mitään järkevää mieleen. Olin vaan todella onnellinen ettei käynyt pahemmin autoille eikä ihmisille. Pääsin pelkällä säikähdyksellä. Oli suojelusenkeli mukana tällä kertaa.
Sivun alkuun
Mita sattui? Kesällä 2004 tulin mopolla risteykseen ja näin kun linja-auto tulee, joten pysähdyin. Huomasin kun linja-auto alkoi vilkuttamaan oikeaan, joten lähdin ylittämään risteystä, mutta linja-auton olikin tarkoitus mennä risteyksen toiselle puolella olevaan pysäkkiin eikä kääntyä risteyksestä.
Miten selvisit? Huomasin sitten, että linja-auto tuleekin edelleen ja olin kerennyt tielle jo, joten pysähtyä ei olisi enään voinu. Eli väänsin kaasun pohjaan. Linjaauton kuski kerkesi jarruttamaan kovasti ja ehdin sitten alta pois. Tässäkin oli onni onnettomuudessa.
Sivun alkuun
Mita sattui? Olin ystäväni kanssa palaamassa autollani (Renault 18) koulusta Helsingin moottoriteillä Turkuun päin. Aiemmin päivällä oli alkanut satamaan rännän ja lumen sekaista mössöä. Ajettuamme noin puoleenväliin moottoritieosuutta alkoi tapahtua. Olin ohittamaisillani edessä ajavaa puoliperäavunurekkaa, kun se yllättäen siirtyi eteemme samalle kaistalle. Lumipölyn keskeellä rekka ajoi edessämme ja yhtäkkiä rekka jarrutti ja rekan nuppi osui keskikaiteeseen. Rekka pysähtyi ja perävaunu alkoi kääntyä kohti keskiviivaa.
Miten selvisit? Jarrutin voimakkaasti (ei ABS jarruja,mutta uudet talvirenkaat) ja käänsin autoa oikealle kaistalle. Ohitimme niukasti perävaunun ja hellitin jarrua, mutta samantien jouduin tekemään uuden väistöliikkeen vasemmalle. Edessä oli Toyota Hiace jota rekka oli väistänyt sen jouduttua liirtoon ja oli poikittain oikealla kaistalla. Ohitimme menestykseekkäästi pakettiauton kolhimatta Relluani keskikaiteeseen. Tämä ei kylläkään riittänyt koska jouduin vielä lisäämään rajusti nopeutta tai muuten takana tullut Chevy olisi rutannut autoni takaapään kasaan. Pysähdyimme näistä selvittyämme moottoritien reunaan, tie oli jäinen ja helsingin suuntaan oli tienpientareet autoja täynnä silmänkantamattomiin. En pystynyt ajamaan vastakuin hetken jälkeen ja oli pakko pysähtyä lähimälle huolto asemalle.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin ystäväni kanssa autolla matkalla Terijoelle. Ajaessamme Helsingistä rajaa kohti alkoi automme hyytyä Loviisan kohdalla. Ihmettelin vauhdin hidastumista ja ystäväni sanoi, ettei auto vastannut kaasuun lainkaan. Ystäväni oli seurannut moottorin lämpötilamittaria, mutta se ei ollut antanut merkkejä kiehumisesta. Siinä me olimme, Loviisan moottoritien reunassa ja ihmettelimme.
