Ympäristö ja yrityksen tulos eivät ole vastakkaisia asioita, tietää Cargotecin hallituksen puheenjohtaja ja Elävä Itämeri -säätiön perustaja Ilkka Herlin.
Itämeri on Herlinille, 49, läheinen asia. Hän kasvoi Espoonlahden rannalla ja purjehduksen kautta meri tuli tutuksi ja tärkeäksi jo lapsena. Reilun neljänkymmenen vuoden aikana muutos merellä on ollut dramaattinen. Huonompaan suuntaan.
– Jokainen näkee Itämerellä liikkuessaan, että tämä on vakava kysymys, ei mitään viherpiiperrystä.
Herlin on toiminut pitkään meren puolesta John Nurmisen säätiön hallituksessa. Nyt hän on perustanut Elävä Itämeri -säätiön. Säätiön peruspääoman – 500 000 euroa – Herlin maksoi omasta pussistaan.
Ympäristö on yhteinen projekti
Yritysjohtajia ja niiden omistajia ei ole totuttu näkemään ympäristönsuojelun eturivissä, mutta lastinkäsittely-yhtiö Cargotecin Ilkka Herlin on nyt antanut kasvonsa Itämeren käyttöön. Nurminen Logisticsin hallituksen puheenjohtaja Juha Nurminen on niin ikään tunnettu mertensuojelija. Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila ja brittiläisen monialayhtiö Virginin Richard Branson ovat puolestaan profiloituneet ilmastonmuutoksen vastustajiksi.
Herlin myöntää, että vielä jokunen vuosi sitten ympäristötyö miellettiin aivan muiden tahojen kuin yritysten asiaksi. Hän muistelee, että kymmenen vuotta sitten yrityksissä ei ymmärretty lainkaan, miksi niiden pitäisi osallistua ympäristötyöhön. Silloinkin yhtiöt tosin puhdistivat jätevesiään ja kehittivät sitä varten tekniikoita, mutta se tehtiin pelkästään lainsäädännön velvoittamana.
– Tässä on tapahtunut valtava muutos: on vihdoin alettu ymmärtää, että jos ei ole ympäristöä, ei ole yrityksiäkään. Uskon, että se on nouseva trendi – ainakin jos talouskasvu jatkuu jotenkuten hyvänä.
Ilkka Herlin korostaa, ettei ympäristötyötä voikaan jättää yritysten vapaaehtoisuuden varaan, vaan siinä tarvitaan kaikkia toimenpiteitä, myös tiukentuvaa lainsäädäntöä.
Yritykset antavat ja saavat
Raha ei ole ainoa asia, jota ympäristönsuojelu yleensä ja Itämeri erityisesti yrityksiltä kaipaa. Yhtä tärkeää on niiden tarjoama tietotaito: ympäristöteknologian alan firma voi auttaa veden puhdistusprosessissa, lannoitefirma voi neuvoa fosforin talteenotossa ja mainostoimisto tehdä nettisivut.
Kolmantena yritysmaailman antina ympäristötyölle Ilkka Herlin nostaa esille tuloshakuisuuden ja bisneksen tekoon liittyvät joustavat toimintatavat.
– Julkisen sektorin toimijoilla on usein olemassa pitkälle vietyjä hankkeita. Kun niiden johtamiseen tuodaan yritysmaailmassa hyviksi koettuja malleja, voidaan päästä eteenpäin nopeammin. Etenkin Itämeren tapauksessa, jossa potilas on niin sanotusti kuolemassa, on pakko saada hoito nopeasti käyntiin.
Mitä yritykset sitten saavat ympäristötyöstään? Riittääkö niille tulopuolelle hyvä mieli? Ilkka Herlin myöntää, että työtä tehdään pitkällä perspektiivillä eikä sen hyöty näy välttämättä heti viivan alla.
– Ei ympäristömyönteisyys kuitenkaan millään tavoin nakerra yritysten perustavoitetta, voiton tavoittelua. Viimeistään nyt on ruvettava pohtimaan ympäristöä vakavasti ja tuotava se osaksi liiketoimintaa.
Ympäristötyö on myös oiva tapa rakentaa yritysten mainetta niin asiakkaiden, oman henkilökunnan kuin potentiaalisten työntekijöiden mielissä. Elävä Itämeri -säätiö neuvoo yrityskumppaneitaan siinä, miten ne voivat hyödyntää yhteiskuntavastuullista työtään yrityksen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä.
Iso pala haukattavaksi
Ilkka Herlin listaa Itämeren kolme keskeisintä ongelmaa: rehevöityminen, myrkyt ja liikenteen riskit. Näistä Baltic Sea Action Group on ottanut tärkeimmäksi kohteekseen rehevöitymisen.
Rehevöitymisen suhteen pahimpia kuormittajia ovat Puolan maatalous ja jätevedet. Suurimpia pistekuormittajia ovat Kaliningradin yhdyskuntajätteet ja Nevan valuma-alueen eläintuotanto. Herlin kertoo säätiönsä keskittyvän erityisesti Pietarin alueella olevien kanaloiden jäteongelmaan. Ne päästävät mereen fosforia ja typpeä, vaikka niillä olisi hyötykäyttöäkin.
– Kananlanta voitaisiin muuttaa energiaksi sekä käyttää sen sisältämät ravinteet typpi ja fosfori uudelleen. Kiinnostus niiden talteenottoon on lisääntynyt sitä mukaa kun niiden hinta on noussut.
Elävä Itämeri -säätiön tuella aloitetaan myös Itämereen dumpattujen ympäristömyrkkyjen kartoittaminen. Tätä varten on saatu tukea myös EU:lta. Vaikka 2,5 miljoonan euron summa on pienehkö suhteessa EU:n resursseihin, Herlin pitää tukipäätöstä symbolisena päänavauksena ja toivoo sen saavan jatkoa.
Teksti: Jarno Forssell
Kuva: Petri Juntunen