Viihteen monitoimimies Kai Hyttinen muutti Lappiin ja ryhtyi osa-aikaiseksi eräoppaaksi. Yhden miehen firma Vihreä Viikuna Oy on todellinen monialayritys.
Sähköpostiohjelma näyttää uutta vastaanotettua viestiä. Otsikolla ”Re: Haastattelu Fennia-lehteen” kulkevassa viestissä toimitusjohtaja Kai Hyttinen kiittää postista ja kertoo saapuneensa juuri kotiin Kilpisjärvelle. ”Olen ollut liki viikon tunturissa ja kaiken viestinnän tavoittamattomissa. Olen ensi viikon Helsingissä. Ehkä silloin?” hän ehdottaa haastattelun ajaksi ja paikaksi.
Viikon päästä tapaamiseen saapuu tutun näköinen, rennosti pukeutunut mies harmaassa parrassaan ja iloinen pilke silmäkulmassaan. Televisiosta, radiosta ja lehtien palstoilta tuttu ”Kuju” Hyttinen on kuulunut suomalaiseen viihdyttäjäkaartiin jo yli 40 vuotta. Nyt hän on kuitenkin haastateltavana lappilaisena yrittäjänä, jonka uusin toimintamuoto on eräopastus – laululla tai ilman.
Hyttinen on lähes muusikkouransa alusta lähtien toiminut ammatinharjoittajana ja yrittäjänä, jonka leipä tulee useilta toimeksiantajilta. Toiminnan harjoittamisen ja palkanmaksun välineeksi sopi hyvin osakeyhtiö.
– Vexi Salmen kanssa vuonna 1973 perustamallani Vihreä Viikuna Oy:llä piti alun perin valloittaa Suomen televisioviihdemarkkinat. Firma jäi kuitenkin paperiyhtiöksi ja kun tarvitsin myöhemmin yritystä, lunastin Vexin pois yhtiöstä, Hyttinen muistelee.
Päätoimista keikkalaulajan työtä Kai Hyttinen jaksoi parikymmentä vuotta, mutta 1990-luvun alusta lähtien hänellä on ollut keikkailun ohessa käynnissä joku teatteri-, televisio- tai elokuvatuotanto.
– Jo se helpotti huomattavasti työhön motivoitumista – että sai tehdä muutakin kuin laulaa ravintoloissa. Entisestään työni on monipuolistunut vuoden 2000-luvun alun jälkeen, jolloin mukaan tuli eräoppaan työ, Hyttinen kertoo.
Elämä muuttui
Kai Hyttinen muutti vuonna 2002 pääkaupunkiseudulta Lappiin, Muonioon. Muuttoon oli käytännön syyt eikä Hyttinen tuolloin suunnitellut jäävänsä pohjoiseen pysyvästi. Pohjoisen luonto oli hänelle tuttua hiihto- ja kalareissuilta, ja mielessä iti ajatus, että tulevaisuudessa hän itsekin voisi viedä turisteja retkille. Sitä varten piti kuitenkin tietää enemmän luonnosta.
– Menin Muonioon vuoden kestävään eräopaskouluun, mutta se tähtäsi aivan muuhun kuin Lappiin asettumiseen. Koulun loputtua jäin kuitenkin paikkakunnalle puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen oli kaksi vaihtoehtoa: joko muuttaa takaisin etelään tai lähteä pohjoisemmas. Muonio on metsän keskellä ja on aivan sama, asuuko siellä vai Sipoossa; minnekään ei näe.
Tuore eräopas päätti suunnata kauemmas pohjoiseen, taas aluksi taas ”väliaikaisesti”. Sillä tiellään hän on edelleen, sillä tunturi-Lapin maisema sai Hyttisen otteeseensa.
– Kun tunturissa ei ole puita, maisema on selkeä ja siellä näkee kauas. Keväällä pelkistetyssä maisemassa on vain kaksi väriä: valkoinen ja sininen.
– Nykyihmisellä on hyvin harvoin tilannetta, jossa maisemaa voi vain katsoa, eikä näköhavaintoa tarvitse käyttää selviytymiseen: vastassa olevien ihmisten, puiden tai kivien väistelemiseen. Tunturissa edessä on ehjää lunta vaikka kuinka paljon.
Hyttinen pitää myös Lapin fyysisestä elämänmuodosta. Maastossa kaikki pitää tehdä itse, omalla lihasvoimalla. Hän ei sano olevansa ”lenkkeilijätyyppi, joka lähtisi turhaan juoksemaan”. Mutta jos joku pyytää hänet tunturiin oppaaksi kävellen tai hiihtäen, hän lähtee oikein mielellään mukaan.
– Monet sanovat, että Lapissa tuntee pienuutensa, mutta minun mielestäni siellä on mahdollista olla oikean kokoinen. Sen kokoinen, kun sattuu milloinkin olemaan.
