Eero Lehti haluaa puhua yrittäjien – ja heidän menestymisensä – puolesta.
”Kun Yhdysvalloissa naapuri ostaa uuden hienon auton, niin ihmiset ajattelevat, että minäkin pystyn samaan, jos kerran tuokin. Suomessa kyräillään kateellisina, ja jos voidaan, niin lyödään kapuloita rattaisiin. Yrittäjät tietävät tämän, menestymisestä on tehty tässä maassa tolkuttoman vaikeaa”, Lehti avaa.
”Jotkut asiat ovat toki hyvin. Yrityksen perustaminen on nopeaa ja vaivatonta ja kustannukset ovat alhaiset. Valtio panostaa yritysneuvontaan ja innovatiivisiin hankkeisiin, tämäkin on hyvää”, Lehti kiittelee.
Mutta sitten päästään ongelmiin. Lehdellä on asialistallaan monta kohtaa, joiden avulla Suomesta saataisiin yrittäjäystävällisempi maa, talous ja vienti vetämään ja työllisyys parempiin lukemiin. Esimerkiksi Soininvaaran mallin mukaan toteutettu perusturvamalli olisi Lehden mielestä hyvä idea, kunhan muistetaan puhua turvasta, eikä tulosta.
”Tuloja tulee työnteosta. Perusturva ei olisi tuloa, vaan kaikille yhtäläinen turva, joka takaisi sen, että kaikkien kannattaisi aina ottaa työ vastaan ja osallistua kansantalouden pyörittämiseen. Perusturva edesauttaisi yrittäjyyttä, työntekijöiden palkkaamista, työllistymistä. Soininvaaralla on paljon fiksuja ideoita, tästä pidin erityisesti”, Lehti pohtii.
Kyykytys ja epätasa-arvosaavat jo riittää
Ennen kaikkea Suomen olisi kuitenkin ryhdyttävä kohtelemaan yrittäjiä reilusti. Nykymallissa yrittäjiä kyykytetään monin tavoin.
”Jos vaikka alkuun poistettaisiin ne törkeimmät vääryydet. Tiesitkö, että yrittäjän puolison jäädessä työttömäksi, on työttömyysturvaa ihan turha hakea. Näin on, vaikka olisi ollut ansiotyössä valtiolla ja joka palkasta maksettu normaalit työttömyysvakuutusmaksut? Katsos, kun yrittäjän oletetaan työllistävän puolisonsa. Siis vaikka tällä olisi pienyritys sellaisella alalla, johon puolisolla ei ole mitään koulutusta.”
Toinen seikka, joka kirvoittaa Lehden kielenkannat, on naisten palkkaaminen. Koulutettujen lapsettomien nuorten naisten epätasa-arvoinen asema työmarkkinoilla on kiistaton tosiasia, josta vaietaan. Lehden mukaan syyttävä sormi pitäisi kohdistaa valtioon, joka väistää vastuuta asiassa, joka arkijärjen mukaan kuuluisi kiistatta sille.
”Entisaikaan oli tehtaankoulut ja -päiväkodit, patruunat pitivät huolta omistaan. Ne ajat ovat menneisyyttä, nyky-Suomessa yhteiskunta huolehtii omistaan. Ei työnantaja maksa päivähoitoa tai kustanna työntekijöiden lasten koulutusta Suomessa, valtio maksaa. Miten on sitten mahdollista, että äitiyden aiheuttamat kustannukset ovat edelleen työnantajien vastuulla? Jostain käsittämättömästä syystä tässä asiassa pidetään kiinni patruunoiden aikaisista tavoista”, Lehti ihmettelee.
”Kustannuksien jakamista molempien vanhempien työnantajien kesken on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi. Se syrjisi sitten laajemmalla kädellä kaikkia perheenlisäystä suunnittelevia. Miksi kustannuksia ei laiteta valtion hoidettaviksi kaikkien muiden lapsiin liittyvien yhteiskunnallisten menojen tapaan? Tämä lisäisi naisten tasa-arvoa työnhaussa merkittävästi”, Lehti uskoo.