Miten selvisit? Kävelimme penkkaa hiukan alas voidaksemme pohtia mitä tekisimme ja aloimme rukoilla yhdessä ihmettä, ettei matkamme estyisi. Ihmettelin rauhaa ja iloa, joka minulla tilanteesta huolimatta oli. Saimme hinausauton paikalle ja päädyimme tavaroinemme Lapinjärven huoltoasemalle, josta busseja kulki. Koitin saada yhteyttä vakuutusyhtiöömme, mutta se ei onnistunut. Matkahuollosta kuulimme, että ainoa mahdollisuutemme päästä saman päivän aikana Terijoelle olisi Kotkan (vai oliko se Haminan??) kautta. Busseja sinne ei vain kulkenut sopivasti. Kyselimme taksihintoja sinne. 90 euroa kuulosti isolta summalta.. Koska aikaa oli vain tunti, oli päätös tehtävä nopeasti. Tietämättä korvaisiko vakuutuksemme taksimatkan, teimme päätöksen ottaa taksi ja lähteä vauhdilla matkaan. Oltuamme matkalla viisi minuuttia kuulimme, että koko matkamme Terijoelle korvattaisiin vakuutuksesta. MAHTAVAA!! Olimme tehneet oikean ratkaisun! Jännitimme bussiin ehtimistämme, mutta hyvinhän kerkesimme, viisi minuuttia ennen bussin lähtöaikaa olimme linja-autoasemalla!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ajelin aikoja sitten autolla Parikkalassa vartioimattomaan tasoristeykseen, lähestyin hiljaa ja katselin tarkasti joka suuntaan ennen ylittämistä. Ilmeisesti vauhti olikin liian hidas, koska auto sammui keskelle kiskoja. Kauhistuneena huomasin vielä kauhukseni tavarajunan olevan tulossa kauempana ja minä autoineni kökötän keskellä kiskoja!
Miten selvisit? Ilmeisesti aivot toimivat automaattisesti antaen käskyjä, joten tajusin käynnistäväni autoa ja onneksi se käynnistyikin ja siirtyi muutamia metrejä eteenpäin pysähtyen jälleen. Juna jyristeli takanani ohitse ja minä valuin hikeä ja tärisin. Siinä tuntui tosi likeltä liippaavan.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ajoin autolla ajotietä pitkin. Vieressä jalkakäytävällä ajoi polkupyörällä iäkäs mummo. Lähestyin suojatien ramppia. Yht'äkkiä tuo mummo kaarsi jalkakäytävälle suoraan katsomatta sivuilleen aivan autoni eteen.
Miten selvisit? Sain hädin tuskin pysäytettyä auton. Melkein osuin liikennemerkkiin keskelle tietä. Mummo jatkoi muina miehinä matkaansa toisella puolella jalkakäytävää tajuamatta ollenkaan aiheuttamaansa vaaratilannetta. Kun pääsin liikkeelle, vilkaisin vihaisesti mummon suuntaan. Mummo katsoi ihmeissään minua.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ostin tuossa joulun alla moottorikelkan 650 polaris ruisku koneella. Mo,siinä sitä testailtiin kavereiden kanssa ja hyvältä tuntui. Niin se päivä vaihtui iltaan ja sanoin tyttökaverilleni, että lähden tässä käymään isääni katsomassa,joka asuu noin 1 km päässä meistä ja koska isäni oli sairas vanha mies,huoli oli jo mielenpäällä. Niin lähdin kelkallani menemään ja kun saavuin lähelle isäni asuntoa, ajoinkin ohi ja menin läheiselle jäälle. Ajoin noin 200m ja aloin kääntymään takaisin mutta kelkkapa pysähtyi kuin seinään ja alkoi upota.myös minä putosin veteen. En osaa uida ja siinäkös iski hätä. Kukaan ei tiennyt, että olin lähtenyt jäälle. Yyritin kuitenkin vielä painaa kaasua mutta eihän se enää noussut kelkka jään päälle.
Miten selvisit? Minun oli pakko löysätä otteeni kelkasta koska aloin itse hiljalleen olla jo napaa myöten vedessä. Koitin miettiä mitä olin kuullut neuvoja televisiossa ja radiossa .Aloin potkia ja hapuilin jään reunaa, että en menisi jään alle kokonaan. Ja kohti reittiä mistä olin tullut,koska muistelin jään kestävän siellä ohjeiden mukaan parhaiten. Noin 5 minuutin kovan yrittämisen jälkeen löysin kuin löysinkin kovempaa jään reunaa ja sain juuri ja juuri itseni jään reunan päälle. Aloin pyöriä tulosuuntaan ja noin 15 metrin pyörinnän jälkeen nousin sievästi polvilleen ja aloin kontata.hetkisen kuluttua kun jää tuntui kovalta nousin ylös ja aloin juosta rantaan päin. Ilman lämpötila kun oli -15. Kun pääsin noin 100 metriä eteenpäin, panin sormeni ristiin ja kiitin jumalaa. Ei ollut vielä minun aikani lähteä. Mutta lähellä se oli ollut. Näin lopuksi kaikki hyvin ja kelkkakin saatiin pois kavereiden tultua apuun. Kelkkailu loppui kylläkin siihen reissuun. Opetus oli kyllin hyvä.
