Suomen työeläkejärjestelmän on arvioitu olevan maailman parhaiden joukossa, mutta miten sen käy, kun Suomi vanhenee ja nuoret väsyvät työssään. Miten turvata eläkkeiden riittävä taso? Työeläkejärjestelmä kestää kyllä väestön ikääntymisen, mutta riittävätkö pienenevät eläkkeet elämiseen 30 vuoden kuluttua?
Kaikki työelämäkeskustelun osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työuria on pidennettävä, mutta yhteisymmärrystä keinoista ei ole vielä löydetty. Pitääkö eläkeikää nostaa? Kuka jaksaa jatkaa? Mistä ikääntyville ja nuorille töitä?
”Työurien pidentäminen edellyttää työtä, työkykyä ja työhalua. Mekaaninen vanhuuseläkeiän nostaminen ei ole ratkaisu”, sanoo Eläke-Fennian toimitusjohtaja Lasse Heiniö.
Eläkejärjestelmämme pärjää hyvin kansainvälisissä vertailussa. Erityispiirteenä meillä on se, että järjestelmä täyttää sekä lakisääteisen että työmarkkinapohjaisen lisäeläkejärjestelmän tehtävää. Kansainvälisesti verraten Suomessa on ollut siten toistaiseksi vain vähän tarvetta lisäeläkejärjestelyihin.
Useat eurooppalaiset maat ovat tekemässä muutoksia eläkelakeihin, mikä on aiheuttanut lakkoja ja mielenilmaisuja erityisesti Ranskassa. Suomessa asiat on pystytty toistaiseksi sopimaan kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken. Nykyinen työeläkejärjestelmämme taipuu näillä näkymin kohtuullisen hyvin haasteisiin, jotka liittyvät ikääntymiseen.
Vanhuuseläkkeelle voi Suomessa jäädä joustavasti 63–67 vuoden iässä. Suomalaiset jäävät keskimäärin eläkkeelle noin 60-vuotiaina. Kuitenkin ”hyväkuntoiset ikääntyneet” jatkavat jo nyt työssä siten, että he jäävät keskimäärin vanhuuseläkkeelle vähän yli 63-vuotiaana. Työkyvyttömyyseläkkeelle sen sijaan jäädään keskimäärin jo 52-vuotiaana.
”On esitetty arvioita karkealla tasolla, että eläkeikää nostamalla voidaan vaikuttaa yhdestä ikäpolvesta noin 15 prosenttiin työntekijöistä, jotka kenties pystyisivät jatkamaan töissä yli 63 vuoden iän. Muut ovat keskimäärin jo tuohon mennessä siirtyneet jollekin varhaiseläkkeelle, ovat niin sanotussa työttömyysputkessa, eivät ole mukana työelämässä lainkaan tai ovat muuten ulkona yhteiskunnan järjestelmistä”, jatkaa Heiniö.
On arvioitu, että vanhuuseläkeiän nosto 65 ikävuoteen nostaisi keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää noin puolella vuodella.
”On mahdollista, että jatkossa kolmikantaisesti sovitaan, että myös itse vanhuuseläkeiän ikärajaa on jollakin aikavälillä nostettava, mutta tärkeämpää olisi juuri nyt keskittää voimat työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentämiseen ja ikääntyneiden työllisyyden parantamiseen”, Heiniö sanoo.
Nuori ja täyttä työkykyä vailla
Suurin ongelma työelämästä vetäytymiseen ei ole aikainen eläkkeelle siirtyminen, vaan nuorten ajautuminen työkyvyttömyyseläkkeelle varhain, työn puute uran alkuvaiheessa ja työnteon kuormittavuus. Merkittävä osa työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä siirtyi eläkkeelle mielenterveyden häiriöiden johdosta. Hälyttävää on se, että alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä yli 70 prosenttia aiheutuu mielenterveydellisistä syistä.
”Työeläkeyhtiöiden keinot estää varhaiset työkyvyttömyyseläkkeelle ajautumiset ovat rajalliset. Parantamalla tiedonkulkua työnantajan, työterveyshuollon ja työeläkeyhtiön välillä voidaan tunnistaa riskejä ja estää varhaisella puuttumisella uhkaava työkyvyttömyys.”
Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että jos yksi 25-vuotias nuori jää mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle, tämän työpanoksen vajeen paikataksemme 38:n 63-vuotiaan seniorin tulisi työskennellä vuosi pidempään.
