Kaatuilemisia ja putoamisia, vaarallisia kalareissuja. Lue vahingoista, joita on sattunut niin pienille kuin suurillekin.
20-penninen muualla kuin lompakossa
80-kiloinen kala Suomesta
220 volttia
Erämaassa
Hissikommellus
Hiukan tärähtänyt
Hupsista ja mäiskis!
Hyökkäys Forssan torilla
Häkämyrkytys
Häkämyrkytys kesämökillä
Inttiin meno junalla
Kaaduin vauvan kanssa portaissa
Kauhua likakaivossa
Kohtalokas matolaku
Kolme lasta keskenään melkein tulipalossa
Kuula kurkussa
Kypäräpakko
Köyttäkään ei tarvittu
Liekkien keskellä
Liikuntatunti
Liukasta laskiaista
Lumilinna
Meinasin tukehtua karkkiin
Merkkari tarttui kurkkuun
Mäenlaskua
Nauloja pistorasiaan
Olin tukehtua ruokaan...
Pelastin pojan tukehtumiselta
Poikani nieli astianpesujauhetta
Pää edellä puuhun
Rengas pamahti
Seilailua saavilla
Sormet vielä tallessa
Still alive
Suklaamuna
Sähköä suoniin
Taitava ratsastaja
Tippuva lumi
Älä anna lapsesi leikkiä saksilla
Kirveellä jalkaan
Mitä sattui? Istuin yksin auton takapenkillä ollessani 4-vuotias. Olimme menossa äidin kanssa R-kioskille tekemään lottoa. Löysin takapenkiltä 20-pennisen. Ja tuohon ikään kuuluu, että kaikki mikä käsiin tulee niin suuhun vaan... 20-penninen tietenkin juuttui kurkkuuni...
Miten selvisit? Ärrän pihassa äiti meni tietenkin paniikkiin ja yritti saada kolikkoa pois lyömällä selkään. Samassa joku täysin tuntematon mies tuli ja otti minua jaloista kiinni ja roikutti minua siinä pää alas päin vähän aikaan kunnes kolikko tippui maahan. Vieläkään en tiedä kuka tuo tuntematon mies oli mutta kuitenkin hän pelasti henkeni. Se oli minun vähältä piti -juttu.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oli kaunis kesäpäivä ja olin heittelemässä uistinta järvellä. Tyyliksi valitsin olantakaa viskaaminen. Yhtäkkiä avokelani jarru petti ja raskas lippa koukkuineen jäi selkääni kiinni.
Miten selvisit? Lähdin kotiin, josta matka jatkui lääkäriin. Koukku oli jäänyt lujasti kiinni ja minulle piti antaa puudutuspiikki. Tämän jälkeen irroittaminen ei enää tuntunut pahalle. Nyt tiedän miltä kalasta tuntuu jäädä koukkuun kiinni.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Leikkasin kalaa uudella japanilaisella veitsellä ja vaimo oli jättänyt vatkaimen johdon (joka oli pistorasiassa kiinni) paikoileen, se oli leikkuulaudan ja kalapaperin välissä. Kun leikkasin kalaa, niin johto menikin poikki ja tuli oikosulku. En heti huomannut johtoa ja ajattelin, että ompas kalassa vahvat suolat ja mausteet kun noin alkaa poksahtelemaan kesken leikkuun. Hyvä ettei henki lähtenyt, hiukset taitaa olla vieläkin pystyssä.
Miten selvisit? Veitsessä on kumikahva, joten pelkällä säikähdyksellä. Kylläpä sitä naurettiinkin jälkeenpäin.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin veljeni kanssa viettämässä viikonloppua mökillämme. Perjantai-iltana päätimme muuten vain käydä hieman kelkkailemassa. Niinpä lähdimme matkaan ilman minkäänlaisia työ-, apu- yms. välineitä, ei edes suksia ollut mukana. Ajoimme pitkälti toistakymmentä kilometriä tiettömään erämaahan. Niinhän siinä kävi, että kelkka hajosi kesken ajon. Mukana ei ollut tulentekovälineitä, ruokaa eikä edes nestetilkkaa juomaksi. Vasta maanantaina meitä olisi kaivattu. Silloin ei ollut kännyköitä. Ei mitään mahdollisuutta selvitä umpihangessa kontaten mökille. Hätää oli jakaakin.
Miten selvisit? Analysoitiin vika ja todettiin että kolmerivinen ketju oli katkennut. Totesin tuolloin, että nyt istutaan ja mietitään, ei kestä hermostua eikä hätäillä. Tovin mietittyämme totesimme että korjattavahan se on (paljain käsin). Mitattuamme ketjun totesimme sen juuri riittävän vaikka yhden rivin poistaakin. Moottori käyntiin ja jarrulevy rälläkkänä katkaisimme niitin. Uuden niitin teimme öljyn mittatikusta, vähän päitä taivutimme, en muista millä. Kelkka käännettiin käsin tulosuuntaan ja eiku mökille. Tämä tapahtui kauan sitten kun ei ollut kännyköitä.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Eli tarina tapahtui vuosia sitten ollessani noin 7-vuotias. Asuimme kerrostalossa ja olin hississä matkalla neljänteen kerrokseen, jossa asuin. Ja tietenkin heittelin hississä tennispalloa seinään. Pallo sitten vierähti hissin oven luo, josta menin sitä poimimaan, jolloin kaulassani narun päässä riippunut avain luiskahti hissin väliin ja koska olin matkalla ylöspäin niin jumiutunut avain kiskoi minua alaspäin ja kuristi kaulaani!
Miten selvisit? No kaikeksi onneksi avain vääntyessään pysäytti koko hissin ennenkuin mitään vakavampaa ehti sattua. Siinä makoilin ja hissin lattialla lievässä kuristuksessa ja itkin niin maan perusteellisesti! Äiti tietysti kuuli kuinka poika itki ja ryntäsi asunnosta hissille katsomaan ja sitten takaisin sisään soittamaan talonmiehelle, joka sitten saapuikin jonkin ajan kuluttua ja vapautti pikku-Jarin kuristuksista! Onneksi tarinalla oli siis happy end ja voin siis siitä vielä kertoa :)
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olimme aloittamassa monen tunnin ajomatkaa Länsi-Suomesta Helsinkiin. Kuuman kesäpäivän ja nesteen nauttimisen jälkeen seurapiirirakko oli pois käytöstä, joten oli pakko pysähtyä pissille huoltoasemalle. Peruutin sivurakennuksessa toimivaan postimerkin kokoiseen vessankopperoon. Pöntöltä noustessa jysäytin pääni ovenkahvaan, joka kooltaan ja materiaaliltaan oli täysin sopimaton ympäristöönsä. Kahva oli mallia Kansallisosakepankki, eli 30x30 cm kokoinen täysmetallinen jötikkä.
