Autot paranevat, kuskit huononevat, täräyttää rallimestari Sebastian Lindholm.
Ehkä kaikkien pitäisi ajaa rallia, ainakin jos se saa aikaan samanlaisen kunnioituksen liikennettä kohtaan kuin Sebastian Lindholmilla. Ehkä rallissa voisi oppia käsittelemään autoa ääriolosuhteissa, ja ehkä rallipoluille jäisi osa siitä aggressiivisuudesta, jota nyt näkee liikenteessä.
No, Sebastian Lindholm huomauttaa heti, että liikenne ei ole kilpailua, eikä ralliajattelulla liikenteessä pötkitä pitkälle. Päinvastoin.
- Suomessa nuoret ajavat aivan liikaa onnettomuuksia. Syy saattaa olla se, että heiltä puuttuu vaadittava nöyryys. Emmehän me oikein mielellämme anna tietä muille, hän toteaa.
- Toisin kuin liikenteessä, rallissa ollaan aina tien päällä yksin. Toki kilpa-ajo on kehittänyt minua ajattelemaan ja toimimaan nopeasti, ja se näkyy myös muussa elämässä. Ainakin toisinaan tuntuu siltä, ettei perhe aina pysy ajatuksenjuoksussani mukana, Lindholm sanoo ja nauraa.
Kahdeksankertainen rallin Suomen mestari – ja kahdeksankertainen hopeamitalisti –hyppäsi ensimmäisen kerran ratin taakse jo pikkupoikana Inkoossa. Vastikään 50 vuotta täyttänyt rallimestari on siis ajanut autoa käytännössä koko ikänsä.
- Moottorit ja moottoriurheilu ovat aina kiinnostaneet minua, mutta olin jo 22-vuotias, kun ajoin ensimmäisen kisani. Sitten sain ’kummisedäkseni’ AKK-Motorsportin nykyisen puheenjohtajan, Kari O. Sohlbergin, ja pääsin ajamaan kilpailukykyisillä autoilla, Lindholm kertoo.
Nykyisin Lindholm on yrittäjä. Hänen yrityksistään yksi tuo Suomeen Michelinin kilparenkaita, yksi valmistaa nastoja kisarenkaisiin ja moottoripyöriin, ja yksi järjestää yritysten asiakastapahtumia, joissa asiakkaat pääsevät kartanlukijaksi ralliautoon. He saavat kyytiä Lindholmin omalla erikoisradalla Inkoossa.
- Kartanlukijan paikalta näkee, kuinka kovaa ralliautot todellisuudessa kulkevat. Monet luulevat tietävänsä, mutta tosikokemuksen saa vain istuessaan kyydissä. Kartanlukija ei saa rallissa pelätä, eikä minusta siksi tulisi kartanlukijaa. Minun pitää kokea olevani tilanteen herra.
Nykyisin Lindholm ajaa vuosittain noin 70 000 kilometriä, mutta 1990-luvun parhaina vuosina kilometrejä tuli mittariin jopa 200 000. Ratin takana vietetyt miljoonat kilometrit tekevät hänestä todellisen asiantuntijan.
- Eräs ystäväni laski joskus, että olen viettänyt pelkästään Jyväskylän alueella yhteensä kokonaisen vuoden elämästäni, ajamalla rallia. Siihen mukaan on tosin laskettu myös kaikki testiajot, hän sanoo nauraen.
Ota muut huomioon
- Tärkein sääntö liikenteessä on yksinkertainen: ota muut huomioon. Pidä turvaväli ja aja joustavasti. Monet kiihdyttävät ja jarruttavat jatkuvasti. Maanteillä se saattaa johtua myös poliisin automaattivalvonnasta. Ihmiset ajavat ylinopeuksia, kun kameraa ei ole lähettyvillä ja sitten ajavat kameran kohdalla 65 kilometriä tunnissa vaikka on 80 kilometrin rajoitus, hän jatkaa.
"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan” on sananparsi, joka sopii liikenteeseenkin. Tärkeintä on päästä määränpäähän.
- Moottoriurheilu on opettanut minua kunnioittamaan liikennettä. Ralliautossa meillä on lisäksi parhaat mahdolliset turvavarusteet, mitä tavallisessa autossa ei ole.
Autot ovat kuitenkin parantuneet vuosikymmenten varrella. Volvo asensi turvavyöt standardivarusteena autoihinsa 1959, ja Suomessa ne tulivat pakollisiksi etupenkeillä vuoden 1971 alussa, ja takapenkillä 30 vuotta sitten, 1981. Nykyisissä autoissa on sivutörmäyssuojia, luistonestojärjestelmiä, lukkiutumattomat jarrut ja turvatyynyt.
Lindholm näkeekin kaksi vastakkaista kehityssuuntaa. Autot ovat kehittyneet, ne ovat paremmin varusteltuja kolareita varten, mutta samaan aikaan kuljettajien taidot ovat heikentyneet. Hänen mukaansa syynä on harjoittelupaikkojen puute. Kuljettajat eivät enää tiedä, kuinka auto käyttäytyy ääriolosuhteissa ja -tilanteissa.
- Kuljettajilla on hyvä auto allaan, mutta he eivät tiedä, kuinka sitä hallitaan kriisitilanteessa, ennen kuin sellainen on edessä. Ennen meillä oli jääratoja melkein joka kaupungissa, jopa Helsingin edustalla. Niitä ei enää ole, ja siksi kuljettajien taitotaso on pudonnut. Toki on hyvä, että autotkin ovat kehittyneet, mutta ei se auta, jos ei tiedä, miten pitää toimia.
Ja koska autot ovat niin hyviä, syntyy helposti harhakuvitelma, jossa kuljettaja luulee olevansa parempi kuin onkaan.
- Ensimmäiset liukkaat kelit tulevat aina yllätyksenä. Myös minulle, vaikka ajankin paljon. Usein varsinkin miehet kuvittelevat hallitsevansa autonsa paremmin kuin hallitsevatkaan.
Lindholmin hyvän ja turvallisen ajamisen teesit ovat yksinkertaiset.
- Ajamiseen pitää keskittyä. Häiriötekijöitä on nykyisin paljon. Esimerkiksi kännykkään puhuminen, vaikkapa sitten hands-freen avulla. Puhelu vie huomion joka tapauksessa.
- Auto kannattaa pitää hyvässä kunnossa, monet säästävät esimerkiksi renkaissa ihan turhaan. Hyvät renkaat ovat halpa henkivakuutus. Ajoon lähtiessä pitää muistaa tarkistaa, että lasit ovat puhtaita ja näkyvyys hyvä. Eikä tien päällä kannata pitää turhaa kiirettä. Silloin liikenne on turvallisempaa kaikille.
Sebastianin vinkit:
- Ota muut kulkijat huomioon.
- Pidä turvaväli.
- Älä kiirehdi.
- Liikenne ei ole kisa, vaan yhteispeliä.
- Opettele hallitsemaan autoasi.
- Keskity ajamiseen.
- Pidä auto kunnossa.
- Jos jotakin odottamatonta tapahtuu, esimerkiksi vesiliirto, pidä ratti suorassa, muuten auto lähtee väärään suuntaan, kun renkaat taas saavat otteen tien pinnasta. Sama pätee myös risteyksessä, vasemmalle käännyttäessä. Pidä renkaat suorassa, kunnes on aika kääntyä.
Teksti: Risto Pakarinen, kuva: Petri Juntunen