Työeläkejärjestelmä sopeutuu –
elinaikakerroin antaa valtaa ja vastuuta yksilölle
Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa työeläkejärjestelmään tehtiin lukuisia muutoksia, kuten joustava eläkeikä, eläkkeen karttuminen ja elinaikakerroin. Tavoitteet, joita eläkeuudistuksille tuolloin asetettiin, kuulostavat hyviltä ja sangen tutuilta: työssä jatkamisen palkitseminen, keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nosto kahdesta kolmeen vuoteen, eläketurvan sopeutuminen elinajan kasvuun ja työeläkemaksun nousupaineiden hillitseminen.
”Vuoden 2005 uudistuksessa on onnistuttu tavoitteiden mukaisesti, esimerkiksi keskimääräinen eläkkeelle siirtymisen odote on noussut lähes vuodella (0,9 vuotta) vuosituhannen alkuun verraten”, sanoo Heiniö.
Muutokset keskimääräisessä eläkkeellesiirtymisiässä ovat kuitenkin hitaita. Pitää myös muistaa, että nykykehityksessä ei vielä näy vuoden 2010 alusta käyttöön otetun elinaikakertoimen vaikutukset.
”Se, olivatko vuoden 2005 uudistukset riittäviä, selviää vasta vuosien kuluessa. Vaikutukset eläkkeiden tasoon ovat kuitenkin pitkällä aikavälillä suurempia kuin tuolloisiin ennusteisiin perustuvat laskelmat olettivat. Esimerkiksi elinaikakerrointa suunniteltaessa eliniän kasvun odotus oli maltillisempi kuin miltä ennusteet nyt näyttävät.”
Eläkeuudistus valmisteltiin vuosina 2001 ja 2002. Tuolloin elinaikakertoimen ennusteissa ja tavoitteessa lykätä eläkkeellesiirtymisikä vuoteen 2050 mennessä 2–3 vuodella käytettiin pohjana pääosin Eurostatin väestöennusteita. Niissä 62-vuotiaan jäljellä olevan elinajan odotteen arvioitiin vuoteen 2050 mennessä kasvavan reilulla kolmella vuodella silloisesta tilanteesta. Tämä oli yli 5 vuotta vähemmän kuin Tilastokeskuksen uusimmassa ennusteessa.
Elinaikakerroin pienentää tulevia eläkkeitä kunkin sukupolven odotettavissa olevan iän kasvaessa. Työskentelemällä pidempään elinaikakertoimen vaikutuksen voi poistaa. Valinta ja vastuu on yksilöllä.
”Laskennallisesti elinaikakerroin nostaa tavallaan jo nyt eläkeikää, sillä saadakseen samantasoisen eläkkeen kuin nyt eläkkeelle siirtyvät 63-vuotiaat, täytyy nuorempien työskennellä pidempään. Esimerkiksi 80-luvulla syntyneiden henkilöiden tulisi keskimäärin työskennellä noin puolitoista vuotta enemmän – heidän tavoite-eläkeikänsä onkin jo nyt siis 64,5 vuotta”, avaa Heiniö.
Jos henkilö jatkossa työskentelee tavoite-eläkeikäänsä saakka, tulee eläke olemaan suuruudeltaan samaa tasoa kuin aiemmin ilman elinaikakertoimen vaikutusta. Koska tulevat sukupolvet elävät aiempia sukupolvia pidempään, maksetaan heille vastaavasti myös eläkettä pidempään. Periaate on, että jos pidentyneestä elinajasta käyttää puolet työntekoon, yksilön eläketurvan taso säilyy ennallaan. Toinen puolikas merkitsee siis pidentynyttä eläkeaikaa aikaisempiin sukupolviin verrattuna.
”Itse uskon, että elinaikakerroin pidentää työuria ja ihmiset jäävät nykyistä myöhemmin eläkkeelle. Elinaikakerroin on suomalaisen eläkejärjestelmän innovaatio, joka sopeuttaa eläkejärjestelmän kustannukset eliniän pidentymiseen ja antaa yksilölle omaa vastuuta säätää eläketurvansa tasoa työskentelemällä pidempään. Uskon myös, että eläkkeen rinnalla työskentely tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Merkkejä tästä on jo olemassa.”
Lasse Heiniö
Missä ja milloin synnyit?
Lokakuussa vuonna 1951 Helsingin Naistenklinikalla.
Koulut?
Pajalahden kansakoulusta Lauttasaaren Yhteiskoulun kautta Helsingin Yliopistoon.
Ensimmäinen työpaikkasi?
Helsingin Yliopistolla tutkimusassistenttina.
Ensimmäinen vakituinen työpaikka?
1.6.1981 alkaen vakuutusalalle Aura-yhtiöihin.
Milloin eläkkeelle?
Eläkkeelle jäänti olisi mahdollista 60-vuotiaana, mutta aikomukseni on jatkaa toistaiseksi, mikäli Eläke-Fennian hallitus näin katsoo.
Teksti: Pia Kuorikoski
Kuva: Riku Isohella