Onko ikääntyneen huonokuntoisen paikka yksin kotona vai palvelutalossa, josta löytyy myös seuraa, apua 24/7 ja turvalliset puitteet?
Ennusteiden mukaan yli 75-vuotiaiden suomalaisten osuus kaksinkertaistuu 20 vuodessa ja samalla muistisairauksien sekä liikuntaelinsairauksien määrä kasvaa. Vähintään keskivaikeasti dementoituneita on 114 000 vuoteen 2015 mennessä ja 131 000 vuoteen 2020 mennessä.
Nykyiset paikat eivät millään riitä, sillä vuoden 2009 lopussa vanhainkodeissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä oli lähes 43 000 asiakasta.
- Maahamme pitäisi rakentaa tuhansia uusia tehostetun hoivan palvelutaloja seuraavien viiden vuoden aikana. Kunnat ovat alkaneet ajaa alas vanhuksille tarkoitettuja laitoksia, joten huonokuntoiset vanhukset tarvitsevat uusia hoivapaikkoja. Kasvukeskuksissa on kysyntää siksikin, että monet haluavat ikääntyessään muuttaa lastensa lähelle nyt, kun lainsäädäntö mahdollistaa hoidon toisessa kunnassa, toimitusjohtaja Marja Kokko Tyvenestä sanoo. Pääosin Fennia-ryhmän yhtiöiden omistama Tyvene rakennuttaa, omistaa, hankkii ja tarjoaa vuokralle kiinteistöjä vanhusten ja muiden erityisryhmien palveluasunnoiksi.
Turvallisen olon jäljillä
Tyvene on rakentanut 17 tehostetun hoivan palvelutaloa, ja viisi uutta kohdetta on rakenteilla. Vaikka tehostetun hoivan palvelutaloja rakennetaan lisää, esteitäkin on. Kokko viittaa kolmeen asiaan: kuntien rahapulaan, sopivien tonttien puuttumiseen ja ennen kaikkea vanhusten hoitamisen filosofiaan. Suomessa kunnat suosivat ikääntyneiden hoitamista kotona mahdollisimman pitkään. Moni vanhus on samoilla linjoilla.
- Kunnissa huonokuntoisten vanhusten kotihoito on usein ulkoistettu useille eri tahoille. Yksi partio käy pukemassa vanhuksen ja vie hänelle aamupalan, toinen antaa lääkkeet, kolmas hoitaa ruuat ja neljäs vie roskat. Kuntien ja hoivayritysten tutkimusten mukaan 3–4 lyhyttä käyntiä vuorokaudessa vanhuksen kotona maksaa kunnalle yhtä paljon kuin jos hän olisi ympärivuorokautisesti tehostetun hoivan palvelutalossa. Siellä vanhus saa tarvitsemaansa tukea ja hoivaa eikä koe yksinäisyyttä. Eikö tämä jälkimmäinen vaihtoehto olisi inhimillisempi? Marja Kokko kysyy.
Suomessa tällaisia kotihoidon asiakkaita on kaksinkertainen määrä Ruotsiin verrattuna. Ruotsissa suositaan enemmän palvelutaloasumista kuin kotihoitoa, jos vanhus tarvitsee apua vähintään kolme kertaa vuorokaudessa.
- Vanhuksesta tuntuu turvalliselta, kun hän tietää, että samassa rakennuksessa on tutut hoitajat ja asukkaat. Esimerkiksi rakennuttamissamme tehostetun hoivan palvelutaloissa on joko kaksi tai neljä erillistä noin 15 asunnon ryhmäkotia. Asukkaat viettävät päivänsä mieluummin muiden seurassa oleskellen ja rupatellen kuin yksin asunnossaan. Yhteinen tekeminen lisää elämänhalua ja ehkäisee masennusta sekä dementiaa, Kokko toteaa.
Jutunteon aikoihin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ilmaisi huolensa siitä, että palokuolemat yleistyvät väestön ikääntyessä. Tänä vuonna lähes puolet tulipaloissa kuolleista on ollut vähintään 65-vuotiaita.
Turvalattia tietää kaatumiset
Rakennuksen turvallisuus on keskeisessä asemassa, sillä huonokuntoiset vanhukset eivät portaissa ja kynnyksissä pärjää. Sairaudet tuovat monia rajoitteita samoin kuin viranomaisvaatimukset. Kaikki nämä asiat on huomioitu Tyvenen rakennuttamissa tehostetun hoivan palvelutaloissa, jotka suunnitellaan yhdessä hoivayritysten henkilökunnan kanssa. He tuntevat hyvin vanhusten toiveet.
Tyvenen palvelutaloissa jokaisella asukkaalla on oma reilun 20 neliömetrin koti, jonka asukas sisustaa mieleisillään huonekaluilla ja tavaroilla. Tuttuus tuo turvallisuutta.
Kaatumisia ehkäisevät ja niistä hälyttävät tekniset innovaatiot ovat osa rakenteita. Asukkaan sängyssä voi olla anturit, jotka kertovat, jos vanhus nousee istumaan sängyn reunalle. Vaihtoehtoisesti huoneessa voi olla antureilla varustettu turvalattia. Se havaitsee, jos asukas kaatuu lattialle ja hälyttää automaattisesti hoitajan paikalle.
