Vieläkö osakkeiden hinnat nousevat, puhkeaako kiinteistökupla tänä vuonna? Ja mitä tapahtuu korkotasolle? Fennia-ryhmän sijoitusjohtajat kertovat yhtiöidensä sijoitusperiaatteista ja ennustavat tulevaa kehitystä.
Maanalainen räjähdys vavisuttaa neuvotteluhuonetta Helsingin Kansakoulunkujalla ja puhe taukoaa hetkeksi. Eläke-Fennian sijoitusjohtaja Eeva Grannenfelt nauraa, että aina kun talossa jytisee, ihmisten ajatus katkeaa ja he miettivät, kuinka lähelle korttelin alle louhittava keskustan huoltotunneli on nyt edennyt.
– Tämä oli vielä pientä, Grannenfelt hymyilee, ottaa kahvia ja jatkaa keskustelua. Aiheena on Fennia-ryhmän yhtiöiden sijoitustoiminta ja keskustelukumppanina Fennian sijoitusjohtaja, varatoimitusjohtaja Eero Eriksson, joka vastaa myös Henki-Fennian sijoituksista. Molemmilla on pitkä kokemus pankki- ja vakuutusmaailmasta, joista yli kymmenen vuotta sijoitustoiminnasta.
Alkamassa on viides perättäinen vuosi, jolloin sijoitusjohtajat jännittävät, jatkavatko osakekurssit vielä nousuaan. Vuoden 2002 rajun pudotuksen jälkeen nousu on ollut vahvaa ja kurssit ovat osin ylittäneet tason, jolla osakkeet olivat ennen romahdusta. Talouskasvuennusteet ovat hyvät myös tulevalle vuodelle, mutta sijoitusjohtajien puheissa kuuluu jo varovaisuus.
– Viime vuosien tuotot ovat olleet huimia. Samanlaiseen tasoon en usko, mutta jos ei odottamattomia tapahdu, osakkeet voivat tuottaa 6 – 8 prosenttia – paremmin kuin korkoinstrumentti, arvioi Eeva Grannenfelt. Eero Eriksson sanoo suhtautuvansa osakkeisiin varovaisesti. Lyhyellä tähtäimellä korko, joka on nyt neljässä prosentissa ja todennäköisesti hieman vielä nousee, tarjoaa hänen mukaansa jo vaihtoehtoisen sijoitustuoton.
– Pidemmällä tähtäimellä kannattaa tietysti olla osakkeissa, kunhan ei ostaa rysäytä koko pottia näillä hinnoilla, vaan vähitellen. Vaikka osakekurssien pitkä trendi on vuodesta 2003 ollut nouseva, siihen on sisältynyt pari kertaa vuodessa voimakkaitakin korjausliikkeitä alaspäin. Viime vuoden touko-kesäkuussa osaketuotot tippuivat viitisentoista prosenttia ja kesäkuun lopussa osaketuotto oli jopa miinuksella. Siitä huolimatta koko vuoden osakeindeksi oli yli 28.
– Korjauksen paikka olisi nyt taas edessä. On vaikea sanoa, tuleeko se näinä päivinä vai myöhemmin keväällä, sanoo Eriksson.
Riskin taso vaihtelee
Eeva Grannenfelt ja Eero Eriksson ovat paljon vartijoita. Eläke-Fennialla on sijoitusvarallisuutta 5,7 miljardia euroa, vahinkoyhtiö Fennialla miljardi euroa ja Henki-Fennialla 600 000 miljoonaa. Lainsäädäntö edellyttää yhtiöiltä itsenäistä sijoitustoimintaa ja päätöksentekoa, mutta ryhmän sisällä vaihdetaan ajatuksia muun muassa markkinatilanteesta. Fennia-ryhmän yhtiöissä sijoitusvarallisuus on sijoitettu kiinteistöihin, osakkeisiin, muihin rahoitusmarkkinavälineisiin, joukkovelkakirjoihin ja rahastoihin sekä asiakkaille annettuihin lainoihin. Sijoitusomaisuus jakaantuu eri tavoin ryhmän yhtiöissä.
– Yhtiöiden vastuut – se, mitä vastaan meillä omaisuutta on – ovat hyvin erilaiset. Työeläkeyhtiö vastaa pitkistä eläkevastuista, jolloin sijoitusjakaumankin pitää olla toisenlainen kuin vahinkovakuuttajan, jonka vastuut voivat tulla maksettaviksi vaikka viikon sisällä, Grannenfelt vertaa.