Kasvumahdollisuuksia kaikille
Merkittävin ongelma Suomessa on kuitenkin kasvun vaikeus. Lehden mukaan julkinen valta on kiinnostut yrityksestä vasta, kun sillä on 200 työntekijää. Kuntaa kiinnostaa, jos työntekijöitä on 50.
”Mutta kukaan ei ole kiinnostunut, jos olet yksin. Ja tässä piilee merkittävin ongelma koko kansantaloudelle. Meillä ei luoda yrityksille kasvuedellytyksiä, päinvastoin, kasvamisesta on tehty lähes kestämättömän vaikeaa. Siitä kertoo karua kieltään sekin, että työllistävien yritysten määrä Suomessa on melkein kiusallisesti pysynyt 82 000 yrityksessä viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, kun yksin yrittäviä on tullut samana aikana noin 100 000 lisää”, Lehti muistuttaa.
Lehti tiivistää ongelman: Suomen tulevaisuus näyttää heikolta, jos kasvuyritysten määrään ei saada merkittävää lisäystä. Nyt kasvuyrityksiä on nelisensataa. Luku pitäisi nostaa ripeästi kahteen tuhanteen, jos aiomme pärjätä jatkossakin.
”Suomen vienti on tänä päivänä liiaksi 25 suuryrityksen varassa. Elinkeinorakenteemme on riippuvainen viennistä, ja malli ei ole kestävä ilman riittävää määrää uusia kasvuyrityksiä. Vaan kuka näissä olosuhteissa haluaa ottaa riskin ja yrittää kasvaa? En minä nykymallilla enää perustaisi Taloustutkimusta”, Lehti manaa.
Lehden mielestä selkein ongelma on se, että ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on monelle kohtuuttoman kova riski. Jos valinta osoittautuu virheeksi, irtisanominen on todella vaikeaa ja kustannukset suuret. Moni potentiaalinen kasvuyritys jää yhden yksityisyrittäjän asiaksi, sillä se ensimmäinen ratkaiseva askel – lisätyövoiman palkkaaminen – koetaan liian suureksi riskiksi.
Työntekijöiden irtisanomissuoja on hyvinvointivaltiossa monelle kynnyskysymys, johon ei parane koskea. Lehti ehdottaa vastaukseksi vakuutusta.
”Jos ensimmäinen rekrytointi menee pieleen, niin siinä on yritys herkästi nurin. Lisäksi yrittäjän on pitkään kompensoitava omalla työpanoksellaan uuden työntekijän oppirahoja, ottaa aikansa, ennen kuin uusi oppii tuottavaksi. Itse kannattaisin mallia, jossa riski jaetaan vakuutuksella”, Lehti laskee.
”Vakuutuksen avulla pienyrittäjä pääsisi samaan asemaan kuin suuri työllistäjä. Riski on ja kuluja saattaa tulla, mutta molemmat ovat hallittavia, eikä yritystoiminta – ja oman perheen elanto – ole kiinni sataprosenttisesta rekrytoinneissa onnistumisista”, Lehti tiivistää.
Ajatuksessa saattaa piillä kasvun siemen.
Eero Lehti
- Valtiotieteiden maisteri, yrittäjä, kauppaneuvos, kauppatieteen kunniatohtori
- Taloustutkimus Oy:n hallituksen puheenjohtaja
- Suomen Lehtiyhtymä Oy:n hallituksen puheenjohtaja
- Fennian ja Henki-Fennian hallituksen puheenjohtaja
- Eläke-Fennian hallituksen jäsen
- Keravan kaupunginhallituksen puheenjohtaja; valtuutettuna vuodesta 1969 lähtien
- TEKESin hallituksen jäsen vuodesta 2002 lähtien
- Itella Oyj:n hallintoneuvoston puheenjohtaja
Teksti: Joanna Sinclair
Kuva: Juha Törmälä