Eläkkeelle ei ole kiire, jos saa tehdä mielenkiintoista työtä kivojen työkavereiden ja esimiesten kanssa.
64-vuotias Irma Nenonen ja 19-vuotias Jaana Korpela ovat työkavereita Powerparkin huvipuistossa Kauhavan Alahärmässä Etelä-Pohjanmaalla. Kumpikin on elämyspuistossa kesätöissä toista kesää.
Huvipuisto on naisten mielestä mielenkiintoinen ja mukava työpaikka. Työpäivät kuluvat nopeasti, varsinkin jos aurinko paistaa ja huvipuisto on täynnä iloisia asiakkaita.
Jaana myi viime kesänä pääsylippuja, toimi silloin tällöin laitekuljettajana, siivosi ravintolassa ja tiskasi hotellissa.
– Tänne oli kiva tulla toista kertaa töihin osaksi juuri siksi, ettei työ ole yksipuolista, vaan täällä saa monenlaista kokemusta. Itselleni on hyötyä erityisesti asiakaspalvelusta, matemaattisten aineiden opettajaksi aikova Jaana kertoo.
Irma ilahtui siitä, että Powerpark toivotti eläkeläiset tervetulleiksi töihin. Eläkeläiset eivät vie nuorten työpaikkoja, sillä he tekevät huvipuistossa töitä pääasiassa toukokuussa ja elokuussa, kun opiskelijat ja koululaiset ovat kiinni opinnoissaan.
Ilmapiiri ratkaisee
Työn sisältö on naisten mielestä tärkeää, ja rahakin, mutta töissä viihtymisen ratkaisee ennen kaikkea se, millainen henki työpaikalla vallitsee. Jos suhteet työkavereihin ja esimiehiin ovat kunnossa ja työpaikalla voi jutella välillä muustakin kuin työstä, sinne on mukava lähteä päivä toisensa jälkeen.
– Esimiehiä on voitava kunnioittaa, ja työntekijöiden pitää tietää, mitä heiltä odotetaan, Irma jatkaa listaa.
Powerpark kouluttaa kummankin mielestä kesätyöntekijät töihinsä hyvin. Mukavilta, mutta tarpeen tullen tiukoilta esimiehiltä saa neuvoja ja tukea. Laitekuljettajana toimiva Irma arvostaa myös sitä, että vaikka laitekuljettajilla on omat nimikkolaitteensa, he kiertävät välillä muillakin laitteilla ja päiviin tulee vaihtelua.
Irman mielestä eläkepäiviin tulee mukavasti iloista touhua, kun saa puuhata nuorten ja lasten kanssa.
– Tämä on täysin erilaista kuin aikaisempi työni toimistosihteerinä.
Sopivaa eläkettä – mutta millaista?
Irma joutui jäämään viimeisestä työpaikastaan eläkkeelle mielestään liian varhain. Vaikka hän ymmärtää yrityksen taloudelliset vaikeudet, joiden takia väkeä joutui ensin lomautetuksi ja myöhemmin irtisanotuksi, hänelle tuli tunne, että hänen kokemuksellaan olisi vielä ollut annettavaa yrityksille.
– Olin virittäytynyt jatkamaan töissä 65-vuotiaaksi asti, sillä koin, että minulla olisi ollut vielä annettavaa ja olin hyvässä kunnossa. En jäänyt kuitenkaan lomautettuna odottamaan, tuleeko lopputili vai ei, vaan valitsin eläkkeelle jäämisen 63-vuotiaana.
Irma laskee saavansa kuukausittain noin 100 euroa pienempää eläkettä, kuin jos hän olisi saanut jatkaa töissä suunnitelmiensa mukaan. Tämä tekee yhteensä 1 200 euroa vuodessa, mikä on hänestä aika iso raha, ja siksi hän täydentää mielellään eläkettään lisätienesteillä.
Eliaikakerroin?