Sivun alkuun
Mita sattui: Eräänä kesäpäivänä piti lähteä valmistelemaan kesäreissua kaverimme asunnolle. Lähdimme sinne kahdella kevytmoottoripyörällä. Mutkaista kapeaa tietä ajaessamme nopeuden ollessa n.80km/h, päättí takana tullut pyörä ohittaa mutkassa oikaisemalla mutkan. Niin päätti edellä olevakin, onhan moottoripyörällä mukava ajella kovaa ja ottaa mutkat suorina. Mutkan puolivälissä takaa tullut huomasi kaverinsa oikaisun ja siinä ei auttanut kuin hätäjarrutus. Takaa tullut pyörä edelläolevan kylkeen n.80 km/h vauhdilla ja molemmat pyörät nurin ja ojaan. Minä takimmaisen pyörän kyydissä, pyörän paino vasemman polveni päällä asfalttia vasten. Kypärään ei naarmuakaan, housuissa vain repeämä ja polven alapuolella asfaltti-ihottumaa...niin luulin..kunnes kävelimme talolle ja kerroimme tapahtuman. Edellisenä iltana joku rekka oli ajanut samaan ojaan ja säiliöstä oli valunut sinne "jotain" no, siinäpä katsomaan että jospa vähän putsaisi polvenalustaan liasta---> kunnes katsoin polveani...siinähän se jopa lumpion luut näkyvillä...aika hyvin ettei sattunut yhtään...Matka lääräriin ja leikeltiin kuolleet lihat pois ja rasvalappuja päälle ...n.puolivuotta ja polvessa oli niin kestävä iho että se kesti jonkinlaisia taivutuksia. Mp.n kyydissä olin jo kun sain jalan tapille. Mutta liikuntaa ei tarvinnut harkitakkaan vähään aikaan. Se oli lähellä. Mutta kuitenkin niin kaukana. Koskaan ei tiedä....Varovaisuutta liikenteeseen nimimerkillä "Läheltä tapahtumaa seurannut"
Miten selvisit? Onni oli siinä ettei mutkan kohdalla ollut puita. Ja pyörät pysähtyivät nopeasti.
Sivun alkuun
Mita sattui? Pakkanen oli lauhtumassa. Matka isäni kanssa sankassa lumipyryssä Helsingistä kohti Nurmesta oli jatkunut jo viisi tuntia Nissan Stanza -merkkisellä violetinhohtoisella perheautollamme. Kuopion ja Nurmeksen välisellä korpitiellä oli kellonaikaan ja viikonpäivään nähden yllättävän paljon matkamiehiä suuntaan jos toiseenkin. Edessämme ajoi jonossa kolme niin ikään japanilaisvalmisteista perusajoneuvoa kohti loivaa ja pitkää ylämäkeä. Yht´äkkiä mäennyppylän päältä lumituiskun läpi meidät sokaisee kirkas valokeila. Sen takana oleva suuri tumma möykky paljastuu sekunnin murto-osan jälkeen omalla kaistallamme vastaantulevaksi rekaksi, joka on ohittamassa pakettiautoa. Kiroan.
