Turvallisuuden parantaminen tieliikenteessä tarvitsee asenteiden muutosta ja uusia, ennakkoluulottomia ideoita, uskovat liikenneministeri Anu Vehviläinen ja Fennian toimitusjohtaja Antti Kuljukka.
”12-vuotias poika autoili tuhdissa humalassa”, "Kevytmoottoripyörän kuljettaja kuoli”, ”Kolme nuorta kuoli kolarissa”... Ei syksyistä päivää, jolloin sanomalehdessä ei uutisoida liikenneonnettomuuksista, joista traagisimmissa on menetetty ihmishenkiä. Onnettomuudet ovat arkipäivää ja usein ne kuitataan palstan tai kahden uutisella.
– Kuolonkolareita tapahtuu ympäri vuoden ja me turrumme niihin. Kukaan muu kuin omaiset ja ystävät eivät hätkähdä, jos yksi ihminen kuolee. Meillä on näköharhaa tieliikenteen turvallisuuden osalta, sanoo liikenneministeri Anu Vehviläinen.
Onnettomuusotsikot tuovat vakavan taustan keskustelulle, kun Vehviläinen ja Fennian toimitusjohtaja Antti Kuljukka tapaavat syyskuussa liikenne- ja viestintäministeriössä Helsingin Etelä-Esplanadilla.
Viime vuonna Suomen tieliikenteessä kuoli 380 ihmistä. Tämän tilanne näyttää onneksi viimevuotista paremmalta. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan tammi-elokuussa menehtyi 204 ihmistä, mikä on 48 vähemmän kuin edellisvuonna samana aikana.
– Emme kuitenkaan ole vielä päässeet tavoitteeseemme: korkeintaan 250 vuosittaiseen kuolonuhriin vuoteen 2010 mennessä, Anu Vehviläinen sanoo.
Promilleraja alemmas
Keskustelu jatkuu ”maaotteluhengessä”, sillä hiljattain ilmestyneessä Liikenneturvan ja ruotsalaisen Vägverketin tutkimuksessa suomalainen liikennekulttuuri häviää turvallisuustietoisuudessa selvästi ruotsalaiselle. Asenteissa kymmeneen turvallisuusväittämään oli keskimäärin 12 prosenttiyksikön ero ruotsalaisten eduksi.
– Voi olla, että kansanluonteemme ovat vähän erilaisia, mutta kannattaa muistaa, että suurin osa suomalaisistakin on lainkuuliaisia ja noudattaa sääntöjä. Sitten on se kymmenen prosentin joukko, joka rikkoo sääntöjä. Uskon, että sieltä tulee tämä tilastoissa näkyvä asenne-ero, liikenneministeri pohtii.
Vehviläinen muistuttaa, että usein tämä säännöistä piittaamattomuus liittyy alkoholiin, joka on keskeisimpiä liikenneturvallisuuden riskeistä. Hänen mielestään Suomessakin tulisi keskustella perusteellisemmin rattijuopumuksen promillerajan laskemisesta nykyisestä 0,5 promillesta 0,2:een. Muun muassa Ruotsissa promilleraja on 0,2.
– Tämä kuuluu oikeusministeri Tuija Braxin toimialaan ja asian arviointi ja mahdollinen muutoksen valmistelu kuuluu hänelle, Vehviläinen sanoo.
– Promillerajan laskeminen olisi meilläkin ainoa oikea tapa, sanoo Antti Kuljukka. Hänen mielestään korkeampi raja on yhteiskunnallinen viesti siitä, että on hyväksyttyä juoda yksi olut ja ajaa sen jälkeen autoa 0,3 promillen humalassa.
– Eihän se niin voi olla! Kuljukka pyörittää päätään.
Liikenneministeri tietää Saksan ottaneen viime vuonna käyttöön alhaisemman promillerajan nuorille kuljettajille.
– En voi tältä istumalta sanoa, että käytäntö pitäisi kopioida meillekin, mutta seuraan mielenkiinnolla sikäläistä kokeilua. Tällaisilla ratkaisuilla voitaisiin nostaa tikun kärkeen riskiryhmään kuuluvat kuljettajat.
Riskiryhminä nuoret ja vanhat
Vakuutustilastot tunteva Antti Kuljukka kertoo tämän hetken ongelmana olevan alle 26-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamat kuolemaan johtaneet onnettomuudet.
– Ne sattuvat pääsääntöisesti iltakymmenen ja aamukuuden välillä. Mukana on usein olut tai kaksi, ja väsymys. Niiden yhteisvaikutuksesta kuljettajan reaktiokyky on jotakin muuta kuin mitä sen pitäisi olla, Kuljukka sanoo.
Nuorten lisäksi toinen riskiryhmä löytyy ikähaitarin toisesta päästä: neljännes kuolemaan johtaneista onnettomuuksista on yli 64-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamia. Tämä onkin saanut aikaan keskustelua siitä, pitäisikö ikääntyneiden kuljettajien ajokykyä valvoa nykyistä paremmin. Nythän ajokortti on voimassa kunnes kuljettaja täyttää 70 vuotta. Sen jälkeen ajokortti voidaan uusia lääkärin antamalla todistuksella terveystarkastuksen jälkeen.