– Meiltäkin löytyy henkivakuutuspuolella yksilöllinen eläkevakuutus ja ryhmäeläkevakuutus, joiden vastuut ovat pitkiä ja samantyyppisiä kuin työeläkeyhtiöllä. Sen osan vastuuvelkaa me sijoitamme samalla tavalla kuin työeläkevarat, Eriksson täydentää.
Eläke-Fennian osakesijoitusten määrä on hieman yli kolmannes koko sijoitusvarallisuudesta, ja osuus on kasvamassa jopa 40 prosenttiin. Näin haetaan työeläkejärjestelmään korkeampaa reaalituottoa, jotta palkansaajien ja työnantajien maksaman työeläkemaksun korotuspaine pysyy kurissa. Osakesijoittaminen tuottaa pitkällä aikavälillä paremmin kuin korkosijoittaminen ja eläkkeiden maksaminen on hyvin ennakoitavissa.
Vahinkovakuutus- ja henkivakuutusyhtiöiden sijoituksissa osakepaino on selvästi pienempi. Fennian osakepotti liikkuu 5 – 13 prosentin välillä ja Henki-Fennian osakesijoitusten osuus on noin 15 prosenttia. – Vahinkoyhtiön tehtävänä on antaa asiakkaille riskiturvaa, joten me kannamme asiakkaiden riskit. Siksi emme voi ottaa sijoituspuolella isoja riskejä. Jos suuri osa varoistamme olisi osakkeissa ja huonona pörssivuotena sattuisi pari isoa korvattavaa vahinkoa, hyvät neuvot olisivat kalliita, Eriksson sanoo. Hän myöntää, että sijoitusjohtajan vastuu sijoituksista on suuri.
– Me emme sijoita omia, vaan asiakkaidemme rahoja, joten erehdyksille ei ole varaa.
Eeva Grannenfelt sanoo, että sijoitusjohtajalla on vaara olla liiankin ankara itseään kohtaan. Jälkikäteen huomaa, että aina olisi voinut tehdä vieläkin paremman päätöksen.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että markkinaa ei pysty koskaan täysin lukemaan eikä hallitsemaan. Pitää osata olla tyytyväinen suhteelliseen menestykseen, Grannenfelt summaa.
Sijoitustuotto tekee tuloksen
Sijoitustoiminnalla on keskeinen merkitys vakuutusyhtiön tulokselle. Esimerkiksi vahinkovakuuttaja Fennialla korvausmenot ja liikekulumenot yhdessä ovat isommat kuin vuoden maksutulot, joten niiden erotus ja sen päälle mahdollisesti tuleva voitto – joka keskinäisessä yhtiössä näkyy vakuutusmaksuissa – tehdään sijoituksilla. Fennian sijoitusten tuotto-odotus viiden vuoden liukuvalla keskiarvolla on yli neljä prosenttia.
– Vahinkoyhtiössä toimimme matalalla riskillä emmekä halua suuria tuoton heilahteluja. Tuoton pitää kuitenkin olla riittävä, jotta yhtiö tekee hyvän tuloksen, vakavaraisuus kehittyy ja asiakkaamme voivat luottaa siihen, että me kannamme heidän riskinsä, Eriksson selittää. Työeläkevakuuttajan tuottotavoite on merkittävästi korkeampi. Työeläkejärjestelmä tavoittelee neljän prosentin reaalituotto-olettamaa, mikä merkitsee noin kuuden prosentin nimellistuottoa.
– Se on kova tavoite ja edellyttää sitä, että sijoitusjakaumassa pitää olla muitakin kuin korkosijoituksia: esimerkiksi osakesijoituksia, vaihtoehtoisia sijoituksia ja kiinteistöjä, luettelee Eeva Grannenfelt.
Vuonna 2005 sijoitukset tuottivat 11 prosenttia ja vuonna 2006 yli 8 prosenttia. Sijoitusjohtajat selittävät tuottojen tulevan oikeasta omaisuuslajien hajautuksesta, ei niinkään yksittäisten instrumenttien, esimerkiksi tietyn yrityksen osakkeen, valinnasta.