Miten selvisit? Matkalla alkoi osastava päänsärky yltyä, onneksi ilta viileni ja pimeni sekä lompakosta löytyi särkylääketabletti. Kotiin saapuessa napsin pari tablettia lisää ja pikapikaa levolle... aamuyöllä heräsin elämäni kauheimpaan päänsärkyyn. Siispä oitis lääkärille; lievä aivotärähdys. Lepoa ja nesteitä. Noloahan se oli selittää töissä saaneensa aivotärähdyksen vessan ovenkahvasta...
Sivun alkuun
Mitä sattui? Koetimme kiivetä isosiskoni kanssa isolle kivelle. Se oli silloin muutama vuosi sitten niin jännää... Siskoni löysi maasta leikkikottikärryt ja ehdotti, että nousisimme niiden avulla kivelle. Sisko nosti minut ensin kivelle ja sitten hän yritti, mutta kottikärryt lipesivät hänen altaan ja siskoni kaatui maahan. Luulin, että hän vain leikki, kun hän valitti polveansa, mutta sitten huomasin siskoni itkevän. Hyppäsin nopeasti kiveltä auttamaan kivusta tuskailevaa isosiskoani. Huomasin maassa aivan siskoni pään vieressä olevan terävän kiven. Onni kävi, ettei hän osunut siihen, koska niin lujaa hän mäiskähti maahan.
Miten selvisit? Pinnistin kaikin voimin, että saisin siskoni ylös maasta. Se oli todella hankalaa, koska voimanpattini oli aika pieni. Isosiskollani oli kamalat tuskat ja hän itki ja itki. Ei muu auttanut, kun juosta hakemaan äitiä apuun. Autoimme äidin yhdessä äidin kanssa siskoni kotiin ja sitten vain sairaalaan autolla. Sairaalassa todettiin siskoltani olevan polvilumpio pois paikaltaan. Ei isosiskoni auttanut muu, kuin ottaa sauvat kainaloon ja menoksi. Koko kesäloma meni, että hän sai sauvat pois. Huokaus ja helpotus, ettei isosiskoni pää osunut siihen kiveen. Siitä saamme olla onnellisia.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Opiskelin Mustialan maatalousopistossa ja lauantaisin kävimme Forssan Teatteritalolla tanssimassa. Lähdin tanssien jälkeen Teatteritalolta oikaisemaan torin poikki, kun hämärällä torilla kaksi nuorehkoa miestä, kuten minäkin, kysyivät tulta tupakkaan, jonka tarjosin. Toinen miehistä siirtyi selkäni taka ja tulta saanut pyysi paria markkaa. Sanoin että olen opiskelija eikä minulla ole vara jakaa markkoja tuntemattomille. Silloin takana oleva koukkasi käsivartensa kaulani alitse.
Miten selvisit? Minä kumarruin salamana ja tempaisin hänen jalkansa jalojeni välistä judo-otteella, jolloin ote kirposi ja hän kaatui. Potkaisin edessä olevaa nivusiin ja pakenin. Pari lähti perääni. Juoksin pitkä takki päällä! Pelastukseni odotti toisella laidalla toria, jossa tien laidassa seisoi käynnissä oleva poliisiauto, jonka luo pääsin ja kerroin tilanteen. Poliisit lähtivät paikalle. En jäänyt odottamaan lopputulosta, vaan menin lähellä olevalle taksiasemalle ja ajoin taksilla koululle. Ja vasta kun olin asuntolahuonessani sanoin: HUH!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oltiiin talvella mökillä ja ulkona oli kova pakkanen. Silloin olin myös kuumeessa joten takkaa piti pattereitten lisäksi myös lämmittää että tarettiin yöpyä mökissä. Yöllä sitten heräsimme avomieheni kanssa siihen kun sydän sykki lujaa ja oli kamala päänsärky. Huomasimme kauhuksemme että oltiin kuolla petolliseen häkämyrkytykseen. Oltiin illalla laitettu peltiä liian aikaisin kiinni ja häkää oli päässyt mökkiin.
Miten selvisit? Avattiin ulko-ovi oitis ja tuuletettiin oikein kunnolla. Mutta tämä läheltä piti tilanne ei ikinä unohdu ja ollaan iloisia siitä että selvisimme säikähdyksellä tästä kauhukokemuksesta. Nykyään ollaan hyvin huolellisia kun lämmitämme takkaa ja jätetään pelti mieluummin koko yön auki kun että suljetaan liian aikaisin.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olimme toukokuussa uudella kesämökillä talkooporukan kanssa. Lämmitimme mökkiä polttamalla puita varaavassa takassa. vähän ennenn nukkumaan menemistä yksi miehistä kohenteli takkaa (hiilloksia) ja sanoi, että takan pellin voi nyt sulkea (niin ei lämpö karkaa). Ei näkynyt enää lieskoja ja hiilloskin oli enää vähäinen. Parin tunnin kuluttua heräsin hirveään päänsärkyyn ohimoilla ja takaraivossani. Ihmettelin, mistä se voi johtua, sillä en ollut juonut kuin lasin viiniä ja keskiolutpullollisen. Myös korvissa kuului outoa huminaa. Kävin huussissa ja jatkoin unia. Vähän ajan kuluttua heräsin siihen, että 8-vuotias tyttäreni, joka nukkui parvella, huusi minua ja kertoi oksentaneensa. Pyysin häntä alas nukkumaan siivottuamme oksennukset. Pian minuakin alkoi oksettaa ja kävin hakemassa saunasta ämpärin sängyn viereen. Nukahdimme.
Miten selvisit? Nyt talkooporukan mies, joka oli laittanut pellin kiinni, tajusi, että olimme kenties saaneet häkämyrkytyksen. Hän aukaisi oven ja ikkunat ja tuuletti mökkiä noin puoli tuntia. (Vaikka olisi pitänyt tietysti herättää kaikki ja ajaa ulos happea hengittämään.) Aamulla meitä särki päätä vielä iltapäivään asti, mutta muuten lienemme kunnossa. Kävin vielä maanantaina työterveysasemalla, jossa mitattiin vereni methemoglobiinipitoisuus: se oli vielä selvästi koholla muutama päivä tapauksen jälkeen. Ei kannata ikinä laittaa saunan tai takan peltejä aivan kiinni!