Miten selvisit? Edessämme olevat kolme henkilöautoa tekevät paniikkijarrutuksen. Etummainen autoista liukuu kelin johdosta eteenpäin kuin luistin. Toisena ajava suistuu oikealle ojanpientareelle. Rekka lähestyy. Painan jarrua, mutta autoni liukuu jäisellä tiellä kuin tyhjää. Edessäni ajava japanilainen soljuu horjuen tien oikeaan reunaan ja minulle avautuu kuin tilauksesta juuri ja juuri auton levyinen kaista lähestyvän rekan ja oikealle hidastuen luisuvan auton väliin. Pidätän hengitystäni ja ihmettelen, etten panikoidu. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Ohjastamani Nissan liukuu käsittämättömän tasaisesti vastaantulevan rekan ja oikealle jäävän henkilöauton välistä. Taustapeilien väliin jää tuskin kahta senttiä. Isäni huutaa: "Hyvä Petri!" Ohjaan autoni rauhallisesti tien syrjään ja koetan tasata jyskyttävän pulssini.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Kainuun seudulla, Paltamossa ajaessamme, ajoimme peräkärryn kanssa kahden rekan perässä. Takaa tuli hurjaa vauhtia harmaa farmari mallinen auto. Edessä mutka, näkyvyyttä ei ollenkaan! Siinä tilanteessa tuli mieleen, että, mitä jos vastaan tulee toinen hurjapää??
Miten selvisit? Tuurilla ne laivatkin seilaa? Harmittaa kun teillä liikkuu tuollaisia kuskeja. Mitähän mahtavat ajatella, kun vaarantavat oman ja muiden hengen?
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ajoin autoa (farmari) jouluaaton aattona. Äitini istui vieressä, koirani oli takana tavaratilassa. Matkasimme Somerolta Forssaan. 50 nopeussuosituksen jälkeen kiihdytin vauhdin 80:iin (sallittu ajonopeus sillä tiellä.) Tämän jälkeen tuli loiva mäki ja mutka. Näkyvyys mäen päälle ei ollut täysin hyvä. Kyllä se säikäytti kun mäen päältä tuli yllättäen vastaan pillastunut kookas hevonen, jolla oli aivan täysi vauhti päällä! Hevonen onneksi väisti hieman ja sain itekin väistettyä hevosta, mutta auto meinas kyllä karata käsistä. Kun sain auton oikeille raiteille niin sitten tuli rekka heti vastaan.
Miten selvisit? Auto heittelehti hieman, mutta onnex sain sen hallintaan oikeilla autokoulussa opetetuilla keinoilla, eli niin paniikkiin en sentään mennyt. Meillä oli myös hyvät suojelusenkelit matkassa sillä, jos rekka olis ollut 5 sek. aikaisemmin paikalla niin olisin joutunut ajamaan hevosta päin! Koskaan ei siis voi tietää mitä mutkan takaa tulee vastaan.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ajoin noin 25 vuotta sitten polkupyörällä kylällä kotiin päin olin hakemassa mopoon bensaa kun puutavararekka ajoi risteyksen halki ja sulki samalla minulta tien ja pyörän tanko juuttui johonkin rekkaan kiinni ja veti minut pyörän ja polttoainekanisterin rekan alle pyörä jäi renkaiden alle ja meni aivan mutkille särkyi kokonaan tanko runko renkaat kaikki aivan mäsänä
Miten selvisit? En oikein ole varma mutta jotenkin sain tönäistyä pyörästä tai rekan rungosta että lensin rekan alle siinä sitten katselin kun isot renkaat vain silmissä vilisti löin varmaan pääni johonkin kun en muista kaikkea siihen tuli sitten poliisit ambulanssi käyttivät tarkastuksessa ei mitään isompia vammoja mustelmia lukuunottamatta silminnäkijä oli sanonut poliisille että hän oli varma että nyt se poika kuolee varmasti mutta onneksi en jäänyt renkaiden alle niin selvisin hengissä jäi kyllä kammo rekkoja yms isoja autoja kohtaan rekan kuljettaja oli luokkakaverin isä ja poliisi minun oma isä oli kuulemma säikähtänyt kun oli kuulut että minä olin se poika joka jäi rekan alle.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Muutamia vuosia sitten ajelin autolla yöllä kotiin pimeää pikkutietä. Oli talvi ja tie oli todella liukas. Pienessä kaarteessa jossa minulla oli vauhtia 70km/h, rattilukko napsahti päälle ja menetin täysin ohjauksen. Yritin jarruttaa ja auto ajautua tien pielessä olevaan lumivalliin joka oli jäässä. Auto pyörähti katolleen ja lensi muutamia metrejä syvään ojaan tien vieressä.