– Asia tulee pian hyvin ajankohtaiseksi, kun ministeriössämme valmistuu ikääntyneiden liikenneturvaa käsitelleen työryhmän selvitys. Työryhmän kuultavana on ollut mm. Ilomantsin poliisipäällikkö Jarmo Nykänen, joka on pitänyt esillä vaihtoehtoa, että ikääntyneillä voisi olla rajoitettu ajo-oikeus, Vehviläinen kertoo.
– Tähän asiaan pitää löytää hyvä vastaus, sillä suuret ikäluokat ovat tulossa eläkeikään ja ikääntyneiden kuljettajien määrä kasvaa. Toisessa vaakakupissa on ikääntyneiden itsemääräämisoikeus, toisessa liikenneturvallisuus. Meidän pitäisi löytää niiden välillä hyvä tasapaino. Itse olen sitä mieltä, että ajokyvyn pitäisi ratkaista, ei iän, Anu Vehviläinen sanoo.
Antti Kuljukka muistuttaa, että pääkaupunkiseudulla joukkoliikenne toimii ja ilman ajokorttiakin pärjää. Haja-asutusalueilla tilanne on toinen.
– 79-vuotiaalla isälläni on kahdeksan kilometriä lähimpään kauppaan, ja hän on ajanut samaa reittiä 50 vuotta. Jos hänellä ei olisi ajokorttia, elämä olisi erittäin hankalaa.
Kalusto ja tiet riskinä
Tieliikenteen suurin riski istuu ratin ja penkin välissä, mutta muitakin vaaratekijöitä on: esimerkiksi autokannan ikä, joka Suomessa on Euroopan vanhimmasta päästä. Antti Kuljukka kertoo, että vakavissa onnettomuuksissa on usein mukana vanha auto. Niissä ei ole uusien autojen turvajärjestelmiä – esimerkiksi turvatyynyjä ja lukkiutumattomia jarruja – joten onnettomuuden sattuessa voi tulla pahaa jälkeä
Liikenneministerin mukaan vuoden alussa voimaan tullut autoverouudistus on kuitenkin vauhdittanut autokannan uusiutumista.
– Meidän tulee kaikin toimin toimia autokannan uudistumisen puolesta. Sitä edellyttävät turvallisuus-, mutta myös ilmastoasiat, Vehviläinen korostaa.
Kuljettajan ja ajoneuvon ulkopuolella liikenneturvallisuutta voi heikentää on tiestön huono kunto. Se on Kuljukan mukaan ollut ratkaisevassa osassa erityisesti moottoripyöräilijöiden onnettomuuksissa.
Anu Vehviläinen vakuuttaa pääteiden olevan hyvässä kunnossa, mutta myöntää, että maahan mahtuu myös paljon liikennöityjä teitä, joilla ei ole pystytty tekemään perusparannuksia. Niillä voi olla turvallisuusongelmiakin.
– Perustienpitoon ja kunnostamiseen on laitettu liian vähän rahaa, sillä kaikki ovat halunneet isoja hankkeita. Suurten moottoriteiden rakentamisen aika alkaa kuitenkin nyt olla ohi. Marraskuussa valmistuu Lohja-Muurla-yhteys, jonka jälkeen Valtatie 1 Helsingistä Turkuun on kokonaan moottoritietä. Liikennepoliittisen selonteon yhteydessä on lisäksi tehty päätös Helsinki-Vaalimaa-yhteydestä. Näiden jälkeen minun on vaikea nähdä samassa mittaluokassa olevia hankkeita.
Vihreää liikennettä
Anu Vehviläinen on juuri haastattelupäivän edellä saapunut kotimaahan EU:n liikenneministerien kokouksesta La Rochellesta, Ranskasta, jossa yhtenä keskustelunaiheena oli liikenteen ”vihertyminen”. Neljännes hiilidioksidipäästöistä tulee liikenteestä, joten sen on merkittävässä asemassa ”ympäristöturvallisuuden” takaamisessa.
Liikenteen päästöihin voidaan Vehviläisen mukaan vaikuttaa monin keinoin, ja paljon on jo tehtykin. Valtio on jo päättänyt investoida pääkaupunkiseudun raideliikenteeseen yhteensä 600 miljoonaa euroa ja nyt ministeriössä mietitään keinoja, miten saada joukkoliikenne houkuttelevammaksi. Tarkoituksena on päästä puheita pidemmälle.
– Uskon, että porkkana on ihmisten kannalta aina parempi keino kuin keppi, ministeri toteaa.
Antti Kuljukka kertoo Länsi-Pasilaan rakenteilla olevasta uudesta Fennian pääkonttorista, jonka sijoittautumisessa keskeistä oli hyvät julkisen liikenteen kulkuyhteydet. Pääkonttoriin pääsee eri suunnista tulevilla junilla, raitiovaunulla ja linja-autoillakin.
– Olemme myös tehneet päätöksen korvata autoetuautomme dieselmoottorisilla autoilla. Laskimme, että näin pystymme vähentämään vuodessa 30.000 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Se on pieni asia, mutta esimerkki siitä, että yhteiskuntavastuumme perustuu todellisiin tekoihin, ei vain paperilla oleviin fraaseihin. Jokainen yritys ja yksilö voivat vaikuttaa.
– Tuo on hyvä esimerkki myös siitä, että ilmastotalkoissa kaikki ei ole julkisen sektorin vastuulla. Jokaisen tahon – myös yrityksissä ja kotitalouksissa – pitää löytää oma tapa olla siinä mukana, Anu Vehviläinen sanoo.
Teksti: Jarno Forssell
Kuva: Petri Jutunen