Sivun alkuun
Inttiin meno junalla
Mitä sattui? Olin menossa Tampereelta Kajaaniin viikonloppulomalta takaisin armeijaan. Nukuin matkalla ja oli puhelin herättämässä klo 7 (tuloaika Kajaaniin). Heräsin ja huomasin, että juna lähti liikkeelle ja aseman jälkeinen maasto oli aivan samanlaista kuin Kajaanin. Juoksin paniikissa ovelle, mielessäni pyöri että en voi myöhästyä armeijasta ja on 45 minuuttia aikaa. Avasin vauhdissa oven, oli talvi, lumi pöllysi ja rautatolpat vilahtelivat junan vieressä.En sit uskaltanu hypätä vaikka viikonloppuloma palamassa. Palasin paikalleni istumaan hälytysmerkin soidessa ja kun konnari tuli, kysyin, että miksi juna lähti niin nopeesti Kajaanista. Konnari sano, et tää on myöh. 30 min. tää lähti Sukevalta. Ajattelen vieläkin, että onneks en hypänny, oisin voinu kuolla.
Miten selvisit? En vaarantanu elämääni.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Asuntomme on kahdessa kerroksessa, ja yhtenä päivänä tapahtui se mitä olin pelännyt: kaaduin portaissa pieni vauvamme sylissäni. Ehdin tajuta sen että jalkani lipesivät rappusissa ja sitten jo mentiinkin.
Miten selvisit? Kaikessa rytäkässä, ihmeen kaupalla, onnistuin pitämään vauvamme vatsapuolellani. Muistan vain että ehdin ajatella että minun pitää pitää vauvasta lujasti kiinni ja pitää vauva vatsaa vasten. Kaaduin siis pyllylleni. Onnettomuudesta selvisimme säikähdyksellä ja muutamalla mustelmalla. Vauvan ei onneksi käynyt kuinkaan. Ainekset olivat pahempaankin, olisin voinut kaatua eteenpäin, jolloin vauva olisi lentänyt sylistäni ja jäänyt ehkä alleni. Nykyään hiippailen kotona liukuestesukat jaloissa.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Noin 6 vuotta sitten erääna alkukesän sunnuntaiaamuna olin tulossa Helsingistä Turuntietä ja tunsin pakottavaa tarvetta päästä wc:hen. Koska aamu oli aikainen, kaikkialla oli hiljaista eika mikään paikka ollut auki. Mielessäni ajattelin, että Kehä 3:n jälkeen on levähdyspaikka ja siellä täytyy olla myos wc. Pysähdyin ja jätin 9-vuotiaan tyttäreni nukkumaan autoon, kun itse menin etsimään wc:tä. Wc loytyi,mutta ovi oli lukossa, niinpä haravoin katsellaani ympäristoä, joka kasvoi heinää sun muuta horsmaa. Kävelin heinikkoon, katsellen ympärilleni kehtaisinko käyda sinne tarpeelleni kun yht'äkkia maa jalkojeni alla hävisi. Olin astunut likakaivon kannelle, joka luiskahti altani ja putosin suorraan alas vyötärön syvyiseen ulosteliemeen. Sailiö oli ehkä noin 2 meträ syvä, koska en ylettynyt suuaukon reunoihin edes hyppäämalla.
Miten selvisit? Tiesin etta tyttäreni alkaisi kohta ihmetella missä olen, mutta pelkäsin, että hänelle kävisi kuin minullekin, joten aloin huutaa hänen nimeään ja varoittaa vaarasta. Jonkin ajan kuluttua kuulinkin hanen kävelevän lähellä ja huutavan minua. Lopulta han ilmestyi suuaukon kohdalle kauhuissaan. Pyysin häntä etsimaan ymparistöstä jotain jonka päälle voisin kiiveta ja sitten vetaa itseni ulos likasailiösta. Aikansa etsittyaan hän löysikin tyhjän peltisen kurkkupurkin, jota oli käytetty tuhkakuppina kioskin takaovella. Han pudotti sen alas sailiöön, astuin sen päälle ja pakokauhun vahvistamana vedin itseni ylos. Autossa oli mukanani peite johon kääriydyin riisuttuani ensin kaikki vaatteeni ja jätettyani ne pysähdyspaikan roskikseen. Pudotessani en onneksi lyönyt päätäni säiliön suuaukon reunaan. Se olisi luultavasti vienyt tajun ja olisin hukkunut tuohon ulosteliemeen. Onneksi tyttäreni oli mukana ja pystyi auttamaan minua. Onnettomuutta ei olisi tapahtunut jos likakaivo olisi peitettu kunnollisella kannella muovisen tilapaiskannen sijaan. Myös, jos olisin katsellut jalkoihini ymparistön sijasta, olisin nähnyt mihin astun.
Sivun alkuun
Mitä sattui: Olin ystäväni kanssa elokuvissa katsomassa Hiipivää tiikeriä ja piilotettua lohikäärmettä, ja olin ostanut naposteltavaksi pussillisen irtokarkkeja. Jossakin elokuvan puolivälissä napsaisin suuhuni pahaa-aavistamattomana oranssin matolakun. Puraisin sitä ja satuin hengittämään sisään samalla hetkellä, jolloin lakun päällä olevaa kuorrutetta joutui kurkkuuni, enkä enää saanut henkeä. Juomista ei tietenkään ollut mukana. Haukoin ilmaa ja auoin suutani turhaan; luulin todella kuolevani elokuviin. Ajattelin jo, miten korni tilanne se olisikaan ja odotin hetkeä, jolloin elämä vilahtaisi silmieni ohi.
Miten selvisit? Yhtäkkiä refleksinomaisesti ponnahdin eteenpäin istuimellani ja vedin samalla syvään henkeä. Tietenkin tämä tapahtui juuri yhdessä elokuvan hiljaisista kohdista, jolloin koko teatteri kuuli haukkomiseni. Hengitystieni avautuivat ja vesi virtasi silmistäni. Lopun ajan elokuvaa istuin hiljaa paikallani ja jätin karamellit suosiolla rauhaan.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Ollessani lapsi vanhempani olivat eräänä talvi-iltana lähdössä kauppaan ja jättivät meidät lapset keskenämme kotiin siksi aikaa. Siihen aikaan meillä oli kaksi koulun puutyötunnilla valmistettua seinälle ripustettavaa kynttilänjalkaa sisällä puiseen seinään kiinnitettynä. Äiti oli käskenyt isää sammuttamaan niissä olevat kynttilät, mutta isä ei ilmeisesti ollut kuullut ja ne jäivät palamaan heidän lähtiessään. Kenenkään lapsista huomaamatta toinen kynttilä sytytti tämän seinällä olevan puisen kynttilänjalan...