- Joensuun kohteemme turvalattia valmistui joulukuussa 2010. Kokeilemme turvalattian toimivuutta, Marja Kokko kertoo.
Vanhukset saattavat käyttää turvarannekkeita, vaikka pienessä ryhmäkodissa niiden merkitys on pienempi kuin kevyen hoivan palvelutalossa, jonka asukkaat ovat omatoimisia.
Asunnon wc-tiloissa ja yhteisissä saunatiloissa on kaiteet, joista saa tukea kävellessä. Matalille lauteille on helppoa istahtaa vihtomaan. Voipa saunaan kurvata rollaattorillakin ja viskoa vettä matalalle sijoitetulle kiukaalle.
Pientä ja selkeää
Tyvenen palvelutalossa omasta asunnosta on aina lyhyt matka talon sydämeen, yhteiseen tilaan. Siellä asukkaat voivat istua sohvalle katsomaan televisiota, seurustella muiden kanssa ja aterioida sekä juoda kupposet kahvia yhdessä. Ryhmäkodin keittiössä joko lämmitetään tai valmistetaan ruokaa. Liesi- ja kosteusvahti hälyttää, jos liesi jää päälle tai tiskiallas tai pesukone vuotaa. Jos jostakin syystä tuli pääsisi irti, talon sprinkleri- eli automaattinen sammutuslaitteisto laukeaa. Se kattaa koko talon.
- Pienimuotoisuus, hahmottamista helpottava valaistus ja rauhalliset värit luovat turvallisuuden tunnetta dementikolle. Hänen pitää nähdä, missä hän on. Käytävämme ovatkin suoria ja etäisyydet lyhyitä, jotta dementikko ei eksy matkalla paikasta toiseen. Lyhyet etäisyydet ovat hyviä myös siksi, että ne aktivoivat huonokuntoisia vanhuksia liikkumaan. Rollaattorit mahtuvat kulkemaan, ja käytäviin asennetuista kaiteista saa tukea, Marja Kokko kuvailee.
Kesäisin yhteinen oleskelutila on jäähdytetty. Se tekee niistä miellyttäviä oleskella ja turvallisia muun muassa sydänvaivoista kärsiville.
Yhteisestä tilasta pääsee ryhmäkodin pihalle nauttimaan luonnosta. Dementikkojen ryhmäkodin piha on aidattu. Ulko-ovissa on koodilukot lukittuna ja kulunvalvonta.
Rakennuta talo
Marja Kokon lahtelaisen sukulaisen tarina kuvastaa hyvin sitä vaikeutta, jonka pelkkä ajatus kotoa muutosta palvelutaloon suomalaisille aiheuttaa. Sukulainen ihasteli ystäväänsä, joka muuttaa paukautti kevyen hoivan palvelutaloon.
- Minäkin menen sinne sitten myöhemmin, sukulainen tuumasi. Sitä päivää ei tullut, sillä dementia iski, ja tehostetun hoivan palvelutalo oli ainoa mahdollisuus.
- Kun ihminen kokee vielä pärjäävänsä itsekseen, kannattaisi siirtyä kevyen hoivan palvelutaloon niin, että tottuu uuteen ympäristöön, saa seuraa ja toimintaa. Dementikolle muutto on jo huomattavasti vaikeampi juttu, Kokko kertoo.
Kevyen hoivan palvelutaloissa asuvat vanhukset ovat omatoimisia ja vastaavat itsestään. Jokaisella on oma asunto, ja jokainen voi ostaa taloa pyörittävän hoivayrityksen palveluita, vaikkapa aterioita. Lisäksi on yhteisiä tiloja ja toimintaa.
Yli 55-vuotiaille tarkoitetut Senioritalot ovat tavallisia kerrostaloja. Niiden asunnot on usein varustettu vain teknisillä turvalaitteilla. Palveluja on vähän tai ei lainkaan, mutta niitä voi saada läheisestä palvelutalosta tai päiväkeskuksesta.
Sosiaali- ja terveysministeriön Ikähoiva-työryhmä on visioinut, että Suomeen rakennettaisiin palvelualueita, joilla on tavallisia asuntoja, senioritaloja, asumisyhteisöjä ja palvelutaloja.
Asuinalueen asukkaiden tulisi voida käyttää eri tiloissa tuotettavia palveluja. Tällaisia alueita löytyy jo Tanskasta ja Hollannista.
- Meidän pitää löytää uudenlaisia yhteisöllisiä tapoja asua, ottaa mallia maailmalta. Hyvä esimerkki on Helsingin Arabianrannan Loppukiri-senioritalo, jonka esikuvana on Tukholmassa sijaitseva Färdknäppen-kollektiivitalo. Loppukirin asukkaat muun muassa kokkaavat ja aterioivat sekä harrastavat yhdessä, Kokko kertoo.
Mikä sinun unelmasi on?
Teksti: Katja Alaja
Kuva: Pia Inberg