Miten selvisit? Menetin tajuntani tilanteessa, ja virosin kylmässä pimeässä autossa katollaan, roikkuen turvavöistä pää alaspäin. Savua alkoi tulla konepellin alta ja alkoi vähän jännittää. En saanut ovia auki enkä ikkunoita, yritin löytää jotain millä hajottaa ikkuna. Ainoa oli vanha Erikssonin matkapuhelin, jolla sain lyötyä kuskin ikkunan rikki ja ryömittyä ulos. Sain vielä samalla puhelimella soitettua apua kun makasin ojan pohjalla n 10m päästä jo palavasta autosta. Se oli sekunneista kiinni etten palanut mukana. Jouduin vasta ulostulon jälkeen shokkiin ja taju meni. heräsin sairaalassa saldona reisiluumurtuma ja 4 kylkiluuta poikki, sekä kädet täynnä reikiä rikotusta ikkunasta. Tällä hetkellä kyseinen puhelin ei enää toimi, mutta pidän sen aina mukana autossa, eli puhelin voi olla monella tapa hengenpelastajana.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olmme matkalla Vantaan lentokentältä Tampereelle pitkän yölennon jälkeen. Kuljettaja nukahti rattiin ja auto suistui kohti kallionleikkausta.
Miten selvisit? Auto pysähtyi lumitörmääseen noin metrin ennen kallionleikkausta ja hinausauton ja palokunnan avustuksella saimme auton pois penkasta, auton korjaamolle. Selvisimme säikähdyksellä. Kyydissä oli 3 lasta ja itse odotin kolmatta lasta.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Kaks tapausta. 1. laps leikki omakotitalon pihassa pyöräilykypärä päässä siinä leikin ja juoksemisen innossa ei huomannut pihan omenapuun oksia vaan törmäs niihin ja jäi kypärästään kiinni, oksan haaraan, omin voimin pääsi kyllä irti mutta poruhan siinä pääsi. eikä kypärää ole sen koommin käyttänyt. 2. Tätä en itse ollut näkemässä, mutta jäljet kyllä ja tarina menee.poika oli jaellut (13v) metsä polkuja maastopyörällä ja loivassa alamäessä pyörä oli kaatunut ja kaveri löi päänsä, pään kokoisee terävä reunaiseen kiveen sillä seurauksella että korvaan jouduttiin ompelemaan kymmen kunta tikkiä.Tässäkään tapauksessa ei kypärä auttanut. Monet lapset ei laita kypärää päähänsä sen typerän muodon takia. josta minäkin olen osittain samaa mieltä.
Miten selvisit? Tilannetta vois auttaa kypärän muoto. Että se olisi F1 kuskien mallinen. Tuuletus aukot vois olla vaikka salaman muotosia. Ja reikä takana, josta vois poninhännän laittaa ulos. ja värit kirkkaita kuvioita ja taas heijastavia pintoja. Niihin voitais asettaa radiopuhelimet, jotta äidit ja isä voisivat olla yhteydessä lapsiinsa ja neuvoa kuinka kulloinkin mennään. Tämmöisessä kypärässä ainakin korvat ja kasvojen etuosa säästyisvät kolhuilta.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oli tammikuinen pakkasaamu klo 6.40 ja pyöräilin tuttua reittiäni työpaikalleni sairaalaan.Takana oli jo 5.5km.Pitkän suoran alkupäässä ohitseni kiisi harmaa farmariauto.Puolivälissä suoraa vastaani käveli mies,jonka oletin olevan tien sivuun pysäköityneen harmaan farmariauton kuljettaja. Poskiani kihelmöi pakkanen.Olin juuri ohittamassa kyseistä henkilöautoa,kun ovi aukesi.Minkäänlaisia valoja en nähnyt autossa olleen pitkään aikaan.Eikä ovessakaan ollut punaisia huomiovaloja.Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä...