Miten selvisit? Onneksi kohtalo puuttui peliin ja äiti palasi vielä takaisin hakemaan jotain, lompakkoa tms. ja huomasi palavan kynttilänjalan. Oli vain sekunneista kiinni, että seinäkin olisi syttynyt tuleen, mutta äiti ehti napata kynttilänjalan pohjasta kiinni ja juoksuttaa sen takkaan. Emme me lapset varmaan olisi osanneet mitään tehdä, niin äkkiä se tilanne tuli, ja ennen kuin itse olisimme ehtineet mitään edes huomata, olisi seinä varmasti ollut jo pitkälle tulessa. Usein olemme tätä miettineet...
Sivun alkuun
Mitä sattui? 3-vuotias Ville-poika leikki kaksoisveljensä kanssa äidin laittaessa ruokaa. Kun äiti meni katsomaan mitä pojat makkarissa puuhaa, hän totesi kauhukseen Villen kakovan jotain valko-sinisenä. Poika sai sanottua, että kuula on kurkussa. Äiti nappasi pojan syliinsä, käänsi ylösalaisin ja taputteli voimakkaasti selkään ja samalla soitti hätänumeroon. Poika rupesi huutamaan ja oksensi, ambulanssi tuli ja kaksi ensihoitajaa huolehti Villestä. Pojalla ei ollut enää hätää, kuula oli mennyt kurkusta alas ja tulisi toivottavasti myöhemmin ulos toisesta päästä. 10 millin reiästä pitäisi kuulan mennä, eikä se toivottavasti aiheuta tukkeumaa suolistossa. Hoitajat tarkistivat hengitysäänet ja sen että juoma meni alas asti.
Miten selvisit? 8 päivää myöhemmin tuli 10 mm kuula. Onni oli että kuula meni kurkusta alas, ja onni oli että kuula joka oli sen 10 mm mahtui menemään siitä 10 mm putkesta alas ja ulos!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Eräänä kauniina kesäpäivänä, muutama vuosi takaperin, olin silloisen kotimme oven edustalla hyssyttelemässä vaunuihin nukkumaan 1-vuotiasta tytärtäni. Siinä annoin ajatusteni harhailla ja katselin hymyillen miten asuntomme lähellä olevalla leikkipaikalla leikkivät sisarukset, n. 4-5- vuotiaat tyttö ja poika, joita en ollutkaan aiemmin pihallamme nähnyt. He olivat tulleet pyörillä, asianmukaisesti kypärät päässään. Pikkuveikka leikki ja touhasi leikkipaikalla siskonsa kera, kypärä auringossa kimaltaen. Nautin lämmöstä ja auringosta, katselin miten tyttäreni vaipui uneen ja kun vilkaisin taas leikkipaikalle, huomasin kauhukseni miten tuo vieras pieni poika roikkui kiipeilytelineen verkossa pelkästään kypäränsä varassa. Täysin avuttomana hänen pienet raajansa sätkivät ja potkivat, hänen kätensä eivät yltäneet verkon naruihin, jalat eivät yltäneet lähellekään maata ja kypärän leukahihna kiristi jo kurkkua niin ettei hän pystynyt huutamaan. Koko hänen pienen vartalonsa paino kuristi häntä. Siskon jaloista vilahtivat kantapäät nurkan takaa, hän oli ilmeisesti hädissään lähtenyt juosten hakemaan kotoa apua.
Miten selvisit? Samalla sekunnilla ryntäsin verkon alle, tartuin pojan jaloista kiinni ja punnersin hänet ylös niin että hän pääsi sitten itse takaisin kiipeilyverkkoon. Siitä varmistelin että hän pääsi sitten kunnialla alas. En kunnolla muista mitä sanoin pelosta tärisevälle ja huohottavalle pojalle, sillä tärisin siinä vaiheessa jo itsekin, olin vain taivaallisen huojentunut siitä, että poika oli turvallisesti maan kamaralla. Kukaan muu aikuinen ei ollut tapahtuman silminnäkijä. En uskalla edes ajatella miten kaikessa olisi käynyt ellei pikku tyttöni olisi sinä päivänä halunnut harvinaisen myöhään päiväunilleen...
Sivun alkuun
Mitä sattui? Asuimme maalla. Pikkuveljeni oli alle kouluikäinen ja hän oli joen rannassa leikkimässä vuotta nuoremman kaverinsa kanssa. Kaveri putosi rantapenkalta kylmään syksyiseen veteen, mutta sai ruohotuposta kiinni, eikä mennyt jokeen virran mukana. Pikkuveljeni kiskoi hänet paljain käsin takaisin rantapenkalle. Yhdessä he märkinä juoksivat navettaan kertomaan äitille ja isälle, että köyttäkään ei tarvittu, kun kaveri pelastui.
Miten selvisit? Siihen aikaan televisiossa oli ollut mainos, jossa kaveri pelastettiin heikoista jäistä köyden avulla. Sen mainoksen pikkuveljeni oli nähnyt. Mutta se, että hän sai kaverinsa pelastettua paljain käsin se on silkka ihme ja varjelus. Hyvä etteivät molemmat hukkuneet siihen kylmään virtaavaan jokeen. Pikkuveljeni olisi ansainnut hengenpelastusmitalin, niin ripeä ja neuvokas hän oli ollut, kun sai pelastettua kaverinsa.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Vuonna 1991 (11v.) kun olin vielä pikkupoika niin, leikittiin ystäväni kanssa tulitikku- ja bensaleikkejä heidän puisessa ulkovarastossa, joka oli suoraan asuintaloon yhteydessä. "Onnistuttiin" saamaan bensan avulla koko varasto ilmiliekkeihin joka oli vaarana levitä myös heidän asuintaloon sekä naapuriin. Olimme myös itse sen valtavan tulimeren ja savupatsaiden keskellä, sillä yritimme epätoivoisesti sammuttaa tulta niin ettei sitä kukaan huomaisi, mutta onneksemme savua näkyi ulos ja saatiin palokunta paikalle taltuttamaan tilanne.
Miten selvisit? Kaverin kaksi isoveljeä oli vapaaehtoisia palokuntalaisia (VPK), jotka näkivät ikkunasta kun varastosta nousee savua. He tulivat ottamaan meidät ulos sieltä ja tekivät tehokkaan alkusammutuksen sekä hälytti palokunnan paikalle, näin saatiin tarinalle onnellinen loppu eikä kenellekkään sattunut mitään, lukuun ottamatta aineellisia vahinkoja sekä vanhempien toruja. Siitä sainkin kipinän ja päätin ryhtyä itsekkin vpk:h ja siitä sain itselleni erittäin huvän ja opettavan harrastuksen, nytten palokuntalaisena jo 13 vuotta (savusukeltaja). Saan antaa valistusta muille nuorille ennaltaehkäisevästi.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oli 6-luokan liikuntatunti. Pojat pelailivat pesäpalloa ja sitten tuli erään pojan vuoro lyödä, joka löi vahingossa opettajaa mahaan. Opettaja kaatui ja me haimme apua siinä oli nopeaa toimintaa ja kekseliäisyyttä. Ambulanssi tuli ja ope selvisi hengissä.Kyllä opella hengenlähtö lähellä.