Sijoitusten jakautumisesta päättävät yhtiöiden hallitukset kerran vuodessa, kun ne hyväksyvät sijoitussuunnitelman. Siinä kuvataan, mihin omaisuuslajeihin yhtiö sijoittaa ja minkälaisilla painoilla. Suunnitelmassa määritellään myös hyväksyttävä riskitaso ja rajoitteet, kuinka paljon yksittäiseen osakkeeseen voidaan sijoittaa. Näissä raameissa sijoitusjohtajat tiimeineen arvioivat tilannetta viikkopalavereissa, joissa käydään läpi makroympäristö, tuoreet talousluvut ja arvioidaan niiden vaikutukset. Palavereissa kuunnellaan myös varainhoitajia ja ulkopuolisia ekonomisteja. ”Pyrimme havaitsemaan talouteen vaikuttavia heikkoja signaaleja”, sanoo Grannenfelt.
– Arvioimme tilanteen joka viikko, mutta aina emme tee päätöksiä. Joskus se, ettemme tee mitään, voi olla suurin päätös, Eriksson kertoo.
– Jos sijoitusjohtaja huomaa tehneensä virhepäätöksen, sen voi useimmiten muuttaa aika helpolla. Se on ammatin hyvä ja huono puoli.
Joskus voi lukea väärin jotakin heikkoa signaalia ja muuttaa sellaistakin, jota ei ehkä pitäisi muuttaa, Eeva Grannenfelt kuvaa.
– Silloin riittää viisastelijoita, Eriksson nyökyttelee.
Arvosijoituksia tulossa
Tuotto on sijoitustoiminnan keskeinen tavoite, mutta Fennia-ryhmän yhtiöissä sen rinnalla on nostettu sijoituskohteiden yhteiskuntavastuuta ja hyvää hallintotapaa korostavia arvoja. Eläke-Fennian Eeva Grannenfelt sanoo välttävänsä alueita ”jotka eivät ole yleisesti hyväksyttävissä” ja Eero Eriksson kertoo Fennialla olevan jatkuvasti kehitteillä sijoituskohteita, joiden edistämistä se pitää tärkeänä. Tällaisia ovat mm. vanhusten hoivakodit.
– Työeläkesijoittajan ensisijainen tehtävä on tuotto, mutta ei se ole tietenkään ristiriidassa yhteiskuntavastuullisuuden kanssa. Me olemme mukana infrastruktuurisijoituksissa ja uskon, että voisimme jatkossa olla mukana luonnonsuojeluun ja ilmastomuutokseen liittyvissä hankkeissa, kunhan niiden takana oleva bisnesidea on hyvä, Eeva Grannenfelt lupaa.
Eero Eriksson alkaa ideoida yhteiskuntavastuullisia sijoituskohteita sisältävää rahastoa, joka tuottaisi riittävää ja tasaista tuottoa ja voisi olla osana asiakkaan rakentamaa kokonaisuutta tasapainottamassa tuottorakennetta.
– Luulen, että kovan kvartaalikapitalismin jälkeen yhteiskuntaan tulee muitakin arvoja. Saattaa olla, että henkivakuutuspuolella jokin asiakasryhmä hyväksyy pienemmän asiakashyvityksen tai korkeamman maksun, jos he tietävät sen johtuvan hyvin yhteiskuntavastuullisesta sijoituksesta. Uskon, että jossakin vaiheessa aika on kypsä tällaiselle, mutta voi olla, että siihen on vielä matkaa. Viime kädessä sijoitusten yhteiskuntavastuullisuuden arvioivat tietysti asiakkaamme.
Omalla tapaa yhteiskuntavastuullisena sijoittamisena ja arvovalintana sijoitusjohtajat pitävät omille asiakasyrityksille annettavia lainoja ja näiden noteerattomiin osakkeisiin sijoittamista. Eriksson muistuttaa lähivuosina eläkkeelle jäävien yrittäjien valtavasta määrästä ja pitää tärkeänä, että yrityksiin löytyy jatkajat.
– Roolimme voi olla rahoittaa yrittäjiä järkevillä ehdoilla ja pitkällä tähtäimellä – ei niin, että otamme kaikki voitot heti ulos. Toivottavasti he onnistuvat ja kasvattavat yritystään, ja pysyvät asiakkainamme.
Teksti: Jarno Forssell
Kuva: Petri Juntunen