Miten selvisit? Nopea väistöliike vasemmalle ja p...sana huulilta.Ja matka jatkui..Onneksi pakkanen oli kangistanut niin pyörilijän kuin pyöränkin,joten vauhti ei ollut kova.Enkä myöskään tarennut jäädä pitempään rupattelutuokioon tämän autoilijan kanssa.. Kiitos myös nastarenkaille,joiden ansiosta olen rohkeampi ja varmempi pyöräilijä! Ja todennäköistä ilmalentoa, tai pikemminkin alastuloa olisi vaimentanut aina päässäni oleva pyöräilykypärä!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oli talvi aika ja matkalla töihin jouduin kulkemaan suuren risteyksen alitse .Laskiessani alamäkeä kohti tunnelia kun kuulin takanani kun joku huusi kovaa tuli sellainen tunne että, tapahtuu jotakin, hiljensin vauhtia,ja siinä samassa taivaalta putosi henkilö-auto eteeni (Volvo240) kahden metrin päähän.
Miten selvisit? Laitoin pyörän kinokselle ja sen jälkeen sammutin auton moottorin ja virran, sitten rupesin irroittamaan turvavöissä riippuvaa kuljettajaa saatuani hänet ulos istuimme alas ja kysyin häneltä että mitä ihmettä? Kuljettaja tiesi kertoa että ajoi itse vihreillä mutta rekka tuli sivusta punaisilla kun oli niin liukasta että ei saannut pysähtymään , lennättäen henkilö-auton kinoksen yli kevyenliikenteen väylälle eteeni. Se jos mikä oli lähellä.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin tulossa siskoni ja hänen 2-vuotiaan tyttönsä kanssa vanhempiemme luolta. Olin viemässä heitä kotiin ja ajelin tutuksi tullutta tietä, jonka nopeusrajoitus oli 80 km/h. Nopeusrajoitus vaihtui 60km/h, koska lähistöllä oli koulurakennus. Hiljensin normaaliin tapaan ja edessäni oli pitkä suora. Aurinko paistoi suoraan tuulilasiin, mutta se ei häirinnyt minua. Huomasin vähän matkan päässä oikealle kääntyvän risteyksen, mutta ajattelin vain, että sieltä tulevilla on väistämisvelvollisuus. Oikealta risteyksestä lähestyi valkoinen auto. Luulin ensin hänen huomanneen autoni, kun hän pysähtyi risteykseen, vaikka se ei olisi ollut pakollista. Lähenin risteystä rauhallisin mielin, kunnes tajusin, että valkoinen auto lähtee liikkeelle ja tulee kohti kylkeä. Väistin vastaan tulevien kaistalle, mielessäni jyskytti siskoni tyttö, jonka turvaistuin oli kiinnitetty oikealle puolelle. Väistöliikettä vaikeutti se, että valkoinen auto ei tehnyt elettäkään jarruttaakseen tai kääntääkseen rattia. Se vain tuli kylkeä kohti. Loppujen lopuksi auton takaosasta kuului pieni pamaus, ja pysäytin auton siihen paikkaan. Taustapeilistä seurasin miten valkoinen auto jatkoi vain matkaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut... Ponkaisin autosta ulos ja juoksin katsomaan autoni takaosaa, samassa valkoinen auto pysähtyi ja lähti peruuttamaan luokseni. Kuski avasi ikkunan ja kysyi kylmän viileästi "Onko teillä jokin hätänä?".