Miten selvisit? Paikalle tuli ambulanssi ja minä vastailin parhaani mukaan kysymyksiin koska olin lähimpänä ja olin ainoa avunantaja.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Tosi hyvä potkukelkka-keli, huimia nuoria aikuisia kolme ja kaksi lasta. Niin ja tietysti potkukelkka. Pitkä, loiva alamäki, joka päättyisi turvallisesti pienen mutkan jälkeen laskettelukeskuksen parkkipaikalle. Monesti toki ennenkin laskettu. Siinä asetelma. Nuorin (5 v.) istumaan "kaulaliina-turvavöihin" istuimelle (kaulaliinalla vyötäröltä kiinni sivutukien ympäri), toiseksi nuorin (9 v.) seisomaan jalaksille, pitämään kelkan ohjaustangon keskeltä kiinni ja äiti puikkoihin. Kaksi aikuista "letkajenkkatyyliin" taakse jalaksille. Ja menoksi. Ihanaa vauhdin hurmaa siihen saakka kunnes äiti mutkan jälkeen tajusi, että tien yli oli viritetty puomi! Koko tien leveydeltä, juuri pienen tytön silmien korkeudelle, ja puomi tuli kohti kasvavaa vauhtia.
Miten selvisit? Paniikki. Huuto takana oleville aikuisille: - Hypätkää pois, heti! Saatiin painoa vähemmäksi. Tiukka käsky pojalle: - Pidä lujaa kiinni, niin lujaa kun voit. Äiti kelkan sarvista roikkuen jalat maahan jarruttamaan. Puomi lähestyy, pysähtyykö kelkka? Jäisestä tiestä ei meinaa saada kengillä kitkaa millään. Kauhistuneita silmiä vilisee ohi. Tyttö huutaa, pelostako vai innosta? Poika on jo tajunnut tilanteen ja pyytää, rukoilee, äitiä pysäyttämään. Alle puoli metriä ennen puomia kelkka pysähtyy. Säikähdyksestä vapiseva äiti irrottaa tytön kelkasta, haalii pienet lapsensa syliin ja tajuaa miten läheltä piti. Tytön kasvot olisivat ensimmäisenä puomiin törmänneet. Tytöstä kasvoi kaunis nuori nainen pojasta iso kookas mies. Se oli kammottavan lähellä että asiat olisivat menneet toisin. Miksi puomi oli laitettu, miksi siitä ei ollut varoitusta, sitä ei silloin ymmärtänyt kysellä. Sanottiin vaan henkilökunnalle, että kävisivät laittamassa mutkan taakse varoitusmerkin ja palattiin hiljaisena joukkona kotiin.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olimme kolmen kaverimme kanssa rakentamassa lumilinnaa ja teimme hienon tunnelin siihen. Kahden kaverini kanssa työstimme linnaa sisältä kunnes paksu katto romahti yllemme. Aloin huutaa ja luulin että en pääsisi sieltä koskaan pois...
Miten selvisit? Sitten vaikenin, koska muistin että jossain ohjelmassa oli kehotettu paniikkitilansteissa olemaan rauhallinen. Sitten makasin liikkumatta kunnes kuulin että joku lapioi lumia pois päältäni. Se oli kaverini isä joka oli hälytetty apuun. Kuulin taustalta kuinka kaverini itki, mutta noustuani ylös hänen ilmeensä vaihtui hymyksi. Siitä päivästä lähtien olen lumilinnoja pelännyt, mutta ehkäpä joskus vielä uskallan rakentaa toisen...
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin tuolloin noin 7-vuotias. Olimme perheemme kanssa purjehtimassa Ahvenanmaalla ja pysähdyttyämme Maarianhaminan satamaan vanhempani lähtivät kiertämään kaupunkia. Tietysti menin heti karkkikätkölle ja pistin suuhun imeskeltävän karkin. Se oli iso ja nielaisin sen vahingossa. Karkki juuttui kurkkuuni enkä tiennyt mitä tehdä. Oli vaikea saada henkeä ja olo paheni koko ajan. Veneessä ei ollut juotavaa.
Miten selvisit?Keksin äkkiä, että menen naapuriveneelle pyytämään apua. Puhua en tietenkään pystynyt, mutta osoittelin kurkkuani sormella ja naapurit älysivät että minulla on kurkussani jotain. He antoivat vettä, jonka jälkeen karkki meni hiljalleen alas.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin koskikeskuksessa joskus kolmisen vuotta sitten silloin ku äitini vielä eli. Olimme ostoksilla jä kävimme leffassa, istuttiin leffan jälkeen koskarin aulassa ja syötiin loppuja karkkeja joita oli jäänyt leffasta. Minä, äiti, "siskopuoleni" ja äidin kihlattu söimme kaikki merkkareita. Äiti kertoi jonkun vitsin ja me kaikki ruvettiin nauraan se merkkari meni kurkkuuni nauraessani. Ensin yskin ja sitten aloin muuttuun ihan siniseksi äitin ja muut vain nauroi vaikka olin tukehtumaisillani...
Miten selvisit? Äitini huomasi silloin että silmäni pullistuivat melkein päästä ulos. Äiti säikähti ja otti mua takaapäin kiinni ja puristi minua mahasta ja se karkki lensi kaaressa ulos kurkustani se liipaisi läheltä! Olin vähällä kuolla, miettikää jos olisin ollut yksin jossain olisin kuollut siihen paikkaan! Tämä on opetus, älä ikinä syö karkkia kun naurat!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Pikkupenskana tuli laskettua persmäkeä kalliolta alas ja siellä oli yksi vaarallisempi kohta mistä ei voinut laskea alas, koska siinä oli jyrkkä pudotus. No eräänä talvipäivänä tuli sitten seikkailtua siinä kielekkeellä ja ykskaks yllättäen liukastuin ja läksin liukumaan alaspäin kohti pudotusta.
Miten selvisit? Kielekkeellä oli semmoinen kitukasvuinen mänty, johon haalarini huppu otti kiinni ja minä jäin roikkumaan jalat ilmassa. Aikani siinä sätkittyä sain käännettyä itseni ja otettua männystä kiinni ja hilattua itseni ylös siintä...
Sivun alkuun
Mitä sattui: Olin n. 2-vuotias kun rakensimme perheemme taloa. minä siellä leikin työntekijöiden joukossa. menin sitten äidin ja isän luo ja näytin sormeani ja sanoin: "pipi"... peukaloni kynsi oli ihan musta. kun vanhempani kysyivät että mistä se pipi oli tullut, näytin heille että olin lyönyt 2 naulaa jatkojohdon pistokkeeseen. (johtohan oli tietysti seinässä kiinni!!!)