Tieto elinaikakertoimen vaikutuksesta eläkkeeseen saa naisten kulmakarvat nousemaan. Jaana on syntynyt vuonna 1990. Taulukon mukaan hänen eläkkeensä pienenee 21 prosenttia, jos hän jää eläkkeelle heti 63-vuotiaana.
– Aika hurja prosentti, kommentoi Irma.
– Eläkkeestä katoaa viidesosa, Jaana jatkaa. Oma eläkeikä tuntuu kuitenkin vasta opintonsa yliopistossa aloittaneesta nuoresta niin kaukaiselta, ettei hänen mielestään kannata vielä kauheasti miettiä aihetta.
– Aivan niin, tässä ehtii tapahtua vielä monenmoista myllerrystä ja muutosta, ennen kuin sinä olet eläkeiässä, Irma toteaa.
Naisten mielestä on sinänsä ymmärrettävää, että ihmisten toivotaan tekevän töitä pitempään, kun odotettavissa oleva elinikä koko ajan nousee.
Uutta oppimaan eläkeläisenä
Jaana arvelee jatkavansa töissä 65–70-vuotiaaksi, kunhan nyt ensin pääsee työelämään. Hän toivoo saavansa aikanaan sellaista eläkettä, jolla pärjää ja joka antaa mahdollisuuden tehdä itselle mieluisia asioita ja nauttia elämästä.
Jaana haaveille, että eläkevuosiin antavat sisältöä perhe, lapset ja lapsenlapset. Eläkkeellä olisi mukava myös matkustella, ainakin jos ei ole ehtinyt tehdä sitä riittävästi aikaisemmin.
– Voisin opetella soittamaan myös jotakin uutta instrumenttia, pasuunaa soittava Jaana suunnittelee.
– Ei eläkkeelle jääminen sinänsä ole minunkaan mielestäni paha asia. On aikaa lukea, tehdä käsitöitä ja kuntoilla. Minäkin suunnittelin opettelevani soittamaan pianoa, mutta en ole vielä ehtinyt, Irma kertoo.
Mikä kumman elinaikakerroin?
Suomalaiset elävät keskimäärin pidempään kuin aiemmin. 63-vuotias suomalainen elää nyt keskimäärin 21 vuotta, mutta Tilastokeskuksen vuonna 2009 tekemän väestöennusteen mukaan vuonna 2050 jo 28 vuotta. Onkin luontevaa, että osa pidentyneestä eliniästä käytettäisiin työhön.
Elinaikakerroin on yksi työeläkejärjestelmän kannustin pidentää suomalaisten työuria. Elinaikakerroin suhteuttaa eläkkeen odotettavissa oleviin elinvuosiin. Keskimääräisen eliniän pidentyessä elinaikakerroin pienentää eläkettä. Työskentelemällä pidempään voi korvata eläkkeen pienennyksen.
Milloin eläkkeelle?
Niin sanottu ”tavoite-eläkeikä” on ikä, johon asti työskentelemällä voi korvata elinaikakertoimesta johtuvan eläkkeen pienennyksen. Jos työtä, työkykyä tai motivaatiota ei ole, eläkkeelle voi jäädä jo 63-vuotiaana, mutta tällöin eläke jää pienemmäksi. Työskentelyä voi jatkaa aina 68-vuotiaaksi ja ylikin, ja näin kerryttää itselleen lisää eläkettä.
Myös vanhuuseläkeläinen voi tehdä töitä, aina niin paljon kuin jaksamista ja työintoa riittää. Myös eläkkeellä tehdystä työstä karttuu lisää eläkettä 68-vuotaaksi asti.
Työeläketurvan verkkosivuilla http://www.tyoelake.fi/ on laskuri, joka havainnollistaa elinaikakertoimen vaikutuksen omaan eläkkeeseesi.
Teksti: Anne Kytölä
Kuva: Mikko Lehtimäki