Miten selvisit? Selitin valkoisen auton kuskille mitä oli tapahtunut ja kuski vain pudisteli päätänsä ja hoki, ettei hän huomannut mitään. Teki mieli kysyä, että oliko hän täysin sokea ja kuuro vielä kaiken lisäksi... Miten hän ei nähnyt, kun autoni meni niin läheltä hänen autoansa ja renkaani ulvoi asfaltilla!!?? Tutkittuani autoa, en huomannut kuin naarmuja alumiinivanteessa ja takapuskurin sivuosassa. Mieleeni kuitenkin tuli, että rengas voi olla vääntynyt tai jotkin ripustukset/kulmat vahingoittuneet.. Valkoisen auton kuski oli kuitenkin sen verran järjissään, että lupautui maksamaan seuraavan päivän tarkastuksen, joka autooni tehtiin merkkihuollossa. Hän tuli henkilökohtaisesti mukaan tarkastukseen ja maksoi yli 400? laskun vastaan väittämättä ja pahoitteli tilannetta... Henkilövahingoilta säästyttiin, onneksi! Tämän jälkeen olen hiljentänyt aina, vaikka muilla olisikin väistämisvelvollisuus, koska haluan itse säilyä hengissä ja taata myös muiden turvallisuuden!
Sivun alkuun
Miten sattui? Kun olin kahdeksan vuoden ikäinen, olin todella vähällä jäädä auton alle. Auto osui polkupyörän takalokasuojaan ja väänsi sen mutkalle. En edes silloin huomannut autoa tai sitä, että olin jäädä auton alle. Tämä vain sen takia, etten katsonut taakse, kun käännyin ylittämään tietä.
Miten selvisit? Kyllä se opetti, kun autoilija tuli pihaan selittämään vanhemmille kuinka lähellä onnettomuus oli. En olisi kirjoittamassa tätä, ellei autoilija olisi väistänyt tien sivuun. En ole sen jälkeen enään kääntynyt pyörällä katsomatta taakseni.
Sivun alkuun
Miten sattui? Olin lähdössä pitkän työpäivän jälkeen oikein väsyneenä kotiin. Elettiin joulukuuta2003, eli tapahtumasta ei ole vielä kovin kauaa... Olin vihdoin ja viimein saanut hankittua itselleni hyvän ja toimivan auton elokuussa 2003, joten olin yrittänyt parhaani mukaan pitää sitä, kuin "kukkaa kämmenellä". Lunta oli satanut auton päälle, ikkunat jäässä. Pistin auton käyntiin ja nousin autosta ulos rappaamaan ikkunoita. takalasia puhdistaessa auto nytkähti liikkeelle! Työpaikan parkkipaikka viettää loivasti alaspäin ja "päättyy" töyrääseen, joka vie pienelle peltopläntille. Yritin hypätä autoon kyytiin, mutta ovi osui sähkötolppaan ja meni kiinni. Onneksi auto pysähtyi haapaan, joka kasvaa (edelleen) töyräällä. No siinä sitten miettimään että tuliko lommoja ja kuinka sen sieltä saisi pois...
Miten selvisit? Muita autollisia ei ollut enää silloin töissä. Joten eikun soittamaan yhdelle työkaverille, joka asuu lähistöllä. Hän lupasi tulla yrittämään, josko hänen autonsa jaksaisi vetää. Niin me sitten iltähämärissä joulukuisena lauantai-iltana porukalla huhkittiin. En ollut koskaan aiemmin ollut auton ratissa, kun sitä vedetään ylämäkeen. Pelotti hurjasti. Vaarana oli osua puihin tai samaiseen sähkötolppaan ja naarmuttaa autoa, jos ohjaa väärin. Entäs sitten kaasujalan käyttö. Voi elämä sentään. "Naisena miesten maailmassa!" Saimme auton ylös. kiitos työkaverin kaaran ja innokkaitten työntöapulaisten. Ja kuinka ollakkaan! Autoon ei tullut mitään remontoitavaa eikä edes naarmukja! Tämä oli todellakin vähältä piti- tilanne :)
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ajoin Helsingin Bulevardia rantaan päin. Tien lopussa olevista liikennevaloista lähdin oikeaa kaistaa Länsiterminaalin suuntaan. Mukulakiviä peitti erittäin liukas kuura. Oletin, että koko risteystä kontrolloisi liikennevalot, mutta kun olin oikealle jäävän "pömpelin" kohdalla, huomasin, että oikealta tulee reipasta vauhtia uudenkarhea Citroën C3. Sekunnin murto-osassa tajusin, ettei auto tule ns. kärkikolmion takaa, ja että minulla on väistämisvelvollisuus. Jarrutus päättyisi Citroënin vasempaan takaoveen.