Leipä monesta suunnasta
Kai Hyttinen myöntää, että hänellä ei ole luontaisia lahjoja bisneksen teossa, sijoittamisessa ja muussa taloustaitoa vaativassa toiminnassa. Muutaman kerran hän on sijoittanut rahojaan – milloin osakkeisiin, kiinteistöön tai sijoitusyhtiöön – mutta aina on tullut takkiin.
– Minua itkettää, mutta samalla huvittaa. Miten voi olla tällainen taloudellinen nero? Jotkut osaavat rahan teon, näkevät kauemmas kuin muut, ovat valmiita silloin kun pitää olla ja omaavat tuotteen jo ennen kuin kysyntä syntyy. Minulla ei ole kykyä tehdä rahaa, vaan kyvyt ovat jollakin muulla saralla.
Vihreän Viikunan yritystoiminta rakentuu puhtaasti yrittäjän itsensä ympärille. Kaikki työtehtävät tulevat henkilökohtaisten kontaktien ja ansioiden perusteella. Niin musiikissa, teatterissa kuin eränkäynnissäkin kyse on elämyksistä ja siitä, osaako niitä tuottaa vai ei.
Hyttinen sanoo löytäneensä sopivan tasapainon eri toimintojensa välillä. Eräopastuksen sesonki on lyhyt: keväällä kolme ja syksyllä vain yksi kuukausi. Lopuille kahdeksalle kuukaudelle pitää keksiä jotakin muuta. Hyttinen tekeekin joka vuosi ainakin yhden kesä- tai talviteatterituotannon, jonka ansioilla elää kauemmin kuin vain sen tekemisen ajan. Viime kesä meni Ilomantsissa, Möhkön ruukilla Suma-musiikkinäytelmän esityksissä. Syksyllä jatkuvat tv-sarja Lehmän vuoden uusien jaksojen kuvaukset.
– Sitten kun vapaudun suurimmista kiireistä, lähden Kilpisjärvelle ja olen siellä koko talven ja kevään toukokuuhun saakka.
Talvella Hyttinen tekee lauluja. Miehelle riittävät tietokone, mikrofoni, koskettimisto ja nopea nettiyhteys. Hän laulaa kotona Kilpisjärvellä ”silloin kun haluaa” ja lähettää äänitiedoston studioon edelleen työstettäväksi. Tällä tavoin syntyi esimerkiksi tänä syksynä julkistettava Lappi sydämeni vei -albumi, johon Vexi Salmi on tehnyt sanat.
– Kappaleet on rakennettu niin, että ne toimivat myös nuotiolauluna, artisti kertoo.
Monipuolisuus tukee jaksamista
Yrittämiseen liittyy aina riski. Se onkin ollut Kai Hyttinen seuralaisena jo kolmekymmentä vuotta: hänen yrityksensä on alusta asti perustunut yleisön suosioon ja miellyttämiseen – ja se olisi voinut olla hyvin ailahtelevaista.
.
– Olen elänyt sen riskin kanssa koko aikuiselämäni, että yrittäminen voi loppua milloin vain. Onneksi se ei ole kuitenkaan loppunut, yrittäjä huokaa.
Yhden miehen yrityksessä suurin riski liittyy itse yrittäjään ja hänen jaksamiseensa. Hyttinen arvioi, että nyt kun toiminta on aiempaa monipuolisempaa, riski on paremmin hallinnassa. Jos laulajan ravintolakeikat olisi firman ainoa tuote, yrittäjä olisi nykyistä paljon kovemmalla.
– Olen huomannut, että jos minulla on kolmen keikan putki samassa paikassa, niin ensimmäinen keikka on ihan okei. Toisena iltana rupean miettimään, olenko ihan oikeassa paikassa ja kolmantena olen varma, etten ole oikeassa paikassa. Keikkojen heittäminen on niin rankkaa puuhaa, että en pystyisi tekemään pelkästään sitä.
Toisaalta Hyttinen uskoo, että 61-vuotiaan fysiikka ei myöskään kestäisi ympärivuotista oppaana toimimista, vaikka sopiva määrä sitä pitää kehon hyvässä kunnossa.
– Vuorovedolla jaksaa paremmin.
Vihreän Viikunan kalenteri on suunniteltu vajaan vuoden päähän, mutta siitä eteenpäin työt, ja sopimukset ovat avoimia. Yrittäjä suhtautuu tulevaisuuteen kuitenkin optimistisesti, sillä tähänkin asti kalenteri on täyttynyt aina kiinnostavilla projekteilla. ”Mitenkä se elämä kantaakaan”, Hyttinen sanoo.
Yksi asia on kuitenkin varma. Yritys ei aio kasvaa, vaikka kasvuyrityksiä kuinka kaivataan lisää. Yhden miehen yritys on nyt sopivan kokoinen ja toimitusjohtaja jopa sanoo, että hänen henkilökohtaisena tavoitteenaan on pienentyä itsekin koko ajan.
– Kesäkausi tuo aina ylimääräisiä senttejä, Hyttinen sanoo ja näyttää vatsaansa.
Teksti Jarno Forssell
Kuvat Petri Juntunen ja Vihreä Viikuna Oy