Miten selvisit? Kumisaappaat jalassani pelastivat minut.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin yksin mökilläni viikonloppua viettämässä. Oli paljon tekemistä ja kaikessa kiireessä söin - säästääkseni aikaa, että taas voisin jatkaa töitä. Taisin olla juuri syömässä kinkkua kun äkkiä tunsin, että en saakaan henkeä. Olin vetäissyt kinkunpalan henkitorveeni. En pystynyt hengittämään! Tiesin hetkessä että voisin kuolla tähän ja tunne oli kauhea. Onneksi tiesin ammattini ansiosta, että mitä minun piti tehdä tehdä. Otin molemmat käteni, laitoin ne nyrkkiin ja löin itseäni palleaan, yläviistoon voimakkaasti. Tämä auttoi ja kinkkupala henkitorvessa nousi ylös ja sain yskittyä sen pois. Sain jo hengitettyä ja oikeastaan vasta sitten säikähdin. Tajusin, että kuinka lähellä kuolemaa olin käynyt. En olisi pystynyt soittamaan apua ja apu olisi kuitenkin saapunut liian myöhään. Vapisin, mutta sitten rauhoituin. Päätin silloin, että minulla ei saa enää koskaan olla niin kiirettä, että enää koskaan hotkisin ruokaani. Työt jääköön vaikka tekemättä. Henkikulta on sentään kalliimpi.
Sivun alkuun
Pelastin pojan tukehtumisesta
Mitä sattui? Menimme kioskiin, tytär ja minä. Kun tulimme sisään, sieltä lähtivät kaksi poikaa, 10-vuotias ja vähän nuorempi. Muutaman minuuttien kulutta, nuorempi poika riensi takaisin kioskiin, huutaen että isoveli ei saa ilmaa. Samalla isovelikin tuli sisään. Hän oli aivan paniikissa, silmät isona ja kauhuissaan hän näytti kädellä kurkkuunsa. Se mikä eniten pelotti minua, oli hiljaisuus. Häneltä ei lähtenyt ääntäkään, ilmatiet olivat täysin tukossa!
Miten selvisit? Pyysin hänet heti yskiä. Hän yritti mutta hiljaisuus jatkui. Lima vain valui suusta. Menin pojan taakse ja löin neljä, viisi kerta nyrkkeillä hänen lapaluiden väliin, huutaen samalla "YSKI, YSKI". Tässä vaiheesa kioskineiti soitti hätäkeskukselle. Astuin pojan taakse ja otin Heimlichin-otteen. Pari kerta vedin taakse-ylös, sitten taas hakkasin ja huusin. Taas veto-hakkaaminen, ties kuinka monta kerta. Poika oli niin paniikissa, että hän oli kuin keppi, vasta kun hänen voimaansa ja tajunsa alentuivat, sain hänet kumartamaan eteenpäin samalla kun vedin. Ja sillä se Tsaukki-karkki irtosi. Poika yski, mutta nyt sitä kuuli. Hetken päästä hän nousi lattialta, mihin hän oli joutunut kun päästin irti otteestani. Kysyin onko hänellä kipua. "Ei", - hän vastasi itkien. Hän halusi vain mennä kotiin. Ja kotiin he menivät, enkä tänä päivänä tiedä, tietävätkö vanhemmat mitä tapahtui.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Tapahtumasta on kulunut jo toistakymmentä vuotta, mutta se säilyy mielessäni edelleen hyvin selkeänä. Silloin olimme koko perhe olleet talvilomalla mökillämme jo useita päiviä. Tullessamme mökille ei pikkutietä perille ollut aurattu viimeisen lumipyryn jälkeen, tie oli paksun lumen peitossa. Maastoautollamme kuitenkin juuri ja juuri olimme päässeet perille. Aviomies lähti aamusta hiihtämään, kuten edellisinä aamuinakin. Hän sanoi tulevansa iltapäiväksi takaisin. Aloitin lasten kanssa normaalit aamutoimet keittiössä. Kolmen vuoden ikäinen poikani Johannes pörisytteli pikkuautoja pitkin keittiön lattiaa ja nuorempi poikani Mattias, vähän yli vuoden vanha, seisoi astianpesukoneen avointa ovea vasten. Ovi avautui yläreunasta ja taipui sopivalle korkeudelle. Sitä vasten oli hyvä seistä ja leikkiä. Mattias aukaisi ja sulki pesuainesäiliön kantta. Auki- kiinni- auki- kiinni. Näin oli aamu alkanut ennenkin, auki-kiinni-auki kiinni, sillä aikaa minä tyhjensin astianpesukonetta edellisen päivän tiskeistä. Olin ylpeä heistä, kahdesta toivotusta, touhukkaasta pojanviikarista. Hetki oli rauhallinen ja leppoisa, molemmat pojat siinä aivan jaloissani - siis valvonnassani. Hyräilin ja suunnittelin iltapäivän ohjelmaa. Kunnes Mattias alkoi itkeä. Siitä kuuli heti, että tosissaan oli sattunut. Lapsi piti kättä suullaan ja huusi naama punaisena. Irrotin käden suun päältä, kädessä oli valkoista jauhemaista astianpesukoneen pesuainetta. Sitä oli myös suu valkoisenaan. Murusia jauheesta oli vielä koneen kannessa olevassa säiliössä. Kone ei ollut jostain syystä ottanut pesuainetta lainkaan, vaikka ohjelma oli mennyt läpi! Ei edes kastellut pulveria.