Miten selvisit? Painoin kaasun pohjaan. Auto kiihtyi sivuluisussa renkaiden lennättäessä jäätä ja kiveä pitkin maisemaa. Etenin poikittain Citroënin eteen. Luulenpa, ettei sen kuljettaja ehtinyt paljoa jarruttaa. Ahneista ralliajolinjoistani johtuen Citroënin kuljettaja hermostui tilanteesta ja antoi toiminnastani ääni-, valo- ja käsimerkkejä sadattelun siivittämänä palautteeksi. Onneksi vahingoilta kuitenkin vältyttiin.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin tulossa poikani kanssa pakettiautolla risteykseen, jossa oli kärkikolmio. Hiljensin nopeutta ja katselin molempiin suuntiin niin paljon kuin pensailta pystyin. Näin vasemmalta lähestyvän linja-auton. Olin jo pysähtynyt, kun näin l-a:n vilkun syttyvän oikealle ja ajattelin ammattimiehen osoittavan hyvissä ajoin kääntymisen ja lähdin liikkeelle. Kauhukseni huomasin l-a:n tulevan kohti vasenta kylkeäni vauhdilla ja tajusin l-a: kuljettajan vilkuttavan risteyksen takana olevalle pysäkille kääntymistä.
Miten selvisit? Heti, kun tajusin linja-auton kuljettajan aikeet, polkaisin kaasun pohjaan, koska pysähtymiseen ja peruuttamiseen ei ollut aikaa. Onneksi tien pinta oli kuiva, joten rengas piti ja l-a jarrutti myös. En tiedä montako senttiä jäi väliin, mutta siitä lähtien olen bussien antanut mennä menojaan ennen kuin alan itse suunnitella risteykseen menoa.
Sivun alkuun
Mitä sattui?Olin ystäväni kanssa kaupungilla ostosreissulla. Päivittelin jo aikaisemmin sitä, että unohdin aurinkolasini kotiin, sillä kevätaurinko on todella kirkas!! Saimme ostokset tehtyä ja olimme lähdössä kotia kohti. Olin kääntymässä pienemmältä tieltä vilkasliikenteiselle tielle, jolla on talvirajoituksena 80km/h. En todellakaan yhtään huomannut vasemmalle kääntyessäni, että oikealta oli tulossa kuorma-auto. Syynä oli se petollinen, vaikkakin näin talven jälkeen odotettu, kevätaurinko. Koska vasemmaltakaan ei ollut tulossa autoa kovin lähellä, ajattelin olevan turvallista jatkaa matkaa...mutta näin ei ollut!!!
Miten selvisit? Tilanne selvisi minulle juuri kun olin saanut autoni vasemmalta tulevien kaistalle. Ystäväni huusi kurkku suorana, että rekka tulee!! Katsoin siinä tilanteessa parhaaksi painaa vain kaasua ja antaa auton mennä suoraan tien toiselle puolelle ojaan!! Jos olisin painanut vain jarrua, olisimme selvinneet kuorma-auton alle jäämisestä, mutta ei vasemmalta tulleen auton kanssa yhteentörmäykseltä!! Jos olisin jatkanut vain matkaa vasemmalle, kuorma-auto olisi törmännyt meihin. Nyt autooni tuli vain pieniä vaurioita ja henkilövahingoilta selvisimme kaikki!! Vaikkakin säikähdys olikin varmasti kaikilla kova!!
Sivun alkuun