Miten selvisit? Kaappasin Mattiaksen nopeasti kainalooni ja vein kraanan alle suun putsaukseen. Väkisin pesin, vaikka lapsi potki ja rimpuili. En tiennyt oliko hän niellyt ainetta ja kuinka paljon. Sitten maitoa juottamaan, maanittelemalla ja lopuksi jopa kiukkuisella äänellä komentamalla. Sain Mattiaksen juomaan maitoa, osa valui pitkin rinnuksia, mutta kyllä sitä alaskin meni, kun useita lasillisia siinä valuteltiin. Tiesin, että syövyttäviä aineita ei saa oksettaa ulos. Silloin tulisi lisää syöpymisvaurioita. Onneksi olin lukenut aika paljon erilaisista myrkytyksistä ja ensiavusta. Maitoa, paljon maitoa syövyttävien aineiden neutralisoimiseen! Ja sitten pikainen soitto myrkytyskeskukseen. Sieltä sanottiin, että sairaalaan heti keinolla millä hyvänsä! Ambulanssia sinne ei voinut tilata, koska se ei olisi päässyt perille. Vauhdilla päällyshaalarit pojille niskaan, eikä muuta ja Rangen rattiin. Ajoin niin lujaa kuin niissä olosuhteissa pystyin. Päätiellä laitoin nelivilkut päälle ja painoin torvea aina kun tarvitsin tilaa. Kaupunkiin päästyäni liikennesäännöt jäivät täysin noudattamatta. Ainoana ohjenuorana mielessä: aja turvallisesti ja nopeasti sairaalaan. Matkalla Mattiaksen pää retkahti velton näköiseksi eikä hän vastannut. Tajuton, vai kuoliko? Hoin itselleni: aja silti lujaa, mutta turvallisesti. Aja, aja. Välillä pää ei meinannut toimia sairaalan löytymisen suhteen. Keskittymiseen piti pakottaa itsensä: mieti, kyllä sä osaat sinne ajaa. Kyllä me löysimme sairaalaan suoraan ja ajoin sairaalan poliklinikan oven eteen. Lapset kainalossa ryntäsin sisälle. Auto unohtui käyntiin, joku toi myöhemmin perässä auton avaimet. Mattias avasi silmänsä, kun kaappasin hänet autosta. Hän oli näköjään vain nukahtanut matkalla. Mattias otettiin sairaalaan sisälle. Loppujen lopuksi vauriot olivat aika pienet, huulissa ja suun sisällä syöpymiä, mutta ruokatorveen ja vatsaan asti ei myrkky ollut ehtinyt. Vieläkin vuosien päästä huulissa näkyy pienet kohoumat syöpymien jäljiltä. En pysty antamaan itselleni anteeksi, että vaikka lapset olivat "muka" hyvässä valvonnassa, tällaista pääsi tapahtumaan. Olisi voinut syntyä vakavia syöpymiä ruuansulatuselimiin. Tavattoman onnellinen osaan olla siitä, että Mattias selvisi niin pienin vaurioin. Sairaalan henkilökunnalta sain kehuja siitä, että olin toiminut erittäin tarkoituksenmukaisesti, oikein ja nopeasti siinä tilanteessa. Lähes uskomatonta on näin jälkikäteen ajateltuna, etten mitenkään kyennyt varautumaan syntyneeseen tilanteeseen. Miten olisin voinut tietää, että tuollainen vika voi tulla lähes uuteen pesukoneeseen? Uskon, että tapahtuma sai minut kuitenkin jatkossa tarkkailemaan ja miettimään mahdollisia vaaratilanteita entistä enemmän. Lopuksi pari säettä: Minulla on kaksi ihanaa lasta, joita en lakkaa rakastamasta!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin laskemassa mäkeä lumilaudalla ja menin laskemaan metsänreunassa ja vauhti kasvoi niin kovaksi että rupesin jarruttelemaan, kunnes puu tarttui lumilaudan reunaan ja sitten lennettiin pää edellä puuhun mutta ONNEKSI minulla oli kypärä päässä ja istun nytkin tässä ja kirjoittelen tekstiä.
Miten selvisit? Pienellä selkäkivulla, Kaulaan pahat arvet... mutta ei muuta sillä oli onni matkassa.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin pumppaamassa ilmaa ison lavan renkaisiin kun rengas puhkesi lensin seinaan paineaallon vaikutuksesta vieressäni oli työkalupakki jossa oli teräaseita,meisseleitä jne. (ennen räjähdystä) tavarat sinkoilivat myös seinille ja puukko lensi suoraan korvaani ja leikkasi puolet korvastani
Miten selvisit? Kutsuin ambulanssin ja he tulivat 15 min. päästä ja sillä aikaa minä hain äkkiä sidetarpeita kun ambulanssi tuli niin sen jälkeen kaikki oli hyvin.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Minulla oli pikkutyttönä tapana usein leikkiä naapurin pojan kanssa ja keksimme kerran mennä leikkimään viereiselle ojalle. Oja oli todella mielenkiintoinen paikka ja huomasimmekin, että saappaan varret olivat aivan liian lyhyet tehdessämme tutkimustamme ojassa. Siispä haimme saavin jonne kiipesimme seilaamaan. Meillä oli apuna kepit joiden avulla työnsimme saavia eteenpäin ojassa. Meille ei tullut mieleenkään, että se nyt olisi jotenkin vaarallista. Pienten lasten äitinä ja ojien vieressä asuvana olen nyt oivaltanut, että olipa silloin hengenlähtö lähellä
Miten selvisit? Hyvin selvittiin seilattiin paatti rantaan.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin työssä vanhainkodin keittiössä ja valmistin sosekeittoa suuressa "kippikattilassa". Soseutin keiton suurtaloudessa käytettävällä isolla sauvasekoitimella. Se on kooltaan 60-70cm korkea ja siinä on tehokas moottori, joka soseutti helposti 40 kg keittoa. Soseutuksen jälkeen pesin sekoittimen terää juoksevan veden alla ja oikea käteni oli varren yläpäässä olevan katkaisijan päällä ja vasen terien vieressä. Painoin epähuomiossa katkaisijaa jolloin kone lähti käyntiin ja olin menettää kaikki vasemman käden sormeni.
Miten selvisit? Virheeni oli, etten ottanut konetta pois verkkovirrasta. Jos sormeni olisivat olleet teräsuojan sisäpuolella, ei mitään olisi ollut tehtävissä. Ei se silloin siinä kiireessä miltään tuntunut, mutta illalla nukkumaan mennessä vasta tajusin, kuinka lähellä olin vammautua iäksi ja kuinka tyhmä saatoin olla, kun en noudattanut yksinkertaisinta turvallisuusohjetta....sähkökone aina irti seinästa, ennen pesua. Pitänee sanoa kuin vanhassa sadussa "Tynnyrissä kasvanut tyttö": kyllä minä vastedes muistan!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Kävelin muutama vuosi sitten töistä kotiin talvisena iltapäivänä. Manasin painavaa kaupan ruokakassia mielessäni, kunnes PAM ja räsähdys. Aivan eteeni putosi kerrostalon katolta noin metrin mittainen jääpuikko, osa hajosi, osa jäi kokonaiseksi.
Miten selvisit? Kun tilanne oli ohi, tuli itku kun tajusin kuinka läheltä piti! Eikä painanut kauppakassikaan enää!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oli pääsiäisen aika ja ostin kuusivuotiaalle pojalleni pieniä, kokotäytteisiä suklaamunia. Ne olivat makeita kaikkien mielestä. Mutta yhtäkkiä poikani juoksi kauhistuneena luokseni ja näin hänen kasvojensa sinertävän, varsinkin silmien ympäriltä, ja tajusin hänen olevan tukehtumaisillaan suklaaseen!
Miten selvisit? En ollut koskaan tarvinnut Heimlichin-otetta (olin vain lukenut siitä tekniikasta), mutta aivan vaistomaisesti tartuin poikaani takaapäin kädet nyrkissä juuri kylkiluiden keskikohdan alapuolelta ja painalsin siitä. Suklaamuna lennähti metrin päähän ja poika sai vedettyä happea. Munat jäivät syömättä kokonaisina ja lapsi oli lopun päivää hiukan pölähtänyt, tajusi varmaan itsekin, että oli ollut kiperässä tilanteessa. Tähän mennessä olen tarvinnut lasteni kanssa tätä otetta nyt jo kuusi kertaa!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Nuorena ja innokaana lumilautailijana päätin voidella oman lautani talomme alakerrassa. Tykötarpeet olivat lumilauta, pätkä voidetta, sikili ja vanha silitysrauta. Ryhdyin tuumasta toimeen kaverin opastusta muistelemalla: "Sulata voide ja levitä se laudalle raudalla". Hetken kuluttua homma sujui kuin leikki. Rupesi ihan laulattamaan. Kuin näkki sillan alta, käteeni kohdistui äkki arvaamatta puuduttavaa kipua. Silitysraudan johdot olivat näkyvissä raudan juuresta ja juuri siitä sain näppituntuman. Hetken katsoin sinistä valoa ja sen jälkeen pimeni.
Miten selvisit? Alakerran kolmesta huoneesta oli palanut valot ja sulake. Onneksi sulake oli palanut ja virran tulo loppunut, sillä muistan levitoineeni 5 cm maasta. Tilanteen tajuttuani vetäisin silitysraudan johdon seinästä kiipesin yläkertaan ja annoin 200 lyöntiä/min sykkeeni tasaantua. Siinä meni noin ½ tuntia. Tilanteen jälkeen kiitin onneani ja lähdin etsimään uusia polttimoita ja sulaketta. Lauta piti saada valmiiksi ennen seuraavaa päivää...
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin uudenvuoden aatto aamuna ratsastamassa hoidokillani. Maassa oli lunta ja oli uskonut ettei enää ollut paria päivää aiemmin vaivannutta jäätä... Se ei olisi kannattanut! Nostin ravin ja aloin ratsastaa isoa ympyrää kunnes yhtäkkiä "maa vajosi". Hevosen takajalat lähtivät alta kaarteessa ja kaaduimme kyljellemme kuin hidastettussa filmissä. Vasen jalkani jäi kokonaan montaa sataa kiloa painavan hevosen alle! Pahinta oli ettei polle päässytkään heti pystyyn vaan yrittäessään lipesi ja rojahti uudestaan.
Miten selvisit? En itseasiassa tiedä miten selvisin. Allani oli jäätä ja päälläni lähes hirven kokoinen eläin. Noustessani jalka tuntui lonkasta kuin irtonaiselta, mutta kipusin uudestaan selkään, ettei tulisi mitään kammoa. Lopetin kuitenkin pian. Matkalla kotiin alkoi hirveät kivut polvessa ja pakarassa. Ei kun tk:hon, mutta lääkäri totesi etten ollut saanut edes pienintäkään murtumaa!! Vain lihasrevähtymiä! Lääkäri ennusti minun ontuvan pari viikkoa mutta lopulta onnuin vain vajaan viikon ja olin taas satulassa!
Sivun alkuun
Mitä sattui? Eräänä lauantaina olin lähdössä kaupungille, avasin oven. Ovi pamahti kiinni takanani ja katolla olevat lumimassa lähtivät liikkelle.
Miten selvisit? Tuttuni huusi minulle, en kuullut häntä, joten lähdin jouksemaan häntä kohti. Muutama askel myöhemmin taakseni oli humahtanut kasa lunta. Onneksi en ollut jäänyt sen alle.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Olin noin nelivuotias pojanviikarin alku, kun leikin keittiössämme apupöydällä. Äitini silitti vieressäni ja oli keskittyneenä siihen. Apupöydällä oli myös radio joka soitteli iloisesti lauantaipäivän hittilistaa. Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja liekit lehahtivat äidin silmäkulmassa oikealla. Seuraava näky oli fiskarsin sakset kädessä valkeana pelosta oleva poika. Olin leikannut radion sähköjohdon poikki.
Miten selvisit? Pelastuksena sähköiskulta oli saksien muovikahvat.-> Onni onnettomuudessa! minulle ei käynyt kuinkaan, mutta opin ettei sähköjohdoilla ole syytä leikkiä.
Sivun alkuun
Mitä sattui? Oli hieno kesäpäivä ja olimme koko perheen voimin viettämässä lomapäivää mökillä. Olin varmaan 10 v. tai jotain sitä luokkaa. Halkojen hakkuu oli hauskaa, kun oli vielä oppinut sen homman pari päivää aiemmin. Nuorempi veli heitteli tikkaa siinä vieressä, isä grillasi makkaraa nurkan takana ja äiti oli mennyt pirttiin hakemaan mausteita tms. Aloin sitten hakata halkoja, niin johan täräytin itteäni auliisti suoraan jalkapöytään.
Verta tuli kuin härän kurkusta ja hyvin upposi kirveskin. Veli meni hakemaan heti faijan, joka ei osaa toimia mitenkään paniikissa. Isä tuli paikalle ja jäätyi siihen paikkaan ja alkoi änkyttää: "Ä-äiti! P-p-pauli löi itteensä kirveellä!" Äiti tuli sitten pihalle ja huomasi minut seisomassa pienessä verilammikossa ja faijan, joka sönkötti paniikissa ihan omiaan...
Miten selvisit? Onneksi äiti oli käynyt duuninsa puolesta kaiken maailman palo-ja ensiapukurssit, eli tiesi tismalleen miten toimia. Paikkasi ensin minut pikaisesti ja sai vuodon tyrehtymään jollain konstilla, harsot päälle yms. Mutta äidin huolet eivät siihen loppuneet, oli vielä shokkinen faija siinä vieressä. Kikkailtuaan hetken isän kanssa sai hän fatsin järkiinsä.
Ei muuta kuin tuhatta ja sataa poliklinikalle. Siellä ne pumppas minuun sellaset myrkyt, että en edes muista siitä käynnistä mitään.
Kirves oli mennyt ohi suurista valtimoista, luista yms. 10 päällekkäistä tikkiä tuli ja jalkaan hyvä kipsi, joka tappoi vähän kesäfiilistä. Kyllä tuo jäi herran haltuun, että noin pienillä ruhjeilla selvisin kun siinä olisi voinut käydä paljon pahemmin.
Sivun alkuun